Oliko harkittu "mainos"tempaus Korjausliikkeen edustajalta 
Korjausliikkeen liikkeestä keskustellaan Indersin foorumia myöden.
Se jäi vähän tentistä epäselväksi kuuluuko se valta kansalle, kirkolle, joillekin mystisille voimille vai mille.
Koska oikeisto (tai tarkemmin sanoen oikeisto-keskustahallitus) lienee tällä hetkellä realistinen vaihtoehto on mielenkiintoista lähteä spekuloimaan, millaista talouspolitiikkaa tämä hallitus tulee tekemään. Tulevan hallituksen lähtökohdat ovat haastavat, koska kansainvälisestä taloudesta ei ole tulossa vetoapua. Lisäksi meillä on seuraavat asiat, jotka ovat edemmän tai vähemmän “kiveen hakattu”, eli näistä ei jousteta, jos em. hallituskoalitio toteutuu
- Ansiotuloveroon tulee kevennys.
- Ruuan alv pysyy alennetulla tasolla.
- Polttoaineiden ja sähkön verotus pidetään mahdollisimman alhaisella tasolla.
- Yritysten verotukseen ei tule muutoksia.
- Maataloustukiin ei kosketa
- Kokonaisveroastetta pyritään laskemaan.
- Menopuolella panostetaan puolustusmenoihin ja koulutukseen.
Miten näistä lähtökohdista saadaan valtiontalous tasapainotettua? Vastaus tässä hallituspohjassa (ja kaikissa muissakin) on, että vähän sieltä ja täältä, monista eri puroista. Työttömyysturvan indeksikorotuksiin tullaan puuttumaan. Asumistukeen tulee kiristyksiä ja lisäehtoja. Kehitysavusta leikataan. Tupakan vero nousee. Ratahankkeiden rahoitusta vähennetään ja osa näistä rahoista menee tiehankkeisiin. Erilaiset vihreään siirtymään suunnatut tuet puretaan (esim. sähköautojen hankintatuki, tuet tuulivoimalle ja vihreälle siirtymälle). Ympäristöministeriön määrärahat jäävät minimiin.
Nyt vain on kyse siitä, että mihin tämä kaikki riittää? Onko valtiontalous tasapainotettavissa näillä toimenpiteillä kaikkien tulevaisuuden haasteiden edessä? Mielestäni tällä kokoonpanolla tulee olemaan haasteita, koska liian monta asiaa on luvattu ja lukittu etukäteen, jolloin säästöpakettia on vaikeaa pitää kasassa. Oma veikkaukseni on, että suoraan tai epäsuorasti säästöjä joudutaan myös kohdistamaan sotepalveluihin ja opetussektorille. Tässäkään ei välttämättä ole ongelmaa, mutta poliitikkojen rohkeus vaalien alla puhua näistä asioista ei vain riitä.
Erityisesti Kokoomuksen meno on hämmentävää katseltavaa. Vaalikeskustelun kannalta olisi ollut parempi, jos Kokoomuksen kantti olisi pitänyt näissä säästökysymyksissä, mutta syystä tai toisesta näin ei tapahtunut ja mielestäni syyttävä sormi osoittaa Petteri Orpoon ja myös koko puoluejohtoon. Muun muassa Elina Valtonen on flopannut näissä kysymyksissä itse asiassa moneen otteeseen ja hänen kohdalla kyse ei voi olla siitä, että äly ei riittäisi. Ryhdikkäin esiintyjä numeroasioissa on ollut mielestäni Kai Mykkänen, mutta yhden ihmisen varassa homma ei vain voi onnistua.
Ongelma Kokoomuksen kannalta on, että tämä sammutettujen lyhtyjen taktiikka koetaan liian varovaiseksi. Tästä syystä Liberaalipuolue ja mahdollisesti myös muut oikeiston pienpuolueet tulevat ottamaan oman osuutensa oikeiston äänisaaliista. Nähtäväksi jää, mikä vaikutus tällä pienpuolueilmiöllä on Kokoomukselle, mutta niin suuri ongelma tässä on mielestäni kyseessä, että puoluejohdon on todella ryhdistäydyttävä ja ymmärrettävä, että heillä on nyt vakavan itsekritiikin paikka.
11 tykkäystä
Tämähän se on persujen toiminnassa aina itseäni eniten kummastuttanut. Ensin provosoidaan ja käytetään tuollaisia halpoja piikkejä omia “vastustajia” vastaan ja sitten ihmetellään, kun nämä provosoituvat ja vittuilevat takaisin. Vaikka puolueiden agendoissa on monesti hyviäkin pointteja, vesittyvät ne tehokkaasti kun muut ulostulot ovat 10-vuotiaan tasolla.
8 tykkäystä
Arkadianmäen pesänjakajat, Osa 1b
Sanna Marin – Tampereen likasta maailmantähdeksi
24.10.2016, Tampereen keskusvirastotalo. Kaupunginvaltuusto on koolla päättämässä, tehdäänkö kaupunkiin jälleen yksi iso investointi, ratikka. Myönteinen päätös on viimeistelyä vaille valmis. Osa edustajista käy jarrutuskeskustelua. Valtuuston puheenjohtaja, demareiden ensimmäisen kauden valtuutettu ja kuitenkin sen puheenjohtaja, 30-vuotias Sanna Marin pitää jöötä. Vielä 2011 opiskelijapoliitikko Marin oli jäänyt pienehköllä äänipotilla kauas kansanedustajan paikasta. Seuraavana vuonna hän nousi näkyvällä kampanjalla kaupunginvaltuustoon, ja puheenjohtajan paikan saaneet demarit päättivät repäistä kunnolla laittamalla hänet suoraan johtoon. Jotain erityistä hänessä nähtiin.
Jarrutuskeskustelusta tulee seuraavana päivänä iso uutinen ja somehitti. Marin on edellisenä vuonna noussut isolla äänisaaliilla eduskuntaan, mutta nyt hän tulee tutuksi monelle politiikkaa seuraamattomallekin. Marinin toimintaa trollauksen keskellä ylistetään. ”Tampereen maratonkiistely oli puheenjohtajan näytös”, uutisoi Helsingin Sanomat. Somessa trendaa huumori-iskulause ”Sanna Marin presidentiksi”. Jokin kokouksen tiivistelmässä osuu ihmisten hermoon; ehkä kaikki tuntevat ainakin jonkun joka on kuin Tampereen vänkääjät. Marin pysyi kokouksessa asiallisena mutta tiukkana. Hän on demareissa isossa nosteessa. Vuoden 2014 puheenjohtajavaalissa hän on vasemmistodemarina tukenut Rinnettä ja sen myötä liikettä, joka halusi viedä demareita vasemmalle Urpilaisen uudelta linjalta. Alkuvuoden 2017 puoluekokouksessa hän nousee jo ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Media on yhä kiinnostuneempi nuoresta ja sanavalmiista Marinista. Hän profiloituu haastatteluissa tiukasti asiapoliitikoksi, joka on eduskunnassa ajamassa aatteitaan.
