Keski-Euroopassa ei siis ole ollut samanlaista vahvasti yhdellä paikkakunnalla toimineiden perheyritysten fuusioaaltoa mikä Suomessa ja kai osin Ruotsissa? Miten se on onnistuttu välttämään kun täälläkin UPM ja Enso alkoivat muodostua jo silloin kun paperi nähtiin kasvubisneksenä ja naula perhepaperiyhtiöille lyötiin arkkuun viimeistään jo 15v sitten Myllykosken toimesta?
Mikä näiden kapasiteetti on markkinasta tai voitko verrata sitä vaikka koko UPM:n kapasiteettiin? Onko näitä perheyhtiöitä siirtynyt kartongin tai jonkun muun tuotteen pariin ja mikä yleisesti analyytikkojen konsensus siitä mitä näille tapahtuu tulevaisuudessa? Jos tähän asti onkin selvitty sisulla ja tuurilla, niin eihän niillä enää jatkossa voi pärjätä laskevassa markkinassa.
Tulipa paljon kysymyksiä mutta alkoi kiinnostaa ihan pelkästään historiankin kannalta 