Olen pohtinut myös tätä Q2-yleisreaktiota…että mitähän se markkina tuumaa.
Väkistenkin on kuitenkin niin, että Q2-tulosten tullessa ulos, on kyseinen data jo vahvasti vanhenemaan päin… samalla talouksia on jo merkittävästi avattu ja kaikki mittarit tulevat sojottamaan enemmän tai vähemmän KOILLISEEN…
Oma arvio toistaiseksi on siis, että Q2 data ei tule aiheuttamaan älytöntä rommia indekseihin… yksittäisiin yhtiöihin varmaan kyllä heiluntaa… Markkinat tulevat katsomaan syksyä ja loppuvuotta tuossa heinä-elokuulla…
Taitaa osakkeiden riskipreemio olla vieläkin ihan historiallista huippua ja se laskenee tuloskasvuennusteiden laskulla, indeksien nousulla tai korkojen nousulla?
Tuo menee yksi yhteen pidempienkin historiallisten katsausten kanssa. Bondien reaalituotto on usein jopa miinuksella pitkiä aikoja, korkeat korot ovat anomalia (kuten 1980-luvun alussa).
Ihan viime päivinä Boeing lomautti 400, IBM ilmoitti valmistelevansa lomautuksia, ja HP suunnittelee potkivansa pihalle 16 % työvoimasta seuraavien 3 vuoden aikana. Vastaavaa olen huomannut omassa lähipiirissä - pihalle potkitaan pitkään talossa olleita, vanhentuneiden teknologioiden parissa työskenteleviä tekijöitä, ja heti perään pistetään rekryä pystyyn uusille asiantuntijoille. Toimintoja suoraviivaistetaan ja digitalisoidaan suunniteltua nopeammin. Tuntuu, että korona on aiheuttanut melkoisen puhdistuksen ja toiminut oivana katalyyttinä firmojen tehostamistoimenpiteille ja uudistuksille.
Edelleen itseäni mietityttää, että vaikka FAANGit, Talenomit ja Remedyt keulisivatkin jatkossakin, millaiset oltavat vaikkapa konepajoilla tai muotitaloilla tulee olemaan, ja millaisesta aikajänteestä puhutaan ennen kuin vaikkapa Ponsse tai Marimekko saa homman taas pyörimään vuoden 2019 tasolla?
Jos korkotuotto ei ole tavanomaisesta poikkeava, mikäs TINA meillä sitten on?
Tämä on kuitenkin hyvin tulenarka tilanne, joka saavutettu verohuojennuksella ja käytännössä nollainflaatiolla, jotka kompensoivat matalaa nimellistuottoa. Se ei ole kestävä yhdistelmä.
Minua vähän epäilyttää tuo graafi. US Department of Tresury on sitä mieltä, että vuonna 2007 ja 2012 ei nähty syvän negatiivisia reaalikorkodippejä.
Maaliskuussa vitsailtiin, että mikä ajaa firmojen digitalisaatiohankkeita? Vastaus: korona. Ja näin tosiaan näyttää käyneen: vähittäiskauppa otti ison loikan kohti verkkokauppaa, jne. Monilla firmoilla nähdään nyt kivulian nopeita sopeutumisia, kun aiemmin digitalisaatiotarpeita ei ole tarpeeksi tyydytetty.
Niin se metsä vastaa, kuin sinne huutaa (tai jättää huutamatta).
Tuossa Nordean graafissa on myös verot mukana. Tai sitten inflaatiota on laskettu eri tavalla, en tiedä.
Tässä tapahtui taas taloushistoriasta valmistuneen lipsahdus kun minulle “tavallinen” tarkoittaa viimeisen parin sadan vuoden aikaa, kun meillä on luotettavaa dataa koroista.
Muita selityksiä on se, että ihmiset eivät hahmota kovin hyvin reaalikorkoja (todella harva puhuu myöskään osakkeiden reaalituotoista!): siksi nimellisesti nyt ennätysmatalatkorot puhuttaa niin paljon, vaikka myös inflaatio on tullut alas. Korot ovat myös matalia verrattuna 1980/90-lukuun, joka on se aika kun moni nykyinen vanhempi sijoitusammattilainen on muodostanut maailmankuvansa, eikä jaksa enää päivittää sitä… :S
Lisäys: tässä sitä kunnon aikasarjaa mistä minä pidän. Korkojen reaalituotto on heilunut isoissa kymmenien vuosien swingeissä, ollen usein myös negatiivinen reippaasti.
