Euroopan markkinoista puhutaan yllättävän vähän, vaikka ne ovat meidän “kotimarkkinamme”. Mietin tuossa bondien pitkän voittokulun katkeamista korkojen nousun takia ja vertasin Euroopan osakemarkkinoita Euroopan (valtioiden) bondimarkkinoihin.
Otin vertailukohdaksi kaksi rahastoa, Seligsonin Eurooppa-indeksirahaston ja obligaatiorahaston. Näistä löytyy yhteistä historiaa peräti vuodesta 1998 alkaen, eli 24 vuoden ajanjakso. Se alkaa olla jo oikeasti “pitkä aika” markkinoilla. Tuloksena on graafi, jossa sinisellä värillä obligaatiot ja keltaisella osakkeet:
Aika jännä lopputulos, Euroopan osakemarkkinat ovat ikään kuin kompuroineet kriisistä toiseen, kun taas korkomarkkinat ovat hyötyneet korkojen trendinomaisesta laskusta ja nousseet melkein viime päiviin saakka tasaisesti, suhteellisen pienellä volatiliteetilla. Vasta korkotason äskettäinen kääntyminen nousuun katkaisi korkojen voittokulun ja osakkeet pääsivät kunnolla ohittamaan korot.
Miten te olette suhtautuneet Euroopan markkinoihin (niin osake- kuin korkopuoli) sijoitusstrategiassanne? Itse olen jättänyt Euroopan indeksipuolen aikoja sitten ja omistan Euroopasta suoraan suomalaisia osakkeita ja Seligsonin Phoebus-rahaston kautta jonkin verran muiden Euroopan maiden osakkeita.
Alan olla yhä enemmän sitä mieltä, että Euroopassa yritys- ja rahoituskulttuuri vaan on erilaista kuin Yhdysvalloissa, enemmän pankkikeskeistä ja osakkeenomistajia ei “arvosteta” ihan samalla tavalla. Kulttuuriset erot muuttuvat hitaasti, jos lainkaan vuosien saatossa. Voin olla ihan hakoteilläkin pohdintani suhteen, olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksiänne.
Voivatko käyrät olla tosiaan kumulatiivisia tuottoja? 24 vuoden aikana osakkeissa 2.4% vuosituotto? (1.75^(1/24))
Mitä kysymykseen tulee, niin Euroopasta painotan vahvasti pohjoismaita, eniten Suomea. Eurostoxxiakin myönnän omistavani. Eurobondeja (ja us-bondeja) olen ostanut viime aikoina kuumeisesti sillä ajatuksella, että korkotason lasku, kun jotain hajoaa voi tuoda muhkeita tuottoja eikä pelkkä korkotuottokaan ole heikko verrattuna esim. Eurostonksin osinkotuottoon.
Lähtövuosi vaikuttaa arvoihin mutta kaiken kaikkiaan heikkoa suoritusta on ollut. Kahdessakymmenessä vuodessa on päästy n. 5,6% vuosituottoihin, mikä vastaa suunnilleen 6% markkinoiden kokonaistuottoa (kun hallinnointipalkkio huomioidaan). Vuonna 1998 oltiin jonkin verran korkeammalla kuin 20 vuotta sitten, se selittää, miksi vuosituotto 24 vuoden ajanjaksolla on heikompi.
Vuonna 1998 tämä oli ainoa piensijoittajan saatavilla oleva Eurooppalainen indeksirahasto, siksi käytin tätä esimerkkinä. Vertailu antaa suuruusluokan osakkeiden ja bondien sijoittajalle antamista tuotoista.
Hmm. Melko turskaissaa touhua. Voittaa juuri ja juuri inflaation. Dax 1998 4300 pinnaa ja nyt 13883. Tuottoa 222% + osingot. Rahasto 175% sisältäen osingot. Melko iso ero.
Saksan markkina on näemmä kehittynyt paremmin kuin laajemman Euroopan.
Mietin, että pörssien pitkän aikavälin tuottoja tutkitaan yleensä lähes aina Yhdysvaltain markkinoilla (varmaan, kun dataa on helposti saatavilla). Euroopan osakemarkkinoita on käytetty harvemmin esimerkkinä. Että käytämmekö me esimerkkinämme parhaiten pärjänneitä Yhdysvaltain markkinoita, mikä voi antaa vääränlaisen kuvan osakemarkkinoiden tuotoista.
Ennen kaikkea kiinnostaa, mistä huono tuotto johtuu ja voiko asiat muuttua parempaan suuntaan.
Yhdysvaltain ja Euroopan markkinoiden tuottoerosta puhuttiin suursijoittajien suulla v. 2018 syksyllä Talouselämä-lehdessä, jossa mm. Varman Reima Rytsölä piti erikoisena, että Yhdysvaltain ja Euroopan markkinoiden ero on kasvanut niin suureksi. Artikkelissa pohdittiin tulevaisuutta seuraavasti (Talouselämä 31/2018):
Nyt, neljä vuotta myöhemmin nähdään, että ainakaan tällä ajanjaksolla Eurooppa ei noussut nopeammin tai Yhdysvallat romahtanut suhteessa Eurooppaan. S&P500-indeksi on tuottanut +49%, kun Eurooppa (Euro Stoxx 50) on tuottanut +15% (molemmat dollareissa, että ovat vertailukelpoisia).