Joulun alla 2018 Espanjan aurinkoon akkuja kevään ankaraan vaalirypistykseen lataamaan lähtenyt Antti Rinne on saanut keuhkokuumeen ja joutuu Tapanina sairaalaan. Kun lääkitys ei auta, Rinne kuvataan ja hänellä epäillään vakavaa sydänpussin tulehdusta. Hänet pakkonukutetaan ja pidetään nukutettuna yhteensä kaksi viikkoa, lyhyillä heräämisväleillä. 11.1. ambulanssikone noutaa nukutetun puheenjohtajan Suomeen, jossa hänellä todetaan sepelvaltimotautiin liittyvä ahtauma, joka vaatii pallolaajennuksen. Rinteen lihaskunto romahtaa eikä hän pysty enää liikuttamaan kuin ranteitaan. Rinne selviää, mutta tulee olemaan sivussa useista alkuvuoden väittelyistä, joissa häntä sijaistaa – tietenkin ensimmäinen varapuheenjohtaja. Marin vetää hyvin, paremmin kuin Rinne. Loppuviikoiksi Rinne palaa, mutta ei taaskaan vakuuta. Isona ennakkosuosikkina ideaaleista lähtökohdista vaaleihin lähtenyt puolue voittaa, mutta vain yhden paikan erolla. Puolueessa käy jupina.
Torstaina 28.11.2019 eduskunnan istuntosali kiehuu kyselytunnilla poikkeuksellisen kovilla kierroksilla. Koko syksyn jatkunut ja läpipoliittiseksi kirnuuntunut Postin pakettilajittelijajupakka on huipentumassa. Elokuussa Postin hallitus oli päättänyt siirtää yli 8000 työntekijää liikkeen luovutuksella toiseen yritykseen ja samalla 700 pakettilajittelijaa toisen tes-sopimuksen piiriin. Kovaa painetta AY-liikkeeltä saanut Rinne oli alkanut syksyn mittaan kritisoida päätöstä ja väittää, ettei sillä ole omistajanohjausministeri Sirpa Paateron siunausta. Kyselytunnilla Rinne väittää, että Paatero olisi elokuussa yksiselitteisesti torpannut hankkeen tapaamisessa Postin hallituksen kanssa. Paatero on pitkittyneestä kohusta murtumispisteessä. Seuraavana päivänä Postin hallituksen puheenjohtaja tyrmää Rinteen väitteet, todeten toimilla olleen valtion tuki. Paatero eroaa, ja Rinne antaa ymmärtää ettei hän ole noudattanut pääministerin ohjeistuksia; suomeksi sanottuna Rinne heittää Paateron bussin alle, jatkaen samalla Postin hallituksen rajua kritisointia. Koko oppositio vaatii Rinteen eroa, kun taas omat, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP tukevat pääministeriä. Kepu on hiljaa, mutta sen kuuluisalla kentällä kannunvalanta Rinteen päänmenoksi on jo vauhdissa. Maakuntien satraapeille lähtö eduskuntavaalien rökäletappion jälkeen hyvin vasemmistolaisen politiikan aisankannattajaksi on ottanut koville. Oireilu on syksyn mittaan voimistunut suorassa suhteessa Rinteen AY-änkyröinnin kasvuun.
Maanantaina media uutisoi Paateron elokuisesta sähköpostista demareiden puoluevaltuustolle, jossa hän avaa Postin päätöksiä. Tämä käytännössä kumoaa ne Rinteen puheet, ettei häntä oltaisi informoitu asianmukaisesti. Viisikko kokoontuu kriisikokoukseen. Kepun tuore, 32-vuotias puheenjohtaja Katri Kulmuni on saanut kovan evästyksen: Rinne ei voi jatkaa, mutta kepun koko kauden poliittista pääomaa ei ole suotavaa käyttää hänen aktiiviseen poispotkimiseen, vaan häntä on vihjaistava tekemään omat johtopäätökset. Rinne ei ole tähän valmis. Median edessä esiintymiskoulutusta ministeriön piikkiin ottanut Kulmuni takeltelee, että keskusta on erittäin sitoutunut hallituspohjaan, mutta sillä on henkilöön liittyvää epäluottamusta. Myöhemmin illalla raivostunut Rinne tulee median eteen vaatien kepulta selvää vastausta, onko se sitoutunut tähän hallitukseen vai. Rinne peräänkuuluttaa ”oikeusturvansa” perään, unohtaen että ministeri toimii aina luottamuksen varassa. Seuraavana aamupäivänä kaikki on ohi, ja seestynyt Rinne jättää eronpyyntönsä presidentti Niinistölle.
Samaan aikaan Brysselistä paluumatkalla oleva liikenneministeri Sanna Marin katselee suomalaista metsämaisemaa lentokoneen ikkunasta. Marin oli keväällä Rinteen luottonaisena itsestäänselvä valinta valtioneuvostoon. Eräs tapa karsinoida demareita on, miellyttääkö Punamulta vai Sinipuna enemmän. Rinne ja Marin ovat aina olleet tukevasti Punamulta-kulmauksessa. Heille saavutettu hallituspohja vihervasemmistolaisine tukipuolueineen oli paras mahdollinen, ja Rinne intoutui jopa maalailemaan kahden kauden työsarkaa. Ainoana kysymysmerkkinä oli traumaattisesti pienentyneen kepun mielentila, johon Marinin mielessä saattoi toisena riskinä kytkeytyä Rinteen krooninen tapa möläytellä ja sählätä. Tämä pommi on nyt räjähtänyt silmille. Marinille se tarkoittaa mahdollisuutta joka tulee vastaan kerran elämässä. Siihen on tartuttava kaksin käsin. Ultrapedantti Marin on jo miettinyt oikeat sanamuodot, ilmeet ja eleet Helsinki-Vantaan aulaan. Hän sulkee silmänsä, vastamelukuulokkeiden rouhea Rage Against the Machine -saundi puraisee mukavasti. Musiikki on yökausiin venyvän siivoamisen ohella Marinin henkireikä, se rentouttaa ennen jälleen uutta seitsemän peninkulman loikkaa kohti politiikan huippua.
”En väistä vastuuta”, Marin toteaa toimittajalaumalle lentokentällä. Marin on omaksunut suomalaisen poliittisen jargonin, jossa valtaa ei koskaan saa haluta, vaan se pitää uhrautua ottamaan vastaan. Kevättalvella 2008 vastaavanlaisen unelmamahdollisuuden saaneen Alex Stubbin varianttina oli ollut ”kun isänmaa kutsuu, silloin mennään”.
Marin saa vastaansa puolueen heinäluomalaisen klikin 37-vuotiaan suuren toivon Antti Lindtmanin, jonka kanssa hän on kilvoitellut aiemminkin. Kaksikon välit ovat hyiset, lopullinen välienselvittely edessä. Lindtman oli keväällä kieltäytynyt ministerin postista, pysyen mieluummin eduskuntaryhmän johdossa, valmiina haastamaan vihollisleirin Rinne kun sopiva sauma tulee. Vain hetki Marinin ilmoituksen jälkeen Lindtman ryntää ulos ryhmäkokouksesta kertoakseen, että ”jos puolue kysyy, en kieltäydy”.
Alkaa muutaman päivän intensiivinen runttaus. Valinnan tekee 9.12. puoluevaltuustossa noin 60 demaria. Median kyselyt eivät tuo selvyyttä suosikista. Marinin vahvan tukijan Krista Kiurun viime hetken operaatio kääntää kisan Marinille äänin 32-29. Sensaatio on valmis, Marin on noussut vuosikymmenessä täydestä tuntemattomuudesta pääministeriksi.
