Minäkin hänen tekstejä luen, vaikka ne on enemmän sellaista verbaalinikkarointia, karhun mylvintää ja anekdoottisia/proosallisia kuin datalla perusteltua tiukkaa argumentointia. Sinänsä hyviä muistutuksia realiteeteista ruohonjuuritasolla ja kiva lisä palveluun!
Mutta lukijana kannattaa olla ylipäätään kaikkia markkinaa kommentoivien kanssa (oli sitten kyseessä, minä, sinä tai vaikkapa itse Ray Dalio) tarkkana, minkälaisia perusteluita väitteille on vai onko mitään. Sen lisäksi vahvat näkemykset jotka kontraavat voimakkaasti markkinaa, menevät usein puihin. Ekstrapolointi on toinen yleinen rikos. Ja kolmantena todettakoon, että jos kommentoijan narratiivi (me joudutaan aina puhumaan narratiiveina, mutta ne ovat vaarallisia!) muuttuu jatkuvasti pitää epäilyjen nousta.
15.30 tulee taas työttömyyshakemuskorvaukset edeltävältä viikolta (USA). Mielenkiintoista nähdä mitä tulee ja onko mitään vaikutusta pörssin sentimenttiin.
Dow futures drop 650 points on virus second wave concern, airline and retail shares fall
Rajoitusten avauduttua tartuntojen määrät ovat kasvavat juuri niin kuin odotettiin. Lähiviikkoina media tullee olemaan pullollaan uutisia, kysymysmerkkejä ja asiantuntijoiden näkemyksiä mahdollisesta toisesta aallosta. Vaikea kuvitella, ettei tämä vaikuttaisi alitajuisesti sijoittajien mielenmaisemaan - etenkään kun viime viikot ollaan jo juhlittu koronan selättämistä.
Trump jo lupaili, että heinä-elokuu tulee olemaan mainio, syksy aivan huikea ja ensi vuosi paras ikinä.
Nyt kun katsoo koronan kehitystä ja mellakoiden laajuutta, alkaa olla nähtävillä, että potuksen puheissa on yhtä paljon ilmaa kuin Finnairin dilutoinnin jälkeisessä kurssissa.
Lähiaikoina saataneen myös lisää tietoa eri sektoreiden syksyn ja lähivuosien näkymistä (tai näkymien sumuisuudesta). Itse odotan negatiivisia yllätyksiä muualtakin kuin ilmailun puolelta. Mitä sanoo päivän media:
Germany’s carmakers face a ‘toxic mix’ of challenges as they emerge from coronavirus crisis
Airlines may struggle to be profitable post-pandemic, Citi says, but sees ‘green shoots’
As Many as 25,000 U.S.Stores May Close in 2020, Mostly in Malls
South Carolina sees worst spike in COVID-19 cases since pandemic began
Arizona hospitals at 83% capacity, elective surgery may stop
Number of Texans hospitalized with coronavirus hits all-time high
As Florida’s coronavirus cases soar, expert says rapid reopening may be to blame
The coronavirus has now killed more Americans than every war since the start of the Korean War—combined
Main coronavirus test produces ‘false negatives’ at least 20% of the time, study shows
Toistaiseksi ollut lähinnä puhetta, että korjaus johtuisi puhtaasti kovasta noususta. Myös muuan Jukka ohjeistaa, että lasku johtuu yliostetusta markkinasta, vaikka media etsiikin syytä laskulle koronasta. Jukka toteaakin, ettei saisi uskoa median pessimististä narratiivia. Hieman olen aistivinani Trumppimaista tulkintaa, missä asiantuntijoita ei kuunnella, dataa ei uskota, ja jaetaan faktojen sijaan mielipiteitä dollarien kiilto silmissä.