Eihän se sinun graafisi ole
Mutta pitää olla varovaisella askelluksella liikkeellä kun makrodataa etsii, koska sitäkin löytyy sellaisena kuin haluaa, jos tarpeeksi etsii.
Verot ovat kuitenkin varsin alueellisesti suhteellinen erä ja voi olla kyseenalaista sisällyttää ne mukaan tuloksen kannalta, koska ne voi myös kiertää laillisesti sopivasti järjestelemällä.
Sota-aikaan inflaatiolla kuitattu velkoja, hah. Nykytilanteessakin on varmasti reaalikoroille vielä tilaa alaspäin, jos inflaatiota tulisi yhtään. Mutta mutta, inflaatioon ei usko oikein kukaan. Sinänsä outoa, koska keskuspankit pää märkänä (kertomiensa tavoitteiden mukaan) yrittävät sitä saada, ja niillä on vieläpä periaatteessa keinot helposti niin tehdä.
Puttosen twitin kuvaaja viiden osakkeen voittokulusta osoittaa miten “Winner-Take-All”-ilmiö on voimistunut. FAAMG osakkeilta markkina odottaa todella vahvoja tuloksia, saa nähdä voivatko saavuttaa odotuksia.
JP Morganin Marko Kolanovic kommentoi markkinoiden jakautumista 20.5. katsauksessa näin:
Clearly there are economic winners and losers of prolonged shutdowns and social distance. Working remotely, software/cloud, online shopping and socializing, etc. all benefit large technology firms. It should not come as a surprise that large tech stocks are pear all-tome highs. This could create (perhaps wrong) perceptions of conflicts of interest when the leading technology firms are influencing policies related to reopening (such as remagiming education, health care, vaecines, contact tracking and tracing etc).
Osakesijoitusten tuottovaatimukset ovat alentuneet paljon vähemmän kuin korkosijoitusten.
Reaalikorot vaihtelevat tietenkin paljon vähemmän kuin nimelliskorot. Teoriassa valtionlaina on riskitön korko joten korko on pelkästään kompensaatio siitä, että kassavirrat saadaan myöhemmin (jolloin niiden ostovoima on vähemmän olettaen positiivinen inflaatio). Mitataanko inflaatiota oikein on vielä oma kysymyksensä.
-8 % pudotus BKT:hen olisi ikävä takaisku Suomen taloudelle ja suomalaisille, vähemmän ikävä suomalaisille pörssiyhtiöille joiden kohtalo on enemmän Euroopan ja maailmantaloudessa kiinni.
Säästäminen yksilötasolla tuntuu nousseen kunniaan niin Suomessa kuin ympäri maailman. Yksilötasolla säästäminen onkin hyve ja olisi ihannetilanne, että kaikille kotitalouksilla olisi puskureita yllätysten varalle.
Sama ilmiö näkyy muuallakin. Kotitaloudet Kiinasta Yhdysvaltoihin säästävät. Esim. amerikkalaiset tuplasivat säästöasteensa maaliskuussa:
Mutta, kuten me täällä ketjussa muistamme, toisen kulutus = toisen tulo. Toisin sanoen yksilötasolla täysin luonnollinen reaktio säästää lisää epävarmassa paikassa johtaa kokonaisuuden tasolla tulojen menetykseen tai velkaantumiseen toisella puolella yhtälöä.
Yhden kansantalouden tasolla, eli valtion tasolla koska valtio on jo muutamia satoja vuosia ollut perusyksikkö jolla näitä tykätään katsoa, kotimaan kulutuksen romahdusta voidaan kompensoida yrittämällä viedä tavaroita ja palveluita naapurimaahan.
