@Sndra
Tässä on taas klassinen asetelma, jossa julkisen sektori nähdään yksityisen sektorin palvelijoina, joiden kuuluukin tehdä työnsä puoli-ilmaiseksi. Yksityinen sektori luo talouskasvun, mutta kuka tarjoaa puitteet siihen? Niinpä.
Retoriikka turvatummista työsuhteista ja puuttuvista tulospaineista kuulostaa korvaani vähintäänkin laiskalta. Maailman kompleksisuus, globalisaatio, teknologinen kehitys yms. luovat itseasiassa jatkuvasti kasvavia menopaineita julkiselle sektorille samalla kun rahoitusta todellisuudessa supistetaan. Työntekijätasolla tämä tarkoittaa lisääntyvää työkuormaa ja hallinnollisen työn lisääntymistä. Eli julkisella sektorilla on ihan yhtä lailla paineita, mutta ne ovat vaan erilaisia kun yksityisellä puolella.
EDIT: Lisään tähän vielä seuraavan huomion: Jos julkisen sektorin toimintaan ollaan tyytymättömiä ja julkiselta sektorilta halutaan parempia puitteita innovatiiviselle yritystoiminnalle niin ratkaisu ei todellakaan ole ankara julkisen sektorin leikkauspolitiikka tai palkkojen jäädyttäminen.
Omassa virastossa (oikeusministeriön alla) palvelusvuosiin sidoksissa olevat ikälisät menevät seuraavasti: 8 vuotta palvelusta oikeuttaa 5% peruspalkan palkanlisään. 15 vuotta palvelusta oikeuttaa toiseen 5% peruspalkan palkanlisään. Mitään muita ikälisiä ei ole. Tiedän myös virastoja missä ainut ikälisä on tuo 15 vuoden 5% lisä.
Omalla kohdallani työaika 42,5h/vk (työaika+ruokatauot). Työnantaja “yksityinen” (valtio-omisteinen toisen yhtiön kautta). Vanhoilla työntekijöillä pidemmät lomat (30 vs 36 pv) (olleet töissä jo, kun yritys ollut suoraan valtion omistuksessa). Teknologia tes.
Olen ollut töissä finanssialalla yksityisellä sektorilla ja myöhemmin siirtynyt julkiselle sektorille töihin.
Monet työsuhde-edut yksityisellä sektorilla olivat itseasiassa paremmat. Yksityisen sektorin työterveyshuolto oli huomattavasti kattavampi, samoin monet lounas/kulttuurietuudet. Yksityisellä sektorilla myös työhyvinvointiin kiinnitettiin paljon kattavammin huomiota.
Julkisella sektorilla on etuna vain ja ainoastaan tuo viikon pidempi loma. Jos olisin jäänyt yksityisen työnantajani palvelukseen, minulla olisi tullut 10 vuotta täyteen ja olisin yksityiselläkin sektorilla saanut pitkien palvelusvuosien kunniaksi saman lomakertymän. Voin aika yksituumaisesti todeta, että yksityinen sektori on kehittänyt työhyvinvointiin liittyviä tekijöitä ihan huimasti samalla kun julkisen sektorin etuudet ovat polkeneet paikallaan. Mielestäni yksityisen sektorin työsuhde-edut jopa voittavat julkisen sektorin edut kokonaisuutena (ainakin jos vertaan aiempaan työnantajaani finanssisektoriin).
Olen itse ollut kolmella eri valtion virastossa töissä, osa sisäministeriön, osa oikeusministeriön virastoja. Työsuhde edut ovat vaihdelleet yllättävän paljon. Osassa ollut 2 tunnin viikottainen työpaikkaliikunta, eli työajalla on saanut kuntoilla. Yhdessä ollut 2,1 euron lounaskompensaatioetu eli työnantaja tehnyt valittujen ravintolaketjujen kanssa diilin, että viraston työntekijät saavat lounashinnoista pois tuon 2,1 euroa. Toisessa virastossa sai mäkistä kaiken -50% ja teboililta kahvit ilmaiseksi.
Yhdessä työpaikassa oli kerran vuodessa oikeus mennä hammaslääkärille viraston piikkiin. Työterveyshuolto on kaikissa ollut terveystalossa. Ystäväni on HUS:illa virkamies, joten hän joutuu käyttämään julkista terveydenhuoltoja. Yhdessä virastossa sai vuosittain smartumille 50 euroa liikuntarahaa, toisessa 150 euroa. Mikään näistä nyt ei todellakaan ole mikään game changer, mutta työsuhde-edut voivat valtion sisälläkin olla hyvin erilaiset.
Vastakkainasettelu yksityisen ja julkisen välillä on täysin turhaa. Kyse on vain erilaisista tavoista järjestää tuotanto. Toki nykyinen elintasomme on täysin riippuvainen vientisektorista, mutta sitähän varten sitä vientiä on, että voidaan rahoittaa tuontia ja palveluiden tuotantoa - oli se yksityistä tai julkista.
