Jos salkun pohjalle jää hieman jotain, piensijoittajan tämänpäiväinen de facto exit ei näy ensi kuussa @Mirko_Sampo_IR :n käppyrässä.
Piensijoittaja lähti rakentamaan vaurautta pitkäjänteisesti silloin kun subjektiivinen kokemus oli että nousupäiviä täytyy lähitulevaisuudessa olla enemmän kuin laskupäiviä.
Hän teki tänään exitin siksi että subjektiivinen kokemus on että laskupäiviä täytyy lähitulevaisuudessa olla enemmän kuin nousupäiviä.
1973–74 huipulta pohjalle S&P 500 reaalinen total return oli tyyliin -60 %.
Ylivoimaisesti suurin osa tästä tuli hivuttavilla 1–2 % laskupäivillä. Ei dramatiikkaa mutta laskupäiviähän täytyy olla enemmän kuin nousupäiviä, eikö niin?
Todennäköisyys on hyvin pieni sille että edellä kuvattu, tänään rumalla tappiolla exitin tekevä piensijoittaja tulee myöhemmin takaisin alemmilta kurssitasoilta.
Huomattavasti suurempi todennäköisyys on tälle: hän tulee takaisin joskus vuosien kuluttua, hyvän sentimentin vallitessa, huomattavasti nykyistä korkeammilla kurssitasoilla.
Eikä. Allekirjoittanut on piensijoittaja. Yhtään osaketta ei ole myyty, vaan summa X siirtyy kahteen eri markkina-alueeseen sijoittavaan rahastoon säännöllisesti joka kuukausi. “Ylimääräisillä” arvo-osuustilille siirrettillä rahoilla ostetaan X tai Y osaketta joka toinen kuukausi, ja toivotaan että kurssit joskus elpyvät vaikka koko salkku punertaa tällä hetkellä. Syy punerrukseen: En uskalla myydä mitään salkun punertaessa. Mistä saisin vähennyskelpoisia luovutusvoittoja myyden tappiollisia osakkeita koko salkun ollessa miinusmerkkinen?
Suurin sijoitusvirhe on puhtaasti rahassa mitattuna se, kun olen tarvinnut rahaa muihin kohteisiin enkä myynyt kaikkea heti kun sain osakkeet käsiini (perinnöstä). En kuitenkaan pidä tätä varsinaisena virheenä. Uskon ajallisen hajauttamisen voimaan niin ostoissa kuin myynneissä. Nyt olisi ollut parempi myydä nopeasti mutta vastaavassa tilanteessa joskus jatkossa yrittäisin ajallista hajauttamista ennemmin kuin kertarysäystä. En pidä tätä virheenä, vaikka rahaa menikin vaan jälkiviisasteluna
Endomines: olen hävinnyt kolme tonnia. En pidä tätäkään virheenä (vielä). Tiesin, että kestää että tuotanto saadaan täyteen vauhtiin ja että Ameriikan projektit on riskisiä. On mennyt kutakuinkin kuin aanailin, vaikka markkinat ei ymmärräkään… No jos muut kriisit pahenee niin kulta voi olla turvasatama. Pidän ja odotan ja olen tietoinen että tämä voi olla virhe.
Harvia ja Tecnotree. Tässä ei ollut mitään järkeä ja rahaa meni. Suurin motiivi ostoihin jälkikäteen katsottuna oli turhautuminen ankeaan markkinaan. Harviaa ostin halvemmalla kuin mallisalkkuun ja olin omasta mielestäni ovela. Ensin ostin 35 € nurkilta muutamassa erässä ja myin pois kun oli tultu 28 €:oon. Kun lasku jatkui niin ostin 21 € takaisin ja luulin taas olevani viisas, kun ostin halvemmalla. 18 € jälkeen luovutin. Meni n 3 teur. Tecnotree, no pitää hajauttaa ja tecnoja kuuluu olla salkussa kun muillakin on. Ja siinä on tecno jo nimessä ja tätäkin sai halvalla. ostin 0,8 e tienoilta ja luovutin 0,6 € kohdilla, meni 1,5 kteur.
Ei ollut järkeä siinäkään, kun ostin vuosi sitten Quuttia hintaan 158 €. Peruteluna se kun Merja Mähkä suositteli Hesarissa. Onneksi sieluni selkeytyi jo seuraavalla viikolla ja myin ne pois pienellä voitolla. Ostos oli virhe mutta rahat säästyi. Harvia ja Tecnotree olivat virheitä jotka veivät rahaa ja Harvia kahteen kertaan.
Tästä alkaa todennäköisesti tämän foorumin historian pisin viesti, joka kuvaa sijoitusvirheeni vuodelta 2022. Ei ollut mitenkään itsestäänselvää, että julkaisisin tätä kirjoitusta ensinnäkään, sillä kyllähän näin murskaavan huono vuosi rahallisten tappioiden harmituksen lisäksi myös suoraan sanoen hävettää… Erityisesti vuosien 2019-2021 hurja kehitys salkussani oli selvästi riittävän suuri ja pitkäkestoinen, että luulot omista sijoittajankyvyistäni olivat kasvaneet liian suuriksi. Nämä viimeiset 9kk ovat hyvin konkreettisesti karistaneet kaikki tuollaiset luulot pois.
