Ymmärrän paljon paremmin tuommoisen kameran hornetin kyydissä (koska legacy lenskari ja koska hornetti voi kantaa melkoisesti enemmän hyötykuormaa) kuin dronen kyydissä jossa jokainen gramma kannettavaa tavaraa syö toiminta-aikaa. No, lähinnä kertoo että ihan viimeisintä huutoa tämä vekotin ei ole.
Ja protoilu on asia erikseen, siinä vaiheessa kun vehjettä aletaan massatuottaa, yleensä halutaan kuumaliimaviritykset minimoitua. Tässä tapauksessa pääsyy lienee että eipä osaa Venäjä tehdä tuollaisia kameroita jotka pärjäisivät niin ostetaan mitä helposti saadaan. Pienempi ja kevyempi ratkaisu tarkoittaisi pelkän kameramodulin hankintaa ja sen jälkeen kaiken sen ympärille rakennettavan elektroniikan ja softan tekoa jota ei välttämättä ihan tuosta noin löydy Venäjältä.
Canoni näköjään keskeyttänyt viennin venäjälle. Pitää kohta iivanan inssien keksiä korvaava laite. Varmaan seuraavaksi teipataan kyytiin joku oneplussan tai xiaomin kännykkä.
Eiköhän noita tiskin alta myydä Kiinasta edelleen kunhan löytyy kovaa valuuttaa. Pitää muistaa että Made in China on tuonut sen sivuvaikutuksen että se sama tehdas joka siellä valmistaa Virallista Merkkitavaraa jauhaa usein myös varaosa- ja kloonimarkkinoille samaa tavaraa kun silmä välttää (tai linjasto kopioidaan naapuritehtaaseen). Lisäksi jos tavaraa myydään Kiinassa ihan normaalisti, sitä myydään sitten sieltä myös eteenpäin ja eipä taida Xi:tä kiinnostaa pakotteet.
Tuossa Sueddeutsche Zeitungin ihan hyvä artikkeli siitä miten nuo kriittiset äänet Scholzin johtajuuden puutetta kohtaan Saksassa kasvaa. Varsinkin tuolla vihreiden leirissä ollaan varsin suorapuheisia, kuinka aseita Ukrainaan pitäisi toimittaa enemmän.
Lisäksi vaaditaan Bundestagin keskustelua siitä, miksi Saksa päätyi näin riippuvaiseksi venäjän energiasta. Toivottavasti tämä laiva tästä hiljalleen alkaa kääntyä.
Näin muutaman vuoden Saksassa asuneena se on edelleen aika jakautunut maa. Voi olla ihan aiheellinen pelko, että äärioikeisto saa lisää vettä myllyynsä jos ns. tavallisten ihmisten ostovoima kovasti heikkenee. Varsinkin itäisissä osavaltioissa AfDn kannatus on vaali vaalilta noussut tasaisesti. Tuollainen Ranskan tapainen kehitys ei olisi kyllä kenenkään eduksi.
Ulkomaisten firmojen läsnäolo ja isot investoinnit 30-luvulla natsi-Saksaan jakavat tänäkin päivinä mielipiteitä. Oliko Fordin, General Motorsin, IBM:n yms. läsnäolo sinisilmäisyyttä, kyynistä opportunismia vai pakon sanelemaa? Rahaahan maasta ei saanut ulos joten vaihtoehtoina oli menettää laitokset Saksan viranomaisille tai jatkaa ja investoida voitot lisätuotantoon.
Mielenkiintoista nähdä, minkälainen depatti meidän Venäjä-firmoista ja niiden valinnoista tehdä bisnestä maassa käydään tulevaisuudessa.
Mielestäni siinäkin on eroa, mikä nyt katsotaan Venäjän sotakoneen tukemiseksi tekemällä bisnestä Venäjällä. On hieman eri asia sulkeeko joku Hesburger ravintolat venäjällä kuin, että vaikka Fortum lähtisi venäjältä.
Jos Fortum nyt irtautuisi Venäjän liiketoimista sosialisoisi Venäjä voimalaitokset ja Suomi edelleen ostaisi näissä tuotettua sähköä. Tässä esimerkissä lähteminen sataisi suoraan Venäjän laariin.
