Hehe, just kirjoittelin tossa Mogulille (@Aston_Livingstone) viestiä, jossa availin vähän FOMOn laantumisen syitä kohdallani, kun ollaan 90% cash painolla atm. Totesin tänään, että vaikka missaisin tän koko nousupotentiaalin, niin olen ihan tyytyväinen koska se tarkoittaisi käytännössä myös tilanteen rauhoittumista sekä terveys-, että talousrintamalla.
Tilanne ihan aidosti huolettaa, olemme valitettavasti vasta aika alulla tilanteen kanssa. Miksi Italian tilanne ei rupea jo paranemaan… Espanjan tilanne karsea, USA:n tilanne vasta alkamassa. Ja paljon muuta. Ikuinen ylioptimistisuus itsessäni alkaa valitettavasti rakoilemaan. Ja kun viruksesta joskus selvitään - on edessä vielä valtavasti ongelmia, kuten USA:n työttömyysluvut ym. kertovat. Aidosti ahdistaa, mihin kaikkeen nämä kaikki kerronnaisvaikutuksineen tulee vaikuttamaan.
Itse olen yliopistossa vielä viimeistä vuotta, ja opiskeluun tilanne ei isossa kuvassa varmaan vaikuta - se toki muuttaa muotoaan. Elätän itseni pokerilla ja sen valmentamisella, joten töihini tilanne ei todennäköisesti juurikaan vaikuta - paha sanoa.
Eli kyllä tässä ihan aidosti toivotaan tilanteen parantumista joka saralla, silläkin “uhalla”, että todennäköisesti olen kuitenkin, ihan absoluuttisestikin mitattuna ison käteispinon, päällä vielä jonkin tovin.
Kyllä aika karmea ihminen saa olla, jos tosiaan toivoo ylipäätään viruksen pahenemista, tai esimerkiksi nykyisenkin taloustilanteen romahtamista entisestään.
Ps. teen paljon myös päiväkauppaa, toistaiseksi suoriutunut hyvällä menestyksellä (tuuria). Alkukassa ei ole kovin suuri, mutta tarkoitus on maanantaista eteenpäin siirtää “loppukassasta” tai hiljalleen matkan varrelta ainakin 50% tuotoista SEKÄ alkupääomasta johonkin hyväntekeväisyyteen/johonkin joka voisi tilannetta auttaa. Lahjakortteja ym. olen ostanut valtavasti jo pienempiin lähialueen yrityksiin auttaakseen kassakriisien kanssa.
Tämä pisti silmään. Miksi tunteet pitäisi pitää erillään sijoittamisesta? Näen asian niin, että mitä paremmin on perillä omista tunnetiloistaan, niin sitä paremmin olet kosketuksissa ympäristöösi, mitä voit hyödyttää sijoittamisessakin. Esimerkiksi ympäristöystävällisyys on aika tunnepitoista, mutta isoksi trendiksi se on kasvanut.
Siellä Kiinassa myös oli uskottava poliisivalvonta ja rangaistukset uhkana. Täällä ei. Sulkivat myös kouluja ja tehtaatkin oli kiinni monella muullakin alueella jonkin aika. Mm. suuri osa kouluista oli sulki vielä alkuviikosta.
Jotain realistin ja optimistin väliltä. Tilanteen realistinen toteaminen foorumilla auttaa huomattavan paljon tässä “käsien päällä istumisessa”, ja näin ollen saan piiloon luontaisen optimistin, joka muuten olisi jo ostellut salkkunsa täyteen putoavia puukkoja.
Edit. Ja siksi kun täällä vakavista asioista keskustellaan, niin muistetaan aina, että tämä on sijoitusfoorumi. Ja siksi tällaisessa katastrofitilanteessa jotkin viestit palstalla varmasti ovat jostakin ihmisestä hävyttömän raadollisia, jos ei osaa ajatella asiaa näin.
Sijoittamisessa ei kannata tunteille antaa mitään muuta sijaa kuin se, että onnistuisi ennakoimaan sopulilauman tunnetilan ja siinä se haaste onkin, että mille tasolle panikointi kulloinkin yltyy. Markkina tuppaa aina yllättämään tässä mielessä lyhyellä tähtäyksellä.
Voi kun se tunteiden hallinta olisikin helppoa, vaan ei ole. Ihmistä ohjaa lopun perin tunteet vaikka muuta haluaisi. Onneksi itsekuria voi oppia ja nyt sitä kysytään. Tunteita vastaan taisteleminen on rasittavaa. Paljon kevyemmin onnistuu tunteiden vietäväksi heittäytyminen.
Kyllä niitä tunteita pystyy oppia hallitsemaan, kun muutaman kerran käy tälläisen rysäyksen läpi. Finanssikriisin oppi oli se, että paniikkivaiheessa, jos myy niin on jo pahasti myöhässä.
En odota innolla - enää. En myynyt kaikkia pois, mutta kuitenkin puolet - jo ennen kuin korona oli länsimaissa merkittävästi pinnalla. Nyt on helppo sanoa, että yliarvioin Euroopan valtioiden kyvyn hoitaa ongelma ajoissa pienemmin vahingoin. Ja sen, kuinka haavoittuva yhteiskunta on. Ei tarvittu terroristia pommeineen.
Näen töiden puolesta tarpeeksi läheltä mitä lockdownit aiheuttavat taloudelle. Siitä on ikävän helppo johtaa mitä tapahtuu yksilöille, perheille, yhteisöille ja jopa valtioille. Ysärin lapsi muistaa ne ajat etäisesti mutta riittävän elävästi. Pakkomyyntejä naapurissa, itsensä hirttänyt yrittäjä ja takausvelkoja vuosia maksava sukulainen.
Jäljelle jääneen salkun punoitus ei ole häirinnyt enää aikoihin. Tiedän jo nyt, että taloudellisesti minulla ei tule olemaan hätää useampaan vuoteen. Toivon, että tästä selvitään ysärilamaa pienemmin inhimillisin vaurioin. Salkun viherrys olisi tietenkin kiva juttu, mutta jos maailma pysyy raiteillaan, aika hoitaa sen ongelman.
Sori vaan, tulipa paatosta ja imelyyttä…mutta näin tänään.
Kohtalaisen romahduksen ennusteeni pohjasin tilastotietoon aiemmista karhumarkkinoista, siihen ei sen kummempaa intohimoa liittynyt. Tietysti omaa toimintaani sopeutan sen mukaan, miten odotan kurssien käyttäytyvän tulevaisuudessa.
Toivon, että näillä tasoilla pysyttäisiin vähän aikaa, että saan halvalla osakkeita. Reaalitalouden ei tarvitse mörniä, lähinnä toivon, että arvostustasot eivät puhallu täyteen kuin ilmapallo välittömästi koronan mentyä ohi.
Reaalitalouden pitkällistä kärsimystä ei voi toivoa kukaan järkevä ihminen sen paremmin taloudellisin kuin inhimillisen perustein. Ei siitä hyödy kukaan.