Juu neuvottelu on varmasti hankalaa ja vaikea uskoa Ukrainan kannattavan touhuun lähteä. Enemmän tässä viestiä voi tulkita omien valmistelusta “tulitaukoon”, kun hyökkäämään ei pystytä.
2 tykkäystä
Niinpä, venäläiset ennenkään historiasta mitään oppineet(=varsinkaan omastaan):
”Sotaa ei voiteta sillä, että kuolee maansa puolesta, vaan että pakottaa jonkun toisen kuolemaan oman maansa puolesta”
-Panssarikenraali George Patton-
1 tykkäys
Olen hiukan miettinyt samansuuntaista jopa sinne asti, että Putin uhrataan rauhan saamiseksi sotaoikeuden käyntiin. Jos Putin luvataan sotasyylliseksi oikeuden käyntiin, muttuvat asetelmat kertaheitolla neuvotteluissa.
4 tykkäystä
Näinhän se on, joko Putin on maan sisällä eliminoitu tai muuten vaan kuollut tai hänet luovutetaan Haagiin oikeudenkäyntiä varten. Tuo etsintäkuulutus linjasi paljon. Tällä hetkellä Venäjällä ei ole vallassa sellaista regiimiä, joka voitaisiin tunnustaa neuvotteluosapuoleksi. Ei sotarikollisten ja massamurhaan syyllistyneiden kanssa neuvotella saatika tehdä sopimuksia.
19 tykkäystä
While Ukrainian leaders seek to expel Russia by force from all the territories it occupies, they also understand that the success—or failure—of the coming offensive will determine Kyiv’s hand in any negotiations that may be eventually imposed by Ukraine’s Western partners. “To be strong in any talks, Ukraine must be strong on the battlefield. That’s the way to just peace,” Mr. Zelensky said last month. “Let’s de-occupy the maximum of what we can.”
One key difference between last year’s battles and fighting today is that Russia’s giant war machine is beginning to experience shortages. Russia fired artillery as if its resources were limitless in the first several months of the war, but now appears to be running out of ammunition, making it harder to offset greater Ukrainian accuracy with sheer firepower. Analysts estimate that Russia is firing some 10,000 shells a day, down from 20,000 to 30,000 last summer—but still well above Ukraine’s 3,000 or so. Moscow is also struggling to replace huge losses of tanks, howitzers and other heavy weapons.
Such shortages mean that Russia is using older ammunition—and guns—that don’t always function properly. A Ukrainian trooper on the front line in the Zaporizhzhia region said he recently came under shelling by Russia’s 152-millimeter howitzers. However, only three out of 20 rounds exploded, all of them wide off the mark. The remaining 17 were duds, probably because they were too old and improperly stored.
12 tykkäystä
Luin Keir Gilesin kirjan “Moskovan opit”. Kirja ei ole tylsää paatosta vaan se käsittelee Venäjää välillä jopa humoristiseen sävyyn. Itselleni tämä upposi hyvin, sillä eihän Venäjää voi ottaa vakavasti, vaikka sen tekemiset pitääkin ottaa vakavasti. Ohessa pari poimintaa kirjan johdannosta. Kannattaa lukaista koko kirja.
Moskovan opit (myös Moskovan säännöt, subst., oletettavasti peräisin tiedustelupiireistä) – oletukset, asenteet ja menetelmät, joiden omaksuminen on perusedellytys operaatioiden onnistumiselle Venäjällä (ja sitä ennen Neuvostoliitossa).