Koko maapallon talous on kuitenkin suljettu yksikkö (toistaiseksi, kunnes Elon Musk perustaa siirtokunnan Marssiin ja sitten nämä yhtälöt meneekin vaikeaksi hahmottaa ) joten jos kaikkialla kotitaloudet säästää enemmän, pitää koko maailmantalouden tasolla jonkun tai joidenkin a) joutua työttömäksi, jotta säästämisaste putoaisi tai b) valtioiden velkaantua penteleesti lisää ja kompensoida sitä kautta romahtavaa kysyntää.*
Tämä dynamiikka yksityisten säästöjen ja julkisten menojen välillä on näkynyt hyvin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Nettotuonti eli sininen viiva hieman hämää tuossa, mutta melkein aina valtion vajeet ja yksityisen puolen säästöt ovat kuin peilikuvia. Ja pitääkin olla: nettona noiden kolmen pitää olla nolla. Jos oman maan säästöt ei riitä kattamaan menoja, pitää saada muiden säästöjä, jne.
Näillä spekseillä miettien kannattanee totutella jatkossakin ajatukseen rajuista valtioiden budjettivajeista, tai sitten todella raa’asta austerity-politiikasta ison työttömyyden kanssa.
*Käsittääkseni teoriassa yritykset voisivat alkaa investoida enemmän (vaikkapa kasaamalla valtavat inventaariot ja tekemällä tappiota koko ajan) eli lainaamaan tuota pottia mitä kotitaloudet säästävät (savings - investment = S-I tuolla graafissa), mutta käytännössä yhtiöt eivät sitä kauaa tee jos kysyntä romahtaa vaan ne leikkaavat kapasiteettia ja työvoimaa sopeutuakseen matalampaan kysyntään, eivät investoi.
Jos en pahasti väärin muista, niin jollain foorumilaisella taisi olla Q4 tai Q1 strategiana olla tulosjulkkareihin longina ja sitten tuleviin Q2 julkkareihin shorttina ja alkuun taisi ainakin toimia ihan hyvin. Pointtina oli että vaikka kaikki tiesivät ettei korona ollut vielä vaikuttanut esim. Q4 tuloksiin, niin koska sentimentti ja kurssit oli pohjamudissa, jopa se normaali tulos sai ralleja ylöspäin.
Ja samalla logiikalla jos kaikki näyttää hyvältä - sentimentistä koronakehitykseen - saattaa se firman huonon kvartteri 50 vuoteen laskea kursseja paljonkin, vaikka kaikki tiesivät sen tulevan - tai sitten ei.
Velkaa ei voi hoitaa pois säästämällä, kun sitä on maailmassa paljon enemmän kuin pääomaa. Sillä tavoin saadaan maksukyvyttömiä ihmisiä ja valtioita. Kaiken tuottavuus laskee talouden supistuessa, ja syntyvä deflaatio edelleen painaa kannustaa säästämään. Velka poistuu silloin defaultteina. Näin tuskin tapahtuu, koska siitä hyötyvät vain säästäjät, eikä nykymaailmassa järjestään kukaan ole säästäjä. Kaikki ovat velasta riippuvaisia, joko suoraan tai omaisuusluokkien kautta.
Näkisin, että nykyistä polkua voidaan kävellä vielä jonkin aikaa. Voidaan tehdä lisää QE:ta, pakottaa valtionlainojen korkoja vielä ehkä hitusen alaspäin ja antaa rahaa mukamas lainaksi. Jossain vaiheessa on kuitenkin valittava MMT-tyylinen setelirahoitus tai ekvivalentti, eli luotava tyhjästä rahaa kuittaamaan velkoja. Tällainen voi olla esim. keskuspankin mandaatti ostaa valtiolainoja negatiivisella korolla tai antaa ikuisia nollakorkolainoja (jotka akordoidaan joskus sopivalla hetkellä). Vaihtoehtoisesti on vain hyväksyttävä velkakriisin puhkeaminen.
Helatorstai on etenkin uskonnollisissa perheissä yksi monista perhejuhlista, ja useilla on tapana yhteinen ateriointi ravintoloissa. Tällaisessa tilanteessa haluttiin varmastikin varata paikka etukäteen, jottei synnytetä ruuhkia ja altisteta perheen vanhempia jäseniä turhille kontakteille.
