111. Pohjolan Eka , OSA 1/2 (vastaukset eivät mahtuneet yhteen viestiin)
Suomen mystisin ja kiinnostavin sijoitusnimimerkki? Jollain sijoitusnimimerkillä saattaa olla X:ssä enemmän seuraajia kuin Ekalla, mutta Ekan nimi on salkunhoitajien, ammattisijoittajien, analyytikoiden ja monien muiden sijoitusmaailman ihmisten huulilla sijoitussisällön vuoksi – ei niinkään viihteen tai jännityksen takia.
Mikä Ekassa kiehtoo… huumori, kirjoitustaidot, sijoitustaidot vai älykkyys? Uskon, että kaikki nämä mainitut asiat yhdessä ja aito itsenäinen ajattelu sijoittamisessa… monet meistä ehkä ajattelevat olevansa itsenäisiä ajattelijoita sijoittamisessa, mutta harva siihen kykenee, kuten Eka. Eka on kova (kuten häntä fanittava ystäväni usein sanoo).
P1:stä on kehuttu syystä, ja ansaittu palaute on varmasti hänen mieleensä. Olen aina ollut kiinnostunut Ekan kommenteista sijoittamisesta ja sijoituskohteista, koska olen niistä saanut työkaluja ja ajateltavaa sijoitustoimintaa ajatellen, kuten monet muutkin. Ekan nimi on Ruoholahdessa monien huulilla, kuten tietysti Foorumilla ja muuallakin ihan ymmärrettävästi.
Häntä jopa selvästi palvotaan ja peesataan… olettaisin, että tällainen voi aiheuttaa harmaita hiuksia Ekalle, joten suosittelen ehdottomasti seuraamaan Ekan juttuja ja ottamaan sieltä hyviä ajatuksia, mutta tehkää kuitenkin oma tutkimustyönne ja älkää peesatko ketään (edes jumalaa tai Ekaa).
Pohjolan Eka on uniikki sijoitusmaailman hahmo, joka erottuu positiivisesti muista sijoittajista rohkeasti erilaisella ajattelullaan ja näkökulmillaan eikä toista muiden ajatuksia, vaan tuo aidosti uutta ja tärkeää sisältöä ihan kaikille sijoittajille.
Oli ilo ja kunnia, että Eka suostui haastateltavaksi, nauttikaa - olkaa hyvät! 
1. Kerro kolmellakymmenellä sanalla, kuka sinä olet.
Helsinkiläinen millenniaali diplomi-insinööri karjalaisilla juurilla. Yrittäjien lapsi josta ei tullut yrittäjää eikä oikein mitään muutakaan. Kaikkien alojen asiantuntija, paitsi sellaisten jotka eivät kiinnosta. Kirjoittelen nettiin sijoittamisesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.
2. Kerro kolme asiaa, mitä yleisesti sinusta ei tiedetä.
Olen lukenut Raamatun kannesta kanteen vaikka en kuulu kirkkoon.
Menneisyydestä löytyy noin kymmenen vuoden jalkapalloharrastus ja reilu mitalisaalis turnauksista.
Valmistuin (kehnoin arvosanoin) ylioppilaaksi 1,5 vuotta ikäluokkaani vauhdikkaammin.
3. Mitä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia sinulla on? Mitään sijoittamiseen viittaavaa ei saa sanoa.
Lukeminen on kantanut läpi elämän ja tulee luettua päivittäin sekä faktaa että fiktiota, laajasti laidasta laitaan klassikkokirjallisuudesta aina kevyempään roskatekstiin. Suomalaisittain hieman harvinaisesti hoidan lukemisen pitkälti e-kirjamuodossa, sillä se on huomattavasti helpompaa kuin fyysisten teosten jatkuva roudailu ja säilöminen. Nettiaikakausi on avannut paljon uusia mahdollisuuksia ja kirjojen rinnalle on myös tullut tieteelliset julkaisut, blogikirjoitukset ja ajatuspajojen raportit sekä erilaisia äänikirjoja ja asiapodcasteja.
Lautapelaamisen käytetty aika on lisääntynyt vuosi vuodelta kun alan tuotejulkaisut ovat huomattavasti kehittyneet Afrikan tähdistä, Monopoleista ja Kimbleistä eteenpäin. Lähinnä pelailen kilpailullisia keskiraskaita europelejä, eli sellaisia missä tehdään strategisia valintoja muuttuvassa ympäristössä ja ratkaistaan erilaisia optimointihaasteita voittopisteiden keräämiseksi. Noppia ei meidän peleissä yleensä hirveämmin heitellä.
Perinteisempiä tietokonepelejä tulee myös joskus hakattua silloin kun siihen jää aikaa ja löytyy kiinnostusta, tosin nykyään tällaiset hetket tuntuvat tulevan aina vain harvemmin ja harvemmin. Nuorempana tuli kyllä hakattua kaikenlaisia pelejä yön pikkutunneille asti.
