Nyt kun iltaisin tekee fyysistä työtä on painokin tippunut. Nykyään ei ole nälkä. Salille pitää jättää aikaa kuitenkin. Lihasta on lähtenyt mutta kuula pienentynyt. Kuitenkin vaikea hyväksyä että kroppaa ei saa haluttuun kuntoon enää. Cardoo jäänyt pois valitettavasti mutta iltaisin joutuu putkia vääntämään ja pitää juosta edes takaisin joten sitä voi kutsua hyötyliikunnaksi
2 tykkäystä
SitaattiTähän on olemassa hyviä kännykkä-äppejä, joihin voi tehdä ohjelmia ja muistavat viimekertaiset painot ja sit vain merkataan ruksit sitä mukaa kun liike on suoritettu.
Loistavaa, tuota täytyy kokeilla. Mitä suosittelette perussaliharrastajalle?
3 tykkäystä
Mielenkiintoinen ketju, joten kirjoitanpa muutaman rivin myös.
Olen 62-vuotias mies, 181 cm, 73 kg. Liikuntaa olen harrastanut koko ikäni; ensin pihapelejä kesät talvet ja 10-vuotiaana kavereiden kanssa liityttiin yleisurheiluseuraan ja pikajuoksu oli se mieluisin laji. Sen ohella jalkapalloa ja lätkää alasarjoissa vähän yli kaksikymppiseksi.
Sitten hurahdin tennikseen ihan täysillä 80-luvun puolivälissä. Meillä oli seurassa hyvä tasainen porukka ja aina löytyi treenikavereita. Kierrettiin kisoja ympäri maata ja seuratasolla kolkuteltiin SM-liigan portteja. Kisaaminen on jäänyt jo 15 vuotta sitten, mutta ulkokaudella treenaan vielä nelisen kertaa viikossa. Tosi hyvää anaerobista liikuntaa kun helteessä jauhetaan pitkiä palloralleja. Se pallo on vaan aikamoinen motivaattori!
Ennen pelasin tennistä talvisinkin, mutta vuosituhannen vaihteessa tuli tilalle vapaan tyylin hiihto ja välillä lykin tasatyöntöä pitkät pätkät, jotta vatsalihaksetkin saavat treeniä. Hyvinä talvina, kuten viime talvi oli, tulee pari tonnia, ja huonoinakin on aina vähintään tonni tullut täyteen.
Kesällä sitten vielä hiihdon korvikkeena rullaluistelua sauvoilla ja jokunen maantiepyörälenkki.
Muuta tavoitetta minulla ei ole kuin pysyä kunnossa ja yrittää pitää liikunta säännöllisenä, jotta pysyisi mahdollisimman pitkään toimintakykyisenä sitten kun vanhuus alkaa kolkutella.
21 tykkäystä
Itsekin tämmöisenä perusharrastajana voin suositella ainakin Hevy-äppiä. Olen itse pärjännyt ilmaisversiolla oikein mallikkaasti ja sitten jos tarvitsee enemmän kuin 4 ohjelmaa tai haluaa näkyville pidemmän kuin 3 kk historian niin voi upgreidata ihan kohtuulliseen hintaan (26.49 €/vuosi tai 79.99 € lifetime).
3 tykkäystä
Treenaamaani maksimivoimaa ihminen tarvitsee yllättävän vähän arjessa, riittävän voimatason saa yllättvän nopeasti ja helposti; monilla on perinteinen voimapuoli jo “luonnostaan” riittävä. Sitten on kuitenkin erilaisia voimia, kuten pikavoima, räjähtävä voima jnejnejne. ja niitä varsinkin sitten osataan treenata myös väärin. Voimatreenit ja voima itsessään ovat hyvin laajoja käsitteitä, joten kannattaa perehtyä siihen, mitä kannattaa tehdä, jotta saa haluamansa. 