Kävin läpi omia foorumille kirjoittamiani viestejä viimeiseltä n. vuoden ajalta ja yritin sillä tavoin päästä kiinni takaisin kulloisenkin hetken mielentilaan ja ajatuksiin (olen linkittänyt näitä vanhoja kommentteja tekstiin jos kiinnostaa lueskella). Näitä läpikäymällä yritän oppia omista virheistäni niin, että kun seuraava iso boom-bust-sykli tulee 10 vuoden päästä (tai milloin tuleekaan) ja salkkuni on vielä isompi, en tuhoaisi sitä yhtä pahasti kuin nyt. Olenkin jo koonnut pitkän listan uusia “sääntöjä” omaan sijoitussääntölistaani v. 2022 perusteella.
Haluan aloittaa toteamalla, että vuosi 2022 on ollut useaa kertaluokkaa surkeampi vuosi kuin mikään aikaisempi sekä prosentuaalisesti, että erityisesti euromääräisesti koska salkkuni oli vielä vuoden alussa melko lähellä ATH-lukemiaan. Salkustani on tänä vuonna tuhoutunut noin puolet ja vaikka ajallisesti se on palauttanut salkkuni takaisin vain n. 2 vuoden takaiseen tilanteeseen (2020 syksy), on prosentuaalinen ja erityisesti euromääräinen pudotus ollut niin iso, että välillä on tehnyt aika pahaa (ja tekee edelleen). Koronakevään lasku on ollut aiemmin isoin romahdus salkussani, sillä en ollut vielä markkinoilla finanssikriisin aikana. Silloin menin ensimmäistä kertaa ikinä lähes 100% käteispainoon -15% kohdilla, tällä kertaa olen pitkälti lasketellut koko vuoden lähellä 100% osakepainoa. Tämä on ollut siis pitkäaikaiselle nousumarkkinasijoittajalle täysin uusi kokemus ja osoittanut sen, että en osaa sijoittaa laskumarkkinassa. Toivottavasti seuraavassa osaan edes hieman paremmin
Tällä viestillä on virheistä oppimisen lisäksi kaksi muutakin tarkoitusta:
Toimia terapiakanavana itselle. Itselläni on vahva taipumus jäädä märehtimään virheitä ja jossittelemaan mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Kirjoittamalla asiat auki toivon, että saan nämä virheet käsiteltyä helpommin ja jätettyä ne lopultakin taakseni ja käännettyä katseen tulevaisuuteen ja siihen miten tästä eteenpäin ne tuotot markkinoilla tehdään. Menetettyjä euroja ei enää takaisin saa. Vuosi 2022 on opettanut minulle, että myös omalla kohdallani sijoituspsykologia on heikoin lenkkini sijoittajana.
Antaa vertaistukea teille muille kanssasijoittajille. Tiedän, että foorumilla on paljon muitakin, joiden v. 2022 näyttää todella rumalta. Tästä ei pidä lannistua vaan jatkaa pitkäjänteistä sijoittamista. Tällaisia isompia laskuja mahtuu varmasti vielä lukuisia omallekin sijoitusuralle.
Suosittelen ottamaan ison kupin kuumaa kahvia niin pääsette mukaani pienelle aikamatkalle.
Tarina alkaa vuodesta 2021, jolloin ränta på ränta vielä soi.
2021:
Alkuvuosi ja erityisesti kesä 2021 oli omassakin salkussa voimakkaan nousun aikaa. Salkkuni huiput ajoittuivat elokuun alkuun, jolloin moni pienyhtiö teki kurssihuippunsa.
Olin alkanut jo 2021 aikana miettiä, että miten yrittäisin selvitä vääjäämättömästi edessä olevasta markkinoiden kurssihuipusta ja sitä seuraavasta laskusta, sillä oli selvää, että markkina kävi ylikuumana. Ensimmäinen toimenpiteeni oli, että kesäkuussa 2021 lopetin sijoittamasta uutta rahaa osakkeisiin ja itse asiassa myin valtaosan kryptoistani ja reilu 10% osakesalkustani ja laitoin nämä rahat asuntosijoituksiin. Lisäksi aloin siirtää osakesalkkuni painopistettä sellaisiin osakkeisiin, joiden P/E:t olisivat 10-20 välissä, sillä ajattelin, että näissä olisi pienempi riski pumpatuista arvostuskertoimista. Jos tulokset pitäisivät kuten uskoin valitsemieni yhtiöiden kohdalla, ajattelin, että pystyisin rajaamaan tappioni vaikka markinalle tulisikin turbulenssia. Moni osake näytti vielä syksyllä 2021 niiden 2022 ennusteilla ihan kohtuuhintaiselta, joten mihinkään valtavaan kuplan puhkeamiseen en näissä uskonut.
Toinen asia mitä seurasin, oli erilaiset indikaattorit, joissa markkinatilannetta verrattiin IT-kuplaan. Tässä esimerkki marraskuulta, jossa näitä rajoja rikottiin. Oma näkemys oli kuitenkin, että nyt tehtäisiin vielä isommat “överit” sillä elvytys oli ollut aivan poikkeuksellista:
Kuvaavaa omasta sentimentistäni on se, että jo syyskuussa 2021 olin ensimmäistä kertaa sitä mieltä, että eiköhän tämä dippi ollut tässä ja kohta taas rallatellaan:
Vaikka pienyhtiösentimentti oli alkanut pahasti rapautua (Qt:kin teki loka-marraskuun vaiheessa ensimmäisen ison romahduksensa), olin kuitenkin vielä hyvin optimistinen markkinan kehityksen suhteen ja ajatuksenani oli, että en nyt ainakaan keventele salkkua ennen pörssin vahvinta ajanjaksoa eli vuodenvaihdetta. Joulukuussa S&P500 tekikin vielä ATH:n ja joulupukki-/tammirallin suhteen näytti hyvältä
Oman salkun arvostustasot näyttivät myös omaan silmään joulukuussa v. 2022 ennusteilla myös vielä hyvin maltillisilta:
Tuo korkeat arvostustasotkin on vähän sellainen, että eihän se koko pörssiä koske. Esim. omassa salkussa isoimpien omistusten P/E-kertoimet v. 2022 ennusteilla (2022 alkaa muuten 2 viikon päästä) on 9,4, 10, 11,2, 13,5, 13,6, 15,8, 17,1.