Kysyisinkin nyt, onko koronatilanne tosissaan edelleen vain pessimististen ihmisten aiheetonta pelkoa, vai onko tässä käymässä niin, että homma on lähtemässä taas lapasesta (jenkeissä)? Paljonko tartuntoja pitää olla, jotta voidaan alkaa puhumaan toisesta aallosta ja pitkittyvästä ongelmasta? Missä vaiheessa markkinat reagoivat pahenevaan koronatilanteeseen? Pelästyttäisikö pystytettävät kenttäsairaalat sijoittajat, vai tarvitaanko rajoituksia ennen kuin tilanne koetaan markkinoiden ja yritysten kannalta uhkaavana?
Arizonassa asiantuntija juuri eilen antoi oman näkemyksensä osavaltion näkymistä: “He’s (kuvernööri) going to have to either A) implement a field hospital plan, B) do another stay-at-home order, or C) both"
Hyviä ja aiheellisia kysymyksiä korkealle liitäneessä markkinassa. Sentimentti voi tunnetusti kääntyä nopeasti, jos se on kääntyäkseen. Ja kuten yllä todettiin jälleen, kotitaloudet voivat tehdä “vapaaehtoisen” karanteenin jos tilanne karkaa käsistä vaikka viranomaiset eivät rajoittaisi ulkoilua. Toki tuo varmaan rajoittuisi vanhempaan väkeen, mutta hehän ovat melko iso osa länsimaiden väestöä.
Eurooppan kansalaiset isoissa euromaissa säästävät kuin viimeistä päivää. Kuten foorumilaiset tietävät, toisen säästö = toisen tulon menetys, joten pitkittyvä säästöpiikki on kapula talouden elpymisen rattaisiin. Euroalue on vientivetoinen, mutta silti kulutus on merkittävä osa taloutta ja kulutuksen elpyminen olisi tärkeä osa koko talouden elpymistä.
Luonnollisesti kolikon toisella puolella valtiot lainaavat ja pistävät noita säästöjä kiertoon.
Nyt jätetään kahdeskymmenes iltakatsaus tyngäksi ja tiivistetään se tähän yhteen kuvaan ja uutiseen. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja tämä kuva ei ole paras mahdollinen iltasatu. En toivo kenenkään menettävän yöuniaan. Pahoittelen, jos niin tulee käymään Itseänikin nyt vähän pelottaa
Uutinen ensiksi:
Mainitsin keskiviikkoiltana, että nollakorot ei automaattisesti ole hyvä asia vaan ne samalla tarkoittaa, että firmojen ns. “ikuisuuskasvu” -potentiaali laskee. Esim. DCF-malleissa ikuisuuskasvuoletus ei käsittääkseni ole soveliasta olla korkeampi, kuin riskitön korko. Ylipäätään matalat korot reflektoi hidasta talouskasvua, ja koska kaikki ei voi kasvaa BKT:ta nopeammin ikuisesti myös suurin osa firmoista “joutuu” tyytymään alle BKT:n kasvuvauhtiin (1-3 % globaalisti) pitkässä juoksussa.
Tämä näkyy myös hyvin pörsseissä. SP500:ssa majailee maailman kovimpia kasvufirmoja, joten ei ihme että indeksi on performoinut parhaiten vaikka jenkeissä korkotaso on kymmenen vuoden aikana ollut korkein (silti matala, mutta korkeampi kuin euroalueella tai Japanissa).
Toisaalta negatiivisten korkojen alueella Japanin Nikkei225 on kehittynyt myös ihan hyvin, mutta siellä tulokset (firmojen kannattavuus) ovat kasvaneet myös vähäsen. Euroalueella eurostoxx 50 tiivistää kurjuuden tilaa: tulokset ei kasva, joten ei pörssitkään leiju negatiivisissa koroissa. Jos homma olisi vain koroista kiinni, noiden performanssit menisi toisin päin. Tätähän on mm. myös Damodaran argumentoinut usein, että sijoittajat yliarvioivat keskuspankkien vaikutusta pörssiin.