Monissa lajeissa toisaalta haetaan eri voimia eikä vain sitä että tätä, mutta toki jos pitää valita, niin kannattaa pohtia, että tarvitseeko omassa lajissa hakea salilta vain sitä maksimivoimaa, no tosin harva varmaan sitä treenaakaan.
Salilla yllättävän moni loukkaa itsensä pienillä painoilla, joten suosittelen panostamaan turvallisuuteen ja miettimään, mikä on se omaan tavoitteeseen nähden fiksuin sekä mahdollisimman oikea tapa suorittaa liike ja tehdä muut asiat. Täydellisyyteen ei tarvitse toki pyrkiä eikä siihen voi päästä, mutta kannattaa perehtyä siihen, mitä tekee ja tehdä asiat oikein, niin pidentää treeniuraansa.
Jos ei ole tietoa asiasta, niin kannattaa perehtyä ja tutkia sekä edelleen suosittelen valmentajaa/PT:tä.
Onneksi nykyään harrastajat ja urheilijat osaavat treenata entistä paremmin lajinomaisella tai tavoitteenomaisella tavalla. Ei tarvitse mennä ajassa taaksepäin, kun oli suhteellisen randomia touhua joillain.
Ylipäätään, jos on tavallisesta ihmisisestä kyse, niin voimaa ei tarvitse kovinkaan paljoa. Kannattaa venytellä, tehdä aerobista, treenata salilla monipuolisesti, pelata vaikka jotain pallopeliä jne. Suurimmalle osalle suosittelen monipuolista tekemistä, arkiliikunnasta voi jo monet saada hyvin aerobista, sitten salilta erilaisia ominaisuuksia ja mukaan voi ottaa, vaikka sulkkista kamun kanssa.
Itse treenaan pääasiassa maksimivoimaa, vaikka en sitä koskaan ole missään elämässäni varsinaisesti tarvinnut. Ja kylhän mä vähän bodausmaisestikin treenaan, ja jos miettii, mitkä ovat itselläni heikompia ominaisuuksia, niin ne ovat usein niitä, mitä tulee esim. monissa pallopeleissä. Jatkan silti uskollisesti voiman hakemista kuitenkaan suosittelematta omaa tapaani muille; monipuolisuus on hyvästä ja tärkeintä on lopulta henkinen hyvinvointi.
Oman harrastukseni osaltakaan en ole asiantuntija, enkä siinä osaa hyvin neuvota, ellei joku hyvin hyvin tuore treenaaja tee asioita ihan väärin tai ei tiedä yhtään mitään treenaamisesta. Tekniikoiden neuvomisessakaan oma osaaminen ei riitä, joskus voin toki auttaa parempaan suuntaan, jos joku tekee ihan väärin ja vaarallisesti.
Jos asioita tekee fiksusti ja oikein sekä pitkään että tavoitteellisesti, niin useimmiten tulee reippaasti tulosta.
4 tykkäystä
Ja onhan maksimivoimasta monessa lajissa hyötyä, vaikkei heti ajattelisi. Tavallaan, jos mikään muu ei muutu eikä esim. paino nouse, on aina parempi jos on vähän vahvempi. Toki sillä rajoitteella paljonko sen kehittäminen ennestään vie resursseja muusta - jos pelaa pallopelejä vaikka ja on hyvät voimatasot, niin ehkä pallopelit paranee enemmän kun käy lenkillä.
Toki sitten eri asia paljonko voimaa pystyy lajissa hyödyntämään, mukaan tulee sitten räjähtävyys ja noupeusominaisuudet jne. Mutta siinäkin jos on potentiaalia, niin on helpompi hyödyntää sitä ?
Toki sitten jos kasvattaa paljon massaa, niin siitä ei monessa lajissa ole hyötyä kun pitää omaa kroppaa liikutella. Lisämassa laskee myös suoraan maksimaallista hapenottokykyä.
Minusta monessa lajissa voimaa ehkä treenataan liian vähänkin, ainakin oma kokemus mailapeleistä. Sen treenaaminen on lopulta aika “helppoa” ja paljon hyötyjä.