4. Millainen on tavallinen arkipäiväsi?
Aamulla herääminen epäsäännölliseen kellonaikaan ja siitä heti vilkuilemaan sähköpostit ja päivän kalenterin. Jääkaapista tuorepuuro marjoineen naamaan ja kahvikoneesta kuppi vastajauhettua papukahvia. Sitten (joskus kylmän) aamusuihkun kautta etätyöpisteelle.
Työhommat ovat lähinnä Outlookkia, Teamsia, Wordia, Exceliä ja PowerPointtia ja tehtävät ovat sen verran tärkeitä, että tapahtuu pahoja asioita jos ne tekee huonosti, mutteivät kuitenkaan niin haastavia etteikö niistä päivittäin suoriutuisi.
Sitten kun kuuluu se päivän ensimmäinen “Hei, toimiiko tää mikki? Pidetään alkuun pieni esittelykierros…” , niin on hyvä hetki avata Inderesin foorumi tai Discordi ja vilkaista tapahtuuko pörssissä mitään mielenkiintoista.
Päivän edetessä riittävästi niin että geneerisen etävalkokaulustoimistotyöntekijä arkipuhteista on selvitty, pääsen vihdoinkin syventymään sen hetkisiin kiinnostuksen kohteisiin, jotka tuntuvat vaihtelevan laaja-alaisesti viikoittain. Sitä luulisi että kalenterista löytyisi samat 24 tuntia mitä muiltakin, mutta harmillisesti huomaan vanhan sanonnan sotilaallisesta tyhjiöstä pitävän paikkaansa ja aina sinne on jostakin ilmestynyt merkintä, joko oma tai jonkun muun. Illalla voi toki yrittää ottaa pikkaisen pikavippiä yöunista, mutta Nukkumatin perimä korko tuntuu kasvavan vuosi vuodelta, joten monesti tulee vain raskaasti priorisoitua ja jättämättä joitakin asioita kokonaan tekemättä.
5. Kuvailetko millainen olet sijoittajana?
Määrätietoinen, tuottohakuinen, ratkaisukeskeinen, riskinälkäinen ja seikkailunhaluinen.
Safarille ei kannata mennä metsästämään rottia, vaan tutkimaan uusia paikkoja, löytämään sieltä lupaavia mahdollisuuksia ja sitten oikealla hetkellä tusauttaa sitä elefanttia hirmuisella norsupyssyllä keskelle otsaa.
6. Voisitko avata, millainen sijoitushistoria sinulla on?
Jakaisin oman sijoitushistoriani kolmeen vaiheeseen. Circa 1998 - 2008, 2009 - 2019 ja 2020-
I.
Vaahtosammuttimen kokoisena ysärin loppupuolella tuli usein luettua aamulla Hesari lävitse ja siellä oli siihen aikaan sellainen osio, mihin oli listattu osakkeiden päätöskurssit, osinkotuotto sekä P/E ja P/B -luvut. Kun sain kuulla pikaisen selityksen siitä että mitä osingot ovat, niin kiinnostus sijoittamiseen heräsi. Pelkkä ajatuskin siitä että omistamalla osakkeita saisi jatkuvasti ilmaista raha tekemättä mitään sai oikein markan kuvat kiilumaan silmissä. Äitini halusi kannustaa minua tässä kiinnostuksen kohteessa ja sainkin pian lapsilisät käyttööni sijoitettavaksi Postipankin/Leonian tiskiltä käsin. Hirvittää ajatellakin että kuinka suuria välittäjäpalkkiot tuolloin mahtoivat olla.
Vaikka en tuossa vaiheessa ymmärtänyt sijoittamisesta juuri mitään, niin vielä vähemmän ymmärsin IT-yhtiökuplaan rahansa haaskanneita aikuisia ja heidän muodostamia listautumisantijonojaan, koska eiväthän ne yhtiöt edes maksaneet osinkoa! Salkku koostui noina aikoina muistaakseni varsin vakaista osinkoyhtiöistä kuten Orion (josta sai spin-offina Oriola-KD:n), Kemira (josta sai spin-offina Tikkurilaa) ja Stockmann joiden lisäksi siellä oli muutamia “hyviin vinkkeihin perustuvia näkemyspoimintoja,” kuten Kone ja Partek. Tuli usein sadateltua kotiin tulleisiin paperisiin vuosikertomuksiin painettujen toimareiden naamoille, että miksi ihmeessä ne aina hymyilevät kaikissa kuvissa, kun eivät edes maksa kunnon osinkoja.
Ensimmäinen yritysosto salkkuun osui vuonna 2002 kun Partek lunastettiin ja koin sen suurena vääryytenä että joku raharikas rosvoparoni voi noin vain pölliä osakkeet mun salkusta. Toisaalta joskus tuli myös luotettua vääriin tahoihin. Julius Tallberg-Kiinteistöt Oyj vaikutti vuorenvarmalta sijoitukselta, koska eihän kukaan uskaltaisi tulla pörssiin omalla nimellä ja maineellansa ellei kyseessä olisi huippusijoituskohde. Eihän? Kyllä sieltä pörssistä kuitenkin aika vähin äänin lopulta ilmeisesti pois lähdettiin sitten kun finanssikriisi iski.
