Sijoitusvirheeni 2022
Tästä alkaa todennäköisesti tämän foorumin historian pisin viesti, joka kuvaa sijoitusvirheeni vuodelta 2022. Ei ollut mitenkään itsestäänselvää, että julkaisisin tätä kirjoitusta ensinnäkään, sillä kyllähän näin murskaavan huono vuosi rahallisten tappioiden harmituksen lisäksi myös suoraan sanoen hävettää… 
Erityisesti vuosien 2019-2021 hurja kehitys salkussani oli selvästi riittävän suuri ja pitkäkestoinen, että luulot omista sijoittajankyvyistäni olivat kasvaneet liian suuriksi. Nämä viimeiset 9kk ovat hyvin konkreettisesti karistaneet kaikki tuollaiset luulot pois.
Kävin läpi omia foorumille kirjoittamiani viestejä viimeiseltä n. vuoden ajalta ja yritin sillä tavoin päästä kiinni takaisin kulloisenkin hetken mielentilaan ja ajatuksiin (olen linkittänyt näitä vanhoja kommentteja tekstiin jos kiinnostaa lueskella). Näitä läpikäymällä yritän oppia omista virheistäni niin, että kun seuraava iso boom-bust-sykli tulee 10 vuoden päästä (tai milloin tuleekaan) ja salkkuni on vielä isompi, en tuhoaisi sitä yhtä pahasti kuin nyt. Olenkin jo koonnut pitkän listan uusia “sääntöjä” omaan sijoitussääntölistaani v. 2022 perusteella.
Haluan aloittaa toteamalla, että vuosi 2022 on ollut useaa kertaluokkaa surkeampi vuosi kuin mikään aikaisempi sekä prosentuaalisesti, että erityisesti euromääräisesti koska salkkuni oli vielä vuoden alussa melko lähellä ATH-lukemiaan. Salkustani on tänä vuonna tuhoutunut noin puolet ja vaikka ajallisesti se on palauttanut salkkuni takaisin vain n. 2 vuoden takaiseen tilanteeseen (2020 syksy), on prosentuaalinen ja erityisesti euromääräinen pudotus ollut niin iso, että välillä on tehnyt aika pahaa (ja tekee edelleen). Koronakevään lasku on ollut aiemmin isoin romahdus salkussani, sillä en ollut vielä markkinoilla finanssikriisin aikana. Silloin menin ensimmäistä kertaa ikinä lähes 100% käteispainoon -15% kohdilla, tällä kertaa olen pitkälti lasketellut koko vuoden lähellä 100% osakepainoa. Tämä on ollut siis pitkäaikaiselle nousumarkkinasijoittajalle täysin uusi kokemus ja osoittanut sen, että en osaa sijoittaa laskumarkkinassa. Toivottavasti seuraavassa osaan edes hieman paremmin 
Tällä viestillä on virheistä oppimisen lisäksi kaksi muutakin tarkoitusta:
-
Toimia terapiakanavana itselle. Itselläni on vahva taipumus jäädä märehtimään virheitä ja jossittelemaan mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Kirjoittamalla asiat auki toivon, että saan nämä virheet käsiteltyä helpommin ja jätettyä ne lopultakin taakseni ja käännettyä katseen tulevaisuuteen ja siihen miten tästä eteenpäin ne tuotot markkinoilla tehdään. Menetettyjä euroja ei enää takaisin saa. Vuosi 2022 on opettanut minulle, että myös omalla kohdallani sijoituspsykologia on heikoin lenkkini sijoittajana.
-
Antaa vertaistukea teille muille kanssasijoittajille. Tiedän, että foorumilla on paljon muitakin, joiden v. 2022 näyttää todella rumalta. Tästä ei pidä lannistua vaan jatkaa pitkäjänteistä sijoittamista. Tällaisia isompia laskuja mahtuu varmasti vielä lukuisia omallekin sijoitusuralle.
Suosittelen ottamaan ison kupin kuumaa kahvia niin pääsette mukaani pienelle aikamatkalle. 
Tarina alkaa vuodesta 2021, jolloin ränta på ränta vielä soi.
2021:
Alkuvuosi ja erityisesti kesä 2021 oli omassakin salkussa voimakkaan nousun aikaa. Salkkuni huiput ajoittuivat elokuun alkuun, jolloin moni pienyhtiö teki kurssihuippunsa.