Toisaalta välillä tuntuu että bodari ja voimailupiireissä voisi tehdä hyvää lähteä lenkille 
5 tykkäystä
Maksimivoima on perusominaisuus eli sitä tarvitaan ”kaikessa”. Nopeusvoimaa ja/tai kestovoimaa vaativissa lajeissa tarvitaan riittävä maksimivoima taso. Nopeutta vaativissa lajeissa hyötyy usein aika paljon maksimivoima harjoittelusta. Nopeusvoiman alle menee eri voimantuotto nopeudet. Eli ei ole mielestäni monimutkainen asia.
@Con4n kommentin kanssa samaa mieltä. 
Perusliikeiden suoritustekniikat tulee olla kunnossa maksimivoimatreenissä. Alaraajojen nopeusvoimaa voi harjoitella taas esim hypyillä. Yleensä ihminen osaa hypätä ihan luonnostaa. Epäilen, että helpompi on löytää ammattilaisen apua lihasmassaharjoitteluun kuin voimannoston tekniikka tai suorituskyky harjoitteluun. Suoritustekniikat kun on kunnossa, niin rohkeasti vaan antamaan eri ärsykkeitä keholle. Tekemällä oppii aika hyvin kun jättää egon kotiin 
Moni pärjää arjessa vähäisillä voimatasoilla varmasti näin, jos suurin ponnistus päivässä on hakea ruokatoimitus ulko-ovelta. Toisten arkeen voi kuulua vaikka kaatuneen puun siirtäminen lenkkipolulta. Terveisiä, päivittäin polkuja tallaavalta 
4 tykkäystä
Uskon @Sijoittaja-alokas tarkoittavan tässä vähän eri voimatasoja kun niitä mistä tavan tallaajalle on oikeasti hyötyä. Esim. onko tarpeen hyvässä fyysisessä kunnossa olevalle keski-ikäiselle miehelle kyykätä 250kg tai vetää maasta samaa rautaa. Entäs penkki ? pärjääkö 100kg vai onko tarpeen työntää 150kg. Riittääkö 100 punnerrusta vai pärjääkö 60:llä. Kukin tässä varmaan kirjoittaa vähän omista vinkkeleistään. @Con4n ja @Lavo mielestäni ihan oikeassa kommentteineen kun puhutaan yleisellä tasolla. En tiedä miten kommentit pitäisi merkitä jotta ymmärretään millä tasolla asioista keskustellaan. Ehkä niihin pitäisi vähän enemmän ympätä kuvausta tasosta, ettei lähes ammattimainen treenaaminen mene kuntotreenin kanssa sekaisin.
Tätä juuri ajoin takaa. Eli riittävät voimatasot on hyvin laaja käsite. Asiaan vaikuttaa tosiaan niin moni seikka omasta elopainosta fyysisiin rajoitteisiin kun puhutaan kuntoilijasta. Omalle lajille tukea hakeva hyötyy toki tiettyyn pisteeseen asti ihan perusvoimasta senkin ollessa eri kun puhutaan kuulantyöntäjästä tai pertsan hiihtäjästä. Puhumattakaan ikääntyvästä kuntoilua aloittavasta kansalaisesta. Voimaharjoittelu on nykytiedon valossa yksi tärkeimmistä suorituskykyä ylläpitävistä ja parantavista harjoitteista. Enkä usko että aloittelijan kannattaa voimatasojen nousua liian korkealle pelätä. Ei ne sinne ihan helpolla nouse.
5 tykkäystä
Variaatiota liikuntaan liittyen niin älyttömästi erilaisia, että hankala keskustella näistä jutuista edes yleisellä tasolla.
Luulen, että ollaan alokkaan kanssa aikalailla samaa mieltä näistä jutuista.