Venäjällä on varsin erikoinen taktiikka ottaa omia kansalaisiian panttivangeiksi. Toimiva johto (venäläinen) joutuu lukemaan tiilenpäitä jos tuotantolaitoksia suljetaan noin vain. Herättää varmasti roimasti luottamusta potentiaalisten ulkomaisten sijoittajien joukossa pitkälle tulevaisuuteen
Fazerillahan on vielä erikoisongelma omien leipomoidensa kautta; niiden tuotannonohjaus tapahtuu etänä Suomesta. Korvaavaa softaa ei taas saa Venäjälle viedä, eikä paikallisia ole.
Venäjän talous tulee kärsimään vielä pitkään Putlerin jälkeenkin hänen tekosistaan, vaikka sellainen ihme joskus nähtäisiin että seuraaja olisi edes jotenkin tolkuissaan.
Milläs kaikella Putinin klubi on uhannut suomea ja ruotsia jos me liitytään natoon?
Ajattelin vain että kun tähän asti Putin on käytännössä toteuttanut kaikki uhkauksensa, vaikka niihin ei ole haluttukaan uskoa. Tästähän @Pohjolan_Eka jo mainitsikin aiemmin.
Virallinen mantra taisi olla, että seurauksena voi olla niin poliittisia, taloudellisia kuin sotilaallisia toimia. No, nyt luottamuksen menetyksen, sanktioiden ja länsimaiden asennemuutoksen seurauksena nuo kaksi ensimmäistä on jo enemmän tai vähemmän toteutuneet, joten siellä on Venäläisillä rajallisesti kiristettävää.
Sotilaallisella sektorilla ihan minimissään on odotettavissa rajaloukkauksia ja muuta vastaavaa kikkailua, ehkä jopa pakoilaisvirtaa tai vastaavaa rajoille, rahoitusta “hyödyllisille hölmöille” (lietsomaan mielenosoituksia) ja jotain kyberhyökkäyksiä. Jos (ja paino sanalla jos) NATO jäsenyyttä haetaan ja jonkinlainen turvatakuu hakuprosessin ajaksi tulee, niin kynnys meuhkata mitään tuota enempää kasvaa kummasti. Venäjällä ei yksinkertaisesti ole voimavaroja lähteä NATOa vastaan.
Mutta toisaalta mitä tiukemmin Venäjä eristetään ja mitä vähemmän heillä on menetettävää, sitä todennäköisemmäksi erilaiset vakavatkin kostoiskut lännen alueille tulevat (jopa terrori-iskujen organisointi).
En ihan täysin niele tuota valtavaa Saksan kritisoimista ja tilanteesta syyttämistä. Eikös Saksa todennut jo ensimmäisten viikkojen aikana, että se ei tule julkaisemaan tarkkoja mahdollisten lisätoimitusten tietoja jatkossa. Onko tämä unohdettu? Sehän pelaisi vain Venäjän pussiin mikäli julkaisisivat. Kyllä siellä tavara liikkuu.
Eikös näissäkin ole Saksan maalit? Voiko joku asiaan perehtynyt varmistaa? Kannattaa myös muistaa että tuo eripuran luominen Euroopassa on juuri sitä mitä Venäjä haluaa, todennäköisesti se myös siihen osallistuu (Saksan kritisoiminen, Ranskan presidentinvaalit). Saksalla on käytännössä imaginäärinen pistooli ohimolla, se on isossa lirissä jos Venäjä pistää kaasuhanan kiinni. Suuri osa teollisuudesta voisi pysähtyä. Kannattaako tuossa tilanteessa huudella, että laitammepa nyt 50 panssarihaupitsia itään?
Jos Saksa toimittaisi niin paljon kaikkea, miksi hallituksen omat ministerit puhuvat julkisesti, että Scholz torppaa kaikki ehdotukset? Heidän luulisi tietävän.
Venäjä ei ole toistaiseksi onnistunut murtamaan Ukrainan puolustuslinjoja sodan uudella painopistealueella maan itäosissa.
Hyökkääjän vähimmäistavoitteena on ottaa haltuunsa Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” itselleen vaatimat alueet, ylläpitää maayhteyttä Krimin niemimaalle ja pitää kiinni miehitetystä Hersonin kaupungista.
Eteneminen Sjeverodonetskin, Popasnan ja Rubižnen suunnalla on ollut hidasta. Ukrainan yleisesikunta kertoo torjuneensa neljä hyökkäystä, joiden yhteydessä 70. motorisoidun rykmentin taisteluosasto tuhoutui kokonaan. Pataljoonan komentajan ja esikuntapäällikön kerrotaan kaatuneen.