Olin alkanut jo 2021 aikana miettiä, että miten yrittäisin selvitä vääjäämättömästi edessä olevasta markkinoiden kurssihuipusta ja sitä seuraavasta laskusta, sillä oli selvää, että markkina kävi ylikuumana. Ensimmäinen toimenpiteeni oli, että kesäkuussa 2021 lopetin sijoittamasta uutta rahaa osakkeisiin ja itse asiassa myin valtaosan kryptoistani ja reilu 10% osakesalkustani ja laitoin nämä rahat asuntosijoituksiin. Lisäksi aloin siirtää osakesalkkuni painopistettä sellaisiin osakkeisiin, joiden P/E:t olisivat 10-20 välissä, sillä ajattelin, että näissä olisi pienempi riski pumpatuista arvostuskertoimista. Jos tulokset pitäisivät kuten uskoin valitsemieni yhtiöiden kohdalla, ajattelin, että pystyisin rajaamaan tappioni vaikka markinalle tulisikin turbulenssia. Moni osake näytti vielä syksyllä 2021 niiden 2022 ennusteilla ihan kohtuuhintaiselta, joten mihinkään valtavaan kuplan puhkeamiseen en näissä uskonut.
Vielä syksyllä 2021 tuntui, että olin hyvin markkinan pulssilla mukana. Silloin kirjoittelin foorumillekin, että monessa foorumin suosikkiosakkeessa on nähty isoja pudotuksia ja että seuraan tarkasti Harviaa ja Qt:tä indikaationa sentimentin hyytymisestä
Toinen asia mitä seurasin, oli erilaiset indikaattorit, joissa markkinatilannetta verrattiin IT-kuplaan. Tässä esimerkki marraskuulta, jossa näitä rajoja rikottiin. Oma näkemys oli kuitenkin, että nyt tehtäisiin vielä isommat “överit” sillä elvytys oli ollut aivan poikkeuksellista:
Kuvaavaa omasta sentimentistäni on se, että jo syyskuussa 2021 olin ensimmäistä kertaa sitä mieltä, että eiköhän tämä dippi ollut tässä ja kohta taas rallatellaan:
Vaikka pienyhtiösentimentti oli alkanut pahasti rapautua (Qt:kin teki loka-marraskuun vaiheessa ensimmäisen ison romahduksensa), olin kuitenkin vielä hyvin optimistinen markkinan kehityksen suhteen ja ajatuksenani oli, että en nyt ainakaan keventele salkkua ennen pörssin vahvinta ajanjaksoa eli vuodenvaihdetta. Joulukuussa S&P500 tekikin vielä ATH:n ja joulupukki-/tammirallin suhteen näytti hyvältä
Oman salkun arvostustasot näyttivät myös omaan silmään joulukuussa v. 2022 ennusteilla myös vielä hyvin maltillisilta:
Tuo korkeat arvostustasotkin on vähän sellainen, että eihän se koko pörssiä koske. Esim. omassa salkussa isoimpien omistusten P/E-kertoimet v. 2022 ennusteilla (2022 alkaa muuten 2 viikon päästä) on 9,4, 10, 11,2, 13,5, 13,6, 15,8, 17,1.
Kyseessä oli erilaisia kasvavia ja kannattavia pienyhtiöitä (kuten Kamux, Tecnotree, Solteq, Innofactor jne.)
Tuolloin vielä puhuttiin, että FED tekisi 2022 ehkä 2-4 koronnostoa ja talous näytti hyvältä, joten korkopeikkoakaan ei mielestäni vielä tarvinnut pelätä sillä omistamieni yritysten arvo oli lähitulevaisuuden tuloksissa.
Vuoden päätin foorumilla tällaiseen kaneettiin:
arvostustasot on ainakin korjanneet omassa salkussa sellaisille tasoille, että odotan itse ainakin ihan mielenkiinnolla vuotta 2022. Itse kuulun varovaisiin optimisteihin, joka uskoo että ensi vuodesta tulee parempi kuin mitä kauhuskenaarioissa nyt maalaillaan vaikka 2020/2021 kaltaisia huipputuottoja tuskin enää nähdään. Mutta varovaisesti on syytä edetä ja alkaa varmistelemaan viime vuosien hyviä tuottoja. Eli ensi vuoteen Buffetin teesein: 1. Don’t lose money ja 2. Don’t forget the first rule.
