Betolar suunnittelee listautumista First Northiin.
“Betolar on suomalainen kasvuvaiheen materiaaliteknologiayritys, jonka missiona on mahdollistaa globaalisti eri toimialojen vihreä siirtymä, erityisesti rakennus-, prosessi-, ja energiateollisuudessa.
Betolar suunnittelee listautumisantia ja listautumista Nasdaq First North Growth Market Finland markkinapaikalle.”
Virtuaalinen yhtiöesittely maanantaina 29.11.2021 klo 18.00.
Toimitusjohtaja Matti Löppösen haastattelu inderesTV:ssä
Ymmärsiköhän oikein kun Löppönen ei oikein suoraan vastannut että onko heillä omaa tuotantoa kemikaaleille yms. että he myyvät vain reseptikkaansa.
Kertovat näin:
Geoprime®-ratkaisun avulla eri teollisuuden alojen tuotannon sivuvirroista voidaan jalostaa ympäristöystävällisiä rakennusmateriaaleja, geopolymeerejä. Tällaisia sivuvirtoja ovat esimerkiksi terästeollisuuden kuonat, kuten masuunikuona, kivihiilen lento- ja pohjatuhka, energiateollisuuden biotuhka, metsäteollisuuden viherlipeäsakka sekä rikastushiekat.
Eli noihin sivuvirtoihin ovat tutkineet mitä kemikaaleja vaatii jotta betoni sitten on vaatimuksien/kohteen mukaista.
Äkkiseltään tulee mieleen että nuo sivuvirta tuotteet jota valmistuksessa käytetään pitäisi olla tarkasti tutkittuja ihan eräkohtaisesti. Voidaanko tietää että sivuvirrat ovat Intiassa samat kuin vaikka Indonesiassa?
ettei kävisi:
Hienoa jos onnistuvat ja betoni pysyy tasalaatuisena sekä kestää vuosia.
Sain myös itse käsityksen, että kemikaaleille ei ole omaa valmistusta. Onko se myös osittainen liiketoimintariski?
Soveltuuko jätevirrat tuotantoon? Tuli aika pian tuo ajatus mieleen. Aineskoostumuksen vaihtelu ja sisältö huomioiden - liian vaarallista tai kallista puhdistaa riskit lienee olemassa. Onko yhtiölllä sitten ratkaisut näihin riskeihin, tiedä tuota, voi ollakin?
Betolar on erittäin ajantasalla oleva “kasvihuoneelta pelastaja” onnistuessaan.
Kysymykset yhtiölle. Onhan ennen listautumista saatavissa sijoittajien käyttöön todistettuja vertailevia testaustuloksia valmistettavien “betonikorvikkeiden” ominaisuuksista ja niiden kestävyydestä pitkäaikaisessa rasituksessa erilaisissa olosuhteissa?
Mitä vaikuttaa raaka-ainepohjaan mm. tuleva terästeollisuuden valmistusmenetelmien siirtyminen esim. vetyteknologiaan?
Käsitin asian niin, että he kehittävät tapauskohtaisesti toimivan reseptin. Ei siis niin että kaiken maailman jätteitä laitetaan johonkin tehtaaseen, mikä tekee siitä betonia, vaan niin, että yksi tehdas jalostaa kaivoksen sivukiveä betoniksi omalla reseptillään ja lisäaineillaan ja toinen sitten terästehtaan kuonaa toisella reseptillä ja toisenlaisella lisäainemixillä.
Vetypelkistykseen siirryttäessä masuuniluona jää pois ja sen tilalle tulee valokaariuunin kona, en tiedä mitä eroa näillä on betoninvalmistusmielessä, tai mutenkaan. Terästehtaan (prosessi masuuneista eteenpäin) kuonat säilyvät samanlaisina kuin nyt.
Luulisi että jos SSAB tekisi jonkun Betolar-kuvion niin se suunniteltaisiin tulevaisuuden eikä menneisyyden kuonille?
Syntyi pömpeli latauspisteen jalustaksi. Sementin valmistus tuottaa CO2 päästöjä, koska valmistus tarkoittaa kalkkikiven kuumentamista niin, että kivessä oleva CO2 irtoaa. Jos sementtiä korvataan, niin CO2-päästötö vähenevät. Tämä on aika selvää, mutta mikä osuus rahoista päätyy Betolarin tilille ja miten on epäselvempi kysymys?
Määrät ovat nin suuria että pienikin palkkio/t betonia voi tuoda paljon rahaa. Kysymyksenä kilpailu ja se miten hyvin on varmistettu että Betolar saa osuutensa?
Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta koska sementin valmistus on suuri hiilidioksidipäästöjen lähde. Paljon kysymyksiä on vielä avoinna mutta menestyessään tässä olisi suuret mahdollisuudet.
Toimitusjohtajan esitys oli harvinaisen hämärä. Kyseisen kaverin edelliset työnantajat ovat OP, Nordea sekä Taimen OY (kalankasvattamo, liikevaihto 5 MEUR) - fundamentti osaaminen ja start-uppien johtaminen ISO kysymysmerkki.
Johtoryhmän jäsenet ovat lähes kaikki 2020 ja 2021 palkattuja. Oli outoa kuulla videolla pitkäaikaisesta kehitystyöstä.
Jos asian ymmärsin; firma tekee teollisuuden sivutuotteista betoninkaltaisia materiaaleja. Innovaatio liittyy prosesseihin, i.e. miten sivutuotteista saadaan kemiallisten prosessoiden kautta rakentamiseen kelpaavaa materiaalia (kuten betonia). Liiketoiminta - JOTA EI OLE - liittyy prosessien tuottamiseen ja lisensointiin (jos olen väärässä korjatkaa).
Ei llikevaihtoa, ei selkeää (eikä todistettua) liiketoimintamallia.
Lisessituotto lienee jotain prosentteja lopputuotteesta. Liikevaihto tavoitteisiin pääsy vaatii huomattavaa lopputuotteen myyntiä.
Itse betonin lisäaineiden tai kiviaineksen korvaaminen ei ole mitään uutta. Ongelmana teollisuuden sivutuotteissa on niiden epätasalaatuisuus sekä hajanainen sijainti - näiden käyttöönotto ja jalostus ei ole helppoa, ei halpaa (toimari hehkutti jotain 20 TEUR kustannuksia, minkä todenperäisyyttä jokainen voi punnita ihan itse), eikä ekologista (logistiikka kulut).
Jos jokainen lopputuote (esim. teollisuuden sivutuote X + kemikaali Y) on räätälöitävä asiakkaalle, on absurdia puhua maailmanvalloituksesta. Skaalautuminen vie aikaa - raakaaineiden saanti (sivutuote) ei ole taattua, eikä välttämättä kannattavaa.
Kyseinen firma on tähän saakka elänyt todennäköisesti julkisilla TK-rahoilla. Kyseisillä firmoilla on paljon fiksuja tutkijoita - vähän kaupallista osaamista (tai näyttöä). Jos joku luulee että maailman todellisilla betonijäteillä (esim. Holcim) ei ole omaa TK toimintaa, niin kannattaapa ajatella uudelleen - näitä samoja idoita on pyöritelty aikoja sitten. Betonet (tai pieni intialainen mainittu pulju) eivät oikein ole relvantteja referenssejä koko betonimarkkinan suhteen.
Firman toimari - ilman liikevaihtoa - haihattelee ajatusta yritysostoista. Kannattaisiko ensin myydä jotain?
Aionko sijoittaa?
Todennäköisyys - yllä olevan perusteella - on nolla. Jos pitäisi veikata, antirahat kyllä palavat tutkimukseen, liikevaihto tavoitteista jäädään kauas, maailmanvaloitus jää lähtötelineisiin. Johtoryhmän kokemus, näytöt ja puheet vain vahvistavat näkemystä.
Mielestäni tällaisessa täysin tuotekehityksen läpimurroista riippuvaisessa yhtiössä ei kannata liikaa takertua siihen kuinka molekyylitason ymmärrys toimarilla on teknologiasta. Hän johtaa liiketoimintaa ja avainasemassa on ne nerot siellä laboratoriossa. Itselleni toimarin substanssiosaaminen videon perusteella vaikutti toimenkuva huomioiden ihan kohtuulliselta, vaikkei mikään Jari Sarasvuon tasoinen valovoimainen puhuja ollutkaan
Koska teknologian läpimurtoon ei tässä vaiheessa ole konkreettista näkyvyyttä ja onnistumisen todennäköisyyttä maallikon on vaikea hahmottaa, vertaan tätä melkein johonkin lääkekehitysfirmaan eikä siten ole itselleni sijoituskelpoinen yhtiö. Tuo Lujabetonin yhteistyökuvio vaikutti pintaraapaisulta, ja todellinen läpimurto tulee vasta sitten jos sementti saadaan oikeasti korvattua geopolymeerivastineella.
Rakentaminen on kuitenkin niin valtava markkina, ja betoni sen käytetyin materiaali tietyistä ominaisuuksistaan johtuen, että yritys on CO2-päästöjen vähentämisen näkökulmasta erittäin merkittävän asian äärellä. Jään skeptisesti mutta parhainta menestystä toivottaen seuraamaan tuleeko tästä mitään.