Keskeisin sanoma, johon kirjassa päädytään, yhdistetään yleisimmin J. K. Paasikiveen: ”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.” Millään tavoin vihjaamatta, että Venäjää tulisi myönnytellä tai mielistellä, kirjassa argumentoidaan, että realistinen näkemys Venäjän luonteesta ja tuon luonteen pysymisestä samanlaisena kautta aikojen on olennainen seikka arvioitaessa oikeaa, asianmukaista tapaa hoitaa Moskovan-suhteita – ja näin ollen kansainvälisen turvallisuuden tärkeä osatekijä. Erityisesti Suomi on osannut yhdistää periaatteellisuutta pragmatismiin ja joustavuutta määrätietoisuuteen. Niitä tarvitaan navigoitaessa kompleksisissa haasteissa, joita Venäjä asettaa muille joko tahallaan, osaamattomuuttaan tai välinpitämättömyyttään.
Carl Haglund nosti yhtenä ensimmäisistä eurooppalaisista korkean tason poliitikoista esiin oivalluksen, että maanosaamme kohdistui Venäjän taholta jatkuva, vaarallinen hyökkäys informaatiosodankäynnin muodossa. Tämän kaltaiset johtavien päättäjien kannanotot on sittemmin myönnetty keskeisen tärkeiksi vahvistettaessa yhteiskunnan sietokykyä Venäjän disinformaatiokampanjoille, joita tätä kirjoitettaessa pidetään Venäjän korruptoimis- ja horjuttamispyrkimysten välittömimpinä ja yleisimpinä keinoina. Mainitun ajankohdan jälkeen Suomesta on myös tullut yksi profiloiduimmista koekentistä, joilla testataan liberaalien demokratioiden kykyä torjua sisäisiä uhkia – Moskovan ystäviä ja hengenheimolaisia, jotka ovat valmiit käymään häirintä- ja pelottelukampanjaa Venäjää vastaan puhuvien julkisuuden henkilöiden ja muiden teilaamiseksi. Moskovalla ei ole koskaan ollut vaikeuksia tunnistaa ongelmaisia ihmisiä, joiden lojaalius on ostettavissa edistämällä heidän tavoitteitaan, tarpeitaan ja persoonallisuushäiriöitään, ja tässä kontekstissa ero Venäjän valtion maksetun kätyrin, hyödyllisen idiootin ja tavallisen idiootin välillä menettää merkityksensä – varsinkin kun tällaiset henkilöt riemuitsevat pahamaineisuudestaan samalla tavoin kuin Venäjä.
Venäjä ei todellakaan ole arvaamaton, vaan ennustusten tarkkuus edellyttää varautumista pessimistisimpään lopputulokseen. Lyhyesti sanottuna tarvitaan kyynisyyttä, jotta Venäjä voidaan ymmärtää oikein.
Venäjä on pysynyt uskollisena historialliselle jatkuvuudelleen, ja tässä kirjassa mainitut suuntaukset ovat säilyneet. Ajatusta, jonka mukaan Venäjällä on hyvin vähän yhteistä Euroopan kanssa eikä varsinkaan yhteistä moraalia, etiikkaa tai arvojärjestelmää, kuvastaa esimerkiksi Venäjällä pitkään ja kiivaasti käyty kiista siitä, onko ehdotus perheväkivallan kieltävästä laista hyvä vai huono. Venäjä on siirtynyt jopa pidemmälle eristyneisyyden ja vainoharhaisuuden tiellä ja omaksunut entistä vihamielisemmän asenteen länttä ja omaa väestöään kohtaan.
Kirjassa todetaan, että ensimmäinen virhe, jonka länsimaalaiset tekevät tutustuessaan venäläisyyteen on se, että venäläisiä pidetään länsimaalaisina ja että he täten jakaisivat pohjimmiltaan vaikkapa länsimaiset arvomme. Tämä on suuri väärinkäsitys, jota edesauttaa se, että iso osa venäläisistä on länsimaalaisen näköisiä. He eivät ole länsimaalaisia vaikka osa näyttää länsimaalaisilta.