II.
Finanssikriisin pörssiromahdus tuli koettua loputtomalla nuoren miehen itseluottamuksella, sillä olinhan jo aiemmin kokenut yhden pörssiromahduksen ja selvinnyt siitä ehjin nahoin. Vaikka tällä kertaa salkku ottikin turpaan, niin ajattelin sijoittamisen varsin helpoksi touhuksi sillä kokemani mukaan Suomen talous ja/tai pörssi romahtaa aina kymmenen vuoden välein, joten riittää että nyt laittaa rahat sisään ja ottaa ne ulos seuraavan vuosikymmenen lopussa kurssihuipuissa. Joten tietysti näillä ajatuksilla marssin pankkiin pyytämään viiden vuoden bullet-sijoituslainaa. Kyllä ne suoraan sanottuna ihmettelivät minua siellä pankissa ja vaativat aivan tolkuttomia vakuuksia, joten tästä hankkeesta ei tullut mitään. Vaikka olen aina suhtautunut epäluuloisesti suomalaisiin pankkeihin kummeksun vieläkin heidän asuntolainakeskeistä sijoittajavihamielistä maailmankuvaansa, niin tässä tapauksessa se osoittautui siunaukseksi. Olisin nimittäin laittanut ne rahat 75% “turvalliseen halvalla ostettuun laatuyhtiöön” (Nokia) ja 25% “pohjilta ostettuun sykliseen tuottokoneeseen” (Outokumpu).
Vähävaraisen yksityissijoittajan osallistuminen markkinoille oli huomattavasti helpottunut eQ Onlinen ja myöhemmin Nordnetin mahdollistaman Internet-kaupankäynnin ansiosta ja nyt kun kurssitkin pystyi tarkistamaan helposti kotikoneelta, näin joka puolella toinen toistaan houkuttelevampia sijoitusmahdollisuuksia äärimmäisen edullisilla markkinoilla. Paljon tuli tuolloin yritettyä sivistää itseään lukemalla erilaista sijoituskirjallisuutta mutta harmillisesti opin niistä täysin väärät asiat kuten tehokkaat markkinat, riskin ja tuoton rautainen suhde, “arvosijoittaminen on tuottoisin sijoitustyyli”, “Buffettin kahvipurkkiportfolio” ja kaikki muut vastaavanlaiset helpot ja kliseiset ajattelumallit, jotka pysäyttivät kehittymisen sijoittajana. Vaikka se tuntuu hölmöltä todeta, niin sijoittamista ei voi oppia kirjoista ja ne aidosti arvokkaimmat käytännön opit vaikuttivat tuohon aikaan löytyvän rahoitusteorioiden sijaan Kauppalehden palstalta M-Realin (nyk. Metsä Board) ketjusta ja esimerkiksi Prudent Bearin (@musa_2) kirjoituksista.
Sijoituslainaa onneksi lopulta järjestyi valtiolta Kelan päätöksellä ja oheistöistäkin alkoi kertyä rahaa sijoitustoimintaa varten, mitä nyt opiskelijapippaloilta ja ulkomaan matkoilta joskus jäi ylitse. Oikeastaan nyt kun jälkikäteen miettii, niin taisi raha virrata enimmäkseen salkusta poispäin. Valitettavasti myöskään valitsemani sijoituskohteet eivät olleet kummoisia. Onnistumisista salkkuun osui mm. Finnlines, Okmetic, Etteplan ja Scanfil, mutta paljon oli myös varsin keskinkertaisia sijoituksia esimerkiksi Raute ja Exel Composites ja jopa täysiä surkimuksia kuten vaikkapa Talvivaara ja Efore. Talvivaarasta selvisin ehjin nahoin koska listautumisen jälkeen kurssi nousi selvästi, enkä jäänyt omistajaksi roikkumaan ongelmien alkaessa kasautumaan. Efore kuulosti tuohon aikaan aivan mahtavalta sijoitusidealta. Sähköautojen huippukomponentteja Kiinan rajattomasti kasvaville markkinoille! Usein liian ajoissa oleminen ja väärässä oleminen johtavat samaan lopputulokseen ja niin kävi myös tässäkin tapauksessa.