Niin majailee, mutta nämä ovat pääseet indeksiin siksi, että niillä on loistava kasvu takanapäin.
Väitän, että S&P 500 ei oikeasti kasva. EPS on kasvanut menneiden osakkeiden takaisinostojen, verohelpotusten ym. myötä, mutta liiketoiminta itsessään ei niinkään.
Euroalueella mielenkiintoinen seikka on, että MSCI Europe Buyback Yield -indeksi on yliperformoinut hyvin. S&P 500 on itsessään hyvin buyback-painotteinen.
Mites porukka täällä näkee Euroopan Unionin ja rahaliiton osalta lähikuukaudet? Varmasti moni maa tulee vastustamaan esitettyjä yhteisvastuita ja lainaohjelmia… mitenkä mielestänne euroopan käy? Kauanko tällaista tölkkiä voidaan potkia? Koska italian lainakorot taas karkaavat? Onko tässä seuraava suuri karhu osakemarkkinoille?
Löytyykö @Marianne_Palmu tai @Verneri_Pulkkinen jotain tulevaisuuteen luotaavaa kommenttia? Miten itse odotatte käyvän ja miten olette varautuneet tähän sijoittamisen näkökulmasta?
Oma epäilykseni on että markkinat saavat syitä heilua suuntaan jos toiseen kun asiasta väännetään kättä mutta en jaksa uskoa että antavat rahaliiton kaatua tähän. Tai jos kaatuu niin sitten saakin mennä. Sen verran valuvikainen rakennelma tuo on.
Forbesin artikkeli siitä miten iso osa S&P500 firmoista ovat ladanneet itsensä täyteen velkaa tavoitteenaan maksimoida sijoittajien tuotot share buybackkeillä ja osingoilla.
Nokia on myös altistunut vastaavalle painostukselle headge fund managereiden toimesta ja polttanut kassansa niinkuin Mikael videollansa osoitti. Mutta ainakaan he eivät onneksi alkaneet ottamaan lisää velkaa sitä tehdäkseen. Amerikan meno pistää kyllä oman pääni pyörälle ja Bill Ackman on myös taas ollut vauhdissa.
Tähän asti poliitikkojen sekä etenkin keskuspankin tahdonvoima on vastoin monien odotuksia saanut pidettyä euroalueen kasassa. Etelä-Euroopan maista monet ovat kestäneet vuosien hevoskuuria ilman, että olisi äänestetty sellaisia hallituksia valtaan, jotka olisivat halunneet erota eurosta hinnalla millä hyvänsä. Brexit-show antoi jo ennakkomakua siitä, kuinka vaikea on erota edes EU:sta. Käsittääkseni euroalue on rakennettu niin, että siitä eroaminen olisi byrokraattisesti Brexit potenssiin kymmenen. Kuin keskiaikaisessa politiikassa tai goottilaisten kirkkojen rakentamisessa Euroopan ydinalueilla, sen eron veisi kirjaimellisesti loppuun neuvottelijoiden lasten lasten lastet. Sen lisäksi se ei olisi päätös pelkillä taloudellisilla ulottuvuuksilla: jos esim. Kreikka lähtisi eurosta ja samalla EU:sta, lähentyisikö se esimerkiksi Kiinaa taloudellisen tuen ja rahoituksen toivossa? Tätä tuskin toivoo kukaan lännessä.
Jossain vaiheessa integraatiota on kyllä pakko syventää ja vain hyväksyä, että osa veloista on yhteisiä, jos halajaa euron pitää.
Euro on ollut tähän asti tulonsiirtounioni Saksalle ja Hollannille: etenkin Saksa on hyötynyt itselleen heikosta eurosta ja siitä, että se aiemmin pystyi vierittämään oman heikon kysyntänsä etelän harteille. Jossain vaiheessa tulonsiirtorumban on mentävä kuitenkin toiseen suuntaan. Itseasiassa, monien maiden kääntyessä vaihtotaseeltaan plussalle on koko euroalueen ylijäämä globaalissa mittakaavassa suorastaan röyhkeä ja jos Trump jatkaa presidenttinä, lienee euroalue seuraava kauppasodan kohde… Euroalueen vientivetoisuus näkyy nyt koronakriisissä rajuna BKT:n romahduksena ja viennin tyssäämisenä etenkin Saksassa.
