Oma tunnelma on kaksijakoinen - toisaalta näen että Suomella on avaimet siihen että talous saataisiin kestävälle pohjalle. Toisaalta poliittista dialogia kun seuraa niin syntyy vaikutelma siitä, että kilpailukyky ja kestävyys jäävät velanoton ja sosiaalimenojen kasvattamisen varjoon. Vaikuttaa myös siltä että kilpailukyvyn turvaaviin toimiin ollaan valmiita vasta kun ne on aivan pakko tehdä. Kukaan ei halua olla se joka hoitaa kipeät toimet.
Mielenkiintoista kyllä nähdä miten globaalisti huoltosuhteen heikkeneminen ratkaistaan eri maissa. Itse näen että työperäisen maahanmuuton ja opiskelijoiden lisäys, yrityksien työllistämisen edellytysten tukeminen ja sosiaaliturvakulujen leikkaukset ovat keinot joilla tämä taklataan - kaksi ensimmäistä ratkaisevat kuinka isoihin leikkauksiin tulee loppupeleissä ryhtyä.
Voisi tuohon kyllä puolestani päälle läpsäyttää vaikka ihan reilun progression pääomatulolle. Semmoisen, jolla päästäisiin mukavasti listan sijalle #1.
Täytyy muuten vielä lisätä että toivon USA:n luhistumisella olevan samanlainen vaikutus suomalaiseen politiikkaan kuin 90-luvulla Neuvostoliitolla oli. Kun ei tarvinnut punaista väriä enää pelätä (lue: ottaa huomioon) niin nopeasti alkasi Pikku-Amerikka larppi eduskunnan estradeilla. Sen verukkeella on sitten nakerrettu vuosien varrella paloja ihan kaikesta; kuten postista, koulutuksesta ja terveydenhoidosta. Nyt kun saadaan oikein Raamatullinen Babylonian tuho tästä sivusta seurata, niin toivottavasti täällä paatuneinkin mammonan palvoja tajuaa että jokaisesta sielusta on pidettävä huoli ja sen jälkeen vasta ajatellaan niitä voittoja.
(Sitä en kiellä etteikö modernisaatio ja reformi julkisella puolella olisi paikallaan, että siinä mielessä tehokkuuden ja säästöjen tavoittelu on ollut ymmärrettävää. Amerikan luhistumista pidän vääjäämättömänä, riippumatta siitä kuka voittaa vaalit. Yhteiskuntajärjestys ei tule ikinä toipumaan tästä vuodesta ellei joku perustavalla tavalla muutu.)
Jos asiaa miettii yksilön kautta asumispaikka on kuitenkin vain yksi kilpailutus, mikäli ei koe velvollisuutta jäädä kyseiselle asuinpaikalle. Plussien ja miinuksien ynnäämistä. Suomessa vanhempi sukupolvi kontrolloi politiikkaa ja olen hyvin epäileväinen heidän kykyynsä tehdä mitään radikaaleja päätöksiä, joita tulevaisuuden Suomi tarvitsisi.
Päättelyketjuni on, että vaikka uskoisin Suomessa olevan mahdollisuuden olla myös tulevaisuudessa erinomainen paikka elää, ei sellaista politiikkaa voida ikinä implementoida tässä Suomessa. Jättävätkö edelliset sukupolvet Suomen paremmassa kunnossa kuin sen saivat, on ehkä se päällimmäinen kysymys? Kuinka paljon enemmän heidän lapsensa tulevat saamaan yhteiskunnan palveluiden kautta kuin he itse ja kuinka paljon turvallisemmassa ja yhtenäisemmässä yhteiskunnassa he tulevat elämään? Mielestäni hyvinvoinnin taso on saavuttanut Suomessa huippunsa ja nyt olleista tasoista joudutaan leikkaamaan. Tähänhän eivät vanhemmat sukupolvet suostu, ja sitten aletaan polttamaan rahaa. Kuinka moni lapsi saa kouluissa rauhaa ja tilaa, henkilökohtaista opetusta, tai välipaloja kuten ennen? Kuinka monta vuotta tulee perusduunarin tehdä töitä, että saa ostettua perheelle käyvän talon pääkaupunkiseudulta? Voiko vanhempi lähettää lapsensa yksin vailla huolia kouluun? Mielestäni se tietty piste ollaan jo ylitetty ja tästä eteenpäin on alamäkeä. Realistina siis ajattelen sitten seuraavaksi parasta vaihtoehtoa, joka on ovien auki pitäminen joka suuntaan. Missä saat eniten vastiketta rahalle?
