Olen omistanut vain yhtä aktiivista rahastoa, Seligsonin Phoebusta. Perustettu syksyllä 2001. Aina ollut tiedossa, kuinka paljon salkunhoitaja Anders Oldenburgilla on omia varoja rahastossa, tällä hetkellä omistaa noin 6,5 prosenttia reilun sadan miljoonan rahastosta. Strategiana pitkäjänteinen arvosijoittaminen noin 25:een yhtiöön, noudattanut aina strategiaa uskollisesti jopa siinä määrin, että Oldenburg on kertonut jättäneensä joitakin mielestään houkuttelevia peliliikkeitä tekemättä, koska eivät olisi rahaston hengen mukaisia. Perustellut jokaisen uuden salkkuyhtiön oston blogissa ja/tai neljännesvuosikatsauksessa, samoin omistuksista luopumiset. Vastaa blogissaan aina juurta jaksaen mihin tahansa rahastoa koskeviin kysymyksiin. Korostaa jatkuvasti, että kenenkään ei pitäisi sijoittaa kuin korkeintaan pieni osa varoistaan rahastoon, koska on niin keskitetty. Peittosi alkuaikoina indeksin, viimeiset 10-15 vuotta aikalailla indeksin kyydissä. Minulle olennaista tuo poikkeuksellinen avoimuus, haluan olla mukana tällaisessa toiminnassa.
No, tämä ei ole mikään Seligsonin mainos enkä tietenkään suosittele nyt Phoebusiin sijoittamaan, salkunhoitajalla alkaa ikääkin olla.
Olen samaa mieltä Mikon kanssa, että monissa rankkaa kritiikkiä täällä ja Sijoitustiedossa olevissa viesteissä on asiavirheitä, lähtien siitä että rahasto olisi -50%, tai että tässä olisi ollut jotenkin alunalkaen epärehelliset tarkoitusperät. On ihan selvää että tämä oli pitkäaikainen haave jossa oli mukana lähipiiriä ja arvostettuja henkilöitä kuten Mikko ja Aki, ja valittu strategiakin oli paperilla ihan järkeenkäyvä; pienyhtiöt yhdistettynä poikkeuksellisen hyvään kontaktiverkostoon.
Rahastoon kohdistui perustamisvaiheesta lähtien paljon intensiivistä huomiota; se yhdisti kaksi mafiasukua, Inderesin ja Sijoitustiedon arvostetut vesat, ja varsinkin Sijoitustiedon puolella oli paljon niitä yli-innokkaita kummitätejä, jotka alinomaan spekuloivat, miten unelmaparilla nyt menee. Paineet luupin alla varmasti kasvoivat keväällä 2022 kun ensimmäinen 20% lasku tuli. Kuten Mikko Sijoitustiedon viestissään totesi, vaikeudet ja virheet helposti ruokkivat itseään ja kaupankäyntiliikkeet vilkastuivat. Varmasti epäonneakin oli.
Rahaston lakkauttaminen on Jensille ja Arimatille ilman muuta kriisi, jonka läpikäynnissä toivotan heille voimia ja myötätuntoa. Julkisiin kriiseihin liittyy nykyään sakeanaan keskustelua netissä, tässä tapauksessa lähinnä kahdella sijoitusfoorumilla. Jos asioista on epätietoisuutta ja moni keskustelija jo valmiiksi ärtyneessä mielentilassa, spekulaatiot tuppaavat villiintymään ja moni heittelee sellaisia teorioita, joissa Coeus näyttää erityisen huonolta. Siksi kriisiviestinnässä kannattaisi tulla omilla ehdoilla ulos ja kertoa melko avoimesti, mitä on tapahtunut ja miksi.
Mielestäni olisi siis ollut hyvä, että Q2 sijoittajakirje olisi ollut kaikille avoin, laaja lopetuskirje, jossa oltaisiin nöyrästi ja seikkaperäisesti käyty läpi, mitä rahaston aikana tapahtui, ja millaisen analyysin pohjalta se päätettiin lakkauttaa. Tämä olisi ehkäissyt paljon näistä ajoittain epäasiallisistakin kommenteista. Omien virheiden laaja, julkinen ruotiminen voi olla myös hyvin puhdistava kokemus, josta on hyvä jatkaa elämässä eteenpäin. Kysykää vaikka mieheltä, myytiltä ja hovimuusikolta, kuulapäältä Jumalan armosta eli SijoitusSepolta, joka vaikean vuoden 2022 loppupuolella laati loistavan itsekriittisen analyysin vuodestaan: Sijoitusvirheet - #1308 käyttäjältä SijoitusSeppo
Nyt tiedottaminen oli todella niukkaa, ja lopetuskirjettäkään ei julkistettu. Heti lakkautusilmoituksen jälkeen Coeuksen sivuilta poistettiin aiemmat sijoituskirjeet.
Sekavan tekstin lopuksi: Jens ja Arimatti ovat kaikkien heistä saamieni vaikutelmien perusteella hyviä ihmisiä. Rahaston lopettaminen on varmasti todella kova paikka. Silti toivoisin vielä kaikille avointa loppuanalyysiä, jossa ulkoiset olosuhteet eivät ole paraatipaikalla ensimmäisenä, vaan mainintana lopussa. Avoimuudella saa yleensä paljon arvostusta ja good williä.