Jälkikäteen tämän lukeminen tuntuu todella, todella pahalta, sillä juuri noiden kahden säännön noudattamatta jättäminen on pilannut sijoitusvuoteni 2022.
Vuosi 2022 menikin sitten hieman eri tunnelmissa kuin 2021:
2022:
Vuosi alkoi vielä toiverikkaissa merkeissä. Kuuluin edelleen “inflation is transitory”-jengiin ja uskoin, että koronnostot jäävät jopa silloista konsensusennustetta vähäisemmiksi.
Uskoin, että viimeistään keväällä inflaatio laantuu kun vastaan alkaisi tulla kovempia vertailukausia. Inflaatio tai koronnostot eivät huolestuttaneet minua erityisesti sen vuoksi, että uskoin molempien jäävän väliaikaiseksi ja odotettua lyhyemmiksi ilmiöiksi ja vaikka ne hieman pitkittyisivätkin, olin mielestäni välttänyt pahimmat miinat näihin liittyen pienentämällä arvostuskertoimiin liittyvää riskiä salkussani. Yritysteni arvo oli lähitulevaisuuden tuloksissa. Lisäksi minulla oli useampia IT-palvelusektorin osakkeita salkussani ja ajattelin inflaation vaikuttavan näihin viiveellä ja pääasiassa vasta sitten jos inflaatio iskisi palkkoihin, eikä tästä ollut Suomessa/pohjoismaissa vielä mitään merkkejä.
Laskua oli myös nähty monessa osakkeessa jo aika paljonkin ATH-lukemista, joten enemmänkin ajattelin, että teknologiasektorilla ja pienyhtiöissä voitaisiin nähdä pientä rekyyliä ja rallia ja todennäköisempää olisi, että isot yhtiöt laskisivat, sillä ne olivat toistaiseksi pitäneet vielä hyvin pintansa
Oman salkun osakkeisiin oli myös edelleen kova luotto, muutamia tiivistettyjä poimintoja:
- Kamux: Inflaatiolla ei mielestäni ollut merkittävää pitkän aikavälin vaikutusta liiketoimintaan, koska varasto kiertää niin nopeasti. Kasvu jatkui edelleen vakuuttavana.
- Tecnotree: Ennätyskova tilauskanta, joten Inderesin ennusteet vaikuttivat todella maltillisilta. Uskoin vahvasti tuloksen kasvavan edellisestä vuodesta.
- Innofactor: Omat huhut markkinoilta viestivät, että MS:n tuotteet vetävät nyt ennätyskovaa. Inflaatio ei vielä näy pohjoismaisissa palkoissa ja arvostuskertoimet olivat todella matalalla.
- Wulff: Yrityskaupan integraatiohyödyt olivat tulossa ennakoitua nopeammin läpi, joten tämä paikkaisi helposti pienen inflaatiovastatuulen. Arvostus P/E-ennusteella oli jo alle kympin.
jne.jne.
Salkussa oli ollut jo puoli vuotta laskutrendi, mutta huolta ei vielä ollut ja vitsikin oli vielä herkässä:
Alkuperäisenä suunnitelmanani oli ollut varmuuden vuoksi vielä kevennellä salkkuni osakepainoa 20-30% joulupukki-/tammirallin jälkeen, mutta ralli jäi pienyhtiöissä tulematta, joten en tehnyt kevennyksiä. Sitten siirryin odottamaan, josko helmikuussa tulisi se odotettu korjausliike ylöspäin, johon voisi kevennellä sillä kasvuosakkeiden korjausliikkeestä ylöspäin oli puhuttu jo pitkään.
Kurssit kuitenkin jatkuivat valumistaan helmikuussa kun tilanne Ukrainassa jatkoi kiristymistään. En kuitenkaan vielä helmikuun 21. päivänäkään oikeasti uskonut, että mitään isompaa tapahtuisi, sillä näin tämän Venäjän kannalta niin järjettömänä liikkeenä. Jotain pientä kahakkaa saattaisi Donetsk/Luhansk-akselilla tulla, mutta laajamittaiseen sotaan en uskonut lainkaan. Olinkin salkun keventämisen sijaan ostanut lisää laskeviin kursseihin. Kuvittelin, että sentimentti oli jo todella karhuinen (näin sitä pari vuotta huumaa hämärtää käsityksen “normaalista” sentimentistä 
).
Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja pelikirjani meni täysin sekaisin. Vaikka en ollut sijoittanut yhteenkään varsinaiseen Venäjä-osakkeeseen niin pienyhtiöt rymisivät alaspäin sodan aloitusta seuraavina päivinä isosti (ellei lasketa sitä, että polttoaineiden hintojen nousu löi tosi pahasti Kamuxiin, minkä vaikutuksen suuruutta en osannut nähdä). Tähän rytinään menin täydellä osakepainolla, joten mitään ei oikein ollut enää tehtävissä. Enää ei ollut mitään järkeä myydä, sillä olin melko vakuuttunut, että jonkinlainen rekyyli tullaan sodan alkujärkytyksen jälkeen näkemään, mutta en voinut myöskään ostaa mitään koska olin jo 100% painolla.
Jälkikäteen on myös todettava, että sota vaikutti minuun laajemminkin. Sodan alkua seuranneina viikkoina käytin paljon aikaa sodan kehittymisen välillä lähes neuroottiseen seuraamiseen enkä oikein pystynyt täysillä enää keskittymään sijoitusteni hoitamiseen.
Maaliskuussa etsin epätoivoisesti merkkejä, että joko saataisiin pieni karhumarkkinaralli aikaiseksi:
Mutta maaliskuun alussakin rytistiin vielä isosti kun sota löi lisää kierroksia myös inflaatioon. Nämä myynnit näyttäytyivät omiin silmiini perusteettomilta sillä en nähnyt sodan tai inflaation vieläkään erityisesti vaikuttavan yritysteni tuloksiin.
Helmikuun puolivälin ja maaliskuun alun välissä salkkuni otti parissa viikossa n. -15-20% (pahimpana yksittäisenä päivänä tosiaan tuon -6%). Tuosta kuopasta palauduttiin vielä aika hyvin ja uskoin tässä vaiheessa, että pohjat olisi nyt nähty. Tätä toitotettiin myös sijoitusmediassa että pohjat on usein silloin kun kriisi alkaa. Lisäksi ajattelin, että sodalla ei loppujen lopuksi olisi isoa vaikutusta maailmantalouteen, sillä Venäjä tuottaa lähinnä öljyä ja kaasua ja en uskonut, että näiden kauppa menisi jäihin Euroopan ison riippuvuuden vuoksi (mutta väärinhän se meni tämäkin arvelu). Tässä vaiheessa uskoin vielä, että koko vuoden osalta salkun kehitys olisi mahdollista nostaa 0 ja -10%in välimaastoon.
Vaikka Q1-tuloskausi huhti-toukokuussa oli heikohko omilla osakkeilla, oma näkemys oli se, että joko
a) pahin alkaa olla jo nähty tai ainakin se on jo lähes hinnoiteltu kurssiin (esim. Kamux), joten on jo myöhäistä hypätä pois kyydistä tai
b) tulevat kvartaalit tulevat olemaan parempia. Erityisen optimistinen olin edelleen Tecnotreen ja Wulffin suhteen.
Kevään aikana sijoittamisen ulkopuolisessa elämässäni tapahtui todella paljon mikä piti minut äärimmäisen kiireisenä. Huhti-toukokuussa yritin vielä vähän seurata markkinoita, mutta kesän alkaessa en juurikaan enää ehtinyt. Monta peliliikettä, jotka normaalisti olisin tehnyt jäi tekemättä sen vuoksi, että vaikka tunnistin useita kertoja eri osakkeiden kohdalla, että nyt voisi olla hyvä hetki tehdä pieni veivaus, totesin, että en pysty seuraamaan aktiivisen kaupankäynnin vaatimalla intensiteetillä veiviä joten jätin nämä järjestään tekemättä. Ajattelin myös, että jos en pysty perehtymään kunnolla, on parasta, että en tee mitään ja pitäydyn niissä osakkeissa, jotka ovat salkussani ja jotka tunnen. Tämä näkyi myös kauppamäärissäni, jotka laskivat kevään aikana ja romahtivat kesäksi.