Maailman nuorin pääministeri
Kolme päivää valintansa jälkeen Marin edustaa jo Suomea EU:n huippukokouksessa. Valtiojohtajien kerma Macronia myöden parveilee uuden, eksoottisen linnun ympärillä. Valokuvaajien armeija ahnehtii lähikuvaa maailman kiinnostavimmasta nuoresta naispoliitikosta. Marinin look on pohjoismaisen luonnollinen; hän on keskimittainen, normaalin hoikka, pitkähiuksinen, pientä nuoruuden pyöreyttä poskissa, kevyt meikki, vieno hymy. Kansainvälinen media riehaantuu entisestään kuullessaan, että Suomea johtaa viisi naista, joista neljä on alle 35-vuotiaita. Vaihtoehto-oikeisto kiristelee hampaitaan ja ristii Marinin viisikon ”Huulipunahallitukseksi”. Haastatteluissa asiallinen Marin vakuuttelee että ”there is no trick”, ei taikatemppuja nousussa johtoon, vain omistautunutta työtä.
12.3.2020 klo 18, Säätytalo. Koronavirus on saapunut Suomeen. Tapauksia on vielä vain muutama, mutta kaikki tietävät jo mitä tuleman pitää. Edellisenä päivänä WHO on julistanut koronan pandemiaksi. Marinin hallitus on ollut tiiviissä yhteistyössä Ruotsin hallitukseen ja viranomaisiin. Yli 500 hengen tapahtumat kielletään ja etätöitä suositellaan, mutta hallitus valmistelee jo paljon tiukempia toimia. Ruotsi vetoaa Suomeen yhteisen linjan puolesta ainakin koulujen aukipidon osalta. Marin vihjaa jo poikkeusoloista, kansa ryntää hamstraamaan vessapaperia. Seuraavana maanantaina Suomi irtaantuu Ruotsin poikkeavaksi jäävästä linjasta ja sulkee yhteiskunnan alakouluja myöten. Vakavailmeinen, tummiin pukeutunut Marin latelee matolääkkeet selkeästi artikuloiden. Päätöksillä on kansan enemmistön tuki, vaikka vahingot lasten kehitykselle ja elinkeinoelämälle hirvittävätkin. Kevään mittaan pääministerin ja hänen puolueensa kannatus kohoaa kriisitilanteille ominaisesti poikkeuksellisiin korkeuksiin. Marinin tyyli kerää kiitosta yli puolue- ja vasemmisto-oikeisto-rajojen. Kesällä 2020 Hesarin Kuukausiliite julkaisee Marinista laajan, imartelevan henkilökuvan, jossa paljastetaan Marininkin kuitenkin kiroilevan ja jopa bilettäneen joskus nuoruusvuosinaan.
Talvella 2020-2021 koronapäätökset muuttuvat kompleksisemmiksi, ja kritiikki paikoin sekavaa linjaa kohtaan alkaa saada jalansijaa. Alkuvuodesta 2021 tauti rypsähtää vahvasti pääkaupunkiseudulla, ja Marin alkaa oikean koronakätensä Kiurun painostuksen alla ajaa liikkumisrajoituksia. Hanketta valmistellaan pienessä piirissä ja se aiheuttaa hämminkiä hallituksen sisällä. Sen kaaduttua eri mediat pyytävät valtioneuvoston kansliasta tietopyynnöllä hankkeen valmisteluun liittyvät asiakirjat. Ne luokitellaan salaisiksi, mitä lainoppineet kritisoivat. Kasvavien paineiden alla Marin malttaa pitkään pysyä korostetun asiallisessa ja arvokkaassa viestinnässä, mutta kun maaliskuussa 2021 eräs raportti kertoo hallituksen saaneen osakseen naisvihamielistä häirintää, hän purkautuu Twitterissä: ”Osaamaton, kokematon, Sokoksen kassa, tyttö, tyttöhallitus, huulipunahallitus, sukkahousuhallitus, uhkailu, vihapuhe, maalitus. Kyllä, naiset johtavat hallitusta. Get over it.” Twiitti saa valtavasti tykkäyksiä, mutta myös kulmien kohottelua monilta politiikan ja viestinnän asiantuntijoilta; tämä nähdään selvänä poikkeamana aiemmalta linjalta.
Huhtikuun kehysriihessä hallitus on lähellä hajoamista, kun kepu lähtee tuoreen puheenjohtajansa Annika Saarikon johdolla sotajalallle repimään itseään irti vasemmistohallituksen imagosta. Kepu vaatii paluuta budjettikehyksirn tuntumaan ensi vuonna ja täysin kehyksiin vuonna 2023. Kepu ehdottaa myös Marinin aatteiden ytimiä raapivia toimia kuten ansiosidonnaisen porrastamista. Lopulta Saarikko alistuu tuijotuskilpailussa, kehyksien reilua ylittämistä ja sitä myöden hallitusyhteistyötä voidaan jatkaa.
Toukokuussa 2021 Iltalehden Jarno Liski pääsee vihille Marinin virka-asunnossaan Kesärannassa nauttimasta aamiasedusta, jonka laillisuus on vähintäänkin epäselvä. Kansliapäällikön tulkintana on ollut, että pääministerin perheen aamiaiset kustannetaan valtion varoista. Marinin edeltäjä, juristi Rinne ei ole juuri Kesärannassa viihtynyt, ja siellä yöpyessään on väistänyt tämän miinan. Marin on luottanut asiassa virkamiesten sanaan. Syntyy kiusallinen ja tarpeettomasti pitkittyvä kohu, jonka netin meemikansa siihen asti puhtoisen Marinin veren haistaessaan herkutellen karnevalisoi. Aiemmin Rinteen legendaarisesta pekonipastasta vaivoin selviytynyt tasavallan ykkösahmija Jesse Pynnönen tarttuu haasteeseen syödä Marinin budjetilla hankittu jättiaamiainen. Yhä ärtyneempi Marin maksaa koko kautensa aamiaiset jälkikäteen. Kohun tuoksinnassa toistuu aiemmin keväällä käynyt tietopyyntöjen evääminen tai loputon pitkittäminen, mistä alkaa tulla sääntö eikä poikkeus. Marinin kanslia kontrolloi arkaluonteista ja kiusallista tietoa lain hengen rajamaille, siitä ylikin. Pääministerin ja median kukkein kuherruskuukausi lakastuu kesän korvalla omenapuiden kukkien mukana.
Irtiottoja
Kesällä 2021 Marin erkaantuu henkisesti korona-aisaparistaan Kiurusta. Rokotteet ovat tulleet kaikkien ikäryhmien saataville, ja Pietarin futisfanien levittämästä pahamaineisesta delta-variantista huolimatta Marin haluaa jo siirtyä kohti normaalioloja. Hän alkaa järjestää Kesärannassa bileitä, joihin osallistuu seremoniamestarina hänen paras ystävänsä, tamperelaisedustaja Ilmari Nurminen, joitakin kaksikon ystäviä sekä kulttuuriväkeä, etenkin pop-muusikoita. Kesäranta toimii usein jatkopaikkana ravintola Siltasesta, josta viihdelehti Seiskan verkostot ovat kesän ja alkusyksyn aikana Marinin useasti bonganneet.