Merkel ja Macron tuntuvat nyt yhteisvastuuta ajavan ja kaippa noiden kahden mahti lopulta jyrää pienempien maiden opposition. Nykyiseen tilaankaan ei oikein voi jumittua. Jos saksalaiset gonahtaisi euroon, tulisi pää vetävän käteen mutta heille tämä on ollut tähän asti hyvin kannattava viritys, isosta kritiikistä huolimatta.
Miettikää myös, että edes Yhdysvaltain dollari ei ole optimaalinen kaikille osavaltioille, eikä Kiina yuanikaan “sovi” koko Kiinaan: isoilla talousalueilla on aina ongelmia yhteisen valuutan kanssa. USAlla kesti vuosikymmeniä saada edes jotenkin pelisäännöt toimimaan dollarin kanssa.
Tähän asti tahtotila sekä muiden vaihtoehtojen “kamaluus” (oli se kuinka kuviteltua tai ei) on pitänyt valuutta-alueen yhdessä ja nuo voimat eivät tunnu mihinkään kadonneen.
Tämä on puhtaasti oma käsitykseni, tähän löytyy varmasti Mariannelta ja foorumilaisilta paljon erilaisia tulokulmia.
Lisäys: olenko itse varautunut? On vaikea kuvitella, minkälainen euroalueen hajoamisskenaario olisi, joten en juuri. Jos koko alue hajoaisi, Suomen markka (oletetaan että markka tulisi takaisin) kelluisi ja salkun vientifirmat suojelisi pahimmalta (esim. Revenion tulot 40 % jenkeistä) ostovoimani tuhoutumiselta, koska oletettava markan heikentyminen parantaisi niiden kilpailukykyä tai niiden tulovirrat dollareissa olisi arvokkaampia.
Jos siitä seuraisi syvä lama, ottaisi osakkeet runtua mutta toisaalta kelluvat valuutat jelppaa talouksia takaisin ylös. En odota euroalueen hajoamista minään ykkösskenaariona, vaikka mahdollista se on tottakai. Jonkin verran löytyy yhtiöitä dollareissa, kaikkien valuuttojen kuninkaassa, mikä suojelee myös.
Lisäys 2: euroalueen harmaat päättäjät ovat osoittaneet jatkuvasti myös kykyä pragmaattisuuteen ja pelisääntöjen rikkomiseen. Miksi ei Italian velkaa voisi joskus järjestellä? Kreikassakin tehtiin hiustenleikkuuta. Italia on eri kokoinen pala purtavaksi, mutta kaikkea voi aina sovitella. Toisaalta jos euroalueen yksi pääongelmia eli sen veturin Saksan jatkuva kässärillä ajo muuttuisikin ja maa oikeasti alkaisi kuluttamaan, se olisi koko euroalueelle super. Nykymenoa Saksa ei voi jatkaa loputtomasti (kauppasotaa pukkaa) joten käännös tuohon suuntaan voi hyvin olla mahdollinen. Myös Saksassa on alettu pikku hiljaa tajuamaan heidän budjettikurin nurinkuriset seuraukset. Olen optimistinen.
Keskimäärin eilisen kaltaisten myyntiaaltojen jälkeen on rekylöity ylöspäin. Jotenkin mutulla olisi ajatellut, että lasku ruokkii laskua useamman päivän ajan.
Hyviä näkökulmia ja kannanottoja!