Kyseessä oli erilaisia kasvavia ja kannattavia pienyhtiöitä (kuten Kamux, Tecnotree, Solteq, Innofactor jne.)
arvostustasot on ainakin korjanneet omassa salkussa sellaisille tasoille, että odotan itse ainakin ihan mielenkiinnolla vuotta 2022. Itse kuulun varovaisiin optimisteihin, joka uskoo että ensi vuodesta tulee parempi kuin mitä kauhuskenaarioissa nyt maalaillaan vaikka 2020/2021 kaltaisia huipputuottoja tuskin enää nähdään. Mutta varovaisesti on syytä edetä ja alkaa varmistelemaan viime vuosien hyviä tuottoja. Eli ensi vuoteen Buffetin teesein: 1. Don’t lose money ja 2. Don’t forget the first rule.
Jälkikäteen tämän lukeminen tuntuu todella, todella pahalta, sillä juuri noiden kahden säännön noudattamatta jättäminen on pilannut sijoitusvuoteni 2022.
Vuosi 2022 menikin sitten hieman eri tunnelmissa kuin 2021:
Uskoin, että viimeistään keväällä inflaatio laantuu kun vastaan alkaisi tulla kovempia vertailukausia. Inflaatio tai koronnostot eivät huolestuttaneet minua erityisesti sen vuoksi, että uskoin molempien jäävän väliaikaiseksi ja odotettua lyhyemmiksi ilmiöiksi ja vaikka ne hieman pitkittyisivätkin, olin mielestäni välttänyt pahimmat miinat näihin liittyen pienentämällä arvostuskertoimiin liittyvää riskiä salkussani. Yritysteni arvo oli lähitulevaisuuden tuloksissa. Lisäksi minulla oli useampia IT-palvelusektorin osakkeita salkussani ja ajattelin inflaation vaikuttavan näihin viiveellä ja pääasiassa vasta sitten jos inflaatio iskisi palkkoihin, eikä tästä ollut Suomessa/pohjoismaissa vielä mitään merkkejä.
Laskua oli myös nähty monessa osakkeessa jo aika paljonkin ATH-lukemista, joten enemmänkin ajattelin, että teknologiasektorilla ja pienyhtiöissä voitaisiin nähdä pientä rekyyliä ja rallia ja todennäköisempää olisi, että isot yhtiöt laskisivat, sillä ne olivat toistaiseksi pitäneet vielä hyvin pintansa
Oman salkun osakkeisiin oli myös edelleen kova luotto, muutamia tiivistettyjä poimintoja:
Kamux: Inflaatiolla ei mielestäni ollut merkittävää pitkän aikavälin vaikutusta liiketoimintaan, koska varasto kiertää niin nopeasti. Kasvu jatkui edelleen vakuuttavana.
Tecnotree: Ennätyskova tilauskanta, joten Inderesin ennusteet vaikuttivat todella maltillisilta. Uskoin vahvasti tuloksen kasvavan edellisestä vuodesta.
Innofactor: Omat huhut markkinoilta viestivät, että MS:n tuotteet vetävät nyt ennätyskovaa. Inflaatio ei vielä näy pohjoismaisissa palkoissa ja arvostuskertoimet olivat todella matalalla.
Wulff: Yrityskaupan integraatiohyödyt olivat tulossa ennakoitua nopeammin läpi, joten tämä paikkaisi helposti pienen inflaatiovastatuulen. Arvostus P/E-ennusteella oli jo alle kympin.
jne.jne.
Salkussa oli ollut jo puoli vuotta laskutrendi, mutta huolta ei vielä ollut ja vitsikin oli vielä herkässä:
Alkuperäisenä suunnitelmanani oli ollut varmuuden vuoksi vielä kevennellä salkkuni osakepainoa 20-30% joulupukki-/tammirallin jälkeen, mutta ralli jäi pienyhtiöissä tulematta, joten en tehnyt kevennyksiä. Sitten siirryin odottamaan, josko helmikuussa tulisi se odotettu korjausliike ylöspäin, johon voisi kevennellä sillä kasvuosakkeiden korjausliikkeestä ylöspäin oli puhuttu jo pitkään.
Kurssit kuitenkin jatkuivat valumistaan helmikuussa kun tilanne Ukrainassa jatkoi kiristymistään. En kuitenkaan vielä helmikuun 21. päivänäkään oikeasti uskonut, että mitään isompaa tapahtuisi, sillä näin tämän Venäjän kannalta niin järjettömänä liikkeenä. Jotain pientä kahakkaa saattaisi Donetsk/Luhansk-akselilla tulla, mutta laajamittaiseen sotaan en uskonut lainkaan. Olinkin salkun keventämisen sijaan ostanut lisää laskeviin kursseihin. Kuvittelin, että sentimentti oli jo todella karhuinen (näin sitä pari vuotta huumaa hämärtää käsityksen “normaalista” sentimentistä ).
Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja pelikirjani meni täysin sekaisin. Vaikka en ollut sijoittanut yhteenkään varsinaiseen Venäjä-osakkeeseen niin pienyhtiöt rymisivät alaspäin sodan aloitusta seuraavina päivinä isosti (ellei lasketa sitä, että polttoaineiden hintojen nousu löi tosi pahasti Kamuxiin, minkä vaikutuksen suuruutta en osannut nähdä). Tähän rytinään menin täydellä osakepainolla, joten mitään ei oikein ollut enää tehtävissä. Enää ei ollut mitään järkeä myydä, sillä olin melko vakuuttunut, että jonkinlainen rekyyli tullaan sodan alkujärkytyksen jälkeen näkemään, mutta en voinut myöskään ostaa mitään koska olin jo 100% painolla.
Jälkikäteen on myös todettava, että sota vaikutti minuun laajemminkin. Sodan alkua seuranneina viikkoina käytin paljon aikaa sodan kehittymisen välillä lähes neuroottiseen seuraamiseen enkä oikein pystynyt täysillä enää keskittymään sijoitusteni hoitamiseen.
Maaliskuussa etsin epätoivoisesti merkkejä, että joko saataisiin pieni karhumarkkinaralli aikaiseksi:
Mutta maaliskuun alussakin rytistiin vielä isosti kun sota löi lisää kierroksia myös inflaatioon. Nämä myynnit näyttäytyivät omiin silmiini perusteettomilta sillä en nähnyt sodan tai inflaation vieläkään erityisesti vaikuttavan yritysteni tuloksiin.
Helmikuun puolivälin ja maaliskuun alun välissä salkkuni otti parissa viikossa n. -15-20% (pahimpana yksittäisenä päivänä tosiaan tuon -6%). Tuosta kuopasta palauduttiin vielä aika hyvin ja uskoin tässä vaiheessa, että pohjat olisi nyt nähty. Tätä toitotettiin myös sijoitusmediassa että pohjat on usein silloin kun kriisi alkaa. Lisäksi ajattelin, että sodalla ei loppujen lopuksi olisi isoa vaikutusta maailmantalouteen, sillä Venäjä tuottaa lähinnä öljyä ja kaasua ja en uskonut, että näiden kauppa menisi jäihin Euroopan ison riippuvuuden vuoksi (mutta väärinhän se meni tämäkin arvelu). Tässä vaiheessa uskoin vielä, että koko vuoden osalta salkun kehitys olisi mahdollista nostaa 0 ja -10%in välimaastoon.
Vaikka Q1-tuloskausi huhti-toukokuussa oli heikohko omilla osakkeilla, oma näkemys oli se, että joko
a) pahin alkaa olla jo nähty tai ainakin se on jo lähes hinnoiteltu kurssiin (esim. Kamux), joten on jo myöhäistä hypätä pois kyydistä tai
b) tulevat kvartaalit tulevat olemaan parempia. Erityisen optimistinen olin edelleen Tecnotreen ja Wulffin suhteen.
Kevään aikana sijoittamisen ulkopuolisessa elämässäni tapahtui todella paljon mikä piti minut äärimmäisen kiireisenä. Huhti-toukokuussa yritin vielä vähän seurata markkinoita, mutta kesän alkaessa en juurikaan enää ehtinyt. Monta peliliikettä, jotka normaalisti olisin tehnyt jäi tekemättä sen vuoksi, että vaikka tunnistin useita kertoja eri osakkeiden kohdalla, että nyt voisi olla hyvä hetki tehdä pieni veivaus, totesin, että en pysty seuraamaan aktiivisen kaupankäynnin vaatimalla intensiteetillä veiviä joten jätin nämä järjestään tekemättä. Ajattelin myös, että jos en pysty perehtymään kunnolla, on parasta, että en tee mitään ja pitäydyn niissä osakkeissa, jotka ovat salkussani ja jotka tunnen. Tämä näkyi myös kauppamäärissäni, jotka laskivat kevään aikana ja romahtivat kesäksi.
Isoin ongelma, jonka ajanpuute aiheutti, oli se, että minulla ei ollut aikaa tutustua uusiin yrityksiin. Sijoitukseni ovat keskittyneet jo monta vuotta HKIn pörssin pienyhtiöihin ja tuotot ovat olleet viimeiset vuodet erittäin hyvät. Nyt lähes kaikkia pienyhtiöitä lyötiin kuin vierasta sikaa oikealta ja vasemmalta, joten osakepoimimalla tuosta tutusta joukosta osakkeita ei oikein edes olisi ollut hyviä osumia tarjolla. Lisäksi ajattelin edelleen, että rekyylin todennäköisyys pienyhtiöissä on kasvanut ja monet isommat yhtiöt olivat edelleen pitäneet aika hyvin pintansa. En halunnut vaihtaa niihin tutustumatta kunnolla kun ennakoin niiden joukkona kohta korjaavan alaspäin.
Toinen syy passiivisuudelleni ajanpuutteen lisäksi oli, että toukokuussa tilanne salkussani oli jo todella ruma (luokkaa -30%). Mentaliteettini oli jo mennyt vaarallisesti “ei tunnu enää tässä konkurssissa” -puolelle. Vaikka näin selkeän paikan keventää osaketta ja ostaa mahdollisesti 10% alempaa, en tehnyt koska ajattelin, että vaikka olisinkin oikeassa niin pienen veivin tuotto ei vaikuttaisi isossa kokonaisuudessa. Halukkuuteni keventää osakepainoani laski koko ajan, koska nopein keino kuitata tappiot olisi tietysti pitää osakepaino ylhäällä niin vaikutus olisi isoin sitten kun se rekyyli väistämättä joskus tulisi. Kaikista pahin pelkoni oli se, että myisin pohjilla.
Jatkoin mielessäni koko kevään ja kesän epätoivoisesti kuukausi kerrallaan inflaatiotölkin potkimista eteenpäin. Joka kuukausi odotin että inflaatiohuippu nähdään (ei tämä voi tämän pahemmaksi enää mennä), mutta tämä osoittautui toiveajatteluksi.
