Euroopan turvallisuustilanne ja Venäjän aggressiot (Osa 3)

Ranskalla on maine aika hankalana kumppanina, oli kyseessä kahdenväliset suhteet, EU, Nato tai muut kansainväliset organisaatiot. Vahva näkemys omasta suvereniteetista ja ydinaseen pitämisestä pois Naton rakenteista on kuitenkin tällä hetkellä iso etu Euroopalle, vaikka tämä varmasti aiheuttanut historiassa silmienpyörittelyä kumppaneissa.

Fakta on että ydinase on ainoa tapa mahdollistaa maan muiden resurssien autonominen käyttö, joten on hyvä että Eurooppaa tukee kaksi eri komentoketjussa olevaa ydinasetta. Se mahdollistaa Ranskalle puheet joukkojen lähettämisestä ja toimisestaan omin päin niin halutessaan.

Luin jokin aikaa sitten kommentin, joka meni vapaasti käännettynä pääpiirteittäin näin: Venäjä on käyttänyt vuosia ”strategista epävarmuutta” ja ydinaseilla uhkailua edistääkseen intressejään. Se toimi pitkään, mutta nyt on keksitty vastaus. Se on strateginen epävarmuus ja ydinaseilla uhkailu, ja Ranska on yksi harvoista tahoista jolla on itsenäinen kyky tähän.

Ranskan ydinasestrategiahan on itsessään strategisen epävarmuuden käyttö. Doktriinissa ei ole tarkasti määritelty miten asetta käytetään, vaan laajasti maalattu miten voidaan käyttää kun Ranskaa uhataan, myös ensi iskun aseena. Doktriinissa tuodaan myös ilmi miten asetta voidaan käyttää vastustajan kaupunkeja vastaan ja aiheuttaa enemmän tuhoa kuin vastustaja kestää.

Piti kaivaa Charles de Gaullen kommentti ydinasestrategiasta Ranskan ydinaseen kehitysvaiheen ajalta. Yksinkertaisuudessaan nerokas ja välitti sekä välittää edelleen viestin Moskovaan.

”Within ten years, we shall have the means to kill 80 million Russians. I truly believe that one does not light-heartedly attack people who are able to kill 80 million Russians, even if one can kill 800 million French, that is if there were 800 million French.”

38 tykkäystä