Venäläinen käsitys, että muiden turvattomuus turvaa Venäjän perustuu siihen kyseenalaiseen näkemykseen, että maailmassa on turvallisuutta vain rajattu määrä. (Huom. Venäjän vaatimukset etupiiristä myös esim. Suomen kohdalla ennen Ukrainan sotaa)
Kun Venäjän kanssa sovitaan jotain Venäjä kuvittelee saaneensa luvan tehdä “juttuja”. Tästä Krimin valtaus oli hyvä esimerkki. Ja kun Krimin valtaukseen ei puututtu oli luonnollisena seurauksena Ukrainan sota. Eiköhän Ukrainan sodan jälkeen muisteta jälleen hetken aikaa, mikä Venäjä on – kunnes joku tulevien vuosikymmenten Tarja Halonen tekee samoja virheitä kuin edeltäjänsä.
Venäjää ei pidä aisoissa mikään muu kuin voima. Onneksi Halosen ja suomettujien politiikka onnistuttiin kääntämään ja virheet korjaamaan – vaikeuksien kautta. Suomen tilanne tällaisen valtion naapurina tulee NATO:n myötä paranemaan huomattavasti, jos Venäjän ruokkimat NATO:n vastaiset voimat lännessä eivät lähde nostamaan päätään.
40 tykkäystä
Kirjoitin jo hyvän aikaa sitten pitkän viestin siitä millä ehdoilla sota olisi realistisesti mahdollista saada loppumaan. Päätin kuitenkin olla lähettämättä viestiä sillä oli vaan sellainen olo ettei viestiä osattaisi tulkita siten kuin olen sen ajtellut. Mutta tallensin onneksi tekstin talteen, sillä nyt on tekstille sopivampi ajankohta käsillä. Joten, tässä ajatusten virtaa:
Onko kenelläkään mielessä realistista skenaariota miten sota voisi saada mahdollisimman rauhanomaisen päätöksen lähiaikoina ilman, että kumpikaan osapuoli totaalisesti tuhoaa vastapuolta ja mahdollisesti puolta maailmaa samalla? Mielestäni on turha odottaa ainakaan että Venäjä enää tässä vaiheessa ilmoittaisi että “tavoite saavutettu, lähdetään pojat kotiin”. Ja vaikka Venäjä lopettaisikin etenemisyritykset ja alkaisi vain puolustaa saavutettuja rintamalinjoja, niin Ukraina ei ole kuitenkaan valmis solmimaan rauhaa koska aina on olemassa vaara uudelle eskalaatiolle myöhemmin. Kuvitteellisessa tilanteessa jossa sotiminen kuitenkin loppuisi, vaadittaisiin myös täysin puolueeton rauhanturvaajaosapuoli, ja tähän ei Venäjä ikinä hyväksy länsimaisia rauhanturvaajia, vaan voisi kuvitella mahdollista rauhaa rikottavan toistuvasti. Alueella liikkuvat lännen/NATOn rauhanturvaajat olisivat aika houkutteleva kohde kansallismielisille ryssille ja Venäjän propagandassa heidät helposti esitettäisiin vieläkin suurempana uhkana.
Toistaiseksi keksin ainoastaan yhden realistisen skenaarion, jossa sota voisi loppua hyvin piankin. Skenaarioon kuuluu Venäjä, Kiina, Ukraina ja kaikki voivat esittää voittaneensa jotain, vaikkakin Ukraina menettäisi maa-alueitaan.
Skenaariossa Kiina toimisi rauhanneuvottelijana ja saisi osapuolet suostumaan seuraavanlaiseen sopimukseen:
- Venäjä saa pitää noin nykyisten rintamalinjojen mukaiset valloittamansa alueet ja voisi esittää sen voittona.
- Kiina toimisi rauhanneuvottelijana ja lupaa järjestää uudella rajalinjalla rauhanturvaamisen. Tällöin Kiina pystyy ylläpitämään Kauppasuhteet sekä Venäjään että länteen ja varmistaa omalle talouskasvulleen paremmat olosuhteet. Kiina myös lisäisi vaikutusvaltaansa Euroopassa ja saisi fyysisen jalansijan Ukrainassa olevien rauhanturvaajien ansiosta. Yleinen mielipide Kiinaa kohtaan voisi kohota mutta vaatii sen ettei Kiina itse sotilaallisesti hyökkää Taiwaniin.