Riittävät voimatasot määrittyy aika pitkälti muiden vaatimusten kautta, mutta löytyyhän esim voimataso vaatimuksiin jotain suuntaa antavia nyrkkisääntöjä. Eli 160 kg keski-ikäinen mies voi hyvinkin hyötyä 250 kg kyykystä . Kyykky tulos 1,5-2 kertaa oma kehonpaino on monessa lajissa harrastajalle ihan riittävä. Mielestäni, miehillä esim 1,5 x kehonpaino takakyykky tulos ei ole kovin hankala saavuttaa.
4 tykkäystä
Tärkeintä että treenaa niin että siitä nauttii. Itse olen vaihtanut kokonaan salin puolella bodaukseen koska näen siitä enemmän hyötyjä. Saa lihasta (eikö tätä salilla haeta ) ja loukkaantumisriski pienenee vrt voimaharjoittelu isoilla painoilla. Kamppailulajit sitten tuovat tähän mukavan vastapainon. Isojen maksimirautojen tavoittelua on vaikea perustella itselle jos ei tähtää kisoihin ja haluaa treenata 5-6 kertaa viikossa pienellä loukkaantumisriskillä. Toki voimaharjoittelu on ehdottomassa roolissa kun luodaan pohjaa treenipainoille ja niiden progressiiviselle nostolle, ja on ollut mullakin monta kertaa.
7 tykkäystä
Tärkein asia on se että ihmiset liikkuu. Yksipuolinen liikunta on parempi vaihtoehto kuin sohvalla makaaminen.
Liikunta on kuitenkin makuasia ihan niinkuin vaikka musiikki. On niitä jotka rakastavat kaikkea liikuntaa (niin kuin itse) ja niitä jotka tykkäävän vain yhdestä lajista. Meneppä sanomaan pelkästään oopperaa kuuntelevalle, että tässä olis Children of Bodomilta kovaa tykitystä niin tuskin hän sitä hirveänä kuuntelee.
12 tykkäystä
Uskoit oikein.
Pointtini on myös siinä, että netissä tai muualla annetaan ohjeita, niin kannattaa olla aika tarkkana lukijana näistä suosituksista tai Alokkaan voimanostovinkeistä. Kuulostaa itsestään selvältä, ehkä, mutta aika usein moni lähtee vähän väärille poluille, kun lukee treenipatealokkaan vinkkejä. Mielestäni on olemassa paljon hyvää tietoa, mutta tiedon sekamelskassa huomaan erityisesti tuoreempien harrastajien bongaavaan sieltä sellaista, mikä ei sovi tai on jopa väärää tietoa.
Kaikista asioista voi keskustella ja pitääkin. Kannattaa olla sopivan nöyrä, mitä tulee treenaamiseen ja sen opiskelemiseen. Sitten monesti asioista luetaan kuin piru raamattua, että se on näin tai näin jne.
Juuri näin. Ja muutenkin, mitä tässä olen ihmisten viestejä lukenut, niin on vaikea olla eri mieltä asioista. Tästä ketjusta ei ehkä tietoa saa, mutta hyvää ajateltavaa ja pohdittavaa. 
5 tykkäystä
Tänään on pyöräilypäivä. Eilinen peli ei tunnu jaloissa, joten asfaltti kutsuu. Maanantaiksi budjetoidun lenkin jätin väliin edellisillan rasituksen takia. Ammattimies (tai muuten ahne) olisi tietysti tehnyt lenkin kaikesta huolimatta, mutta olen amatööri (lat. amore) niin voin jättää väliin jos haluan. Treenien väliin jättö voi kuitenkin olla vaarallista, jos ketju katkeaa eikä pääse takaisin rytmiin, voi huomata heräävänsä loskaiseen aamuun, jolloin enää voi ajaa. Tai voi, jos on oikein innokas, mutta todennäköisesti ulkoiset syyt hidastavat liikaa.