Varsinainen katastrofi kuitenkin koitti vuonna 2011 eurokriisin aikaan indeksien kyykätessä -30% ja oman riskiosakkeita sisältävän salkun ottaessa -60% toisen kerran muutaman vuoden sisään. En olisi ikinä uskonut että heti finanssikriisin perään olisi tullut toinen pörssiromahdus, mutta siinä sitä oltiin ja vaikka kymmenluvulla oli myös joitakin hyviä sijoitusvuosia, niin tuollaisen kuopan jälkeen ei kyllä enää tuottoprosenttien puolesta ollut mahdollisuuksia kuroa indeksejä kiinni. Keskityin muutenkin tuohon aikaan elämässä enemmän muihin asioihin ja yritin noudattaa kurinalaisesti toimivaksi väitettyä pitkäjänteistä buy & hold -tyyliä, mutta mitään ihmelääkettä tuottoihin ei siitäkään löytynyt. Oli kyllä todella lähellä etten laittanut puolta salkkua Talenomiin listautumisannissa pitkäjänteiseen omistukseen ja sieltä olisi toki voinut se kymmenkertaistaja löytyä, mutta ehkä hyvä vaan ettei näin lopulta käynyt, sillä kyse olisi kuitenkin lopulta ollut typerästä tuurisijoituksesta josta olisi ollut liian helppo oppia täysin väärät asiat.
III.
Kun koronapandemian johdosta siirryttiin etätöihin ja kaikki paikat sulkeutuivat, niin minulle jäi yhtäkkiä valtavasti vapaa-aikaa. Kun kerran markkinatkin olivat erittäin kiinnostavassa asennossa, niin päätin käyttää nämä hillittömät vapautuneet tuntimäärät siihen että vihdoinkin opettelisin uusista näkökulmista sen, että miten sijoittamisella aidosti tehdään rahaa. Vaikka olin vielä vuonna 2020 tosiasiallisesti aivan surkea sijoittaja, niin valtavasta työmäärästä johtuen pohjalla oleva potentiaali on mielestäni alkanut realisoitumaan ja kehitys sijoittajana on ollut varsin merkittävää. Nyt jo kyllä uskaltaisin kutsua itseäni hyväksi sijoittajaksi, vaikka viime vuosiinkin on mahtunut sekä paljon moukan tuuria sijoituksissa, että kaikenlaista hölmöilyjä ja typeryyksiä. Toivottavasti tuonne 30-luvulle mentäessä on tullut päästyä taas uusille tasoille tai ettei ainakaan tarvitse hävetä silmiä päästä kun kertaa omaa 20-luvun sijoitustoimintaa 
7. Millainen salkku sinulla on? Miten olet miettinyt salkkusi kokonaisuutta?
Lähtökohtaisesti omistan noin 1 - 10 (tyypillisesti 3 - 5) Pohjoismaista pienyhtiöosaketta kerrallaan. Salkun keskittäminen näin rajulla tavalla johtuu siitä, että tavoittelen erittäin korkeaa korkoa korolle vuosituottoa (20% - 30%) fundamenttisijoittamisella, mieluiten ilman miinusvuosia ja täysin amatööripohjalta.
Tämä on kaikin puolin todella haastava kehikko, koska oman ymmärrykseni perusteella fundamenttisijoittamisen tuoton absoluuttinen yläraja menee tuossa +30% paikkeilla ja sen pitkäjänteisempi ylittäminen onnistuu vain joiltain treidereiltä. Miinusvuosien välttely taas leikkaa sijoitushorisonttia etten voi loputtomiin omistaa toivotaan-toivotaan “laatuyhtiöitä” tai yrittää ajoittaa sellaisia sijoitusteesejä, joiden toteutumisaikataulu on turhan hähmäinen.
Ja koska kaikki tämä toteutetaan “oman työn ohella”, niin aikaa on ainakin paperilla käytössä varsin rajallisesti ja sijoitusideoiden löytämisen pitää olla säännöllistä ja tehokasta. Ehkäpä yksi tai kaksi sadasta tutkimastani osakkeesta ovat mielestäni sellaisia, joilla näen riittävän sijoituspotentiaalin salkkuun ja nekään eivät usein ole välittömästi sijoituskelpoisia vaan niitä täytyy seurata vuosia, että kypsyvät ajoituksen kannalta oikeaan asentoon. Ja sitten kun ne salkkuun päätyvät halu ja toive voisi olla omistaa yhtiöitä vuosikausia, mutta pahimmillaan erinomainen sijoitusidea voi mennä ulkoisten tekijöiden tai vaikkapa sattuman takia täysin pieleen jo viikoissa tai kuukausissa ja siitä pitää päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Tämän vuoksi tuskin tulen ikinä kykenemään omistamaan yli kymmeneen osakkeen salkkua ilman että tinkisin sijoituskriteereistä merkittävästi.
Pohjoismaat ovat yleensä salkussa vahvasti edustettuina siksi että ne ovat helposti saavutettavia reunamarkkinoita, joilla syntyy jatkuvasti korkean tuottavuuden innovatiivisia pienyrityksiä pörssiin, nämä yritykset pl. Suomi kansainvälistyvät varhaisessa vaiheessa. Ei myöskään haittaa että toimintatavat, verotus sekä yrityskulttuuri ovat kaikin puolin erittäin toimivia. Välillä seikkailen myös Saksassa, mutta siellä pienyhtiökenttä tuntuu olevan ankeampi keskisuurten perheyritysten hallitessa liian suurta osaa Saksan taloudesta. Joskus myös eksyn Kanadan pörssiin, mutta tämä on lähes aina sijoitusvirhe osakkeesta riippumatta. Kanadassa ei ole kaduilla taskuvarkaita ja kerjäläisiä, sillä listayhtiönä toimiminen on heille kannattavampaa ja helpompaa.
