Pakotteet jauhavat taustalla ja niiden vaikutusten peittely käy kuukausi kuukaudelta vaikeammaksi. Voi sanoa, että Neuvostoliiton kaatoi lopulta Moskovan ja Pietarin leipäjonot. Miten käy nyt?
Neuvostoliitostahan oli aikoinaan legenda, jonka mukaan ihmiset liittyivät jonon jatkoksi tietämättä mitä jonotetaan. Jono itsessään kertoi, että jaossa oli jotain tarpeellista.
Edelleenkään en usko, että Venäjällä (ei CCCP) syntyneet asettuisivat muitta mukinoitta jonojen jatkoksi vanhempiensa tavoin. Enemmän uskon siihen, että venäläinen soppa porisee ja kuplii kunnes kiehahtaa yli.
– Totuus on kuitenkin se, että vuoden 2022 kolmannen kvartaalin lopussa lähes viisi miljoonaa venäläistä työntekijää oli piilotyöttömyyden piirissä, 70 prosenttia heistä palkattomalla lomalla, Milov sanoo.
Noin 10 prosenttia Venäjän työvoimasta on hänen mukaansa tosiasiassa ilman työtä. Tämä on verrattavissa 1990-luvun pahimpiin vuosiin, jolloin 10–13 prosenttia venäläisistä oli työttöminä. Myös vallitseva ruplan kurssi johtaa harhaan.
– On totta, että rupla on vahvistunut, mutta vain siksi, että hallitus on vaikeuttanut venäläisten yritysten ja yksityishenkilöiden mahdollisuuksia nostaa rahaa ja vaihtaa sitä ulkomaanvaluutaksi.
Tänään kuullaan sitten tankeista.
Lukaisin aamusta muutaman amerikkalaiskommentin, joiden mukaan amerikkalaisten Abrams-tankkien toimitukset eivät tulisi edes varastoista vaan niitä jopa valmistettaisiin Ukrainalle varta vasten. Toisin sanoen toimitukset alkaisivat minimissään kuukausien päästä ja voisivat kestää vuosia.
Kyse lieneekin politiikasta, sillä Saksalle on tärkeämpää USA:n ilmoitus tankkien toimittamisesta kuin se, miten toimittaminen tapahtuu. Ukrainan kannalta kahden länsimaisen taistelupanssarivaunun ylläpito huoltoineen venäläisvalmisteisten tankkien lisäksi ei tee juuri mitään järkeä.