Kolme lenkkiä puolet juoksua, puolet kävelyä takana. Sain päivällä päähänpiston, että eiköhän tässä ole jo aika käydä yksi coopperin testi nykäisemässä. Illan satanut vettä, päätin silti että mentävä on, kun kerran on päätetty. Eka kierros kevyttä hölkkää, höh siinä meni 2min 30s. Toinen kiritääs nyt vähän, 2 min 17s. Kolmas samaa tahtia, onpas muuten inhottavaa hommaa, mahassa hölskyy ruuat ja pikkuhiljaa maitohappoja alkaa kertyä. Siinä mietin, että miksiköhän minä tätä teen, kun selvää on että 2500m tästä ei tule ja tuskin suuremmin yli 2000 metriäkään.
1300m “juoksin” aikaan 7min 51s, sitten totesin että opetellaan nyt ensin edes kunnolla juoksemaan, kyllä se rapakunto on jo tälläkin todistettu. Ei ollut keuhkot finaalissa, mutta ei myöskään mitään motivaatiota ottaa tässä lajissa itsestään kaikkea irti.
Runoilin tuossa Markku Tikalle viestiä, että teetkö kotisali+juoksuohjelman, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin
Olisit vaan juossut loppuun niin olisit saanut testituloksen Se on hyvä testi jos pystyy (ja kiinnostaa) juoksemista harrastamaan, maksimisuorituksena kertoo kenttätestiksi aika hyvin hapenottokyvystä. Tuloksen voi ajatella myös niin että paljonko se vauhti on km/h…esim.2500m on jo reilu 12km/h vauhti ja sen kun laittaa kylmiltään juoksumatolle niin aika reippaasti saa jalkaa toisen eteen laittaa.
Ei vaan ollut motivaatiota, kun tulos oli jo aika lailla selvä, eli lähtötason määrittäminen. Ajattelin ennen juoksua, että olisiko 2min/kierros realistinen tahti, no ei olisi ollut vaikka alku turhan löysästi menikin.
Kyllä se tänä kesänä on tarkoitus uusiksi ottaa ja ihan koko matka.
Voin olla siinä mielessä omituinen persoona, että tuollainen lähinnä motivoi, kun huomaa kuinka alas on tultu. En ole Cooperin testiä elämäni aikana juossut tuskin viittä kertaa enempää ja pitkiä juoksulenkkejä säännöllisesti ala-asteen suunnistusharrastuksen hiipumisen jälkeen koskaan. Enemmänkin juoksu on ollut pallon perässä tapahtuvaa. Paras lukema cooperissa on armeijasta 2860m 15 kiloa kevyempänä.
Juoksu ei sinänsä tule olemaan itselle koskaan ykköslaji, tai en ainakaan usko niin. Enemmänkin näen sen suht aikatehokkaana keinona parantaa yleiskuntoa. Sen mitä tästä oppi, niin pitää muuttaa juoksuharjoittelua viimeisimmästä juostaan 6 tolpan väliä ja kävellään 4 enemmänkin siihen, että juostaan kerralla pidempiä pätkiä ja varmasti myös kävelyosuus juoksupätkien välissä kasvaa.
I hate running, but once a year I do a Cooper test. I done it for ca 10 years in a row now. I am 190 cm tall, weight is 90 kg, and age is 50 years.
I am not allowed to ‘train’ for it, but rather my purpose is to see how far I can run by doing CrossFit. Yes we run in diffrent workouts (normally 400 m), but most often we do weighlifting, powerlifting, gymnastics, bodyweight workouts and erg (rower, skier, bike) work.
I have done Crossfit for 10 years, and many years ago I also participated in CrossFit competitions (not any more). Train 4 to 5 times per week for the last decade.
And I have not dropped that much pace in my Cooper test, last years my score have ranged between 2700 m to 2750 m.
