Läntisten demonratioiden mielestä maailma olisi paljon parempi paikka, jos Kiina ymmärtäisi pysyä alikehittyneenä halvan ja kouluttamattoman työvoiman sekä tuotantolaitosten lähteenä. Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, miten luontevasti tämä viholliskortti vedetään esiin, kun joku entinen nykykäsityksen mukaan palttiarallaa sorrettu kansakunta saa punnerrettua itsensä ojasta ylös, tai edes vaikuttaa yrittävän sitä.
Mitenkähän media laittaisi suunsa, jos Kiina tekisi avoimesti sitä, mitä esim. U.S. puuhaa, ja toteaisi, että “emme myy teille enää tuotetta X, ja itseasiassa rankaisemme kaikkia niitä jotka myyvät, sillä yritämme kaikin keinoin estää sen, että kykenisitte kehittymään samalle tasolle meidän kanssamme”. Johan tuota pidettäisiin sodan julistuksena, mutta kun teräskantainen saapas onkin länsimaisen demokratian jalassa, on tämän tyyppinen kiusanteko yhtäkkiä hienoa ja positiivista, suorastaan välttämätöntä, toimintaa.
Jokainen ajakoon omaa etuaan, se kuuluu niin kansakuntien kuin yritystenkin väliseen kilpailuun, mutta tämä itse itsensä pyhimykseksi nimittäminen tuoksahtaa vähän härskiintyneeltä…