Siinä vaiheessa kun alan regulaatio muun muassa normien ( sfs 206; 7022 ja betoninormit) kautta antaa mahdollisuuden käyttää Betonissa muita sideaineita kuin sementtiä enenevissä määrin, ovat alan isot pelurit jo valmiina markkinoilla lisäämässä muun muassa kuonan ja lentotuhkan määrää.
Siihen asti tätä tuotetta voidaan kyllä käyttää nimikkeellä geopolymeeri esim tiepohjilla, pihalaattoina, sähköpylväsjalustana tms sekundäärisenä tuotteena.
Valuaation tulee mielestäni perustua nimenomaan näihin matalan tason infraratkaisuihin, ja siis niistä saataviin lisensiointimaksuihin - itse he eivät kuitenkaan tuota tuotteita vaan ovat konsultteina mukana.
“Hallituksen puheenjohtaja Tero Ojanperä kertoo, kuinka Betolarin tavoitteena on luoda liiketoimintamallinsa ympärille geopolymeeriteknologiasta kerrytettävään dataan perustuva liiketoimintaekosysteemi.”
Katsoin toimitusjohtajan videon ja myös tuon toisen asiantuntijavideon. Hahmottelin tähän ajatustani, että mikä on tämän firman businesscase ja hahmottelin myös muutamia kysymyksiä. Kun yrityksen edustajat tätä palstaa takuulla lukevat, toivoisin vastauksia näihin.
Businesscase
• Teollisuuden sivuvirtojen ja muiden tuotteiden käyttökelpoisuuden arviointi tuoreessa geopolymeeripastassa itseoppivien neuraaliverkkojen avulla (yhteistyöyritysten aineksilla)
• Sivuvirtojen muuntaminen käyttökelpoiseksi tuoreessa geopolymeerimassassa kemikaalien ja kemiallisten prosessien avulla. (Käytetäänkö tässä tekoälyä hyväksi?) (yhteistyöyritysten kemikaaleilla ja laitteistoilla?)
• Tuoreen geopolymeeripastan reologian ja kovettuneen geopolymeeripastan mekaanisten ominaisuuksien ennustaminen ja optimointi neuraaliverkkojen avulla. (Omat tekoälyalgoritmit)
Päivittäinen tapaus voisi olla siis seuraavanlainen: Joku asiakas näkee takapihallaan jotain kiinteää jätettä todella ison kasan, ja pyytää teidät paikan päälle arvioimaan pääseekö siitä ”kiertotaloushengessä” eroon. Tutkitte ainetta, jonka perusteella arvioitte, voisiko ainesosaa hyödyntää suoraan tai muuntamalla se sellaiseksi. Käytätte analyysiin oppivaa neuraaliverkkoa, jonka opetatte tulkitse-maan mitatuista ominaisuuksista, pystyykö materiaalia käyttämään sellaisenaan. Toisena asiana on arvioida, voidaanko poissulkevat ominaisuudet neutraloida siten, että sitä voitaisiin hyödyntää. Kun olette päätyneet sitten hyödyntämään jotain tuotetta, otatte toisen yhteistyökumppanin tekemään aineksesta geopolymeeripastaa, josta tehdään kappaleita, joilla on paljon yhteneväisyyttä betonin kanssa, mutta myös eroavaisuuksia.
Simple as that?
Kysymyksiä yritykselle:
o Oletteko ottaneet tähän mukaan myös runkoaineksia, vai oletteko pitäytyneet 100% sivuvirrasta tehtyyn pastaan, josta valetaan sellaisenaan, tai raudoitettuna kappaleita?
o Suojaako geopolymeeripasta raudoituksia korroosiolta samaan tapaan kuin sementtipasta? Emäksisyys, muut laatuominaisuudet, onko tutkittu?
o Oletteko testanneet käytännössä tätä tuotetta normaalibetonissa siten, että korvaatte sementin geopolymeerillä? Jos olette, niin miten tuoreen betonimassan reologia eroaa tavanomaisesta betonista keskimäärin?
o Ilmeisesti työstettävyysaika on äärimmäisen lyhyt, jos puolen tunnin kohdalla on jo 5 MPa puristuslujuutta. Kuinka yksinkertaista on hidastaa prosessia siten, että päästään lähelle betonimassojen ominaisuuksia?
o Onko pumpattavuutta testattu?
o Mikä on geopolymeerista valmistetun rakenteen varhaisvaiheen lämmönkehitys ja kutistuma suurinpiirtein verrattuna normaalibetoniin, mm/m?
o Miten taklataan regulaatio siirryttäessä oikean talonrakentamisen puolelle?
o Miten suojaudutaan siltä, että isot toimijat/sementintuottajat eivät suorita samantyylistä optimointia?
