Masuunikuonaa käyttämällä korvataa osa sementistä. Tällöin ei tarvita mitään erikoisempaa sementtiä, johon olisi sekoitettu masuunikuoma valmiiksi. Toisesta siilosta vain otetaan sementtiä ja toisesta masuunikuonaa. Betonitoimittajat itse osaavat loihtia reseptin tälle massalle vaivattomasti ja näin on jo toimittu hyvin pitkään.
Lujittumisen hidastuminen ei ole ihan niin yksinkertainen asia. Mikäli sitoutuminen hidastuu, kasvaa valupaine pilareilla ja seinillä merkittävästi. Tällöin vaatimukset muottien osalta muuttuvat myös merkittävästi. Muottien kierron kannalta purkulujuuden saavuttamisajalla on myös merkittävä vaikutus.
Rakentamisen hiilidioksidipäästöjä voitaisiin varmaan helpoiten vähentää suunnittelulla. Betonin lujuusluokan laskemisella saatetaan piennentää betonikuution sementtimäärää 100 kg:lla, jolla on jo merkittävä ympäristövaikutus. Toinen asia suunnitteluun liitten on rakenteiden suunnittelu siten, että betonia kuluisi mahdollisimman vähän. Nämä eivät olisi mitenkään monimutkaisia keinoja, mutta ratkaisuja ilmastoon liittyvissä asioissa ei yleensä haluta lähteä miettimään tältä suunnalta. Jotenkin tuntuu, että ratkaisuja haetaan mielellään uusien materiaalien ja menetelmien kautta varsinaista kulutusta miettimättä.
edit
Rakentamisen hiilidioksidipäästöistä olisi helppo leikata todella merkityksellinen osa. Halukkuutta tälläiseen leikkaamiseen ei kuitenkaan ole. Asiaa ratkaistaan mielummin uusilla tuotteilla, kuin ihan tavallisella vastaavan työnjohtajan järjellä. Mikäli materiaalien osuus lopputuotteen hinnasta koko tuotteen elikaaren osalta kasvaisi suhteessa työn hintaan nähden ja työn osuuden hintaa saataisiin laskettua, kasvaisi houkuttelevuus materiaalien säästöön.
Yksinkertaisena esimerkkinä betoni ja raudoitemäärää olisi helppo laskea, mutta tällöin työn osuus kasvaisi. Mikäli keinotekoisesti materiaalien käyttön kustannuksia lisättäisiin ja työn osuuden kustannuksia laskettaisiin, saavutettaisiin näin merkittäviä päästövähennyksiä.
Mitäpä luulette, minkälainen olis näiden vihreämpien betonien kehittäjien kanta tälläiseen järjen käyttöön?
Näin tekniikan ihmisenä pidän ihan sympaattisena tällaisia uutta kehitteleviä yhtiöitä. Samaan hengenvetoon on todettava, että tämä ei täytä kriteerejäni, joten en tähän ole sijoittamassa.
Yhtiö on hyvin pieni ja siltä puuttuu tuotanto. Se voi olla iso hidaste kehitystyölle, teollisissa prosesseissa on aina eduksi, että voi kokeilla asioita omilla resursseillaan omalla “takapihallaan” vapaasti integroituna omiin prosesseihin. Tässä tuotekehitys tapahtuu ikäänkuin muiden “armoilla”.
Äärimmäisen riskinen sijoituskohde, tässä ensinnäkin a) pitää kehitystyön onnistua niin, että tuote on selvästi parempi kuin isommilla muskeleilla toimivien kilpailijoiden ja b) saada vielä kaupallistettua tuote. Tavoite sinänsä on hieno ja sitä kautta yhtiö on saanut hienon “tarinan” taustalleen. Pahaa vain pelkään, että kilpailijat ajavat resursseillaan ohi.
Plussaa tässä on toki se, että tässä voi kokeilla startup-sijoittamista pörssin kautta.
Betolarin tiedote pisti mietteliääksi. Hirveä määrä buzzwordeja ja reteästi 10 vuoden päähän heitetty liikevaihto- ja kannattavuusennuste.