Kauppamäärät:
Maaliskuu: 25
Huhtikuu: 15
Toukokuu: 15
Kesäkuu: 3
Heinäkuu: 3
Elokuu: 6
Isoin ongelma, jonka ajanpuute aiheutti, oli se, että minulla ei ollut aikaa tutustua uusiin yrityksiin. Sijoitukseni ovat keskittyneet jo monta vuotta HKIn pörssin pienyhtiöihin ja tuotot ovat olleet viimeiset vuodet erittäin hyvät. Nyt lähes kaikkia pienyhtiöitä lyötiin kuin vierasta sikaa oikealta ja vasemmalta, joten osakepoimimalla tuosta tutusta joukosta osakkeita ei oikein edes olisi ollut hyviä osumia tarjolla. Lisäksi ajattelin edelleen, että rekyylin todennäköisyys pienyhtiöissä on kasvanut ja monet isommat yhtiöt olivat edelleen pitäneet aika hyvin pintansa. En halunnut vaihtaa niihin tutustumatta kunnolla kun ennakoin niiden joukkona kohta korjaavan alaspäin.
Toinen syy passiivisuudelleni ajanpuutteen lisäksi oli, että toukokuussa tilanne salkussani oli jo todella ruma (luokkaa -30%). Mentaliteettini oli jo mennyt vaarallisesti “ei tunnu enää tässä konkurssissa” -puolelle. Vaikka näin selkeän paikan keventää osaketta ja ostaa mahdollisesti 10% alempaa, en tehnyt koska ajattelin, että vaikka olisinkin oikeassa niin pienen veivin tuotto ei vaikuttaisi isossa kokonaisuudessa. Halukkuuteni keventää osakepainoani laski koko ajan, koska nopein keino kuitata tappiot olisi tietysti pitää osakepaino ylhäällä niin vaikutus olisi isoin sitten kun se rekyyli väistämättä joskus tulisi. Kaikista pahin pelkoni oli se, että myisin pohjilla.
Jatkoin mielessäni koko kevään ja kesän epätoivoisesti kuukausi kerrallaan inflaatiotölkin potkimista eteenpäin. Joka kuukausi odotin että inflaatiohuippu nähdään (ei tämä voi tämän pahemmaksi enää mennä), mutta tämä osoittautui toiveajatteluksi.
Salkussani oli tapahtunut huhtikuun viimeisellä viikolla iso tiputus, joten jätin myös suunnitelmani keventää osakepainoa toukokuussa Sell in May and go away -periaatteen mukaisesti. Näkemykseni oli, että yritysteni arvostukset olivat jo niin alhaalla, että heikosta ajanjaksosta huolimatta ne todennäköisesti pärjäisivät ihan hyvin. Kesän aikana kurssit kuitenkin valuivat entisestään ja Q2-tuloskausi oli salkulleni murhaava. Kaikki merkittävät omistukseni laskivat kaksinumeroisia prosentteja julkkaripäivänä (poikkeuksena Kamux, joka veti tuon laskun osaripäivää edeltävän päivän negarilla…).
Tätä kirjoittaessa eletään syyskuun loppua ja salkkuni on alempana kuin se on tänä vuonna kertaakaan vielä ollut, eli laskua on jatkunut koko vuoden ja se on kaiken lisäksi kiihtynyt koko ajan. Henkisesti tämä kirjoitus on yritykseni nollata Q1-Q3 ja tavoitteenani on, että nyt Q4:selta alkaen aletaan taas työnteko “puhtaalta pöydältä” salkun korjaamiseksi.
Koko vuotta on leimannut se, että en ole osannut katkaista tappioitani, koska omasta mielestäni kaikkien omistusteni arvostustasot ovat koko ajan olleet maltillisella tasolla ja “nyt on jo liian myöhäistä myydä”. Olin varautunut osakepoiminnalla mielestäni melko hyvin hyväksyttävien arvostuskertoimien laskuun, mutta jälkikäteen tarkasteltuna olin aivan liian optimistinen yhtiöitteni tuloskehityksen suhteen, joka on jäänyt ennusteista (sekä omista että Inderesin) isosti. Olen tiennyt aina, että olen huono myymään tappiolla, mutta tänä vuonna tämä ongelmani on realisoitunut todella pahasti. Olen koko ajan jäänyt odottamaan sitä 10-20% rallia, jota salkkuuni ei koskaan ole tullutkaan vaan alaspäin on valuttu tasaisen tappavasti. Toukokuun alun jälkeen salkussani ei ole missään vaiheessa ollut yli +3% nousua edellisistä pohjista.