Vierastan myös puhetta “puoli-ilmaisesta”. Yleisesti julkisen sektorin ansiotaso on ihan hyvä, kun otetaan kaikki tekijät huomioon. Tietysti eroja löytyy jos hakemalla haetaan ja varsinkin jos vertaillaan omenoita appelsiiniin. Isoimmat erot ovat kuitenkin ammattikuntien ja alueiden välillä, ei työllistävän sektorin.
Kyllä vain. Julkisen sektorin ansiotaso on kohtuullisen hyvä, mutta puhuinkin laajemmasta ongelmasta, jossa julkisen sektorin resursseja halutaan leikata julkisen talouden tasapainottamiseksi.
Sellainen kehityskulku ei kuulosta tulevaisuuteen katsovalta, päinvastoin.
Julkisella sektorilla on monissa virastoissa paljon ns. kehitysvelkaa, jota ei voida kuroa kiinni ilman kattavaa rahoitusta.
Kyllä sieltä julkiselta löytyy leikattavaa. Ihan omasta tuttavapiiristä tiedossa useampikin henkilö, joiden päivät kuluu miettiessä mitä tekis ja odotellessa että puhelin soi. Vähentää näitä odottelijoita kunnes ei tarvitse enää odottaa. Samoin tehostaminen olisi suotavaa. Jos sairaanhoitajat ei joutuisi tekemään siivoojien hommia työajalla eivät varmaan olisi ihan yhtä loppu ja hoito parempaa.
Tunnistan myös saman ongelman. Silti: tässä on problemaattista se, että jos julkisella sektorilla ei ole pidetty huolta näiden henkilöiden henkilökohtaisen osaamisen kehittämisestä niin mihin ko. henkilöt päätyvät tehostamisen seurauksena? Työttömiksi työnhakijoiksi, jotka ihan yhtä lailla kuormittavat julkista taloutta.
Julkisella sektorilla on pikemminkin pahoja johtamisongelmia, jossa osa henkilöistä uupuu työkuorman alle ja osa pyörittelee peukaloita. Ratkaisu ongelmaan ei siis ole irtisanominen vaan ongelma on pikemminkin julkisen sektorin tavoissa organisoida työtä.
Mitä jos töitä ei vain ole. Ikäväähän se on, mutta ei ole veronmaksajien vastuulla kustantaa henkilön 3-4000 palkkaa jos töitä ei vain ole. Halvempaa se on kustantaa 1-1500 tukia. Tietysti paras ratkaisu on luonnollisen siirtymän, eli eläköitymisen aikaan ei palkattaisi uutta henkilöä vaan siirrettäisiin vähät tehtävät nykyisille työntekijöille.
Johtamisongelma on varmasti olemassa ja sille pitää tehdä jotain. Yhtälailla virastot joissa ei ole riittävästi töitä henkilöstömäärään nähden on ongelma. Mikään yksi asia ei ratkaise kaikkia ongelmia, vaan se on pienien asioiden summa.
Kyse ei ole siitä, ettei töitä olisi. Niitä olisi todella paljon, mm. liittyen kehittämiseen ja teknologioiden hyödyntämiseen (jolla voitaisiin vähentää manuaalista työtä tulevaisuudessa). Huomattavasti (kustannus)tehokkaampaa pidemmällä aikavälillä.
Nyt ne henkilöt, joilla olisi potentiaalia kehittää, eivät ehdi tehdä sitä koska järjestelmä on niin kafkamainen, ettei se salli työn siirtämistä niille henkilöille, joilla olisi aikaa.
Ongelma ei siis ole siinä etteikö tekemistä olisi, vaan siinä ettei näitä resursseja kohdenneta järkevästi.
No on se kyllä juuri siitä kyse. Resurssit määräytyy osaamisen tarjonnan kautta. Ei jostain teknikoista saada asianajajia vaikka kuinka kohdentaa niihin hommiin, eikä suurimmalla osalla ole mitään pohjaa kouluttautua sinne missä on puutetta, saati halua.
Meillä on töissä yksi työvaihe, jonka voisi täysin automatisoida. Haluaisin tehdä sen, mutta en ehdi, koska tätä ongelmaa ei tiedosteta. Toisaalta ketään muutakaan ei palkata tekemään sitä, koska ei ole “rahaa”. Eli näyttää siltä, että tuo työ tulee olemaan manuaalityönä ikuisesti. Ja sitten siihen otetaan se Sirpa, joka tekee sitä hommaa 1kk:n ja istuu jalat pöydällä loput 11kk. Ei mitään järkeä.
Tuo automaatio ja sen tarve ei poista sitä että joillain toimialoilla on liikaa tekijöitä. Älä keskity siihen yhteen ongelmaan joka sinulla on. Katso laajemmin ja hae syy-seuraus suhteita. Kaikkea ei voi automatisoida.