Sanon vielä lopuksi, että niinkään maa ei sinänsä merkkaa minulle niin paljoa, paljon tärkeämpää on suomalainen kansa. Uskon vakaasti, että paljon oleellisempi asia menestystarinamme osalta on ollut kansa, eikä niinkään maaplänttimme. T: nuori juristi
Ja sitä edellisessä Käteinen oli VVM:nä tunaroimassa. Vaaleissa luvattiin veron alennuksia, mutta kun ministeri-Audin kyytiin päästiin, niin ei pystynyt, koska “talous voi ylikuumeta.”
“Ei sellaista politiikkaa voida ikinä implementoida tässä Suomessa.”
Aamen.
Juuri nykypolitiikan lyhytnäköisyyteen ja huonoihin päätöksentekoihin kiteytynee suurin osuus kommenteista. Toki politiikka on kansakunnan peili: Me Suomalaiset olemme äänestäneet itsemme tähän tilanteeseen.
Mitä politiikkaan tulee, leikkaukset ja yksityistämiset on ihan ok kun toteutetaan hyvin ja tehdään kunnolla asianmukaisissa tilanteissa. Useimmiten näin ei ole, vaan eturyhmäpolitikoinnilla tehdään mm. aluepolitiikkaa tai huojennuksia sille omalle kohderyhmälle. Maailma menee monimutkaisemmaksi niin ei ole näköpiirissä että äänestäjien sumuttaminen vähenisi. Työssäkäyvien stressi ylipäätään on länsimaissa kasvanut, ja politiikkaa oman kokemuksen mukaan seurataan vähemmän. Sanotaan että nuoret ovat aktiivisempia kuin aikaisemmin, mutta ei politiikassa enää Osmo Soinivaaran tyyppisiä analyyttisiä näy.
Ikääntyvä väestö äänestää konservatiivisia puolueita, mikä on yksi ongelma radikaalille politiikan suunnanmuutokselle.
Mutta on meillä vino pino muita ongelmia politiikan ohella:
-Meillä on historiallisesti ollut tohtorien ja korkeastikoulutettujen työttömyyttä, vaikka näiden juuri pitäisi olla talouden vetojuhtina
-Peruskouluissa integroidaan erityisoppilaat normaaleihin luokkiin, jolloin käytöshäiriöiset haittaavat merkittävästi muiden opetusta
-Suomalaiset yliopistot ovat keskinkertaisia maailmalla, joten tänne syntyy Nokian seuraaja vain pienellä todennäköisyydellä, koska kunnianhimoiset lahjakkuudet menee jonnekin muualle kuin jää tasapäistävään Suomeen.
-Olen kokenut että yliopistojen opetusmateriaali voi jokseenkin olla samaa mitä Euroopan huippuyliopistoissa, mutta kurssit ovat helppoja mm. koska oppilaita päästetään helpolla läpi koska yliopisto saa tästä rahaa. Huippuyliopistot ovat monikansallisia painekattiloita, joissa opiskelija oppii oppimaan ja ratkaisemaan ongelmia ja sietämään stressiä. Meillä saa missä tahansa yliopistossa mennä vaikka 7v ilman mitään huolia, ja jatkoaikaakin saa usein anomalla.
-Koska politiikka koetaan ylipäätään likaisena ja palkitsemattomana työnä, harvemmat fiksut talousosaajat sinne lähtevät
-Rikkaat ja nuoret työntekijät ovat kyllä tietoisia Suomen moraalisesta sekä taloudellisesta alamäestä ja eläketaakasta. Ratkaisuna perustavat yrityksen, jolla tuloveron progression voi ohittaa kun palkka nostetaankin osinkona. Osa miettii plan-B:tä… Häviäjiä tuloveron nostossa onkin juuri keskiluokka koska sillä ei ole mahdollisuutta yrityksen kautta töiden tekemiseen. Progressio sitten syökin keskiluokan säästöt.
-Kansakunnan etiikka on vinoutunutta: Esitetään että hyvinvointi ensin, raha sitten. Nyt koronan yhteydessä tämä on vaikka kuinka usein esillä, mutta ennen koronaa yhtälailla. Todellisuudessa rahalla nimenomaan luodaan hyvinvointia. Voisi jopa väittää että raha on hyvinvointia: Rahalla voidaan kasvattaa terveydenhuollon resursseja, palkata lisää hoitajia jne. Vasemmistolainen aate “tuloerot ovat absoluuttisen pahasta ja hyvinvointi on ensisijainen prioriteeti” on liian syvään juurtunut äänestäjien ajatusmaailmaan.