- Ukraina ikävä kyllä menettäisi maa-alueitaan mutta Kiinan toimiessa rauhanturvaajana, olisi solmittu rauha kestävämpi kuin lännen turvaamana. (Venäläiset eivät kovin mielellään hyökkäisi Kiinalaisten rauhanturvaajien kimppuun, sillä he ovat Venäjän kumppaneita.) Neuvotteluvalttina Ukrainan suostuttelemiseen Kiina voisi luvata massiivisen jälleenrakennuspaketin, joka takaisi myös Kiinan teollisuudelle töitä pitkäksi aikaa. Samalla toki länsimaat/NATO turvaisivat tulevaisuudessa Ukrainan turvallisuutta mutta erityisesti rajoilla vastuu olisi lähitulevaisuudessa Kiinalla.
Tiivistettynä: Venäjä voittaisi vähän sodan turmelemaa maata luonnonvaroineen. Kiina lisäisi vaikutusvaltaansa ja turvaisi omaa talouskasvuaan. Ukraina menettäisi maata mutta saisi pysyvän rauhan, massiivisen avun maan jälleenrakennukseen ja kumppaneikseen Kiinan lisäksi koko lännen.
Keksiikö joku parempaa jos realistisena mahdollisuutena ei ole Venäjän täydellinen vetäytyminen ja lupaus olla ikinä koskaan palaamatta?
10 tykkäystä
Tuollainen Kiinan välittämä rauha kasvattaisi merkittävästi sekä Venäjän että Kiinan vaikutusvaltaa. Venäjä saavuttaisi tuossa mallissa aika täydellisesti hakemansa voiton. Kiinalle se muodostaisi ennakkotapauksen Taiwanin suhteen. Ei tässä rauha nyt itsessään ole kenenkään tavoitteena ainakaan lännessä. Se voi syntyä aikanaan myös sotilaallisesti tai sille luodaan sotilaallisesti Ukrainan kannalta paljon paremmat ehdot kuin tuo malli. Mutta aika tietysti näyttää.
16 tykkäystä
Putin päiviltä, kaikki miehitetyt alueet takaisin, Venäjän sotakoneen merkittävä tuhoutuminen, venäläisen imperiumhaaveen häpeällinen loppu, taloudellisten ja teknologisten pakotteiden jääminen voimaan pitkälle tulevaisuuteen, Venäjän tekemien sotarikosten, sodanjohdon ja propagandistien tuomitseminen ja tuomioiden täytäntöönpano, Venäjän eristäminen kansainvälisessä keskustelussa, urheilussa, ja kulttuurissa, Ukraina Naton ja EU:n jäseneksi. Nämä noin aluksi.
74 tykkäystä
@Bruno_Rudolf Yritin tarkoituksella painottaa sanaa REALISTINEN tuossa tekstissä. Mainitsemasi asiat olisi kivoja mutta uskotko todella että tuo kaikki on mahdollista saavuttaa? Minä en usko, mutta toki toivon.
Disclaimerina lisään että ratkaisuni ei ole tarkoituskaan olla pelkkää kivaa ja hyvää Ukrainalle ja lännelle, vaan yritys loogisesti ilman tunteita päätellä miten rauha olisi mahdollista saavuttaa. En siis toivo esim. kiinan vaikutusvallan kasvua mutta päättelin sen olevan mahdollisesti toimiva ratkaisu ja pakollinen paha johon voidaan päätyä.
6 tykkäystä
Ei. Lännen turvaaman rauhan voi kuvitella olevan pysyvä, koska Venäjällä ei ole mitään muskeleita nyt eikä tulevaisuudessa aloittaa suoraa konfliktia lännen kanssa. Kiinaan sen sijaan tuskin voinee jatkossakaan luottaa, diktatuurit ovat arvaamattomia vaikka miten yritettäisiin motiiviensa kautta rationaalisesti ennustaa tulevaa toimintaansa.
