Wulffin kyydissä ei ole tarvinnut toistaiseksi pettyä. Ostin ensimmäisen position Wulffia Staples-fuusiouutiseen, kun olin juuri tutkinut firmaa tarkemmin. Tiedotteen tultua ulos vaati ostopäätös ainoastaan näppäriä sormia.
Lueskelin tuolloin aiempia raportteja ja katselin videoita, joista ensimmäinen oli vuodelta 2018 ja sen otsikossa luki seuraavaa: ”Wulffilla on pitkä matka säädylliseksi sijoituskohteeksi”. Työn puolesta Wulff oli tuttu ja liiketoiminta mahdollisimman yksinkertaista ja tylsää. Kyseistä mielikuvaa vahvisti seuraavan videon koruton otsikko ”Kyniä ja messuja” vuodelta 2019. Kyniä myytiin ja kassaan ropisi välillä senttejä per osake, joten suurempaan hehkutukseen ei oikeastaan ollutkaan aihetta.
Videota ennen Elina Pienimäki oli siirtynyt Wulff:n uudeksi toimitusjohtajaksi syyskuussa 2019 samana vuonna listautuneesta Aallon Groupista korvaten Heikki Vienolan. Keväällä 2020 iski korona ja muiden yhtiöiden tapaan Wulff antoi maaliskuussa tulosvaroituksen kertoen vertailukelpoisen liikevoiton jäävän edellisvuodesta (1,7 milj € 2019). Tiukassa tilanteessa yhtiö kuitenkin reagoi, panosti puhdistustarvikkeisiin ja maskeihin myyden kaiken mitä sai tilattua ja antoi posarin heinäkuussa 2020. Raporttien välissä messut peruttiin, kurssi lähes puolittui, yhtiö osti omia osakkeita ja sisäpiiri tankkasi samalla, kun piensijoittajat tyhjensivät salkkujaan. Samaan aikaan ihmiset tuskailivat mistä maskeja saisi hankittua ja etenkin mihin firmaan voi epävarmassa markkinatilanteessa edes sijoittaa. Tästä nopeasta reagoinnista alkoi Wulffin nykyinen käännetarina, vaikka orastavaa käännettä oli ollut ilmassa jo pari vuotta. Henkilökohtaisesti en jostain syystä löytänyt yhtiötä koronakuopassa, vaikka vastaus luki toistuvasti laskujen yläkulmassa.
Käänne vahvistui entisestään toukokuussa 2021, kun Wulff poisti markkinoilta isoimman kilpailijansa edullisella 6 miljoonan euron yrityskaupalla tuplaten samalla liikevaihtonsa. Entinen pääomistaja halusi oletettavasti paikallaan junnaavasta liiketoiminasta eroon hinnasta piittaamatta. Kaupan erikoisuus oli, että Wulff kirjasi kaupasta itselleen positiivisen kertaluontoisen 4,5 miljoonan euron tuoton. Päällekkäisyyksiä ja kuluja karsittiin, kilpailu väheni, asiakkaat saatiin siirrettyä Wulffin alle ja työpaikkatuotteista kiinnostuneet saivat edelleen ostaa osakkeita seuraavien kuukausien ajan nykyisellä maltillisella 4-5€:n hinnalla, jos he luottivat että synergiat saataisiin ajettua aikataulua nopeammin sisään.
Staples fuusion mukana raporttiin kirjoitettiin omaan sijoitusstrategiaani sopiva taikasana: Markkinajohtaja. Toinen vieläkin enemmän sijoituselämyksiä tuottava sana on aiemmin mainittu käänneyhtiö. Edelliset sanat kun yhdistää lauseeksi, niin nykyistä Wulffia voisikin luonnehtia tämän päiväisen osarin jälkeen kasvavaa osinkoa maksavaksi aliarvostetuksi puoli defensiiviseksi käännettä tekeväksi työpaikkatuotteiden markkinajohtajaksi, joka pyrkii kasvattamaan omistaja-arvoa.
Joulukuussa 2021 Wulff päivitti strategiaansa ja mainitsi tiedotteessa kolme kertaa tekevänsä yritysostoja. Lisäksi painotettiin perinteisiä asiakaskokemuksen jatkuvaa parantamista, digitaalisten palveluiden edelleen kehittämistä ja vastuullisuutta. Uudet tavoitteet sisälsivät liikevaihdon vuosittaisen 15-20 %:n kasvun, vertailukelpoisen liikevoittoprosentin kasvun ja kasvavan osingon. Tammikuussa hankittiin ensimmäinen palveluliiketoimintaa kasvattava taloushallintopalveluyhtiö ja heti perään palkattiin uusi talousjohtaja, jolla on kokemusta yritysjärjestelyistä ja rahoituksesta.
Vaikka liikevaihto jäi raportissa hieman Inderesin odotuksista, niin tärkeintä on sijoittajalle kuuluva osuus, joka ylitettiin selvästi. Sijoittajilla on yllättävän pitkä muisti negatiivisten asioiden suhteen, joten aliohjeista ja ylisuorita on palkitseva ja toimiva konsepti, jota Wulff näköjään noudattaa. Vaikuttaisi tosiaan siltä, että synergiahyödyt on saatu ajettua sisään toimintojen samankaltaisuuksien ansiosta alkuperäistä arviota nopeammassa aikataulussa, mitä Wulffiin perehtyneet sijoittajat ounastelivatkin.
Inflaatio ja diktaattorin lietsoma sota eivät Wulffiin juuri vaikuta, joten tämän vuoden perusskenaariona täytyy pitää täälläkin mainittua 0,50€:n EPS:iä. Salaisena haaveena on tietysti aivan muut luvut ja päiväunena lukuisat Staplesin kaltaiset onnistuneet yrityskaupat, jossa myyjä luovuttaa firmansa lähes ilmaiseksi ja heittää rahanipun vielä kylkeen. Kasvu-, ja yritysostostrategia huomioiden ja aiemmat näytöt erilaisiin markkinatilanteisiin reagoimisesta puolidefensiivisellä alalla, jossa sopimusasiakkaat kattavat 87% liiketoiminasta, vaikuttaa P/E alle 10 nykymarkkinassa vähintäänkin maltilliselta.
Mahdollisena riskinä on Wulffin asiakkaiden hankinnoista päättävien henkilöiden kulutustottumusten kiristyminen ja firmojen kustannusherkkyys, joka voi nousta laajemmin pinnalle, jos TV:ssä aletaan joskus puhumaan säännöllisesti taantumasta ja lamasta. Ne merkit tosin huomaa aika helposti ja yksi sota ei vielä aiheuttanut kyseistä reaktiota. Paperimiesten pitkä lakko tosin tyhjensi Wulffin ja kaikkien muidenkin kopiopaperivarastot melko tyhjiksi, joten piileviä pieniä riskejä on yritystoiminnat pullollaan, joihin kaikki yritykset varautuvat parhaansa mukaan.
Tai ehkä hän voi vastavuoroisesti tulla tänne karhuilemaan 