Syyskuussa Marin antaa Ilta-Sanomille laajan haastattelun: ”Pääministeri Sanna Marin vaihtoi hiustyyliä polkkamalliin. Sekin tuntuu omalta osaltaan vahvistavan Marinin viestiä siitä, että Suomi on pitkän ja raskaan koronataistelun jälkeen siirtymässä uuteen normaaliin aikaan.” Jutun pääviestinä Marinilla on, että ”nyt saa mennä, kokea ja tehdä”. Tämä on viittaus kevään -20 viestiin ”nyt ei ole aika mennä mökille”. Aiempaa trimmatumpi ja menevämpi Marin nousee yhä suuremmaksi Instagram-ilmiöksi. Koronan hoidon hän ulkoistaa Kiurun, STM:n, THL:n ja HUS:n taistelukentäksi.
Lauantaina 4.12. Marin on lähtenyt miehensä Markuksen, Nurmisen sekä eräiden muiden omien ja Nurmisen ystävien kanssa viettämään iltaa. Ulkoministeri Pekka Haavistolla on samana päivänä todettu koronatartunta. Marin on edellisenä päivänä istunut Haaviston kanssa valtioneuvoston kokouksessa. Marin toteaa valtiosihteerinsä kanssa puhelimessa vastoin oman kansliansa ohjeistusta, että tässä tilanteessa kahden rokotuksensa vuoksi hän voi jatkaa iltaa. Marin jatkaa lopulta viihteellä pilkkuun saakka. Ministeripuhelimeensa hän on saanut kansiapäälliköltä ohjeistuksen välttää kontakteja ennen oman testinsä tulosta, mutta sitä Marinilla ei ole mukana. Seiska uutisoi Marinin viihdeyöstä tuoreeltaan ja soppa on valmis. Laatumediat kaivavat jutusta kulman pääministerin tavoitettavuudesta kaikissa tilanteissa. Marin joutuu lopulta pahoittelemaan. Jutusta tulee myös kansainvälinen, ja lukuisat isot mediat siteeraavat Seiskaa, joka on yön tapahtumien alkuperäislähde. Elon Musk uudelleentwiittaa meemin, jossa mies kysyy baarissa nuorelta bilehileeltä, mitä tämä tekee työkseen, ja tämä vastaa olevansa Suomen pääministeri. Kansainvälisesti Marinia ei kuitenkaan juuri lainkaan paheksuta, pikemminkin päin vastoin pidetään raikkaana, että pääministeri voi olla vapaalla, vieläpä normaalissa yökerhossa kansan parissa; absurdi ajatus useimmissa maailman maissa. SDP:n sisältä kuuluu ärsyyntynyttä jupinaa siitä, että Marin viettää hirveästi aikaa Nurmisen kanssa.
Vladimir Putin on korottamassa panoksia Ukrainan suhteen, kasaten joukkoja maiden rajoille ja Valko-Venäjälle. Hän vaatii takuita siitä, että Nato ei enää lainkaan laajene itään päin. Niinistön selkäpii tuntee muutoksen, mikä näkyy uudenvuodenpuheessa selvänä viittauksena Nato-kysymyksen ajankohtaistumiseen.
Niinistön ja Marinin suhde on ollut jännitteinen jo siitä saakka, kun Marin keväällä 2020 nöyryytti presidenttiä torppaamalla tämän ehdottaman koronanyrkin. Kun Navalnyi tammikuussa 2021 pidätettiin heti palattuaan Venäjälle, Marin keuli heti twiittaamaan että hänet tulee vapauttaa. Tämä raivostutti Niinistön, jonka mukaan tällaiset ulostulot tulee tehdä harkiten ja koordinoiden, vaikka tietenkin Suomen kanta oli sama; kyse oli pelisäännöistä ja arvovallastakin. Marin oli ottanut Twitterissä vapauksia myös Kiinan kritisoimisessa; nuoren pääministerin idealistisen iskulauseinen somekulttuuri törmäili tässäkin seitsemänkymppisen juristi-presidentin jähmeän harkittuun linjaan, eikä kipinöiltä taaskaan vältytty. Tammikuussa 2022 Marin jatkaa Niinistön ärsyttämistä kertoen kansainvälisessä haastattelussa, kuinka on ”erittäin epätodennäköistä”, että Suomi hakisi Natoon hänen kaudellaan.
24.2.2022 Venäjä hyökkää Ukrainaan. Suomen 77 vuotta voimassa ollut peruslinja ystävällisistä, kunnioittavista ja vaihtelevan nöyristelevistä suhteista itänaapuriin lentää romukoppaan yhdessä yössä. Nato-hakemuksen jättö on selviö lähes heti, myös Marinille. Vaarana tosin on, että mikäli Venäjä valtaa Kiovan, ikkuna saatetaan paiskata Suomen edestä kiinni. Ukrainalaisten sankarillinen taistelu ratkaisee tilanteen maaliskuun aikana.
Demareille ulkopoliittinen käännös on iso mutta helppo, lukuunottamatta pientä, Erkki Tuomiojan johtamaa klikkiä, joka yrittää vielä viikkojen ajan välttää jäsenyyden ajamalla Suomen, Ruotsin ja USA:n puolustusyhteistyön syventämistä. Marinin on keväällä jyrättävä nuoruudenidolinsa. Hankalampi kanto Marinin kaskessa on paimentaa virkasisko Magdalena Andersson ja Ruotsin demarit Nato-laivaan. 8.3., kun jäsenyyden hakeminen alkaa Suomessa olla selviö, Andersson sanoo että ”Ruotsin Nato-hakemus horjuttaisi Euroopan turvallisuustilannetta”. Suomi koittaa tehdä länsinaapurilleen selväksi, että se tulee joka tapauksessa hakemaan Natoon, ja molempien maiden turvallisuuden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että myös Ruotsi hakee. 13.4. Marin matkaa Tukholmaan ja varastaa shown nahkatakkia myöten itsevarmalla esiintymisellä. Kipuillen Ruotsin demarit ja koko yhteiskunta jättää 150 vuoden linjan taakseen ja seuraa Suomea. 12.5. Niinistö ja Marin julkaisevat karun yhteistiedotteen, jossa he paaluttavat jo kauan tiedossa olleen kantansa, että Suomen on ensi tilassa haettava Nato-jäsenyyttä. Raskaan kevään jälkeen on aika vaihtaa heinäkuussa vapaalle.
Marinin kesäloma alkaa 9.7. Ruisrockin merkeissä. Valokuvaaja Janita Autio ottaa katu-uskottavasta rokki-Marinista kuvan, joka sinkoaa ympäri maailmaa. Ruissista Marin seurueineen suuntaa Kesärantaan jatkoille. Mukana on vakiokalustoon kuuluvan Ilmari Nurmisen lisäksi muun muassa poptähti Alma siskoineen ja puolisoineen, influensseri Arttu Mustonen sekä tosi-tv-tähti Sabina Särkkä. Vieraat videoivat yksityiskäyttöön riehakkaita ”kesärata 2022” -videoita. Särkkä ja Alman puoliso Natalia Kallio intoutuvat suutelemaan rinnat paljaina pääministerin edustustilojen edustalla.