Kuinka hyvin nämä tilastot muuten huomioivat sen, että käytännössä kaikki ravintolat ovat joutuneet vähentämään asiakaspaikkoja (ja todennäköisesti myös varattavia pöytiä)? Eli verrataanko tuossa puhtaasti varausten määriä, varauksiin sisältyvien henkilöiden määriä vai ravintoloiden täyttöasteita viime vuoden vastaaviin?
Tämä menee jo astetta monimutkaisemmaksi ja ehkä ketjun aiheenkin ohi (tai menee :D), mutta pääomiahan maailmassa siis piisaa. Velkaa lainataan pääsääntöisesti vakuuksia vastaan ja kaikki omaisuus ei ole esim. lainoina vaan esim. reaaliomaisuutena, osakkeina jne.
Maailmassa ei voi olla enemmän velkaa kuin omaisuutta, koska toisen velka = toisen saatava nettoaa velat nollaan ja kaikki muu tulee herkkuna päälle. Käsittääkseni pelkästään kotitalouksien nettovarallisuuden (varat miinus velat) arvioidaan olevan yli 360 000 miljardia dollaria… Kyse on enemmän siitä, että onko a) assetit arvostettu oikein ja onko b) lainaajalla likviditeettiä maksaa lainaansa takaisin.
Kun joku sanoo, että maailma hukkuu velkaan, hän voisi myös huutaa että maailma hukkuu (epätasaisesti jakautuneeseen) finanssivarallisuuteen.
Julkisten sektorien varallisuus onkin sitten vaikeampi sanoa, miten huomioidaan kaikki tulevat rahoittamattomat vastuut jne.
Mutta noissa ylläolevissa graafeissa puhutaan tavallaan asioista virtana, kuten BKT:han on jonain aikana t tuotettu asia, mutta pääoma on taas kumuloituvaa tai sitä voi “varastoida” jne. Esim. noiden sääntöjen mukaan aina kun joku sektori säästää, toisen on pakko velkaantua. Piste, mutta käsittääkseni noi ei ota kantaa kumuloituneeseen varallisuuteen ja pääomaan suoraan… Tosin tätä asiaa pitää penkoa lisää. Esim. valtion velkaantuminenhan “tuottaa” varallisuutta sen lainaajille (paikan, mihin on mahdollistaa säästää koska säästöt ei voi lillua tyhjiössä).
Defaultit hyödyttävät velkaisia, jos he pääsevät veloistaan eroon. Säästäjiä hyödyttää bail outit, joissa joku muu tulee takaamaan/maksamaan velat tai sitten ihan velkojen maksu takaisin.
No tuo on totta, ellei elä Inarin toisella puolella täysin omavaraisesti (eikä ulota velan konseptia sosiaaliseksi, esim. monissa kulttuureissa elämä nähdään velkana luonnolle, vanhemmille, jumalille jne.).
Olen käyttänyt käsitteitä väärin. Myönnän, etten osaa niitä täsmällisesti. Yritän sanoa tässä, että kierrossa olevalla “rahalla” ei voisi maksaa olemassa olevia velkoja. Jos velalla on positiivinen korko, eiväthän kaikki voi lyhentää velkaansa nollaan samaan aikaan.
Säästäjä on tässä henkilö, jolla on hallussaan rahaa ja olisi valmiina hyötymään deflaatiosta, eli Buffett-tyyppinen rahakasan päällä istuja. Velkoja ei ole säästäjä, koska hän on “käyttänyt” rahansa lainan antamiseen. Tässä siis laajasta maksukyvyttömyydestä hyötyisi “säästäjä”, eli Buffett, joka voisi tarjota likviditeettiä korkeaan hintaan.
Velallinen ei enää ole velkaa defaultin jälkeen, hänellehän se on hyvä. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan ole päättämässä mistään. Jos Buffett saisi päättää, pörssi romahtaisi kunnolla. Maailmassa ei kuitenkaan ole montaa käteisvuoren päällä istujaa. Yritän sanoa, että siksi suurimmalla osalla vaikutusvaltaisia ihmisiä olisi intressi hoitaa velkoja muuten kuin talouskurilla.
Esim. valtion velkaantuminenhan “tuottaa” varallisuutta sen lainaajille (paikan, mihin on mahdollistaa säästää koska säästöt ei voi lillua tyhjiössä). 