My point: you do not need to be a ‘runner’ to get a ‘good’ Cooper score. For me running (long distance, anything above 5 km) results in injuries, better to cycle and do e.g. concept 2 machines to improve your fitness. Add in squats, deadlifts, benchpress and pull ups and your are set for a healthy life
thanks for sharing your thoughts. Basic lifts are core of my weighlifting routine. Running is the sidekick, where i like to get aerobic condition to better shape and get some fresh air. Its also good way to calm down before night
Jos et ole juuri coopperia testaillut, niin pelkästään totuuttelulla voi tulla 10 pinnaa lisää matkaan, ihan näin heittona. Kylmiltään, kun lähtee juoksemaan coopperia, niin potentiaalin nähden tulos on väkisin huono - ainakin useimmiten.
Jos ei ole juossut pahemmin ja jos sitten juoksee muutaman kuukauden sekä totuttelee erikseen vielä kuupperiin, niin tulos voi olla ihan eri luokkkaa - huomattavasti parempi.
Saako udella, että paljonko Alokkaalla mahtaa mennä cooperissa? Lueskelin justiinsa sun haastattelun läpi ja olisi mielenkiintosta kuulla, että paljonko “salisika” vetää. Itsellä edellinen tulos parin vuoden takaa n. 2670 muistaakseni ja nyt itsellä fokus pikku hiljaa siirtymässä enemmänkin kestävyysurheilun pariin, kun sali käynyt tylsäksi.
En ole pitkään aikaan kokeillut, mutta joitakin vuosia sitten meni juoksumattocooperis kevyesti 3200 metriä. Tuttu harrastaa juoksua, ni se sanos jotain, että tämä juoksumatto on realistisempi/raskaampi kuin muut juoksumatot, kun vertas tuloksiaan ulkona juostuun ja muihin mattoihin.
Vaikka tuo juoksumatto, ei anna metrejä niin helposti vissiin ku normimatto, ni juoksumatos ei ole vastatuulta ja antaa tasaisen nopeuden etc. Eli ei voi verrata ulkona juostuun
Tällä hetkellä kylmiltään urheilukentällä ei menis 3000 metriäkään. En kyl tavoitteellisesti harrasta aerobista, vaikka tulee sitäkin vähän tehtyä.
Olen luontaisesti omasta mielestäni (ei välttämättä faktaa, oma ajatus) niin hyvä aerobisessa. Ei suoritukseni ole erinomaisia, mutta tulokset ovat tulleet aika helposti, vaikka en usko tehneeni mitenkään erityisen fiksusti.
Toisaalta lihasmassan hankinnassa on sitten toinen juttu.
Hyvä tulos! Jos oletetaan että matto on oikeaoppisesti kalibroitu, kuten ehkä laadukkaissa kuntosaleissa on ja olet juossut oikealla kulmalla, niin vastaa varsin hyvin ulko-olosuhteita.
Kuten totesitkin, sisätiloissa paikallaan juostessa ilmanvastus on pienempi kuin ulkona. Tätä kompensoidaan juoksemalla matolla loivaan ylämäkeen eli valitsemalla maton säädöistä 1 prosentin kulma. Nollakulmalla matolla juokseminen nimittäin tarkoittaisi, että simuloisit juoksemista ulkona lievään alamäkeen.
Vuosia olen elänyt erilaisten juoksuaharrastusta hidastaneiden polviongelmien kanssa. Aikanaan taittui kilometrit ihan huomaamatta, myöhemmin tuntui taittuvan enemmän polvet jo ensimmäisen 100 metrin aikana. Polvia on tutkittu, kuvattu ja sörkitty eikä niistä ole ongelmia löytynyt. Todennäköisesti ongelma on aina ollut kengissä, tekniikassa ja miehen osaamattomuudessa.
Joten taas vuoden juoksutauon jälkeen ajattelin vihdoinkin kokeilla jotain ihan uutta. Ei sitä samaa metsätietä, samoilla lenkkareilla ja sama Sony Walkman vyöllä. Tilasin juoksumaton ja aloin juosta / hölkätä sillä ilman kenkiä. Se taisi muuttaa vähän kaiken.
