Kriisit mahdollistavat yhteiskunnan uudistumisen. Jos on oikeasti paha tilanne, niin silloin on pakko tehdä myös kipeitä ratkaisuja. Ihminen on taipuvainen ajattelemaan lyhyentähtäimen hyvinvointia ja rakeentellisia uudistuksia ei saada läpivietyä, koska ne aiheuttavat epävarmuutta.
Luontokin tarvii paikallisia kriisejä uudistuakseen. Metsäpalot ovat paras tapa ylläpitää ja tervehdyttää luontoa. Tämä vastaava logiikkaa toimii myös yhteiskunnissa. Kunnon kriisejä seuraa parempi yhteiskunta, kun joudutaan asioita muuttamaan radikaalisti. Tällöin joudutaan keskittymään oikeesti merkittäviin asioihin.
Kriisit eivät itsessään aiheuta inflaatiota. Inflaatio on seurausta keskuspankkien toimista. Kriisin aikoina valtioilla ja keskuspankeilla on ollut tapana printata rahaa, jolla voidaan ylläpitää vallitsevaa huonosti toimivaa yhteiskuntaa.
Jos käydään kauppaa vapaassa markkinataloudessa, niin sen luonnolliseen ominaisuuteen kuuluu, että nousukausia seuraa vaikeampia aikoja. Keksuspankit tai valtiolliset toimijat ei pysty tätä lainalaisuutta poistamaan. Voimallisella puuttumisella ne kannattamattomimmat ja huonosti toimivat yritykset jäävät pyörimään osana yhteiskuntaa, vaikka tuottavuuden kannalta olisi parempi, että ne haihtuisi pois ja tilalle tulisi uutta.
Kriisit ei sinällään ole itseisarvo, mutta yhteiskunta vaatii merkittävästi uudistuakseen kriisejä. Jopa länsimainen demokratia vaati kehittyäkseen isoja kriisejä. Ei valtioita hallinneet henkilöt vapaasti luopuneet asemastaan vaan se vaati yhteiskunnan kriisiytymistä, jotta kansanvalta sai enemmän jalansijaa. Toinen vaihtoehto olisi toki ollut, että säilytetään yhteiskuntarauha ja tavallinen väestö tyytyy asemaan. Yleensä merkittävät kriisit ovatkin johtaneet sen köyhän kansanosan parempiin oloihin.
Kuten aiemmissa viesteissäni mainitsin, niin nykynen röpelö rahapoliitiikka suosii nimenomaisesti omistavaa luokkaa ja vaurastuttaa ensisijaisesti niitä, joilla jo on omaisuutta. Vasta toissijaisena tulee köyhempi kansanosa. Tässä on se todellinen ongelma. Kun pidetään nykyistä järjestelmää elvyttämällä pystyssä, niin hyvän aseman taloudellisen hyvän aseman lunastaneet hyötyvät siitä, vaikka heidän liiketoimensa eivät vapaasti toimivassa markkinataloudessa olisikaan kannattavaa. Samalla köyhän kansanosan nouseminen omistavaan luokkaan tehdään entsitä vaikeammaksi omaisuuserien kallistuneen hinnan vuoksi.