Marinin loma päättyy virallisesti perjantaina 5.8., mutta hän juhlii kaikki tyynni railakkaan viikonlopun, ensin perjantaina yökerho Babylonissa, lauantaina ensin eräässä yksityisasunnossa, myöhemmin ravintola Teatterin VIP-tiloissa, joissa hän tanssii muun muassa laulaja Olavi Uusivirran kanssa. Seuraavana viikonloppuna Marin vierailee Flow-festareilla, ja jatkaa aamuyöllä Uusivirran järjestämille jatkoille, joihin osallistuu jälkeen samoja vakiokasvoja joiden kanssa Marin on aiemmin kesällä juhlinut.
Keskiviikkoiltana 17.8. julkisuuteen vuotaa yksityisvideoita lauantain 6.8. juhlinnasta. Kohu paisuu, kun videon laulunremakasta kuuluu sana ”jauhojengi”. Perjantaina Marin joutuu tiedotustilaisuudessa vastailemaan kysymyksiin toimintakyvystään, alkoholin ja jopa huumausaineiden käytöstään. Hän vakuuttaa käyttävänsä alkoholia hyvin kohtuudella, huumeisiin hän ei ole milloinkaan koskenut. Hän menee kuitenkin huumetestiin, joka on negatiivinen. Samaan aikaan Ylilaudan kaikenkarvainen somelauma kaivaa yötä päivää tietoa Marinin ja ystäväpiirin kesästä, ja Kesärannan suutelukuva tulee pöivänvaloon. Ensimmäistä kertaa urallaan aina kontrolliin pyrkivä Marin tuntee, että kohu on lähtenyt täysin hänen lapasestaan. Lopulta tilanne laukeaa seuraavalla viikolla Lahdessa, kun Marin saa synninpäästön demareilta ja toriväeltä, murtuen kyyneliin lavalla. Uusia paljastuksia ei enää löydy ja kohu menettää hapen. Kohu ei lopulta juurikaan vaikuta Marinin suosioon kotimaassa.
Bilekohu ehtii nousta ykkösuutiseksi ympäri maailmaa, myös USA:n isoissa medioissa. Uutisointi ja kommentointi on jälleen Marinin kannalta paljon positiivisempaa kuin kotimaassa. Jopa USA:n konservatiivimedioiden kommenttipalstojen narratiivina tuntuu olevan, että pikkujuttu, ja ainakaan hän ei ole muumioitunut kääkkä kuten omat johtajamme. Maailman voimanaiset Hillary Clintonista lähtien puolustavat Marinin oikeutta tanssia ja laulaa. Marin on kansainvälisesti tunnetumpi ja suositumpi kuin koskaan.
Viimeinen taisto
Pääministeripuolueen asetelmat eduskuntavaaleihin eivät ole Lipposen aikojen jälkeen olleet kaksiset. Kolmissa viime vaaleissa sen osana on ollut kahdesti kepun nelossija, kerran pronssi kokoomuksen vankalla peruskannatuspohjalla. Marininkin mahdollisuuksien ainakin voittoon asti katsotaan syksyllä 2022 menneen, kun kokoomus on mennyt gallupeissa menojaan. Marin neuvonantajineen rakentaa kampanjastrategiaa teemalla ”hyökkäys on paras puolustus”. Demarit asemoidaan tukevasti koko vihervasemmistolaisen kentän ainoaksi toivoksi patamustaa perusporvarivaltaa vastaan. Marin korostaa periaattellisuuttaan sulkemalla julkisesti pois persu-yhteistyön mahdollisuuden. Kokoomuksen Petteri Orpon kimppuun hän käy vaalitenteissä kuin olisi itse oppositiojohtajana haastamassa. Marinin voimakkaat kokoomus-antipatiat kumpuavat kaukaa opiskelijapolitiikasta asti. Hän on vasemmistodemari, mikä näkyy myös puolueen talouspolitiikaltaan löysässä vaaliohjelmassa. Vasemmistoliiton äänenkannattaja Kansan Uutiset manaa, kuinka SDP koukkaa vasemmalta ohi ja vie äänet. Marin todella kuppaa kannatusta tukipuolueiltaan ja pitää itsepintaisesti kannatusasemiaan gallupeissa, samalla kun kokoomus putoaa. Marin on koko vasemmiston suosittuna ja ihailtuna keulakuvana demareiden kampanjan Alfa ja Omega, missä piilee myös riski: kun kannatus ei kumpua laajasti ruohonjuuritasolta kuten vaikkapa persuilla, on vaarana, että äänestyspäivänä liikkuvat äänestäjät eivät löydäkään harmaata demarilistaa vaalikopissa.
Oman hallituksen koira Saarikko puree Marinia kevättalvella 2023 kipeästi kylkeen torppaamalla nykypohjan jatkon. Mikäli vakuuttelu pitää, Marinin ainoa tie hallitukseen on kokoomusyhteistyön kautta, mikä olisi karvas pilleri nieltäväksi, semminkin kun kokoomus on paaluttanut valtiovarainministeriön virkamiesten madonluvut kynnyskysymyksikseen. Marin katsellee jo kohti Eurooppaa, jossa hänellä on hyvät mahdollisuudet nousta ensi vuonna EU-demarien kärkiehdokkaaksi parlamenttivaaleissa. Marinilla on nyt hyvin korkea kansainvälinen markkina-arvo, joka alkaa kuitenkin hiljalleen sulaa mikäli häntä ei enää vaalien jälkeen nähdä ulkopoliittisissa johtotehtävissä. Tulevat vaalit saattavat jäädä Marinin viimeisiksi kansallisiksi vaaleiksi pitkään aikaan.
SDP:n Lipposen jälkeistä vasemmistolaisempaa suuntausta Marin ei kääntänyt, eikä hän kokenut mitään hetkellistäkään urpilaislaista herätystä, tuskin kokee vaalien jälkeenkään. Itsestään hän loi maamme oloissa vertaansa vailla olevan kansainvälisen poliitikkotähden, joka toi myös Suomelle paljon goodwilliä. Marin tuli maamme politiikkaan hillittynä asiapoliitikkona, mutta lähtee todennäköisesti ensi vuonna maailmalle elämää suurempana persoonana, joka herättää kaikissa voimakkaita tunteita joko puolesta tai vastaan. Kukaan ei jää kylmäksi.
Useampiosaiseksi aikomani sarja päättyy ajan- ja energianpuutteeni vuoksi jo tähän.
66 tykkäystä
Todella sääli, jos sarjasi päättyy jo tähän, koska tietämyksesi poliittisesta historiasta tuntuu olevan korkealla tasolla, osaat lisäksi kirjoittaa erittäin viihdyttävästi ja samalla faktat ovat kohdallaan. Toivon, että voit harkita päätöstäsi vielä kerran ja käyt seuraavaksi läpi esim. Kokoomuksen historiaa.