Samaan aikaan yhtiön todellisen liiketoiminnan luonteesta on vaikea päästä jyvälle. Lisenssimaksuista ja alustalaoudesta puhutaan, mutta toisaalta yhtään kaupallista asiakasta ei vielä haavissa.
Enpä tiedä - haluammeko todella että pörssiin marssitaan sisään hihasta ravistetuilla liikevaihto- ja kannattavuustavoitteilla?
Siitä samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa, että toivottavasti Betolar onnistuu läpimurrossaan. Vaikuttavat olevan hyvällä asialla.
Tuossa Hesarin jutussa kiteytettiin tämä hyvin: “Ongelma on, että nyt nuo startupien löperöt puheet ovat tulleet pörssiin, ja pörssissä kuulijakunta on paljon laajempi.”
Olisihan tuo lottovoitto, jos Kannonkosken pienlaboratoriossa on kyetty kehittämään jotain sellaista, jota monikansalliset Suomessakin toimivat yritykset eivät ole löytäneet. Reseptiikka, seosaineet ja lisäaineet kokonaisuus on niin laaja, että pelkäänpä että pitävien patenttien tekeminen on hyvin haastavaa. Etenkin kun suurimmat seosmassa, kuten kuona, ovat jo vanha tuttu mahdollisuus. Kuitenkin Arpalipun ostaminen harkinnassa.
Olen samaa mieltä Alexin kanssa. Tässä kannattaa myös miettiä syitä miksi näin aikaisessa vaiheessa tullaan hakemaan pörssistä rahoitusta. Nämä ns. pre-revenue yritykset ovat lähtökohtaisesti pääomasijoittajien heiniä. Mikseivät ne halua tätä yritystä rahoittaa? Betolarin HPJ:llä on kyllä pääsy kenen tahansa pääomasijoittajan puheille. Pörssiä paljon helpompaa olisi viedä yritystä eteenpäin pääomasijoittajien avulla mutta ei näytä heitä kiinnostavan, se on aina merkki jostain…
Kannattaa myös muistaa että pääomasijoittajat tekevät vahvaa hajauttamista, kymmeniä kohteita salkussa joista oletusarvo on että muutama breikkaa.
Meno markkinoilla on hurjaa maailmalla mutta alkaa se olla täälläkin vaikka hieman tuntuu että ei ehkä ihan haluttaisi sitä tosiasiaa tunnustaa.
Betolarin sivuilta katsottuna pääomasijoittajia on mukana:
Voima Ventures, Taaleri, Valve Ventures, Nidico, Kiilto Ventures, Kilo Invest ja Ahti invest.
Ympäristö Yritys Tänään -lehden artikkelissa sanottiin että ensimmäinen rahoittaja on ollut Ajanta oy vuodesta 2017.
Kyllä ihmetyttää että päästäisivät retailisijoittajat apajille jos näkisivät tässä timantin ja unicornin. Jokainen VC haluaa olla mukana jatkokierroksilla jos uskovat yritykseen, varsinkin vielä näin aikaisessa vaiheessa.
EDIT: ja pääomasijoittajien isoin ongelma Suomessa on löytää hyviä sijoituskohteita. Paljon rahaa, vähän hyviä kohteita. Voi vaan miettiä että jos tuokin poppoo oikeasti näkisi tässä sen potentiaalin mitä maalataan niin ei todellakaan tuotaisi vielä näin aikaisessa vaiheessa pörssiin vaan laittaisivat itse sisään sen mitä tarvitaan.
Tämä on enemmän arpalappu kuin harkittu sijoitus. Lafkan ideahan on erinomainen, mutta näytöt sen toimivuudesta puuttuvat lähes kokonaan. Mikäli tuo lyö läpi, niin se on todellinen tahakone, mutta epäonnistumisen mahdollisuus on huomattavan suuri. Niin kummallista on todellisuus, ettei välttämättä hyvinkään toimiva konsepti todellisuudessa tuota.
Vaikka se löisi itsensä läpi niin kaupallistaminen tällaisessa business to business -hommassa voi olla oikeasti vaikeaa. Teollisuudella on vaihtoehtoja ja yrityksissä yleensä osataan laskea vaihtoehdot läpi vaihtoehtoiskustannuksineen. Kilpailu voi olla paljon kovempaa kuin mitä yhtiö nyt (haluaa) hahmottaa, tekniikan puolella vaihtoehtoja syntyy kyllä ja ne rapauttavat helposti hintatasoa.