Kyllähän EU:lle enemmän haittaa ja vaivaa olisi sen hajoamisesta, kun pitämisestä kasassa vaikka hieman rajummin keinoin. Miettii kuitenkin kaikkia säännöksiä ja etuuksia liittyen puolustukseen, kauppaan ja yhteisöllisyyteen jäsenvaltioiden välillä. Niistä on todella suuri etu ja apu kaikille. Toisekseen mitä Vernerikin sanoi, olisi erokiista pitkä ja rasittava, joten en myöskään itse näe tässä tilanteessa eroa kovinkaan todennäköisenä, vaikka nyt suhteita ja maiden välistä tukea koetellaankin kovasti.
Löysin myös kivan GIF:n, joka kuvaa EU:n kehitystä vuosien saatossa.
Siitähän se pomppasi taas tosin pakko myöntää että näin kova myynti pääsi yllättämään. Vähän pidempikin hengähdystauko voi olla tulossa mutta markkinan primäärinen trendi on YLÖS!
Euroalueen on integroiduttava liittovaltioksi tai vaihdettava “voittavaan kokoonpanoon” ennemmin tai myöhemmin. Kaiketi Keski-Eurooppa voisi toimia sellaisenaan mutta paljon lainsäädäntöä pitäisi muuttaa. Pohjoismainen hyvinvointivaltio ei tule kysymykseen. Ja tietenkin Etelä-Euroopan edellytyksetkin kuulua samaan valuutta-alueeseen on aika huonot.
Ajankohtainen kysymys, ja Verneriltä tulikin jo kattava vastaus. En itsekään usko EU:n (Brexitiä lukuun ottamatta) tai euroalueen hajoamiseen lähikuukausina. Mielestäni erityisesti viime kuukausina EKP ja jäsenmaat ovat osoittaneet tahtotilansa euroalueen viemisestä yhteisvastuullisempaan suuntaan. Suuntia on kaksi: joko selvempi yhdentyminen tai erkaantuminen, ja nyt ensimmäiseen vaihtoehtoon nojataan, koronakriisi on vain vauhdittanut sitä.
Sinänsä tämä euroalueen käsittely on kuin puolityhjällä uimapatjalla kellumista. Nykyisin säännöin alue on kaukana optimaalisesta valuutta-alueesta (esim yhteisen talouspolitiikan puute), mutta hajoamisen mukanaan tuoma tuska olisi taloudellisesti niin suurta, ettei veteen haluta molskahtaa. EKP on kaikin tavoin puhaltanut patjaan täytettä ja se näyttää toistiaseksi riittävän välttävään yhteiseen etenemiseen aallokoissa. Ja uusia poliittisia avauksiakin tehdään jopa jäykän EU-byrokratian rattaissa (esimerkkinä koronahätärahasto).
Mielestäni EU-tarkastelussa on syytä ottaa huomioon talouden lisäksi laajempi näkökulma, sillä unioni on ollut ennen kaikkea rauhanprojekti ja osoitus ”kansojen veljeydestä”, saipa se 2012 Nobelin rauhanpalkinnonkin. Vaikea tässä on spekuloida, mitä olisi tapahtunut ilman unionia, mutta pidän rauhaa todella tärkeänä ja nykyään hieman unohdettunakin asiana ihan EU-kansalaisen näkökulmasta. Olen siis optimisti minäkin, vaikka myönnän, että heikkoja lenkkejä jäsenmaissa riittää ja ne tuovat varmasti tulevaisuudessakin päänvaivaa sijoittajille aika ajoin.
Sentimentti voi tunnetusti kääntyä nopeasti, jos se on kääntyäkseen. Ja kuten yllä todettiin jälleen, kotitaloudet voivat tehdä “vapaaehtoisen” karanteenin jos tilanne karkaa käsistä vaikka viranomaiset eivät rajoittaisi ulkoilua. Toki tuo varmaan rajoittuisi vanhempaan väkeen, mutta hehän ovat melko iso osa länsimaiden väestöä.
Itseänikin nyt vähän pelottaa 
:
