Varsinkin vähänkin vanhempi väestö on tottunut vuosien aikana kaikenlaiseen. Sanktioiden jatkuessa kauppojen valikoimat alkaa pikkuhiljaa kapenemaan eikä tiettyjä tuotteita kohta saa kuin korkeintaan tiskin alta edes rahalla. Monille tuotteille on olemassa korvaava vaihtoehtoinen tuote, mutta esim autojen varaosien loppuminen voi alkaa harmistuttamaan.
Jos venäjä saa yhdistettyä Ukrainan koilliskulman ja Krimiltä itään hyökenneet joukot separatistialueisiinsa rintamalinjojen kilometrimäärät vähenevät ja huollon pitäisi helpottua. Toki välimatkat venäjältä pysyy edelleen pitkinä ja asukkaat vihaisina, mutta aseiden toimittaminen selustaan hankaloituu.
Ukrainan karttaa ja vallattuja alueita/venäjän joukkojen sijainteja kun katsoo niin tulee mieleen, että venäjällä voisi olla “välitavoitteena” olla Dneprin itäpuolen haltuunotto.
Eino Leino kirjoitteli yli sata vuotta sitten tähänkin päivään sopivia runoja:
”Kuin syyttäjät seisomme aamussa ajan,
Ukraina ja Puola ja Suomi ja Viro,
tuli tuiskavi myös Lätin, Liettuan pajan,
yks meillä on yhteinen tunnus ja kiro,
me selvän nyt vaalimme raakuuden rajan,
kuin lieneekin valtioviekkaus sen siro,
näät Moskova pettää, on pettänyt ennen,
ja pettävi tuhanten vuosien mennen.”
"”Terve Ukraina! Kunnias soikoon,
Huutona huomenen valkenevan!
Voimasi, lempesi leimaus voikoon
vaatia, laatia maan vapahan!
Uljas Ukraina! Nyt älä horju!
Kerran se koittaa kansojen koi.
Tyynenä, vankkana vaarasi torju,
tai jos on tarpehen, niin salamoi!
Kaunis Ukraina, kansojen suola!
Sulla on lippu ja meillä on tie.
Myötäs on myrskyssä Suomi ja Puola,
Myös Viro, Lätti ja Liettua lie.
Eespäin, Ukraina! Et ole orja,
itse jos toivot ja tahdot sa sen.
Kuuletko kuoron, mi suur’ on ja sorja
kuin meri kansojen kauhtuvien?"
ja kolmantena:
”Eikä se valkene Venäjän aamu,
ennen kuin koittaa sen kansan koi,
ennen kuin haipuu sen sorron aamu,
jonka tsaarin valtikka loi.”