Näin aikaisen vaiheen yritykselle (pre-revenue) VC:t hakevat yleisesti sellaista vähintään 10-kertaistumisen potentiaalia. 1/10 onnistuu, sillä kuitataan 9/10 tehdyt tappiot.
Betolarin kaveriksi salkkuun pitäisi siis löytää yhdeksän muuta potentiaalista kymmenkertaistujaa, että olisi jonkinlaiset todennäköisyydet päästä kokonaisuudesta edes omilleen.
Tämänkaltainen sijoittaminen taitaa sopia paremmin heille, joille rahaa on kertynyt liiankin kanssa ja maailmaa voi yrittää pelastaa melko isollakin riskillä. Ei koske siis minua tämä sijoituskeissi. Toivotan kuitenkin onnea listautumiseen ja tulevaan bisneksentekoon.
10-baggereita saa ihan voittoa jo alunperinkin tekevistä ja koko sijoitusajan osinkoa jakavista firmoista pörssissä niin miksi tyytyä 10-bagaukseen sellaisen firman kanssa jolla ei ole edes liikevaihtoa vielä.
Tuli juuri luettua Bill Gatesin uusin kirja Kuinka estää ilmastokatastrofi. Kirjasta jäi ajatus että liikenteen päästöjen vähentämiseksi tehdään suuria toimia satojen tai tuhansien yhtiöiden toimesta, mutta betoninvalmistuksessa joka myös suuri CO2 päästölähde regulaatio ja teknologia päästöjen vähentämiseen on vasta lastenkengissä. Uskoisin että tähän tulee väistämättä muutos tulevaisuudessa ja runsaspäästöiselle sementille on löydettävä ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Iso raha pitää vaan liikenteen CO2-päästöjen vähentämistä huomattavasti houkuttelevampana tällä hetkellä kuin betoniteollisuuden.
Tietenkin Betolar on aikaisen vaiheen yhtiö ja suuren riskin sijoitus ja heillä on iso työ edessä tehdäkseen toiminnastaan voitollista, mutta ajattelin lähteä pienellä positiolla mukaan.
Jollain tapaa on turhauttavaa seurata betonin valmistuksen CO2 päästökeskustelua. Yksinkertaisesti asiassa ei tunnu olevan mitään järkeä. Jos niitä betonin CO2 päästöjä haluttaisiin oikeasti laskea, se olisi erittäin helppoa. Halu vain taitaa olla enemmänkin näperrellä ja kehittää uusia vihreitä betoneja, joilla pienennetään CO2 päästöjä se 10% ja sitten ollaan tyytyväisiä.
Oikeasti näiden vihreiden betonien sijaa käytettävien betonien lujuusluokat pitäisi valita nykyistä tarkemmin. Betonin lujuusluokalla (sementtimäärä) voidaan vaikuttaa helposti noin 30% CO2 betonikuution päästöihin. Suunnittelulla puolestaan voitaisiin vähentää helposti myös 30% päästöistä, suunnittelemalla rakenteet siten, että betonin ja raudoitteen määrä laskisi. No työn määrähän tällöin kasvaisi ja kustannukset sitä kautta.
Riski piilee myös siinä,että jokaiselle sivuvirralle pitää tehdä resepti ja hallita r-a muutokset. Moka ominaisuuksissa kerran on iso juttu. Varsinkin jos jossakin ison kohteen lujuus vaarantuu. Käykö tämä vaativiin kohteisiin, kuten sillat. Rasitus ja käyttöikä on ihan toista kun vaikka okt perustukset. Tai grillin. Kyllä toimarin pitää tietää mitä myy. Vai onko.asenne vaan, että minä vaan myyn. Kunhan pakettin menee ja raha tulee. Mitään omaa valmistustahan ei ole, pelkkiäpuheita. Mikä on patenttien tilanne, nyt ja tulevaisuus. Jotenkin tulee mieleen, että jos jokin kuullostaa liian hyvältä…
Olen varmaan liian arka sijoittaja ja siksi köyhäksi jään…