Edit 10:08 Finnsementti julkaisi verkkosivuillaan alle tunti sitten ottaneensa CEM III masuunikuonasementin mukaan tuotantoon. Kyseisessä laadussa on teollisuuden sivuvirroista syntyvää masuunikuonaa jopa 50% sideaineen määrästä.
“Päivittäinen tapaus voisi olla siis seuraavanlainen: Joku asiakas näkee takapihallaan jotain kiinteää jätettä todella ison kasan, ja pyytää teidät paikan päälle arvioimaan pääseekö siitä ”kiertotaloushengessä” eroon. Tutkitte ainetta, jonka perusteella arvioitte, voisiko ainesosaa hyödyntää suoraan tai muuntamalla se sellaiseksi. Käytätte analyysiin oppivaa neuraaliverkkoa, jonka opetatte tulkitse-maan mitatuista ominaisuuksista, pystyykö materiaalia käyttämään sellaisenaan. Toisena asiana on arvioida, voidaanko poissulkevat ominaisuudet neutraloida siten, että sitä voitaisiin hyödyntää. Kun olette päätyneet sitten hyödyntämään jotain tuotetta, otatte toisen yhteistyökumppanin tekemään aineksesta geopolymeeripastaa, josta tehdään kappaleita, joilla on paljon yhteneväisyyttä betonin kanssa, mutta myös eroavaisuuksia.”
Ehkäpä näin. Ymmärtäisin enemmän, että todennäköisesti TK rahoilla on tutkittu monenlaisia tapoja hyödyntää erillasia teollisuuden sivutuotteita, joita kemiallisesti prosessiomalla voidaan muuntaa eri rakennusmateriaaleiksi. Varmaankin tämän tiedon voi muuntaa algorytmiksi, i.e. aine X + W määrä kemikaalia Z => lisäaine tai rakennusaine Y. Ongelma tosin lienee edelleen, että sivutoute ei ole tasalaatuista, eikä sen jatkuvasta saannista ole takuita…en usko minkään algorytmin tätä ratkaisevan. Käytännössä monien soveltumisalojen olemassaolo on myös ongelma…pitäisi (loputtoman?) tutkimuksen/algorytmin muokkauksen sijaan löytää tuote, jonka tuottaa tasaista ja huomattavaa lisenssituloa…
…propsit tietysti yritykselle, että hallituksen PJ puhuu tekoälystä mediassa ja toimitusjohtaja ei.
Tuo masuunikuonan käyttö betonissa ei ole mitään uutta ja sitä on käytetty niin pitkään, kuin muistan esimerkiksi hidastimena. Haasteena yritys casessa on se, että varmaan kaikilla merkittävillä betonin käyttäjillä (esim Kreate ja GRK) on omat kirtotalousyksiköt ja betonin merkittävillä valmistajilla (esim Rudus ja Ruskon Betoni) on vastaavat yksiköt kehittämässä kiertotalouden ratkaisuja.
En silti tyrmäisi Betolarin casea. Rakentamisessa säädösten takia materiaalien kierrätys on tehty erittäin hankalaksi ja “vähän niin kuin säädelty hengiltä”. Sementtiteollisuuden giganttisten päästöjen takia haluaisin nähdä tälläisien vaihtoehtoisten ratkaisujen onnistuvan.
On käytetty paljonkin, mutta tähän mennessä CEM III on ollut erikoistuote, joka on vaatinut käsitykseni mukaan aika isoa kokoluokkaa ja olosuhteita, että sitä on käytetty. Nyt kun sitä saa vakiosiilosta, voi tämän tuotteen menekki kasvaa aika lailla ja hyvä niin. Nimenomaan lujuudenkehitys tulee olemaan vain hitaampaa jos sideaineen määrä optimoidaan CEM III käyttäen - Seurauksena rakentaminen tulee hidastumaan jonkin verran.
Itsekin toivoisin, että betoniteollisuus olisi tässä asiassa vähemmän konservatiivinen ja innovatiivisempi, ja voihan olla, että Oulun yliopiston geopolymeeritutkimuksella on sellaista annettavaa, mitä esim TKK betonitekniikan opinahjossa ei ole mietitty tai kokeiltu. Siitä pitää saada tarkkoja ja selviä todisteita.