Väitän ettei ole halvempaa. Globalisaatio ja talouskasvu nojaa kulutukseen. Raha ei kierrä taloudessa samalla tavalla, jos kortistot ovat täynnä valtion virkamiehiä.
Nyt ei ajatella yhtään pidemmälle, jos todetaan vain että 3000euron palkkaa halvempaa on maksaa 1500 euroa tukia. Huoh. Alkeellista talousmatematiikkaa.
@miiamafia, Ensiksi ehkä täytyy päättää halutaanko esim elää kapitalistisessa järjestelmässä vai jossain muussa. Jos halutaan niin silloin näkemyksestä riippuen valtion tehtävä on luoda puitteet ja mahdollisuudet yksilön sekä talouden kehitykseen muttei (jälleen näkemyksestä riippuen), ei suoranaisesti osallistua siihen. No mitä nämä puitteet sitten ovat, esim koulutus, infrastruktuuri, terveydenhuolto ja väkivalta-monopoli/turvallisuus nyt ainakin ja joku tapa (käytännössä verotus) jolla nämä palvelut rahoittaa.
Näin ollen, julkisen sektorin tehtävä on siis tuottaa palveluja ja mieluiten mahdollisimman kustannustehokkaasti jotta mahdollisimman paljon rahoitusta ohjautuu maksajille, kehitykseen ja kasvuun. Vaikka kyse on toki sinänsä aivan täysin essentiaalisesta osasta työmarkkinoita kuten yhteiskuntaa laajemminkin, on toimenkuva ja tarkoitus on täysin toinen kuin yksityisellä eikä sen sanominen ole vastakkainasettelua vaan osa koko järjestelmää.
Siitä onko jollain yksilöllä julkisella puolella paineita ei ole ehkä hedelmällistä väitellä koska se on varmasti suurelta osin myös toimenkuva riippuvaista mutta turvatummat työsuhteet ja pidemmät lomat ovat fakta sekä se että tehostamisen varaa on monessa paikkaa. Ongelma on vain siinä että julkiella sitä tehostamista ei noin vain tehdä kun siihen ei ole pakko vaan rakenteellisen/poliittisen korruption lisäksi aina voidaan nyhtää veroja tai velkaa lisää. En siis epäile etteikö julkisella olisi aivan kriittisiä töitä joissa on kiire ja joissain hommissa varmasti aivan liian vähän ihmisiä työkuormaan ja ehkä vastuuseenkin nähden, varmasti on, mutta ratkaisu ei voi olla se että maksetaan kaikille kunnon kommunismin hengessä enemmän kun se ei edes millään tavoin auta ko resurssien kohdennusongelmaa. Se että susirajan kunnanvirastossa tienataan enemmän ei voisi vähempää auttaa ison kaupungin ensiavun hoitajan työkuormaa.
En edelleenkään mitenkään tarkoita väheksyä julkista sektoria vaan kuten sanoin se on kriittinen osa demokraattisen kapitalistisen sivistysvaltion pilareita mutta sen rahoitus ja minusta myös tarkoitus (henk koht mielipide) on täysin eri kuin yksityisen sektorin eikä sen sanominen ole vastakkainasettelua. Samoin ei ole kohtuutonta odottaa että koska verot on jo tapissa ja valtionveka tikittää ennätyksiä, tehostettaisiin sensijaan että mennään jälleen suorinta tietä maksajan lompakolle.
Jos esim nämä uusimmat palkankorotukset olisi sidottu siihen että ne rahoitetaan vähentämällä väkeä sieltä missä sitä vähiten tarvitaan ja vaikka kuntien pakkoliitoksilla ja lomaoikeuden leikkauksilla - sopii. Nyt ei vain taaskaan tehdä niin vaan mennään suorinta tietä maksajien lompakolle.
Ainoa mitä jäin pohtimaan on ensimmäinen lauseesi, jossa esität, että meidän tulisi päättää elämmekö kapitalistisessa järjestelmässä vai emme.
Voin toki olla väärässä, mutta mielestäni näyttää vahvasti siltä, että elämme hyvinkin kapitalistisessa maailmassa, joka on verkottunut ennennäkemättömällä tavalla. En usko, että näitä globaalin kapitalismin kahleita on mahdollista purkaa ilman, että kansa nousisi kaduille.
Eli vastaus kysymykseesi: elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa ja uskon että tulemme jatkossakin elämään.
BKT, kansantalouden tilinpito ja muut systeemit ohjailevat globaalisti järjestelmää, ja on vaikeaa nähdä missä on se johto, joka irrottaisi meidät tästä keskinäisriippuvuudesta.
Eli ilmaista rahaa jakoon kaikille ilman vastuuta töistä niin raha lähtee taloudessa kiertämään. Tottahan tuo on että kierto lisääntyy, mutta kuten nähdään nykytilanteesta, ei se oikein toimi.
