Herättää vähän epäluuloa nuo luvut, kyllä rintamalla luulisi olevan suurempia lukuja.
Ukraina myös luo varmasti kokoajan reservissä uusia joukkoja. Ne siirretään aikanaan rintamalle.
Ukraina voittaa kokoajan aikaa kun sen puolustus ei murru, Ukraina ei pysty isoihin vastahyökkäyksiin keskittynyttä Venäjää vastaan vielä, vaan se pyrkii vaihtamaan maata itselleen hyödyllisesti tai torjumaan hyökkäkset. Ukrainan tarkoitus ei ole vielä “viedä taistelua viholliselle” vaan kuluttaa hyökkäävä vihollinen.
Tavallaan tuo Gerasimovin nimitys on kierrätystä, tavallaan ei. Hänhän on kuitenkin Venäjän sotavoimien johdossa ollut vuodesta 2012 ja siten kai Ukrainan sodassakin. Mielenkiintoista miksi hänet nyt nimitettiin suoraan vastuuseen Ukrainasta. Kieliikö se, että nyt on kyse viimeisestä ratkaisevasta yrityksestä Itä-Ukrainassa. Voi olla Putinin ohje, palaat voittajana tai sitten tulet arkussa takaisin. Sanotaan, että hän olisi lähes rintamalla johtamassa. Kuolinluvuthan on olleet venäläisillä kenraaleilla korkeat ja varmaan ukrainalaisten mielellään neutralisoisivat Gerasimovin.
Kovalla riskillä veti loppuen lopuksi varmaan oikean ratkaisun. Pakoon luikkiminen, edes bunkkeriin, olisi saattanut romauttaa Ukrainalaisten taistelutahdon kriittisinä ensimmäisinä päivinä.
Ukrainalle raskaamman tykistön toimitukset ovat käynnissä, kohtuullinen osa jo toimitettukin. Itse uskoisin Ukrainan kuskaavan tykistöä valituille alueille ja kun saavat mielesensä kokoonpanon kasaan, niin aloitetaan kunnon kurmotus. Eli kun saadaan paikallinen ylivoima tykistön iskukyvyssä ja mekanisoiduissa joukoissa, niin silloin isketään - ei aiemmin.
Näissä “rintamalla olevien sotilaiiden” luvuissa pitää ottaa huomioon seuraavia asioita:
Yksi rintamalla oleva sotilas tarvitsee 2-3 henkilöä taustatyöhön (logistiikka, sodanjohto, lääkintä, byrokratia, jne.). Eli 40 000 sotilasta rintamalla tarkoittaa yleensä 80 000 - 120 000 henkeä taustajoukoissa.
Sopivia varusteita ei välttämättä riitä kaikille. Ukrainahan on saanut paljon varusteita muilta mailta ja tämä todennäköisesti helpottaa tilannetta. Varusteeksi kun ei riitä pelkkä kokardi ja rynnäkkökivääri.
Reservistä ruotuun otetun taksikuskin koulutus ei ole välttämättä viimeisen päälle. Harrastelijat tapattavat itsensä nopeasti ja ryssivät operaatiot. Katsokaa vaikka miten vastapuoli toimii. Reserviläinen (vaikka olisikin käynyt asepalveluksen) pitää kouluttaa aseenkäyttöön, armeijan kuriin, toimintatapoihin ja vaikka mihin. Parin viikon pikakoulutuksella saat kaverin joka pysyy hengissä ehkä viikon jos on onnekas. Parin kuukauden intensiivisellä koulutuksella saat ehkä kaverin, joka tappaa vihollisia.
Kaikki pätevät sotilaat eivät ole yhtä aikaa rintamalla, kuten jo aiemmin moni totesikin. Rintamalla pidetään vain sen verran kuin on tarpeen ja reservit pidetään lepäämässä tai valmiina liikkumaan sinne, mihin tarvitaan täydennystä. Armeijan aktiivijäsenien kokonaismäärä voi hyvin olla 5-10 kertainen siihen määrään, joka on rintamalla joka hetki.
Asiaan kuuluu paljon muutakin, mutta tuossa noin alkajaisiksi.
Jotenkin olettaisin, että ainakin tuo 245 000 + 220 000 + 40 000 henkeä olisi hieman keskiverto-taksinkuljettajaa koulutetumpia aktiiveja/reserviläisiä? 40 000 henkeä ei ole tuosta edes kymmentä prosenttia.
Sen perusteella, mitä olen tässä parin kuukauden aikana uutisointia seurannut, olettaisin, että kalustopuutteet voivat olla yksi suurimpia pullonkauloja miehistön lisäämiseksi.
Samassa suhteessa jos laitettaisiin suomalaisia rintamalle, niin se olisi 5 000 henkeä. Typeränä mittasuhde-vertailuna heitettäköön, että tuon verran reserviläisiä sairastuu Suomessa koronaan pahimpina päivinä. Tai samalla laskennalla jokaiselle sotilaalle olisi parisataa metriä rajaa puolustettavana.
Mihin tämä tieto perustuu? Onko tähän jotain lähdettä?
Näissä wikipedian luvuissa tuo Deployed personnel on vuoden 2021 luku, eli ennen nykyistä Venäjän invaasiota. Kuvittelisin Venäjän hyökkäyksen jälkeen sotaan sidotun henkilöstön kasvaneen moninkertaiseksi.