Itse koen silti perheen, ystävät, mökit sun muut sen verran tärkeäksi ankkuriksi, että tänne jään. Mutta omat lapset aikanaan pakotan opiskelemaan kieliä (peruskoulun ja lukion lisäksi, koska kouluopetus ei ole ollut kellekään tutulle eikä itselle läheskään tarpeeksi), sekä työnnän ulkomaille opiskelemaan. Olettaisin ettei Suomi “romahda”, koska tällaiset muutokset ovat hitaita. Saatan kuitenkin myös itse ruveta suunnittelemaan Plan B:tä jos tilanne rupeaa rapautumaan hälyyttävää tahtia.
Ja tosiaan itsellä myös osakkeita joita olen ajatellut pitää eläkkeelle asti. Onpahan varma että jotakin saa.
Politiikan suhteen on esitetty paljon ratkaisuja ja ideoita. Poliittista järjestelmääkin voisi mm. muuttaa, ruotsin malli (puolue asettaa ehdokkaiden järjestyksen) tai nuorten/työssäkäyvien tjsp. äänien painottaminen.
Tahtoa muutoksiin ei löydy ennenkuin viimetipassa, jolloin “bad news is good news”. Siispä valitettavasti voi jopa toivoa, että talous kriisiytyy nopeasti kun tehtaat, yritykset ja näkyvät persoonat siirtyvät ulkomaille. Tällöin korjausliike olisi rivakka kuten koronaepidemiassa.
Pahinta on hidas taantuminen, asteittainen yhteiskuntamme rapautuminen, koska silloin muutosta on vaikea edistää.
Joku historiaa / sosiologiaa osaava voisi analysoida milloin tämä korjausliike tulisi. 10v kuluttua, mahdollisesti 20v?
Muiden maiden järjestelmiä kannattaa benchmarkata ja toimivia ratkaisuja tuoda myös Suomeen. Kaikenlaiset listavaalit ovat kuitenkin mielestäni lähinnä kansanvallan halveksuntaa ja vähentävät kansalaisten kiinnostusta politiikkaa kohtaan. Jo nyt suuri osa kansanedustajien teoreettisesta vallasta on todellisuudessa puolue-eliittien hallussa ja kansanedustajat ovat pakotettuja äänestämään asiakysymyksissä puolueen linjan mukaan, vaikka olisivat asioista itse eri mieltä. Listavaaleilla poliitikkojen olisi pakko mielistellä puoleen päättäviä tahoja varmistaakseen oman korkean sijoituksen vaalilistoilla. Äänestäjätkään eivät pääsisi vaikuttamaan puolueen linjaan äänestämällä puolueen sisällä sopivaa politiikkaa ajavaa ehdokasta.
Suomessa on valtava määrä erilaisia tukia, säädöksiä jne, joista monet vaikuttavat suoraan ja epäsuorasti toisiinsa. Tässä viidakossa on varmasti paljon parantamisen ja yksinkertaistamisen varaa. Asumistuki on vuosien varrella paisunut ja paisunut ja passivoi ihmisiä samalla kannustaen asumaan “kalliilla”; mitä kalliimmassa vuokra-asunnossa asut, sitä enemmän valtio sinua tukee. Tähän voi yhdistää suomalaisen tavan, jossa tuet, edut, maksut jne riippuvat asuinpaikasta. Valtiovalta jättää paljon harkintavaraa kuntien ja kaupunkien niskoille, mutta minkä takia yhteiskunnassa kynnys ottaa työtä vastaan riippuu siitä asuuko Helsingissä, Ivalossa vai Kotkassa (asumistuen suuruus, kotihoidontuen kuntalisät, kunnallisveroprosentti, päivähoitomaksujen suuruus jne.)
Tämä oli Artistilta niin asian ytimeen! Ja mikään ei muutu, Sannan juhlat jatkuvat velalla hamaan tappiin asti. Setä ei ole mikään Petteri Orpo fani, mutta Kokoomuksen puoluekokouksessa tuli äskettäin ulos aika raaka analyysi Suomen tilasta: katastrofi alkaa jo nyt syksyllä. Piste.
Ja vanha setä ei teitä nuoria moiti: jossain pisteessä vaan jokainen alkaa ajatella itseään ja omaisiaan ja tekee omat johtopäätökset: FIRE, muutto ulkomaille jne. ja lopulta Sanna jakaa nollaa - myös “kaikkein heikoimmassa asemassa oleville”.
No mitä tekee Masse-setä ja monet muut iäkkäät? Järkipuhe foorumilla ei ole auttanut ja Suomi-neidon kelkka kääntynyt, joten setä liukui tässä kesällä sinne “nettosaajien” suureen massaan. “Ota heti, tässä ja nyt kaikki pois mitä ikinä saat, koska pian se loppuu ja itsehän olet kaiken sen jo työelämässäsi ansainnut”, neuvoi setää aina niin viisas lähinuoriso.