Itseäni viimeiset neljä vuotta ovat hämmentäneet lähinnä siitä syystä, että Marin todella tuntuu herättävän tunteita (eikä positiivisia sellaisia) erityisesti keski-ikäisissä ja sitä vanhemmissa miehissä. Itse en ole mikään feministi, mutta tasa-arvoa kannatan ja toivoisin, että meihin kaikkiin voidaan suhtauta kunnioittaen sukupuolesta ja taustasta riippumatta. Rehellisesi sanoen mielestäni Marin on kohdannut pahimmillaan suoranaista vihaa, pilkkaa ja aggressiota, samoin kuin koko hallitus varsinkin alkuaikoina, tästä kertoo mm. yllä mainittu termi huulipunahallitus, jota ei missään nimessä käytetty kohteliaisuutena. Olen miettinyt miehenä, mistä tämä aggressiivinen asenne tulee, mutta en ole keksinyt siihen hyvää vastausta. Nämä hyökkäykset Marinia kohtaan kääntyivät varmasti osin hänen eduksi, koska ne menivät täysin kohtuuttomiksi asioiden mittasuhteisiin nähden. Toisaalta ei voi sanoa, etteikö Marinilla itsellään olisi olisi ollut halua provosoida asioita, kuten nämä “get over it” instapäivitykset osoittavat.
Suhde SDP:hen määrittää osin suhdetta myös Mariniin ja ne, jotka ovat SDP:tä vastaan ovat kovalla prosentilla vähintäänkin samalla voimalla suorastaan fiksoituneet Marinia vastaan, koska kyseessä on vaarallinen vastustaja, joka menee kaiken lisäksi monella tapaa ihon alle lausunnoillaan. Ilmiönä ja mediapersoonana Marin on omaa luokkaansa mutta välillä tuntuu, että lähes yhtä voimakas ilmiö on Marinin herättämät negatiiviset tunteet hänen vastustajissaan. Jos joku pystyy antamaan kattavan psykologisen analyysin, mistä tässä kaikessa Marin-vihassa on kyse, olisi sen varmaankin hyvin mielenkiintoista luettavaa.
Parin viikon päästä tiedämme, kuka selviää voittajana tästä tiukasta ja hyvin monella eri tasolla latautuneesta vaaliasetelmasta. Kuten aiemmin olen veikannut, Persut voittavat nämä vaalit. Lisäksi veikkaan, että SDP saa ripustaa vaalipäivän iltana hopeamitalit kaulaan ja Kokoomus ottaa vastaan pronssimitalit ihmetellen, että miten tässä nyt näin kävi. Kuvaavaa Marin-fiksaatiolle oli Mykkäsen lausunto (tai freudilainen lipsahdus) , että Marinin pitää nyt nöyrtyä. Ei Kai, ei tällä tavalla, nyt ei ole kyse Marinista eikä nöyrtymisestä vaan asioista. Vain asioihin keskittymällä voi Kokoomus pelastaa orastavan katastrofin.
10 tykkäystä
Tasa-arvo on erittäin painavassa asemassa omassa elämässäni, ja siksi juuri käsittelen Marinin toimet huomioimatta hänen ikäänsä, sukupuoltaan tai taustaansa. Kunnioitus täytyy ansaita, Marin ei sitä ole ansainnut, kuten ei olisi kukaan muukaan joka toimisi vastaavalla tavalla maan johdossa.
Tiedän että moni mm. twitterissä menee epäasiallisuuksiin ja suoranaisiin valheisiin Marinista puhuttaessa. Olen itsekin häntä tällöin puolustanut. Vastaavasti taas kritisoin häntä politiikastaan, jolloin päälle hyökätään naisvihakortin kanssa. Vaikeata on joillain keskittyä olennaiseen ja unohtaa henkilöön menemiset.
Kuiva ja mauton pääministeri, vaikka sitten Orpo, toisi kyllä hyvää vaihtelua ja voisi auttaa keskittymisessä maan asioihin henkilön sijaan.
16 tykkäystä
Oliko tässä replyosoite väärä vai mihin tämä liittyi? Kyseessähän oli pienpuolue Korjausliikkeen esiintyminen?
1 tykkäys
Jos nyt miettii Suomen hallituksia tästä päivästä taakse päin niin aika kauas saat kelata ennen kuin löytyy ns. “hyvä hallitus”. Kaikki ne aina tuomitaan huonoiksi, oli sitten johtaja mies, nainen tai jotain muuta.
Marin → huono
Rinne → huono
Sipilä → huono
Stubb → huono
Katainen → huono
Kiviniemi → huono
…
Mitä tämä mahtaa kertoa miestä äänestäjistä, jos joka ikinen kerta “hallitus on huono”. Onkohan meillä suomalaisilla vähän turhan korkeat odotusarvot siihen mitä valtiovalta pystyy korjaamaan ja mitä ei…
14 tykkäystä
Kuiva ja mauton pääministeri voisi olla hyvä juttu, mutta ei kai Matti Vanhanen enää jaksa.
3 tykkäystä
No mutta eihän Ahon ja Lipposen hallitukset nyt niin kaukana ole, vaikka olivatkin viime vuosituhannella. Tosin näissäkin tapauksissa täytyy tuomiota jakaessa miettiä, että oliko onnistuminen omaa ansiota vai seurasiko se olosuhteista.
Ahon hallituksen kohdalla tilanne taisi olla kaikessa karuudessaan sellainen, että rahahanat olivat kerta kaikkiaan kiinni. Valtiovarainministeri Viinanen kierteli ympäri maailmaa anomassa, että edes jotain saataisiin. Pahimmillaan taisi valtion maksuvalmius olla noin kahden viikon luokkaa. Siinä tilanteessa ei paljon kansalta kysytä, että mitäs kivaa saisi olla jaettavana.
Ja Lipposen hallitus onnistui vähentämään velkoja kai ennen kaikkea siksi, että Nokia toi maahan rekkalasteittain rahaa, ettei meinannut kaikki bitit kassaholveihin mahtua.
Mutta kyllähän se niin on, että kansa vaatii mahdottomia. Kaikkea hyvää sinne ja tänne ja tuonne, ja verojakin pitäisi laskea, ja joo, kyllähän se on ihan hyvä juttu, että maksetaan myös velat pois. Kuitenkin maailmanrauhaa tukien ja luonto huomioiden vastuullisuutta unohtamatta mutta kovat turvallisuuspoliittiset faktat tiukasti fokuksessa. Sorry, unohdin litaniasta innovaatiot ja tasa-arvon samalla kun kovasta työnteosta ja riskinotosta täytyy palkita.
9 tykkäystä
Jos yrityksessä vaihtuu toimitusjohtaja tai aloitetaan säästöohjelma, niin yleensä ekstraa ja turhaa löytyy ainakin jonkin verran suhteellisen helposti. Kun asioita katsotaan puhtaalta pöydältä ja tuorein silmin, niin toimintatavoissa on paljon tehostettavaa ja kustannuksia on mahdollista karsia paljonkin palvelun kärsimättä.
Julkisissa palveluissa tällaista puhtaalta pöydältä aloittamista ei juuri ikinä harrasteta, vaan byrokratia ja kustannukset pinotaan olemassa olevan päälle. Uudet lait eivät korvaa vanhoja, vaan tulevat vanhojen lakien päälle. Uudet veronmaksajien maksamat palvelut eivät korvaa vanhoja, vaan tulevat vanhojen lisäksi.
Politiikassa on paljon arvovalintoja ja kompromisseja; käytetäänkö miljardi tunnin junan rakentamiseen Hki-Turku, vai tunnin junaan Hki-Tampere, vai laitetaanko miljardi veronalennuksiin? Nostetaanko arvonlisäveroa vai “rikkaiden” tuloveroa vai kaikkien tuloveroa? Pitäisikö äänestysoikeuden ikäraja tiputtaa 16 vuoteen tai sallia kannabiksen käyttö?