Salkussani oli tapahtunut huhtikuun viimeisellä viikolla iso tiputus, joten jätin myös suunnitelmani keventää osakepainoa toukokuussa Sell in May and go away -periaatteen mukaisesti. Näkemykseni oli, että yritysteni arvostukset olivat jo niin alhaalla, että heikosta ajanjaksosta huolimatta ne todennäköisesti pärjäisivät ihan hyvin. Kesän aikana kurssit kuitenkin valuivat entisestään ja Q2-tuloskausi oli salkulleni murhaava. Kaikki merkittävät omistukseni laskivat kaksinumeroisia prosentteja julkkaripäivänä (poikkeuksena Kamux, joka veti tuon laskun osaripäivää edeltävän päivän negarilla…).
Tätä kirjoittaessa eletään syyskuun loppua ja salkkuni on alempana kuin se on tänä vuonna kertaakaan vielä ollut, eli laskua on jatkunut koko vuoden ja se on kaiken lisäksi kiihtynyt koko ajan. Henkisesti tämä kirjoitus on yritykseni nollata Q1-Q3 ja tavoitteenani on, että nyt Q4:selta alkaen aletaan taas työnteko “puhtaalta pöydältä” salkun korjaamiseksi.
Koko vuotta on leimannut se, että en ole osannut katkaista tappioitani, koska omasta mielestäni kaikkien omistusteni arvostustasot ovat koko ajan olleet maltillisella tasolla ja “nyt on jo liian myöhäistä myydä”. Olin varautunut osakepoiminnalla mielestäni melko hyvin hyväksyttävien arvostuskertoimien laskuun, mutta jälkikäteen tarkasteltuna olin aivan liian optimistinen yhtiöitteni tuloskehityksen suhteen, joka on jäänyt ennusteista (sekä omista että Inderesin) isosti. Olen tiennyt aina, että olen huono myymään tappiolla, mutta tänä vuonna tämä ongelmani on realisoitunut todella pahasti. Olen koko ajan jäänyt odottamaan sitä 10-20% rallia, jota salkkuuni ei koskaan ole tullutkaan vaan alaspäin on valuttu tasaisen tappavasti. Toukokuun alun jälkeen salkussani ei ole missään vaiheessa ollut yli +3% nousua edellisistä pohjista.
Tässä vielä koottuna sijoitusvirheitäni tältä vuodelta:
En pitäytynyt sijoitussuunnitelmassani. Suunnitelmani oli keventää salkun osakepainoa alkuvuodesta ja jatkaa riskien pienentämistä. Unohdin täysin suunnitelmani 2020-2021 voittojen turvaamisesta. Sain vielä uusintamahdollisuuden rajata tappioita huhtikuussa kun “sotadipistä” oli noustu ja kesällä ennen Q2-kautta ja harkitsinkin näitä vakavasti, mutta jumiuduin vaaralliseen “tappiot on kuitattava”-mentaliteettiin.
Kaikki makronäkemykseni ovat menneet niin vihkoon kuin voi mennä. En uskonut ollenkaan Venäjän hyökkäämiseen Ukrainaan ja uskoin inflaation taittuvan ja että korkojen nostossa nähtäisiin ennemminkin positiivisia yllätyksiä. Todellisuudessa tuli laajamittainen sota ja päälle vielä isot pakotteet ja energiakriisi, inflaatio veti överit eikä sen taittumista vieläkään näy ja sen lisäksi että FED on jo nyt nostanut korkoja enemmän kuin sen koskaan uskoin tekevän ja nostoja on vielä tulossa niin EKP:kin on lähtenyt nostamaan korkoja mitä en vielä vuoden alussa uskonut ollenkaan.
Osakepoimintani ja yhtiökohtaiset ennusteeni ovat epäonnistuneet täysin. Olen tuijottanut liikaa omien yhtiöitteni ennusteisiin pohjautuvia arvostuksia ja uskonut tulosten pitävän paljon paremmin kuin mitä ne ovat todellisuudessa tehneet ja pitänyt niitä sen vuoksi halpoina jo pitkään.
En ole huomioinut markkinan yleistä kehitystä ja narratiivia riittävästi. Olen kuvitellut, että minun hyvät yhtiöni uivat kyllä vastavirtaan, vaikka markkinasentimentti on ollut jo monta kuukautta hyvin negatiivinen.
En ymmärtänyt riittävästi sitä realiteettia, että kun ulkomaiset sijoittajat alkavat riskien vähentämisen, pienyhtiöt reunamarkkinoilla ovat isoimpia kärsijöitä. Olisi pitänyt siirtyä “turvasatamiin” eli isoihin yrityksiin.
En ole osannut katkaista tappioita. Uusien pohjien jälkeen olen aina jäänyt odottamaan sitä “karhumarkkinarallia”, johon voisi keventää. Vaikka heinäkuussa nähtiinkin jenkeissä indeksitasolla tällainen iso ralli niin kuten aiemmin totesin niin omassa salkkussani ei ole toukokuun alun jälkeen nousun hiventäkään vaan se on ollut jatkuvassa tasaisessa laskussa. Pienyhtiöissä ei ole rekyyliä näkynyt.
Markkinariskien kasvaessa olen hajauttamisen sijaan keskittänyt salkkuani entisestään “lempiosakkeisiini” (lähinnä Kamux ja Tecnotree), koska mielestäni tunnen ne parhaiten. Sen jälkeen kun ne olivat mielestäni jo halpoja, molemmat ovat tulleet vielä n. -40% alaspäin. Salkkuni isoimmat omistukset ovat olleet sen suurimmat laskijat.