Eihän siinä auttanut muuta kuin vähän pitkin hampain uskoa. Ja nyt setä veivaa ja roikkuu foorumilla “Valtion nimeltä Suomi Oy Ab” mukavasti tukemana.
Masse-setä, FA, Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta minkäs teet???
Kuulun vielä todennäköisesti tähän @Masse :n luokittelemaan nuorempaan sijoittajapolveen, mutta ei tästä Suomen tilasta voi nykyistä hallitusta syyttää. Kyllä tätä petiä on pedattu niin kokoomuksen, keskustan kuin demareidenkin ollessa vallan kahvassa. Kukaan ei ole vallassa ollessaan puuttunut siihen miten Suomeen saataisiin lisättyä teollisuuden investointeja isossa määrin.
Minulla ja nykyisillä hallituspuoleilla on paljon eriäviä mielipiteitä, mutta sitä faktaa ei käy kiistäminen kuinka nopeasti tässä kriisissä hallitus puuttui asioihin, alkoi elvyttämään yrityksiä velkarahalla. Ei tämä nyt ihan pelkkää vasemmistoprogandaa kyllä ole Marinin johdolla ollut.
Hallituksessa saattaa olla tahoja, joille raskaan teollisuuden hiipuminen nähdään positiivisena asiana päästöjen kannalta. Suomi saavuttaa ns. kunnianhimoiset ilmastotavoitteensa nopeammin ja pääsee moraalisäteilemään. Se, että työpaikat menee ja kansantalous kurjistuu, on sitten toinen juttu. Ehkäpä luova ala ym. korvaavat tämän menetyksen Siis 1:1.
Hmm tässä on ehkä vähän havaittavissa sitä harhaa että kun valhetta hoetaan riittävän usein niin se muuttuu todeksi. Tässä tapauksessa se valhe on se että meillä olisi oikeistolaisia puolueita. Ei ole, kokomuusta myöten nämä ovat kaikki spektrin vasemmassa laidassa, kuka vähemmän, kuka enemmän. Siinä olet tasan oikeassa että tätä soppaa on keitelty jo ties kuinka monen hallituksen toimesta eri kokoonpanoilla. Perusongelma on se että Suomessa ei tehdä muuta kuin vasemmistolaista politiikkaa jossa raha tulee taikaseinästä. Niin kauan kuin tämä vasemmistolainen onnela pidetään pystyssä, tulee meillä olemaan se ongelma ettei isossa kuvassa Suomeen kannata investoida koska kitka liiketoiminnan rattaissa on verojen ja byrokratian kautta liian suuri. Nykyinen poliittinen järjestelmä ei pysty asialle tekemään mitään (koska kaikki puolueet ovat vasemmistopuolueita) vaan tukehtuu pikkuhiljaa omaan mahdottomuuteensa, aikaa se toki tulee viemään.
Heillä vaikuttaa olevan ajatus kohdallaan, mutta matka vakavasti otettavaksi eduskuntapuolueeksi on vielä kesken. Tämä ei tietenkään estä äänestämästä.
Tässä on mielestäni oiva esimerkki ideologisesta talouspolitiikasta, jossa ilmastomuutoksella (ja autovastaisuudella) perustellaan verotarvetta. Surku käy pieni- ja mediaanituloista työssäkäyvää, jolle tulisi uusi työnteon kustannus. Tai sitten työnantaja joutuu nostamaan palkkaa verotettavaa etua vastaavalla summalla ja kiky kärsii. Verokiilasta on puhuttu vuosikymmeniä. Tällä(kään) sitä ei poistettaisi.
”Vaikka pysäköintiedun verotusarvon määrittämiseen liittyy huomattavia ongelmia, edun jäämistä kokonaan verottamatta ei voida pitää tyydyttävänä tilanteena, jos tuloverotuksella pyritään tavoittelemaan liikenteen päästöjen vähentämistä.”
Mulle ei ole vieläkään avautunut, että miksi paikallinen sopiminen olisi parempi vaihtoehto kuin keskusliittojen välinen sopiminen? Keskusliittojen välinen sopiminen tekee pelisäännöt selväksi kaikille, eikä firmojen tarvi erikseen taistella jokaisen työntekijän kanssa siitä palkkauksesta. Paikallisella sopimisella ei saada mitään muuta aikaiseksi, kuin palkkojen aleneminen niillä aloilla, jossa työntekijöitä on paljon tarjolla, kun taas palkat asiantuntijatyössä tuskin liikkuvat ylöspäin, koska niissä palkkauksesta tuskin sovitaan keskusliittojen avustuksella muutenkaan.
Siis 1:1.