Yksi asia unohtui vielä sanoa. Aktiivipalveluksessa olevat sotilaat ovat pois muusta tuottavasta toiminnasta. Eli aktiivipalveluksessa oleva sotilas ei viljele maata (paitsi Venäjällä, jonka Kamilikin on todennut), aja trukkia, ohjelmoi sovelluksia tai kaitse lapsia. Armeija siis vain kuluttaa sitä verotuloa, joita tuottavat kaikki ne, jotka ovat työelämässä eivätkä armeijassa. Harmittavasti työelämä ja armeija haluavat juuri samoja ihmisiä.
Näkisin itse asiassa kansantaloudellisesti järkevänä pitää mahdollisimman monta ihmistä tuottavassa työssä luomassa verotuloja ja kasvattavassa valtion kassaa myöskin sota-aikana. Uskon, että Ukraina voisi ainakin nimellisesti osoittaa rintamalle miljoona miestä marssimaan itään ja kun edessä oleva kaatuu, niin takana tuleva ottaa kiväärin ja jatkaa eteenpäin. Tämä oli Stalinin taktiikka ja se toimi niin kauan kuin 99% kansasta oli lukutaidottomia maaorjia joiden perheiden koko oli 8-10 lasta, joista aina liikeni rintamalle lisää väkeä sitä tahtia kun väkeä kaatui. Tämä ei vain toimi tänä päivänä. Uskon että Ukraina pyrkii laittamaan rintamalle operatiivisesti optimaalisen miehistön, lukumääräisesti maksimaalisen sijasta. Ainakin sodanjohdon tuottamat tulokset tähän saakka ovat tukeneet tätä strategiaa.
Voin toki olla väärässäkin. Joku armeijajermu kertokoon miten asia oikeasti on ja osoittakoon minulle tietämättömyyteni.
Venäjän joukoista ja tappioista on hyvinkin tarkkaa tietoa, jonka takana ovat läntiset tiedustelupalvelut. Sen sijaan Ukrainan joukkojen vahvuuksista ja tappioista ei juuri löydä tietoja, vaikka kuinka hakisi. Ne on sensuurin takana ja hyvä niin. Venäjän kyky tiedusteluun ja noiden selvittämiseen ei liene kummoinen, kun lähtivät takki auki sotaan. Mutta tuskin he venäläisiä kuitenkaan ihan pienellä määrällä joukkoja ja huollolla ovat noin ahtaalle laittaneet. Käytännössähän Venäjän armeijasta on puolet tai ylikin pelissä. Jossain twiitissä oli, että ulkomaalaisiakin olisi mukana noin 15000.
Kieltämättä media on luonut Puolasta oikeusvaltiota rikkovan, (ääri)oikeistolaisen, konservatiivisen ja uskonnolisen (ei siinä hyvässä mielessä) yms. kuvan. Ehkä arvostelu on jossain määrin ollut oikeansuuntaista, mutta liioiteltua.
Näinä aikoina Puola on kuitenkin osoittanut puolustavansa demokratiaa, vapautta ja kaikkia muita länsimaisia arvoja. Tämä ilmavoimien lainaaminen Slovakialle, jotta he voivat lähettää MiGit Ukrainaan on kirsikka kakun päällä.
Kyllä minun käsitykseni Puolasta on muuttunut positiivisempaan suuntaan.
Eihän se Kiovan epäonnistuminenkaan ollut kasvojen menetys vaan “osa strategiaa”.
Minusta on propagandaa ja bluffia puhua Venäjän “tulevasta eskalaatiosta”, “ennennäkemättömistä” tai “arvaamattomista” toimista.
Kyllä ne sikailee ja yrittävät kaikkensa.
Venäjän heikkous ei ole tietoinen valinta ja on Venäjälle mieleen jos maailma muutenkin ajattelee että tähän saakka on hyökätty vain vasemmalla kädellä.
Siltähän tämä näyttää, ettei Putinille anneta mitään ”kasvot säilyttävää perääntymistietä”. Ukrainaa tuetaan niin, että venäläiset loppujen lopuksi ajetaan pois Itä-Ukrainasta. Tästä hyvä Hesarin pääkirjoitus:
Venäjällä ei oikein ole tuosta muuta tapaa eskaloida kuin ydinase. Siellähän niistä puhuminen vaikuttaa olevan päivittäistä, mitä pystyy seuraamaan.
Kyllähän Venäjälle on tarjottu erilaisia off-rampeja ja kompromisseja vaikka kuinka paljon. Kiovasta vetäytymisen yhteydessä olisi ollut yksi mahdollisuus, muta neuvottelu ei kiinnostanut Putinia.
Jos Putin hakisi sopua tai edes ilmapiiriä neuvottelulle, hän myös lopettaisi etniset puhdistukset. Koska näin ei ole tapahtunut, on syytä olettaa, että etniset puhdistukset ovat tärkeä osa Putinin tavoitetta. On selvää, ettei mitään neuvotteluja alueluovutuksista voida käydä tilanteessa, jossa Putin murhaa tai kuljettaa väestön pois valtaamiltaan alueilta.
Näin ollen jäljelle jää sota. Ja kun sotaa kerran käydään, kannattaa länsimaiden ottaa sen voittaminen tavoitteeksi.