Nämä ovat poliittisia valintoja ja poliitikkojen odotetaan miettivän asioita, toivon mukaan Suomen etua ajaen.
Mielestäni ei voi kuitenkaan yleistää, että äänestäjät vaatisivat mahdottomia!
Kaikki toivovat kannustinloukkujen purkamista ja verotuksen alentamista, mutta toteuttaminen on vaikeaa.
Kaikki toivovat myös ympäristön suojelua, päästöjen hallintaa ja samaan aikaan talouden maksimointia, ei mikään helppo yhtälö.
Omaan silmään kuitenkin näyttää, että politiikassa olisi valtavasti “low hanging fruit” ja ei olisi liikaa vaadittu, että poliitikot tekisivät helppoja Suomea parantavia päätöksiä ennen kuin ruvetaan taistelemaan arvokysymyksistä.
Tässä on hieman kärjistäen muutama hihaesimerkki asioista, joita pidän itsestäänselvyytenä, mutta eivät etene Suomessa ikinä mihinkään:
- Pakkoruotsi. Historiallinen jäänne. Maksaa yhteiskunnalle erittäin paljon, kun kaikki asiat on pakko kääntää myös ruotsiksi. Koululaisten rajallista aikaa ja motivaatiota käytetään täysin hyödyttämään oppiaineeseen, kun voitaisiin opiskella mitä tahansa muuta (esim oman valinnan mukaan opiskele ruotsia, saksaa, ranskaa, espanjaa, ylimääräistä matematiikkaa jne)
- Suomessa Sote-järjestelmään uppoaa valtava summa rahaa. Sote-mallia uudistettiin toistakymmentä vuotta. Kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä, että optimaalinen määrä olisi ~5-6. Silti poliittinen päätös oli tehdä 20+ aluetta. Lopputuloksena potilaat tulevat saamaan selvästi heikompaa palvelua ja isommat kustannukset
- Jos ihminen saa kielteisen turvapaikkapäätöksen, niin eikö hänen pitäisi poistua maasta? Ehkä valitusoikeus on hyvä olla olemassa, mutta onko järkeä, että sama ihminen voi tehdä loputtomasti hakemuksia/valituksia tai ihan vaan jäädä maahan ilman lupaa? Tässä olisi no brainer porsaanreikä korjattavaksi.
- Heitetään perään vakaviin rikoksiin syyllistyneiden muiden maiden kansalaisten karkotus. Luulisi olevan no brainer, mutta Suomessa käytännössä lähes mahdottomuus.
- Ei poukkoilua ja holtitonta talouden pitoa. Luulisi olevan helppo homma vrt vaikka kehysmenettely, mutta silti näköjään mahdottomuus.
- Maastapoistumisvero. Esimerkki aivopierusta, josta asiantuntijat löytävät enemmän kustannuksia kuin tuloja, mutta ajetaan poliittisista syistä. Eli etukäteen tiedossa on kulut > tulot + haittavaikutukset + lisääntyvät byrokratia, mutta tällaisia toteutetaan
- Ulkomaalaisten työntekijöiden käsittelyaikojen nopeutus. Poliittinen valinta on ketä Suomeen päästetään millaisin sopimuksin, mutta linjavedosta riippumatta luulisi olevan itsestään selvää, että kaikkien etu on nopeat käsittelyajat.
- Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus. Toteutus on täysin poliittinen, mutta jonkinlainen porrastus parantaisi työmarkkinaa isosti. Muutos voitaisiin tehdä jopa työttömän työnhakijan kannalta nettopositiiviseksi, jolloin työnhakija saisi lopulta enemmän rahaa käteen, mutta porrastuksen kautta vaikutus talouteen olisi win-win.
- Koulujärjestelmän rationalisointi. Poliittisia päätöksiä voidaan tehdä monenlaisia, mutta helpoin matalalla roikkuva hedelmä olisi inkluusio. Kaunis ajatus. Toteutus vaatii joko lisää resursseja tai inkluusiosta luopumista. Ei voi vain laittaa isoihin luokkiin eritysoppilaita ja lopettaa erityisluokkia ja odottaa kaikkien oppivan yhtä hyvin kuin ennenkin. Nyt opetusministeriö pakottaa inkluusiota ja kunnat ottavat tämän vain säästömahdollisuutena, kun erityisopetuksesta voidaan säästää
. Poliittinen valinta mitä tehdään, mutta jotain tartteis tehdä… - EU-politiikka, tuet ja moraalikato. Suomi maksaa EU:lle enemmän rahaa kuin saa suoraan takaisin, fine. Budjetteja tehtäessä rahaa jaetaan ja yleensä joku päätyy maksamaan enemmän kuin saa. Mutta voitaisiinko harkita jotain radikaalia linjavetoa, että suomalaisten veronmaksajien rahaa ei lähetettäisi missään erillisissä tukipaketeissa italialaisten kotiremonttien maksuun jne?
- Metsäpinta-ala, ennallistaminen jne. Olisiko liikaa vaadittu, että suomalaiset poliitikot, joiden pitäisi ajaa suomalaisten etuja, eivät hyväksyisi kerran kerrasta että metsäpinta-alaa lasketaan suomalaisten kannalta mahdollisimman huonoilla vertailujaksoilla, että suomalaista elinkeinoelämää ei tarvitsisi tappaa hyvesignaloinnin takia jne?
24 tykkäystä
On aika selvää, että näin huonojen hallitusten jälkeen on vain yksi vaihtoehto.
Tässä on itse asiassa syvempi merkitys, kuin pelkkä meemi. Ihmisten on äärimmäisen vaikea luopua saavutetuista eduista, oli ne kuinka triviaaleja hyvänsä. Siksi olemassaolevia etuuksia on poliitikon aina hankala leikata, mikäli sen käyttäjät ovat myös omia äänestäjiä. Tästä syystä myös Kokoomukselle on huomattavasti helpompi leikata työttömyysturvasta ja muista sosiaalieduista, kun ne äänestäjät ovat usein niiden nettorahoittajia. Samasta syystä vasemmiston on vaikea niistä leikata.
En ota tässä kantaa siihen, pitäisikö niistä leikata vai ei, minulla ei riitä siihen kompetenssi. Totean vain sen, että soisin että SDP:n toivoma 2% vuotuinen talouskasvu ja 80% työllisyys toteutuu jotta leikkauksille ei olisi tarvetta, mutta mikäli näin ei käy ja saamme vasemmistojohtoisen hallituksen, seuraava leikkauskierros vuonna 2027 on tuntuvasti kovempi kuin mitä nyt olisi Kokoomuksen johdolla edessä. Sitten ei enää naurata.
Ja vaikka Kokoomus (kuten toivon) saa hallitustunnustelijan ja pääministerisalkun haltuunsa, on hallitusohjelma täynnä kompromisseja. Mikäli päähallituspuolueena ei ole Liberaalit 20% ja KD 10% ääniosuuksilla, ne vaaliohjelman suunnitellut leikkaukset ovat varmaan huomattavasti pienempiä.
3 tykkäystä
Juuri näiden saavutettujen etujen poisvätaminen on hyvin vaikeaa.
