Tämänkertaisen kärkikolmikon edellisten kolmen eduskuntavaalien klo 20 tullut ennakkoäänipotti ja lopullinen tulos:
2011
SDP 19,5 –> 19,1
PS 18,6 –> 19,1
Kok 20,2 –> 20,4
2015
SDP 17,7 –> 16,5
PS 15,8 –> 17,7
Kok 17,9 –> 18,2
2019
SDP 18,9 –> 17,7
PS 15,1 –> 17,5
Kok 17,2 –> 17,0
SDP:n kannatus on siis pudonnut joka kerta, keskimäärin vajaan prosenttiyksikön verran. Persut on noussut joka kerta, keskimäärin 1,6 prosenttiyksikköä. Kokoomus on pysynyt melko vakaasti samoissa lukemissa, keskimäärin ihan pientä nousua.
Vaalit eivät kuitenkaan ole veljeksiä, ja pitää yrittää pohtia näiden vaalien erikoispiirteitä; ketkä vaikuttaisivat olevan nousu-, ketkä laskutrendissä? Demareiden ja persujen kannatus on pysynyt koko kevään melko vakaana, ja kisan kiristyminen on johtunut liki yksinomaan kokoomuksen usean prosenttiyksikön sulamisesta. Mitään merkittävää laskua ei ole kuitenkaan enää viimeisten parin viikon aikana ollut nähtävissä. Viime vaaleissa oli nähtävissä, että heikosti artikuloiva Rinne sulattaa demareita, kun taas persuilla oli ehkä enemmän nousutrendiä kuin nyt.
Marinin strategiana on ollut kärjekäs vastakkainasettelu molempiin kilpakumppaneihin, mutta vielä enemmän persuihin. Monesti vaalien tiivistyminen yhden kiistakaksikon ympärille on hyödyttänyt molempia; kevään 2003 Lipponen vs Jäätteenmäki on ehkä klassisin esimerkki tältä vuosituhannelta. Miten kansa suhtautuu Marinin riskirajoilla liikkuviin haastoihin? Onko pelotteleva retoriikka syöpynyt alitajuntaan vai menikö yli? Paljonko tukipuolueista vuotaa ääniä demarilaariin?
Purra pääsi vaaleihin paineettomassa tilassa: Soinin ja Halla-ahon eeppisen saagan jälkeen hän vaikutti tapettiin sulautuvalta keltanokalta jolta ei voi paljon odottaa tai vaatia. Purra on voinut nojata vankkaan ja paikoin jopa fanaattisen uskonnolliseen kannattajapohjaan ja yllättää perushyvällä esiintymisellä.
Orpo lähti kevääseen ylivoimaisena suosikkina, mutta varman voittajan mantteli on aina raskas kannettava. Pelästyvätkö inflaation ja nousevien korkojen ikeessä hikoilevat liikkuvat äänestäjät kovia leikkausnumeroita, joiden sisältöä ei tarkasti avata?
Nämä ja paljon muuta kuten pääministerin Hornet-kohu, Orpon pääministerillinen meemivirnuilu, Purran viimeisen viikon punavihreä jokerijakku, Ville Niinistön raivotilttitwiittailu Marinin viherkuppauksesta ja vaalipäivän erinomainen sää keriytyvät paksuksi vyyhdeksi jonka langat ovat mustia ja paksuja ja jonka ytimeen kätkeytyy kansan aina arvoituksellinen tahto. Ehkä ensimmäistä kertaa modernissa historiassa kolmella puolueella on mahdollisuus paalupaikkaan ennakkoäänten tullessa eetteriin. Luvassa on kutkuttavan jännittävä ilta.