Hieman poikkeuksellisesti en juurikaan sijoita Yhdysvaltoihin, koska en lähes koskaan löydä sieltä mitään mielenkiintoista ostettavaa. Jenkkipörssi on valtavan kilpailtu, maan yrityskulttuuri häikäilemättömän ahne omistajien ja johtajien yrittäen jatkuvasti tehdä rahaa muiden sijoittajien kustannuksella ja ylipäätänsä erinomaisesti toimivat PE-markkinat ovat imeneet valtavasti tuottomahdollisuuksia pois pörssistä, kun yhtiöt listautuvat sijoittajan kannalta liian myöhään korkeilla arvostuksilla.
Pienyhtiöt ovat valikoituneet siitä syystä, että niissä on todennäköisimmin löydettävissä fundamenttisijoittamisen periaatteilla havaittavissa olevaa markkinatehottomuutta sekä väärinhinnoittelua vähäisen kiinnostuksen, alhaisen likviditeetin ja rahastojen sijoitusehtojen vuoksi. Tällöin sijoittajan omat taidot tutkimuksessa ja osakepoiminnassa korostuvat ja olemalla taitavampi sijoittaja on mahdollista saada merkittävää kilpailuetua, jota pitäisi yrittää muuttaa ylituotoksi. Suuremmissa firmoissa kilpailu on kovempaa, sillä määrällisesti niitä tutkii enemmän sijoittajia ja siten analysoidaan myös laajemmin, joten mahdollisuus siihen että kuulut kyseisen yhtiön sijoittajien parhaimmistoon suorastaan romahtaa markkina-arvon kasvaessa. Kun riittävän moni sijoittaja saavuttaa riittävän hyvän ymmärryksen yhtiön liiketoiminnasta ja se alkaa näkyä suuremman firman hinnassa, niin on hirveän hankalaa tehdä näkemyksellänsä muita korkeampaa tuottoa.
Hieman näiden tavoitteiden saavuttamista ja omaa toimintaa helpottaa tietysti myös se etten ole miljoonien salkulla liikenteessä. Tämän lajin vaikeus vaikuttaa kasvavan kaikin puolin reilusti joka kerta kun salkkuun tulee uusi nolla perään ja varsinkin se henkinen paine moninkertaistuu, kun epäonnistumisten ja kasvojen menettämisen hinta nousee ihan konkreettisesti. Että vaikka nyt 20-luvun alku on mennyt kokonaisuudessaan monella sijoittajalla ja myös itselläkin varsin hyvin, niin ei kyllä kannata ihan heti ajatella olevansa uusi Buffett tai Druckenmiller, vaikka pystyisikin pienemmällä salkulla tekemään useampina vuosina peräjälkeen poikkeuksellisen hurjia tuottoja.
8. Millainen on sinun osakepoimintaprosessisi askel askeleelta?
En varsinaisesti tunnusta omaavani osakepoimintaprosessia ja pidän ajatusta sellaisesta haitallisena. Pörssin markkinatilanteet, talouskilpailun voittavat yrityssektorit ja myös omat elämäntilanteet muuttuvat aikojen saatossa, joten osakepoiminnassa käytetyt menetelmät tulisi räätälöidä aina siihen ajanhetkeen sopiviksi.
Riippumatta käytetystä osakepoimintamenetelmästä pyrin lähes aina välttämään osakkeeseen liittyviä ennakkoluuloja ja sijoitusavaruuden perusteetonta rajoittamista ennen kuin olen itse jollain tavalla konkreettisesti tutustunut kyseiseen osakkeeseen edes pintapuolisesti, koska muuten helposti päätyy ryhmäajattelun uhriksi ja tulee mahdollisesti luotua aivan turhaan valtava negatiivinen odotusarvo omaan sijoitustoimintaan.
Erityisen vaarallisena pidän ajatusta tutkittavien osakkeiden automaattisesta suodattamisesta suosittujen tunnuslukujen perusteella, koska tällä tavalla todennäköisesti vain päätyy katsomaan samoja osakkeita mitä kaikki muutkin sijoittajat ja samalla suodattaa omat tuottonsa pois. Jos haluaa ennakkosuodattaa, niin olisi hyvä käyttää täysin omia yksityisiä kriteereitä ja tilastollisesti testata niiden toimivuus.
Ellei ole mitään perusteltua syytä ohjata osaketutkimusta johonkin tiettyyn suuntaan, niin monesti tulee vain otettua lista satunnaisista osakkeista ja laitettua kädet saveen. Viidessätoista minuutissa ehtii lukea sijoittajapresentaation, vilkaista tärkeimmät luvut (liikevaihto, kannattavuus, kassavirrat, rahavarat, velka) ja uusimmat tiedotteet. Tämän perusteella voikin jo yleensä tehdä päätöksen, että kannattaako firmaa myöhemmin tutkia syvemmin vai hylätä se suoralta kädeltä.