Vasemmisto räksyttää joka tapauksessa riippumatta siitä mistä leikataan. Kokoomukselta ei ole tullut tarkkaa listaa varmaan sen takia että hekin tietävät lopputuloksen leikkauskohteista olevan suuri kompromissi. Hoitajista tuskin leikataan mitään, toisin kuin kommunistit näin yrittää malata. Juustohöylällä vqin meidön jokaisen taskusta siivu pois niin ollaan kestävämmällä linjalla. Rönsyt pois liberaalien listan mukaisesti.
Talouskasvu voi toteutua missä hallitusmuodossa vain, epätodennäköisimmin vasemmistojohdossa.
1 tykkäys
Näinhän se on, mutta kuten tuossa yksi aikaisempi kirjoittaja jo vähän asiaa pohdiskeli niin tässä meidän demokratiassamme on vähän sellainen synnynnäinen ongelma, että äänstäjä saa vaatia mitä vain haluaa. Enemmistö äänestäjistä voi vaatia jotain minkä toteuttaminen ei ole käytännössä mahdollista ja silloin tämä koko järjestelmä muuttuu vähän mielipuoliseksi.
Osa ongelmasta liittyy siihen että kansalaisia on taloudellisessa mielessä kahdenlaisia. Osa maksaa valtion menoja ja osa ei. Jos ja kun maksamattomilla on yhtä suuri äänioikeus kuin maksajilla ja jos maksamattomien osuus äänestäjäkunnasta kasvaa enemmistöksi niin järjestelmä iskee blue screeniä. Näin on mielestäni vähän jo käynytkin. 80% suomalaisista saa KELAlta jotain tukea. Meillä kasvava joukko ihmisiä valittaa ja vaatii lisää rahaa valtiolta, vaikkei oikein ole enää mitään mistä sitä kestävästi saisi verotettua lisää. Ollaan tyytymättömiä miten hyvinvointivaltion olisi pakko tehdä sitä ja tätä, vaikkei kukaan enää oikein tiedä että millä ihmeellä kaikki pitäisi rahoittaa. Tähän rahaongelmaan ei kuitenkaan tarvitse olla äänioikeutetulla mitään näkemystä, aina saa vaatia. Vaaleissa sitten voittavat ne jotka lupaavat mahdottomia asioita.
Voisi varmaan Etiopiankin köyhyyden ratkaista ihan vain lähettämällä kolme suomalaista demaria sinne. He voisivat vaatia lisää rahaa koska kansa on köyhä ja that’s it. Enemmistö etiopialaisista varmaan kannattaisi ajatusta että annetaan jokaiselle lisää rahaa joten kannatus on varmaa, varsinkin kun haukutaan ne jotka ääneen ihmettelevät että mistä sitä rahaa oikeen saadaan. Jos sosiaalidemokratia olisi toimiva ratkaisu, maapallolla ei olisi köyhiä valtioita.
20 tykkäystä
Tämä viesti on liputettu ja on siksi piilotettu väliaikaisesti.
6 tykkäystä
Hyvä että pyydät anteeksi. Tuohon ajautuu huonolla johtamisella ja johtamiskulttuurilla. Suomessa valitettavan monessa työpaikassa haetaan ns. konsensusta sen sijaan että käytössä oli jokin johtamista tukeva järjestelmä OKR, EOS jne. Harvassa paikassa myöskään osataan mitata oikeita asioita ja johtaa asettamalla tavoitteita. Ja tätä samaa näkee siis ihan terveydenhuollon ulkopuolellakin sukupuolesta riippumatta. Nimetään asiat oikein eikä ruveta liittämään tätä sukupuoleen.
14 tykkäystä
Väittäisin, että johtuu siitä, ettei ole pakkoa. Ei ole mitenkään julkisen sektorin yksinoikeus, että asiat pöhöttyy, päätöksenteko jumittuu, mitään ei tehdä ja homma taantuu sellaiseksi, että oikein kukaan ei mieti, että miksi jotain tehdään, mitä hyötyä siitä on tai mikä on se taho, jolle asioita tehdään jne. Tämä lienee aika luontainen kehitys, jota vastaan on erikseen aktiivisesti toimittava, tai se ottaa vallan.
Ihan samaa tapahtuu yksityisellä sektorilla ja seurauksena on konkursseja. Jos on riittävän suuri korporaatio, niin pystyy ylläpitämään aika paljon kaikenlaista tehottomuutta siinä, missä joku pienempi firma kaatuu aika pian, jos hommat ei toimi. Lisäksi pienemmässä firmassa usein kaikki tuntee kaikki ja homma voi pyöriä enemmän yhden ihmisen tai pienen porukan varassa, mutta isommassa firmassa ei, siksi tällaista toimintaa näkyy yleensä enemmän isoissa firmoissa.
Mutta isoissakin firmoissa on joku raja, jota ei voida ylittää. Jos tekeminen rapautuu liikaa, niin luova tuho korjaa ja joku vie markkinan ja firma tekee konkurssin. Julkisella sektorilla tämä takaisinkytkentä puuttuu, sillä vaikka virasto X toimii kuinka huonosti tahansa, niin mitä sitten? Ei markkinoille voi tulla uutta virastoa, joka ottaa nuo hommat hoitaakseen ja vaikka näin jossain tapauksissa voikin tapahtua, niin ei se silti poista kyseistä virastoa, vaan se käyttää yhä budjettinsa, vaikkei mitään tekisikään. Postia voisi pitää jossain määrin tällaisena esimerkkinä, eli vaikka yksityiset kuriirifirmat korvaavat Postin, niin ei se mihinkään silti häviä.
Siksi julkisen sektorin pitäisi olla vielä yksityistäkin parempi estämään tällaista kehitystä - naisvaltaisuudella en juuri usko olevan asian kanssa tekemistä. Käytännössä kuitenkin julkisiin johtovirkoihin valitaan poliittisin perustein, joka rapauttaa koko organisaation ja sen jälkeen laitetaan joku Yliviikari valvontakoneiston johtoon, niin lopputulos on tämä.
9 tykkäystä
Ellun Kanojen Jukka Manninen on laskenut vaalipiirikohtaiset gallupit yhteen ja päätynyt tähän:
- Perussuomalaiset 48 (+9)
- Kokoomus 40 (+2)
- Sosiaalidemokraatit 40 (0)
- Keskusta 23 (-8)
- Vasemmistoliitto 18 (+2)
- Vihreät 15 (-5)
- Ruotsalainen kansanpuolue 10 (0)
- Kristillisdemokraatit 5 (0)
- Liike Nyt 1 (0)
Tosin osa vaalipiirikohtaisista gallupeista on jo vanhentunut, mutta karkeasti näin. Hän on Kokoomuksen entinen suunnittelupäällikkö.
Uusimaa-gallup:
PS saamassa kolme lisäpaikkaa, Vihreät menettämässä kaksi.
22 tykkäystä
Valta kuuluu kansalle -puolueen edustaja sanoi ihan suoraan, että jumalan laki on ylin laki. Sinne kai se sitten kuuluu.
4 tykkäystä
En osaa ottaa kantaa itse ennustukseen, mutta ainoa järkevä tapa on just tämä, että lasketaan vaalipiireittäin, koska niin ne paikatkin sitten oikeasti jaetaan.