Polvet ei kipuile. Kilometrit taittuu. Absoluuttinen Nollapiste soi korvissa.
Ei tämä oikeaa juoksua taida olla, vauhtikaan ei päätä huimaa. Mutta hiki tulee, hauskaa on ja polvet tuntuu paremmilta kuin vuosiin. Vaimolle esittelen, että katos vaan, tää äijä pääsee taas kyykkyyn ja mikä vielä parempaa, ylöskin sieltä. Kauppareissuillakin poimin alahyllyjen ruoat kuin Miss Suomi esiintymislavalla, näyttävästi ja siron sulavalla liikkeellä. Vielä kun pääsis siitä pappamaisesta ähkäisystä joka kyykyn yhteydessä eroon.
Oon täysin päin vastaisen yksilö. Kestävyyskunto ollut todella heikko mutta kaikissa lyhyissä ja räjähtävissä liikkeissä lahjakas. Ylä asteella juoksin coopperissa 2500m mutta esim. vauhdittomassa pituushypyssä mulla on yläluokkien toiseksi paras tulos Juoksua oon alkanut hieman treenaamaan nyt aikuisiällä ja huomaan, että sellanen 20min matka on mulle paras. Ei vaan keho tykkää pitkästä matkasta. Toissa kesänä sain tavoitteen maaliin eli juoksin 10km matkan alle tuntiin. Lopullinen aika taisi olla 59min mutta se oli itselle aivan mieletön tulos. Samaan aikaan kavereita, jotka juoksee 10km 45 minuuttiin mutta erilaisia ollaan! Cooperin haluaisin kokeilla kans. 3000m ois enemmän kuin tarpeeksi.
Mielestäni matolla juostessa on helpompaa sekin, että joka askeleella alusta on täysin samanlainen. Jos miettii suurinta osaa, niin harva pääsee juoksemaan täysin optimaalisella urheilukentällä ja sitten vielä juoksumatolla jotenkin saa vetää rauhassa, eli ei tarvitse välittää niin muista.
Juoksussa en uskaltaisi kauheasti neuvoa ketään, vaikka suhteellisen lyhyessä ajassa kehityn, koska geenit.
Sitten voimapuolella asia on ollut eri ja varsinkin lihasmassan tekemisessä. Se on ollut jo sitten kohtalainen saavutus mielestäni, että olen ajan kanssa saanut oikein heikkoon lihasryhmään selvästi omassa mittakaavassani suuren muutoksen ja toisaalta ehkä se muutos ei ole toisten mielestä iso eikä lihas edelleenkään toki ole ns. iso tai näyttävä.
Anton Nykänen on kyllä uskomattoman kova penkkipunnertaja ja erinomainen voimanostaja muutenkin.
Anton Nykänen haluaa testata, mihin omat voimat riittävät intensiivisellä harjoittelulla. Tavoitteena on miesten maailmanmestaruus ja nostaa penkistä lähivuosina 220 kiloa.
– Ensi vuonna kiikarissa on 800 kilon yhteistulos jalkakyykyssä, penkkipunnerruksessa ja maastanostossa. Viime vuonna tein 74-kiloisissa ensimmäisenä Suomessa 700 kilon tuloksen. Olisihan se hienoa olla ensimmäinen 800 kilon mies 83-kiloisissa, miettii Nykänen.
Se on hyvä testi jos pystyy (ja kiinnostaa) juoksemista harrastamaan, maksimisuorituksena kertoo kenttätestiksi aika hyvin hapenottokyvystä. Tuloksen voi ajatella myös niin että paljonko se vauhti on km/h…esim.2500m on jo reilu 12km/h vauhti ja sen kun laittaa kylmiltään juoksumatolle niin aika reippaasti saa jalkaa toisen eteen laittaa.
)
Itsellä edellinen tulos parin vuoden takaa n. 2670 muistaakseni ja nyt itsellä fokus pikku hiljaa siirtymässä enemmänkin kestävyysurheilun pariin, kun sali käynyt tylsäksi.