Hylkäsin teknisen analyysin, vaikka se olisi kyllä kertonut minulle moneen kertaan, että vielä kannattaisi myydä. En kuitenkaan pitänyt näistä indikaatioista, joten selitin negatiiviselta näyttävät asiat itselleni parhain päin.
Olen itsekin siteerannut monesti että “Toivo on huono strategia”. Silti minusta tuntuu, että se on ollut pääasiallinen strategiani v. 2022. En ole suostunut hyväksymään realiteetteja vaan olen epätoivoisesti takertunut toivoon siitä, että ei tämä voi enää pahemmaksi mennä.
Jos jotain positiivista pitää hakea niin todennäköisyys sille, että v. 2023 olisi huonompi kuin 2022 on sentään aika pieni…
Perjantaina 13. elokuuta 1982 USA:n pörssit sulkivat nousuun.
Tuolla hetkellä Wall Streetillä maksettiin jokaisesta miljoonasta dollarista Corporate American ttm-myyntiä keskimäärin 340 000 dollaria.
Tälle vuodelle S&P 500:lle ennustetaan sales per share $1750.
Eli vertailukelpoinen pisteluku olisi S&P 500:lle 0,34 x 1750 = 600.
Tällä pisteluvulla 600 ei nyt tietenkään sinänsä ole mitään relevanssia koska:
firmojen pitkän tähtäimen kannattavuusnäkymä ei (kai?) voi painua niin alas että se mahdollistaisi pisteluvun 600
korkotaso on rakenteellisesti paljon matalampi
osakekurssien totaalinen romahdus liittyisi varallisuusarvojen muuhun romahdukseen; ottaen huomioon kuinka paljon systeemissä on velkaa keskuspankit ja finanssipolitiikan päättäjät vetävät kaneja hatusta kauan ennen kuin varallisuusarvot romahtavat totaalisesti
Jos katsoo S&P 500 per annum -kokonaistuottoa 15. elokuuta 1982 – 6. lokakuuta 2022, siitä tuotosta melkein 5 prosenttiyksikköä on tullut ihan vaan siitä että osti 1982 halvalla ja myy nyt kalliilla.
Paljon on sellaista porukkaa joka näyttää tekevän paljon hommia sijoittamisen parissa, säätää ja veivaa ja tuunaa salkkua …
… eikä sijoitusurallaan pääse edes 5 % p.a. nimelliseen kokonaistuottoon.
Ja noin komea on siis pelkkä arvostuskertoimien muutokseen liittynyt tuottokomponentti 1982–2022 – sen päälle mitä firmojen voitot ja niiden uudelleen sijoittaminen tai omistajille jakaminen ja sijoittajien tekemä osinkojen uudelleensijoittaminen 40 vuodessa on tuottanut.
Ne olivat melkein kaikki ammattilaisia joiden myynnit ja ostoista pidättäytyminen elokuussa 1982 loi tuollaisen kurssitason jota voi verrata S&P 500 pistelukuun 600 tänään.
Ne ammattilaiset missasivat markkinan lyhyen aikavälin spekulatiivisen potentiaalin samoin kuin pitkän tähtäimen potentiaalin tulla mukaan omistajiksi poikkeuksellisen hyvillä ehdoilla.
Piensijoittajat olivat lamaantuneessa tilassa. Markkinoiden ja yhtiöiden seuraaminen tai pörssikauppojen suunnittelu oli hyvin kaukana melkein kaikkien kotitalouksien arkitodellisuudesta.
Miten ammattilaisten valinnat mahdollistivat tuollaisen kurssitason kuin 15.8.1982 vallitsi?
Ammattilaiset ovat ihmisiä hekin ja psykologia menee joskus korostetusti näin:
Nousussa:
seuraamani osake ilmiselvästi menee seuraavaksi ylös ==> ostan nyt hinnasta välittämättä ja myyn sen myöhemmin kun kurssinousu loppuu
seuraamani osake ilmiselvästi menee seuraavaksi ylös ==> jätän nyt myymättä vaikka saisin kovan hinnan; myyn sen myöhemmin kun kurssinousu loppuu
Laskussa:
seuraamani osake ilmiselvästi menee seuraavaksi alas ==> myyn nyt hinnasta välittämättä ja ostan sen myöhemmin takaisin kun kurssilasku loppuu
seuraamani osake ilmiselvästi menee seuraavaksi alas ==> jätän nyt ostamatta vaikka saisin halvalla; ostan sen myöhemmin kun saan vielä halvemmalla
Artikkeli julkaistiin sunnuntaina 15.8.1982. Kukaan ei tiennyt että 60-luvulla alkanut sekulaari laskumarkkina oli pohjannut edellisenä torstaina 12.8.1982. Artikkelissa mainitaan perjantain 13.8. maltillinen nousu joka tietty siinä kohtaa näytti hälyltä.
en sulje pois mahdollisuutta että arvailu tai muiden tekemien arvausten kuuntelu parantaa jonkun taloudellista hyvinvointia
yleisempää on että homma lipsahtaa haitallisen puolelle
jos sinulle tullaan tarjoamaan ideoita liittyen pohjien ajoittamiseen, laatukontrolli on mahdotonta tehdä luotettavasti
Laskumarkkina voi huipentua klassiseen loppurojahdukseen jossa epälikvideillä markkinoilla tulee pakkomyyntejä tms. mutta ostajia ei ole.