Ajan maantietä. Etsin kohteen tai kierroksen, joihin tähtään. Joskus innostun ajan kauemmas tai muutan reittiä muuten vain. Pokemonin pelaaminenkin voi johtaa harhaan. Pääasia että etenee. Tänään kohde on Kahvipavunkuja 2 Vuosaaressa. Matkaa vajaa 20 suuntaansa riippuen reitistä ja kartanlukutaidosta. Pyrin reiteille, joissa kohtaan autoilijoita tai muita liikkujia mahdollisimman vähän. Joskus kierrän kilometrikaupalla vältelläkseni, kuin vesi joka etsii uomaansa.
Ajamisessa ei pääasia ole enää vauhti. Se on meditatiivista löytöretkeilyä lähellä. Ympäristön hahmottaa eri tavalla pyörän selästä ja vauhdista. Kehä III:n sisällä kaikki on lähellä. Oodin kulmalle menee kotiovelta kolme varttia, vaikkei keskustaan juuri huvita mennäkään.
Tien päällä ratkotaan ongelmia. Kun venyttää matkaa, alkavat vyyhdit purkautua. Kuin lankakerä, joka läheltä näyttää möykyltä, mutta täyteen pituuteensa vedettynä paljastaa sisällön. Ja vaikkei mitään ratkeaisikaan, on liikkuminen talletus, jonka korot kuitataan huomenna. Elämä pitenee joka polkaisulla tai vaikkei pitenisi paranee.
26 tykkäystä
Hyvinvoinnin takia, kumpi on parempi?
Matalasykkeistä treeniä kuten kävelyä tai pyöräilyä? Sanotaan vaikka tunnin.
Vai
Esim porrasjuoksua tai vastaavaa? Sitä ei kauaa jaksaa jos ei ole hyvässä kunnossa.
Olen ajatellut nikn että syke pitää saada ylös, ainakin hetkellisesti. Kyllä kävely auttaa jos kunto on surkea ja muutenkin mutta en oikein näe maksimaalista potentiaalia siinä
3 tykkäystä
Miksi ottaa vain toinen kun molempien yhteiselo treeniohjelmassa tuo mittavat hyödyt?
Matalasykkeistä tunti 3-4 kertaa viikkoon ja kerran viikkoon 4x4min maksimisykkeistä nostamaan maksimaalista hapenottokykyä. Tämä yhdistelmä on jo 2/3 hyvinvoinnin maksimoivasta fyysisestä harjoittelusta. Voimaharjoittelu on tietenkin se viimeinen kova lenkki tuohon kolmikkoon.
8 tykkäystä
90% tai enemmän pitäisi olla peruskuntoharjoittelua jos tavoite on nimenomaan kasvattaa kuntoa ja kykyä treenata paljon. Treenasi sitten juoksua, hiihtoa tai vaikka crossfittiä.
Ihmiset kuitenkin eivät yleensä malta tarpeeksi pk:ta tehdä koska se on tylsää ja ajatellaan että vain kovasykkeinen kehittää.
Mutta peruskuntoa ei voi kasvattaa jos liikkuu kokoajan vauhtikestävyysalueella ja siitä ylöspäin.
Pk:n jauhaminenhan ei ole myöskään pois bodailusta kun ei puhuta ammmattilaistason treenaamisesta.
10 tykkäystä
Monelle varmaan pk-harjoittelussa vaikeinta on malttaa liikkua tarpeeksi rauhallisesti. Oma pk alue on 124-138. Kävellessä syke ei millään nouse yli sataa, ellei ole kilpailutilanteesta kyse. Pyöräillessä taas täytyy ajaa melkoisen hiljaa, että pysyn tuon alueen sisässä. Nykyään kun ajan lähes aina eri reittiä ei maltti ole niin suuri ongelma kuin silloin kun ajoin 50 kertaa kesässä saman lenkin, joka piti joka kerta ajaa kovempaa kuin edellisellä kerralla.
Juosten en pääse ylärajan alle vielä. Siinäpä oikeastaan hyvä tavoite syksylle.
Lätkää pelatessa keskisyke on löysimmillä vuoroilla alle ylärajan, mutta se on enempi intervallihommia, joten en tiedä lasketaanko sitä.
