En ihan päätynyt noin yksiselitteiseen tulkintaan kuin Iltalehden toimittaja muistion, joka on saatavilla tämän linkin alta Valtioneuvoston päätös rajanylityspaikkojen väliaikaisesta sulkemisesta ja kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisestä tehdyn valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta, nopeasti silmäiltyäni.
Nyt hoetaan onko “tosiasiallinen”, mikä sivuhuomautuksena on kapulakieltä kaltaiselleni maallikolle, mahdollisuus hakea turvapaikkaa, jos itäraja suljetaan ja turvapaikan haulle on osoitettu vaikkapa Helsinki-Vantaa. Tästä voi kai kiistellä loputtomasti.
Toimittajalla tietysti on ollut enemmän aikaa pohtia ja lueskella muistiota kuin minulla.
Otteita muistiosta otsikon Keskeinen EU-lainsäädäntö alta
Unionin lainsäädännössä on siten asetettu jäsenvaltioille selkeä velvoite
käsitellä sen rajalla, alueella tai kauttakulkualueella tehty kansainvälistä
suojelua koskeva hakemus. Tähän velvoitteeseen ei ole säädetty joustoa tai
jätetty kansallista harkintavaltaa edes tilanteissa, joissa suuri määrä
kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä tekee
samanaikaisesti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen
…
Direktiivi ei myöskään rajoita
kansallista harkintavaltaa sen suhteen, missä paikoissa hakemus voidaan
rekisteröidä ja jättää.
…
olisi varmistettava, että tätä tarkoitusta varten nimetään ja pidetään avoinna
riittävä määrä rekisteröintipisteitä, joihin kuuluu rajanylityspaikkoja, ja että
hakijat saavat tiedon lähimmistä toimipisteistä, joihin he voivat jättää
hakemuksensa. Kyseessä on näin ollen komission toteamus siitä, miten
jäsenvaltiot voivat voimassa olevan unionin oikeuden unionin oikeuden nojalla
toimia