Mutta on mahdotonta tietää etukäteen tapahtuuko noin. Lyöt tosi aggressiivisesti vetoa että loppurojahdus tulee ==> ei tule ==> homma kosahtaa. Lyöt tosi aggressiivisesti vetoa että loppurojahdusta ei tule ==> se pirulainen tuleekin ==> homma kosahtaa.
Miten kontrolloit ennustelijan laadun? Ihmisikä ei riitä siihen että jollekulle kertyisi riittävästi otantaa markkinapohjiien ennustamistaidosta.
Jos katsoo USAsta viimeiseltä 70 vuodelta kahta parasta markkinapohjiin liittyvää ostopaikkaa eli 1974 ja 1982…
… kummassakaan tapauksessa ei tapahtunut mitään mikä olisi selittänyt miksi markkina pohjasi juuri silloin (12.8.1982 ja 3.10.1974). Yhtenä päivänä markkina vain kääntyi huomiotaherättämättömästi.
Yllä olevasta artikkelista poimittuja perusteluja miksi porukka myi tai jätti ostamatta ennen kuin markkina yhtäkkiä karkasi ja monen oli psykologisesti vaikea sitten enää lähteä mukaan läheskään hyvällä ajoituksella:
loppusukellus on vasta alkamassa?
makrodata ja -uutiset ovat huonoja ja menossa huonompaan
kaikki markkinan nousuyritykset ovat olleet kuin kirottuja ja tuomittuja epäonnistumaan
pörssiyhtiöiden tulokset ovat laskussa
finanssijärjestelmän stressi tulee lisääntymään
voi tulla lama
ostaminen tuntuu pelkältä uhkapeliltä
viimeisten optimistien täytyy kapituloida ennen kuin nousu voi alkaa
korot ovat laskeneet selvästi mutta se ei ole piristänyt markkinaa ==> mikä sitten voi piristää??
pankit eivät uskalla antaa lainaa
Reaganin hallinto tekee sekavaa ja huonoa politiikkaa
liittovaltion budjettivaje voi nostaa korkoja uudelleen
yritysvierailuilla analyytikot kuulevat vain loputtomasta ankeudesta
osinkoja joudutaan jatkossa leikkaamaan
globaali taantuma ja finanssimarkkinoiden stressi
indeksit laskeneet viimeisimmässä laskumarkkinassa vasta alle 30 % – täytyyhän niiden laskea enemmän!
markkinan p/e oli 1974 pohjilla matalampi – kyllä sen täytyy vähintään sinne laskea
Ehkä yksi suurimmista ja yleisimmistä sijoitusvirheistä minkä sijoittaja saattaa tehdä, on se että osake myydään pohjilla. Aina sanotaan että osta halvalla ja myy kalliilla. Miksi moni sijoittaja sitten lankeaa myymään pohjilla? Syy taitaa piillä siinä, että on yksinkertaisesti liian vaikeaa tuijottaa sitä -56% tai -6357€ riviä salkussa. Kun osake myydään, ikään kuin silloin vasta sijoittaja voi jatkaa elämää eteenpäin ja unohtaa karvaan tappion. Turskan päällä istumiseen ei lisäksi auta se, että sijoittaja alkaa miettiä kuinka kauan kestää, että hän on omillaan, varsinkin jos osakekurssia kytätään joka päivä.
Kyllästyminen odottamaan omilleen pääsyä ja että on vaikeaa tuijottaa miinuksella olevaa positiota ovat huonoja syitä myynnille. Aina pitäisi miettiä, mikä on osakkeen tämänhetkinen tuotto-odotus, millään muulla ei ole käytännössä mitään merkitystä. Miinuksella olevasta positiosta ei pidä yksinkertaisesti välittää. Tämä on toivottavasti peruskauraa jokaiselle foorumilaiselle, mutta ajattelin ihan kaiken varalta muistuttaa tästä. Hyvät viikonloput!
Miksi en ikinä missään tilanteessa, vaikka olisin kuinka karhuisana, lähde isosti alentamaan salkun osakepainoa?
Koska näitä ei voi ennustaa koska tällaisia tulee. Kaikki makrodata oli kammottavaa, lama pahimmillaan, markkina haisteli että laskun kulmakerroin hellittämässä.
August 3rd, 1932 – Stocks see their best day since 1929 as buyers flood the floor of the NYSE. On this day, the Dow Jones Industrial Average would rise 9.52%.
At the time, it would be the 3rd best day in the stock market’s history.
Despite worries of slowing business, General Motors declared a 25 cent dividend and wheat prices rose 5% – both taken as signs that the economy was improving.
Stocks hit an all time low July 8th 1932, when the Dow closed at 41.22. Since then many stocks are up nearly 50% from their lows. Newspaper articles begin to speak of a “New bull market” in stocks.
The rally in the stock market would continue beyond this day. After rising 9.5% on this day, the Dow Jones Industrial Average would rise another 2.42% the next day, and would rise another 4.98% on August 5th, and 6.33% on August 6th! – capping off one of the best weeks in stock market history.
Vasta vuoden osakesijoittajana ja suurin virhe on innostuminen hyvistä uutisista . Seurauksena laskeskelin että 28 eri yhtiötä salkussa ja salkku 25 prossaa pakkasella.