Kun tätä aiemmin kuvattua toimintaa jatkaa tarpeeksi pitkään, niin muodostuu uusi parempi lista osakkeita, joihin kannattaa uhrata esimerkiksi kokonainen tunti etsien sellaisia punaisia lippuja mitä ensimmäisellä vilkaisulla ei tullut huomanneeksi. Näin sitten taas muodostuu kolmas lista osakkeista, joihin kannattaakin jo aidosti panostaa aikaa syvällisempään ymmärtämiseen.
Mikäli tulee syy käydä jokin tietty sektori lävitse, niin koen monesti käteväksi laittaa kaikki sektorin yritykset turnaustaulukkoon ja sitten vain vertailla yrityksiä keskenään, kunnes jäljelle jää mielestäni sektorin paras sijoituskohde. Koen tämän myös toimivana tapana tutustua täysin uuteen sektoriin, koska tutkimalla montaa samankaltaista yhtiötä peräkkäin saa valtavasti synergiaetuja tutkimukseen ja säästää rutkasti aikaa.
9. Millainen on sinun osakemyyntiprosessisi askel askeleelta?
Osakemyynnin pitäisi toimintona sinänsä olla sijoittajalle huomattavasti helpompaa kuin ostamisen, mutta usein siihen liittyy paljon psykologisia sudenkuoppia ja oma suhde osakkeeseen muuttuu myös valtavasti sen jälkeen kun se on siirtynyt ulkomaailmasta omaan salkkuun. Koska sijoittajan tuotto muodostuu pitkälti osakkeen osto- ja myyntihinnan erotuksesta, täytyisi jo ostohetkellä olla jonkinlainen käsitys myyntihinnasta ja toteutumisajankohdasta tuotto-odotuksen laskemiseksi. Ellei myyntihinnasta ja oletetusta toteutumisajankohdasta ole tietoa ja on ostanut osakkeen ilman tuotto-odotusta, niin silloinhan ei edes varsinaisesti ole osakesijoittaja ollenkaan vaan jonkinlainen osakesäästäjä.
Pitkälti myyn osakkeen silloin kun se päätynyt sellaiselle dynaamiselle hintahaarukalle mikä ostohetkellä on tullut määriteltyä tai mikäli jokin osakkeen sijoitusteesin kulmakivistä menee rikki tai pääomalle löytyy jonkinlainen merkittävästi paremman tuotto-odotuksen kohde. Välillä harvoin tulee myös myytyä puhtaasti intuitioon pohjaten, mikäli osaketta katsoessa tulee selittämättömiä kauhun tunteita kun alitajunta on saattanut havainnoida jotain mitä mieli ei välttämättä vielä ole ehtinyt täysin prosessoida.
Usein tässä rosoisessa maailmassa osakkeen oston jälkeen tapahtuu kaikenlaisia yllättäviä asioita ja tulee kuitenkin päädyttyä hankalaan tilanteeseen, missä alkuperäinen tuotto-odotus ei näytä toteutuvan tai jokin sijoitusteesin osa venyy ja paukkuu. Näissä hetkissä sijoittajalle tulee yleensä valtava halu uskoa omaan osakkeeseen ja antaa hieman siimaa sekä siirrellä maalitolppia, mutta oma kokemus on osoittanut että paras ratkaisu on vain kylmästi myydä osake, ottaa parin viikon tuumaustauko ja katsoa sitten tilannetta uusiksi. Tämän jälkeen osake ei enää ole sinun osakkeesi vaan jonkun toisen osake ja siihen on myös huomattavasti helpompi suhtautua analyyttisemmin. Mikäli osake on vieläkin silti houkutteleva, niin senhän voi tietysti ostaa takaisin salkkuun ja määritellä uudet myyntikriteerit.
10. Mitkä ovat sinun kolme parasta puolta sijoittajana? Ja mikä on sinun suurin kehittämisen kohteesi?
Nämä asiat ovat jonkun ulkopuolisen varmaan helpompi nähdä, mutta uskoisin että kyky löytää pörsseistä uusia sijoitusideoita markkinatilanteesta riippumatta, rohkeus omistaa osakkeita joiden omistaminen ei tuo sosiaalista hyväksyntää ja tosiasiat tunnustava suhtautuminen sijoittamiseen.
Suurin yksittäinen tunnistamani kehityskohde liittynee riskienhallintaan ja siihen, että teen liian usein sellaisia typeryyksiä joiden tiedän olevan väärin ja johtavan huonoihin lopputuloksiin.
11. Miten sinä eroat eniten muista sijoittajista? Miten Ekan viestejä tulisi lukea? (tähän cowboy-emoji)
Jokainen ihminen on omanlaisensa ja ne omat näkemykset väkisinkin myös heijastuvat sijoitustoimintaan. Olen muussa elämässä yrittänyt panostaa itsenäiseen ajatteluun, mikä on samalla johtanut siihen että ajattelen myös sijoittamisesta monelta osin poikkeavalla tavalla. Tämä on yleisenä elämänohjeena sinänsä haitallista, sillä kollektiivin viisaus on keskimäärin varsin hyvälaatuista ja siitä poikkeava toiminta johtaa usein keskimääräistä huonompaan lopputulokseen. Sijoittaminen on kuitenkin siitä mielenkiintoista, että tässä lajissa aktiivisijoittajien kollektiivi tekee selkeätä alituottoa, joten heidän kanssaan kannattaakin olla eri mieltä, koska silloin ainakin on edes jonkinlainen mahdollisuus hyvään lopputulokseen. Tässä muutama valtavirrasta poikkeava ajatus sijoittamisesta:
Pääomasijoittajavetoiset yhtiöt ovat perustajavetoisia yhtiöitä parempia. Perustajilla on lähes aina tuoton maksimoimisesta poikkeavia agendoja, tunteellinen suhtautuminen yritykseen sekä tapana jäädä johtotehtäviin pidemmäksi aikaa kuin omat taidot tai energiatasot hommaan soveltuisivat. Pääomasijoittajilla taas on tapana haluta tehdä paljon tuottoa järkevässä aikamääreessä. Kaikesta Slushin tuomasta start-up founderpöhinästä huolimatta sijoittajana koen tämän lopulta aika helpoksi valinnaksi, että kummasta pidän enemmän.
Laatusijoittaminen on luovuttamista. Poikkeuksiakin löytyy, mutta pääsääntöisesti laatusijoittajina näkee kahdenlaista sijoittajatyyppiä. Ensimmäinen on taitamaton sijoittaja, joka haluaa omistaa yleisesti hyväksi tunnustettuja firmoja ja näitä ostaessaan sivuuttaa lähes kokonaan sijoittamisen ytimessä olevan hinta-aspektin. Toinen on taitava sijoittaja, jolla ei enää elämässään ole riittävästi aikaa, energiaa tai riskinottohalua aidosti aktiiviselle sijoitustoiminnalle ja siksi hän muuntaa sijoitustyyliään pitkäjänteiseksi laatuyhtiöiden omistajaksi.
Jokaisen sijoittajan pitäisi tutustua tekniseen analyysiin. Markkinoilla tapahtuu jatkuvasti erilaisia kurssi-ilmiöitä, joita aiheuttava ihmiset jotka käyttäytyvät kuin eläimet. Tutkimalla osakkeiden käytöstä ilman linkkiä yrityksen fundamentteihin voi paatunutkin fundamenttisijoittaja saada uudenlaisia oivalluksia markkinoiden toiminnasta ja paremman intuitiivisen ymmärryksen osakesijoittamisesta ja markkinalogiikasta. Tietenkään ei pidä tippua siihen ilmiselvään ansaan, että joidenkin tiettyjen yksittäisten viivojen piirtelyllä tai kynttilöiden tutkimisella äkkirikastuisi. Se ei koskaan ole niin helppoa kuin miltä influenssereiden videoissa näyttää ja mitä nyt näitä treidereitä olen päässyt sivusta seuraamaan, niin nuo hommat vaikuttavat kaikin puolin valtavan kuluttavilta ja jopa julmalta touhulta.
Miten minun viestejäni pitäisi sitten lukea? Nykysomessa algoritmit palkitsevat näkyvyydellä sellaisista viesteistä mitkä herättävät tunteita ja minun kärkevät, raflaavat ja poikkeavat kirjoitukset soveltuvat erinomaisesti tällaiseen ympäristöön. Nimimerkin takaa voi myös kirjoittaa sellaisista asioista tai tavalla, mitä ei omalla nimellä voi tehdä. Tämän vuoksi usein kirjoittamani viestit herättävät keskustelua ja harvoin jättävät ketään täysin kylmäksi, mikä on hyvä asia, mutta joskus niistä heränneet tunteet ovat varsin negatiivisia. Ongelma koskee oikeastaan kaikkea somea, koska tuntemattomille on melko hankalaa herättää vahvoja positiivisia tunteita.
Pyytäisinkin siis näissä tilanteissa missä tunteita herää lukijalta kärsivällisyyttä, armollisuutta ja viisautta olla ensireaktiona provosoitumatta. Vaikka tietysti yksittäisiä ylilyöntejä tai viestinnällisiä epäonnistumisia voi tapahtua, niin ketään vastaan ei minun ole tarkoitus hyökätä puhtaasti loukkaamistarkoituksessa ja kyllä siellä viestin terässä varmasti on aina yritetty laittaa jonkinlainen lukijalle lisäarvoa tuottava ydin.
12. Mihin asiaan mielestäsi yleisesti ottaen suomalaiset sijoittajat keskittyvät liian vähän sijoitustoiminnassaan, ja mihin vastaavasti liikaa?
Aivan liian harvoin suomalainen sijoittaja kykenee tunnistamaan sekä nimeämään omat kilpailuetunsa sijoittajana muihin sijoittajiin verrattuna ja toimimaan tavalla joka muuntaa nämä kilpailuedut sijoitustuotoksi. Eli miksi juuri sinä sijoittaja onnistut osakepoiminnallasi tekemään reilusti rahaa siinä missä valtaosa amatööreistä ja ammattilaisista epäonnistuu tässä vuosi toisensa jälkeen?
Sijoittaminen markkinoilla on pohjimmiltaan kilpailullista toimintaa muita sijoittajia vastaan ja ellei markkinoilta kykene löytämään omaa ekolokeroaan, niin tässä kilpailussa tuskin pärjää ja muita korkeammalle tuotolle voi heittää hyvästit. Sen oman jutun löytäminen ei missään nimessä ole yksinkertaista ja se vaatii valtavasti aikaa ja työtä, mutta se hinta pitää maksaa sillä ilmaisia lounaita ja helppoja voittoja ei ole olemassakaan. Ihan syystäkin kustannustehokas pitkäjänteinen hajautettu indeksisijoittaminen on se mittatikku, mihin kaikkea muuta sijoitustoimintaa aina verrataan.
Aivan liikaa taas tehdään erinäistä yritysanalyysiä sijoituskohteista. Ymmärrän kyllä hyvin rakenteelliset syyt tähän, koska kaupalliset oppilaitokset kouluttavat valtavasti yritysanalyysin asiantuntijoita yritysmaailman käyttöön, eikä ylituoton tekemisen professuuria tietääkseni ole missään yliopistossa. Suhtaudun silti varsin skeptisesti siihen, että kannattaako jokaisen sijoittajan tehdä omaa syvällistä yritysanalyysiä. Kyseessä on valtavan ylisaturoitunut markkina, jossa on vaikea muodostaa riittävää kilpailuetua olemalla yritysanalyysissä muita sijoittajia selkeästi parempi.
Perusasiat sijoituskohteesta pitää tietysti aina ymmärtää, mutta sijoituskeskusteluiden yleisin aihe eli jatkuva vääntäminen tuotteiden ja palveluiden yksityiskohdista vaikuttaa pitkälti ajanhukalta. Ellei sijoittajalle ole jonkinlaista osaamiseen pohjautuvaa ymmärrystä analyysin kohteesta, niin todennäköisesti sijoittajan yritysanalyysistä tulee ylipäätänsä vajavainen ja virheellinen, johtaen vääriin johtopäätöksiin ja sitä kautta vääriin sijoituspäätöksiin. Syvällinen perehtyminen yksittäiseen yhtiöön on muutenkin aina poissa kaikesta muusta tärkeämmästä sijoittamiseen liittyvästä toiminnasta, esimerkiksi uusien sijoituskohteiden etsinnästä. Firmoillahan on kovapalkkaisia ammattilaisia miettimässä täysipäiväisesti että miten se kauppa käy ja miten pisneksen pitäisi kehittyä, eikä sijoittajan välttämättä tarvitse heidän puolestansa tuota työtä tehdä, mikäli yhtiön luvut ovat muuten kunnossa ja kaikki näyttää menevän oikeaan suuntaan.
13. Mitkä ovat sinulle tärkeimpiä tietolähteitä sijoittamisessa, jos Alokasta, Inderesiä, Inderesin Foorumia, Discordia, Youtubea tai Äxää ei saa mainita. 
Näillä rajauksilla varmaankin yhtiöiden omat verkkosivut. Bloombergin terminaalin käyttäjille vaikutan nyt varmaan siltä Pariisin olympialaisten turkkilaisampujalta, mutta käymällä verkkosivut lävitse löytää pääsääntöisesti melkein kaikki perustiedot mitä osakkeen taustalla olevasta yhtiöstä ja sen liiketoiminnasta tarvitsee tietää. On oikeastaan hämmästyttävää, että miten harva sijoittaja näitä mahdollisuuksia hyödyntää. Erityisesti pidän sijoittajasivuilta lähes aina löytyvistä PowerPoint-esityksistä, koska niiden avulla pääsee nopeasti kiinni siihen, että mitä johto haluaa sijoittajille viestiä. Vielä tätäkin tärkeämpää on oikeastaan se, että mitä johto on jättänyt pois esityksistä ja että missä järjestyksissä ja millä painotuksilla eri asiat viestitään. Verkkosivuilta löytyviä vuosikertomuksia on tietysti myös mukavaa lueskella lävitse. Erityismainintana haluaisin nostaa esille ylenkatsottua riskit -osiota, missä yhtiöt joutuvat usein paljastamaan sellasia asioita liiketoiminnastaan, mitä he eivät välttämättä haluaisi sijoittajille kertoa.