Peruskestävyyttä harjoitellessa ongelma on se, että siihen pitäisi olla aikaa ja oikotietä ei ole. Helpoiten tuon varmaan taklaisi työmatkapyöräilyllä. Harmikseni minulla ei ole työpaikkaa, eikä matkaa, mutta ne joilla on kannattaa autossa istuminen opetella vaihtamaan pyöräilyyn. Pk-sykkeellä vedellessä ei välttämättä tule edes hiki, paitsi tietysti risteyksissä kpäisiä kanssaihmisiä tavatessa.
Kaiken kaikkiaan kun miettii optimaalista liikkumista, tuntuu että siihen saisi menemään kaikki työviikon tunnit ja viikonlopullekin jäisi jotain. Tärkeintä lienee tavikselle kuitenkin, että aloittaa liikkumaan jostain päästä, kunnes kanssaeläjät alkavat asettaa rajoja. Maltilla, innostuen mutta riuhtomatta, ettei hajoa kroppa ja perhe.
14 tykkäystä
Olen tehnyt treeniurallani varmasti enemmän virheitä kuin suurin osa treenaajista. Luettelen tässä joitakin virheitäni, mitä olen tehnyt ja sanon senkin, että joskus voi luulla tehneensä väärin salilla tai muualla, mutta kehittymättömyys tai loukkaantuminen voi olla joskus muustakin asiasta kiinni kuin siitä, mistä on ajatellut.
-
Treenitekniikat; olen huono liikunnassa ja mulla on vaikea hahmottaa asioita, lisäksi en panostanut tarpeeksi tekniikoiden harjoitteluun, vaan vain tein liikkeitä jotenkin, vaikka kyl mä vähän oikeasti koitinkin niitä opetella tekemään, mutta en tarpeeksi. Jälkeenpäin ajatellen olen ajatellut, että on ollut onnea matkassa, kun ei ole mitään sattunut salilla. Olen esimerkiksi tehnyt liikkeitä aika vaarallisesti tai vatsalihaksia satoja toistoja siten, että siinä on hyvin merkittävissä määrin käytetty muitakin lihaksia kuin vatsalihaksia.
-
Olen tehnyt liian paljon, eli olen joskus treenannut seitsemää päivää viikossa + tehden paljon sarjoja ja toistoja. Muutkin ovat tehneet nuorukaisina kuulemma ihan samaa.
-
Olen tehnyt liian kevyesti ainakin jotkin liikkeet, ainakin tavoitteisiin nähden.
-
Olen treenannut myös liian kovaa, eli siten ettei siinä ole ollut mitään järkeä.
-
Olen syönyt liian vähän ja väärin. Olen syönyt liikaa proteiinia ja valinnut ihan vääränlaisia juttuja muutenkin sekä ajoituksetkin ovat menneet ihan mönkään jne. Olen tehnyt bulkkeja, jossa on vähän turhan paljon tullut painoa.
-
Olen levännyt ja nukkunut liian vähän.
-
Suunnitelmallisuus on puuttunut, ja välillä en suoranaisesti ihan väärin treenannut, mutta treenitapa ei ollut optimaalisin tavoitteisiini nähden.
-
Venyttelyt ja lämmittelyt ovat olleet sellaisia myös, joihin olisi pitänyt panostaa enemmän.
Ehkä tästä joku voi saada jotain ajatuksia tai muistutusta. Aika klassista on, että lämmittelyt ja venyttelyt jäävät ainakin monilla liian vähälle.
9 tykkäystä
Niin jos aikaa olisi. Itselle kevyt lenkkeily menee mutta mäkijuoksua jaksan max 20 min. Kävelyä en laske liikunnaksi sen takia etä syke ei juurikaan nouse ja kaloreita ei juurikaan polteta jos ei tehhdä pitkiä lenkkejä. Ammattikamppailuvalmentajalta suositteli ihan kävelyä tai lenkkelyä niin pitkään kun jaksaa. Ongelma on aika. Tuntu illassa on paljon
1 tykkäys