5 tykkäystä
Neuvostoliiton talousjärjestelmä ajoi lopulta seinään. Jotain Neuvostoliitosta jäi jäljelle itsenäisten valtioiden liiton muodossa. Siitä lähtivät Ukraina ja Georgia. Hieman suoppeampi joukko entisiä neuvostovaltoja muodosti kollektiivisen turvallisuusliiton. Nyt tämä turvallisuusliitto natisee.
Putin on vauhdittanut vanhojen rakenteiden purkautumista. Mitä pidemmälle sota jatkuu sitä vahvemmin tämä kehitys etenee. Putin ei myöskään elä ikuisesti.
19 tykkäystä
Tiedän. Enkä onneksi ole CMI:n palkkalistoilla. Vihainen ukrainalainen sisälläni vastaisi noin. Ulkoisella itselläni ei ole harmainta aavistusta siitä miten tämä sota saataisiin päätökseen.
Ongelma on siinäkin, että vaikka venäläiset saataisiin takaisin rajojensa sisälle, mikä motivoisi niitä neuvottelemaan rauhasta, tilanteessa, jossa kukaan ei uskalla, ei haluaisi, eikä ole koskaan halunnut miehittää neliosenttiäkään venäläistä maata. Kaikkiin lupauksiin, että ”sori hei, vähän hyökkäiltiin, muttei tehdä niin enää ikinä”, ainoa vastaus on puuttuvan korvien loksauttamisesta kuuluvan äänen säestämä hiljaisuus.
Tilanne on toivoton. Se vähän piristää. On jokin seikka, johon tukeutua.
2 tykkäystä
Voi sanoa, että tässä tänä keväänä ja kesänä tulee tapahtumaan erityisen merkittäviä asioita ja myöhemmin vasta tiedetään, mikä on mahdollisen rauhan pohja. Voihan tilanne jossain vaiheessa jäätyäkin ilman mitään virallista rauhaa.
Mennee tuokin vierailu historian kirjoihin:
10 tykkäystä
Valitettavasti tilanne on sen verta vaikea, että tuskin kukaan pystyy ennustamaan miten tämä päättyy. Jos arvata pitäisi niin jonkinlainen myönnytys molemmilta suorilta osapuolilta, missä Venäjä saa pitää osan valtaamastaan alueestaan. Tämä voi olla epäsuorien osapuolten (erityisesti USA:n) vaikea hyväksyä, mutta yksi vaihtoehto on että sisäpoliittinen tuki sodan tukemiselle Euroopassa muuttuu mahdottomaksi kannatuslukujen valossa. Toinen vaihtoehto että sota käy yksinkertaisesti pitkittyessään lisää niin kalliiksi Venäjälle, että joutuu tyytymään jonkinlaiseen osa-“voittoon”.
Kaikki sodat päättyy aikanaan. Ehkä historiasta voisi nähdä viitteitä miten sodat ovat päättyneet erityisesti vanhoilla siirtomaa-alueilla. Käsittääkseni tämäkään sota ei tullut puskista vaan juontaa jo vuodesta 2008.
2 tykkäystä
Se on mielestäni hyvin selvää että Ukraina ei hyväksy skenaariota jossa Venäjä pitää kaiken mitä tällä hetkellä on hallussa. Sen sijaan siitä yritetään ottaa kaikki mahdollinen takaisin voimakeinoin, todennäköisesti seuraavaan 3kk sisään.
Sen sijaan on hyvinkin mahdollista että loppuen lopuksi joku osa osastosta Krimi + venäjämieliset mielikuvitustasavallat idässä jää Venäjälle. Ikävä kyllä. Ainoa tapa miten näin ei kävisi on että Venäjä ajetaan sieltä pois voimakeinoin. