Omien osakkeiden osto on tullut hyvin monilla yhtiöillä tavaksi näin kurssien ollessa kaikkien aikojen huipulla. Omistaja-arvoa tuhotaan ylihintaisten osakkeiden ostamisella markkinoiden uskoessa ikuiseen kasvuun. Ostetut osakkeet merkitään yhtiöiden taseeseen negatiivisena oman pääoman eränä. Yhtiöt tarvitsevat käteistä ostojen rahoittamiseen ja tämä mahdollistetaan usein korollisella velkarahalla. Omia osakkeitaan ostamalla yhtiöt kantavat varsinaiseen liiketoimintaan liittyvien riskien lisäksi riskin osakkeiden arvon muutoksista.
Otetaan esimerkkinä luksuskahvilaketju Starbucks, jonka vuosiraportti löytyy tästä.
Yhtiöllä oli viimeisimmän tuloskauden lopussa 1,3827 miljardia osaketta, mikä oli 4,6 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Viime vuonna yhtiö käytti omasta pääomastaan 86 % ostaakseen omia osakkeitaan takaisin velkarahalla. Yhtiön taseen omavaraisuusaste putosi 38 prosentista 4,8 %:iin.
Starbucks on edelleen kannattava yhtiö, vaikka liiketulos on heikentynyt voimakkaan laajentumisen seurauksena. Mikäli osakemarkkinat romahtaisivat ja huonon taloustilanteen seurauksena yhtiön tuotteiden kysyntä laskisi, tämä iskisi yhtiötä poikkeuksellisen kovaa. Jos kuitenkin kehitys jatkuu suotuisana, omien osakkeiden osto on tapa parantaa osakekohtaista tulosta kasvun hidastuessa ja siten se tukee osakkeen arvostusta.
Miten amerikkalaisten yhtiöiden velkarahoittajat suhtautuvat tähän omien osakkeiden ostotrendiin?