Juu, hajauttaminen on järkevää,mutta kai siinäkin on joku katto🤭
Varmaan yksi tyypillisimmistä, sinänsä loogisista mutta kuitenkin todella petollisista, nousumarkkinan lopulla laadituista exit-strategioista on se, että osaketta ei myydä niin kauan kun yhtiöllä menee hyvin. ”Myyn vasta, kun tarinaan tulee särö”. Strategia toimii niin kauan kun kaikki on hyvin, osakkeet nousee ja sitä ei tarvitse edes käyttää. Mutta sitten kun strategiaa pitäisikin toteuttaa käytännössä, se usein jääkin käyttämättä tai sen käyttäminen todetaan huonoksi, koska markkinoilla on tapana hinnoitella heikkoudet kurssiin yllättävän nopeasti. On järkevää myydä osaketta kun teesit purkautuvat tai yhtiö ei vastaa aiempia odotuksia, mutta ajattelu ”en halua myydä tätä, koska olen altistunut fomolle enkä halua missata tätä jatkuvaa nousua, joten olen keksinyt hyvän tekosyyn roikkua mukana hinnalla millä hyvänsä” on jo itsessään ongelmallinen, koska tässä jätetään täysin huomiotta osakkeen tuotto-odotus ja arvostuskertoimet. Qt antoi negarin 1.8. ja osake valui sen jälkeen 60 euroon. Te, jotka sanoitte kotiuttavanne tukevia voittoja osakkeesta heti kun kasvuun tulee särö, kotiutitteko?
Hyvä sääntö on, että jos olet osakepoimija, niin omista vain niin montaa lappua, joita ehdit kunnolla tarkkailla.
Hajauttaminen ymmärretään monesti väärin. Olen päästänyt pari kertaa itkut, kun tutut poloiset ovat minulle näyttäneet alle 5000 euron osakesalkkujaan, joissa on se 25 lappua ja keskiostokset ovat olleet 100 euron paikkeilla. Kysyttäessä, että kuka näin neuvoi, niin surullinen vastaus on ollut, että kuuntelin rahapodia ja siellä koko ajan neuvotaan hajauttamaan.
Älä pelottele tällaisilla linkkauksilla mainitsematta että ne on 3v vanhoja
Hetken ihmettelin että olipas outo hetki tälle kun jenkeissä on yö ja eikö kurssien pitäisi olla poraamassa kilsa alamäkeen jos näin… sitten tsekkasin artikkelin päiväyksen.
En ole sijoittanut QT:een, mutta kiinnitin huomiota tähän käytökseen itsessäni syklin muuttuessa. Yhtiöt, joista en niin välittänyt, enkä ajatellut omistaa pitkään, myin hienosti (esim. Orthex 12€:lla ja Tecnotree)
Tästä kokemuksesta kuitenkin toivottavasti opittu. Pistin ainakin itselleni ylös, että ensi kerralla myy myös ne rakastamasi yhtiöt, vaikka tuntuisikin pahalta.
Kun tässä nyt omista virheistä puhutaan, niin tällä hetkellä on myös kovasti opettelussa se, miten karhumarkkinaa pelataan. Olen mokaillut ostamalla uusia positioita ihan liian aikaisin. Pahimmat kämmit laskumarkkinassa on kuitenkin olleet kun aiemman mahtavan ajoituksen takia en vaivautunut pariin kertaan pistämään stop lossia kun “treidasin kuvioon”. Esim BHG on -50% ja sunken cost fallacyn takia edelleen tiukasti HODL. Sen kanssa olenkin pähkäillyt tämän kämmin jälkeen monta kuukautta että pitäisikö vain myydä ja joka päivä vastaus tähän asti on ollut, että olisi pitänyt kun lasku on vain jatkunut.
Tämä Sijoitusvirheet ketju on yksi parhaista ketjuista saada oppia kuinka ei pidä tehdä. Itse aloittelin sijoittamista jo 90-luvun alussa, ostin muodissa olevaa pörssinoteerattua asuntorahastoa, nimeä en enää muista, ostin sitä kun yksikköhinta oli halpa😁. Osake nousukin mukavasti vähällä aikaa (ilmeisesti joku vedätteli ennen lopullista tuhoa), marssin pankkiin ja olisin myynyt osakkeet, koska voittoprosentti oli mielestäni hyvä, kun vertasi tilikorkoihin, KOP:n kassaneiti sanoi sinuna en myisi siellä on jotakin tapahtumassa, en myynyt, osake romahti muutaman päivän päästä ja koko kiinteistösijoitusfirma meni konkurssiin.
Toinen moka oli Talvivaaran osake, jota onnistuneesti vedätettiin ja tavan tallaajalta rahat pois. Itse luovuin tappiolla siinä vaiheessa kun Perä sanoi, että malmikasoissa on lupaava pöhinä päällä, ymmärsin, että kansanomaisella kielenkäytöllä on tarkoitus rahastaa lisää.
No, pienemmät mokat liittyy liian aikaisiin myynteihin, esim. Neste, osin Revenio.
Tietysti on noita mörnijöitä, jotka eivät ole tuottanut mitään, mutta on uskonut yrityksen paluuseen.
Suositteletko alle 5000€ käteisen ihmiselle ostamaan viiden tonnin kertapotilla osaketta tai etf:ää jotta pääsee pienempään välityspalkkioon? Rahasto ajallisesti hajauttaen olisi hyvä mutta niissä on juoksevat kulut toisinkuin osakkeissa, muutamassa vuodessa säilytys tulee kalliimmaksi.
Itse ostan ihan mieluusti Nordeassa 1% kuluilla pieniä eriä. Varsinkin näin laskumarkkinassa kun tuotto-odotus kasvaa niin kulujen merkitys pienenee.
Erityisesti vuosien 2019-2021 hurja kehitys salkussani oli selvästi riittävän suuri ja pitkäkestoinen, että luulot omista sijoittajankyvyistäni olivat kasvaneet liian suuriksi. Nämä viimeiset 9kk ovat hyvin konkreettisesti karistaneet kaikki tuollaiset luulot pois.
).