Tässä vielä koottuna sijoitusvirheitäni tältä vuodelta:
- En pitäytynyt sijoitussuunnitelmassani. Suunnitelmani oli keventää salkun osakepainoa alkuvuodesta ja jatkaa riskien pienentämistä. Unohdin täysin suunnitelmani 2020-2021 voittojen turvaamisesta. Sain vielä uusintamahdollisuuden rajata tappioita huhtikuussa kun “sotadipistä” oli noustu ja kesällä ennen Q2-kautta ja harkitsinkin näitä vakavasti, mutta jumiuduin vaaralliseen “tappiot on kuitattava”-mentaliteettiin.
- Kaikki makronäkemykseni ovat menneet niin vihkoon kuin voi mennä. En uskonut ollenkaan Venäjän hyökkäämiseen Ukrainaan ja uskoin inflaation taittuvan ja että korkojen nostossa nähtäisiin ennemminkin positiivisia yllätyksiä. Todellisuudessa tuli laajamittainen sota ja päälle vielä isot pakotteet ja energiakriisi, inflaatio veti överit eikä sen taittumista vieläkään näy ja sen lisäksi että FED on jo nyt nostanut korkoja enemmän kuin sen koskaan uskoin tekevän ja nostoja on vielä tulossa niin EKP:kin on lähtenyt nostamaan korkoja mitä en vielä vuoden alussa uskonut ollenkaan.
- Osakepoimintani ja yhtiökohtaiset ennusteeni ovat epäonnistuneet täysin. Olen tuijottanut liikaa omien yhtiöitteni ennusteisiin pohjautuvia arvostuksia ja uskonut tulosten pitävän paljon paremmin kuin mitä ne ovat todellisuudessa tehneet ja pitänyt niitä sen vuoksi halpoina jo pitkään.
- En ole huomioinut markkinan yleistä kehitystä ja narratiivia riittävästi. Olen kuvitellut, että minun hyvät yhtiöni uivat kyllä vastavirtaan, vaikka markkinasentimentti on ollut jo monta kuukautta hyvin negatiivinen.
- En ymmärtänyt riittävästi sitä realiteettia, että kun ulkomaiset sijoittajat alkavat riskien vähentämisen, pienyhtiöt reunamarkkinoilla ovat isoimpia kärsijöitä. Olisi pitänyt siirtyä “turvasatamiin” eli isoihin yrityksiin.
- En ole osannut katkaista tappioita. Uusien pohjien jälkeen olen aina jäänyt odottamaan sitä “karhumarkkinarallia”, johon voisi keventää. Vaikka heinäkuussa nähtiinkin jenkeissä indeksitasolla tällainen iso ralli niin kuten aiemmin totesin niin omassa salkkussani ei ole toukokuun alun jälkeen nousun hiventäkään vaan se on ollut jatkuvassa tasaisessa laskussa. Pienyhtiöissä ei ole rekyyliä näkynyt.
- Markkinariskien kasvaessa olen hajauttamisen sijaan keskittänyt salkkuani entisestään “lempiosakkeisiini” (lähinnä Kamux ja Tecnotree), koska mielestäni tunnen ne parhaiten. Sen jälkeen kun ne olivat mielestäni jo halpoja, molemmat ovat tulleet vielä n. -40% alaspäin. Salkkuni isoimmat omistukset ovat olleet sen suurimmat laskijat.
- Hylkäsin teknisen analyysin, vaikka se olisi kyllä kertonut minulle moneen kertaan, että vielä kannattaisi myydä. En kuitenkaan pitänyt näistä indikaatioista, joten selitin negatiiviselta näyttävät asiat itselleni parhain päin.
- Olen itsekin siteerannut monesti että “Toivo on huono strategia”. Silti minusta tuntuu, että se on ollut pääasiallinen strategiani v. 2022. En ole suostunut hyväksymään realiteetteja vaan olen epätoivoisesti takertunut toivoon siitä, että ei tämä voi enää pahemmaksi mennä.
Jos jotain positiivista pitää hakea niin todennäköisyys sille, että v. 2023 olisi huonompi kuin 2022 on sentään aika pieni…
