Sitä ihmettelen mihin ne 320k Ukrainaan palannutta taistelijaa ovat. Heillähän olisi silloin 2x miesylivoima, jonka voimin voisivat raivata tien auki Mariupolista ja Kharkivista länteen päin.
Olette varmaan huomanneet, että verkossa ei liiku juurikaan tietoa, missä Ukrainan joukot liikkuvat. Kartoissa näkyy yleismalkaisia sijainteja, mutta joukkojen paikoista ja koosta ei tiedetä. Välillä kerrotaan kun jotakin on tuhottu ja jokin vastahyökkäys on onnistunut. Silloinkaan ei kerrota omista tappioista ja kuinka suuri osasto oli kyseessä. Tämä ei ole sattumaa.
Lisäksi, kun saat (tuhansia) vapaaehtoisia ovellesi, et vain anna käteen rynnäkökkivääriä, osoita koilliseen ja sano “Moskova on tuolla, ala mennä”. Sen sijaan:
- Selvität mitä kaveri osaa ja mihin kykenee. → Lääkäriä ja koneinsinööriä et laita etulinjaan, jos ei ole ihan pakko.
- Koostat sopivan joukon ihmisistä, jotka pystyvät taistelemaan. Annetaan muutaman päivän - viikon pikakoulutus.
- Varustat heidät.
- Sodanjohto suunnittelee, missä tarvitaan eniten väkeä. Lähetetään sinne.
- Toista kohdat 1-4 jokaisen tulijan kohdalla.
Logistiset ongelmat koskevat yhtä lailla myös Ukrainan armeijaa kuin Venäjänkin, vaikkakin todennäköisesti vähemmän, kun ottaa huomioon sen, että armeijaa on kehitetty rankasti Krimin valtauksen jäkeen ja käytäntöjä on länsimaisen neuvonantajien avulla varmasti parannettu. Samaa ei ole nähtävästi tehty Venäjällä (katso aiempi postaukseni Venäjän kaluston huoltokäytännöistä). Jos Ukrainan armeijan oma korruptio ei ole syönyt kaluston suorituskykyä täysin, käytetään sitä. Muutoin joudutaan odottamaan länsiapua, jota onneksi nyt virtaa. Mutta tuleeko tarpeeksi?
Yhdessä artikkelissa, jonka luin, kerrottiin että palaavista (ja vapaaehtoisista) otetaan vain parhaat rintamalle, koska aseita ja tarvikkeita ei riitä jokaiselle. Tämä on ehkä hyvä, sillä ne, joita ei laiteta rintamalle, saavat tehdä jotakin muuta hyödyllistä ja muut kouluttautuvat töiden ohella. Lisäksi, tuhat tumpeloa etulinjassa tarkoittaa 950 ruumista. 10 osaavaa sotilasta saa enemmän aikaiseksi ja tulevat todennäköisemmin hengissä takaisin.
Ukrainan armeijalla ei ole tällä hetkellä henkilöpulaa (toisin kuin Venäjän armeijalla, joka etsii palkkasotilaista mistä vain löytää). Joka päivä kymmeniä tuhansia Ukrainalaisia saa lisää koulutusta ja osaamista. Joka päivä todennäköisesti tuhansia lähetetään rintamalle vapauttamaan siellä olevia yksiköitä. Rintamalta takaisin palaavat puolestaan kouluttavat lisää. Ukrainalaisten motivaatio maansa puolustamiseen on samaa luokkaa kuin Suomessa Talvisodassa. Ne, jotka eivät olleet taistelijoita aiemmin, haluavat sellaiseksi tulla. Motivaatio on keskeinen tekijä. Ukraina pystyy kääntämään sodan kulun samasta syystä, kun Suomi selvisi Talvisodasta. Eksistentiaalinen uhka ja oikeaksi koetun asian puolustaminen saa ihmisen tekemään sen mitä on tarve tehdä, paljon kauemmin ja pidemmälle, kuin olisi loogisesti mahdollista.
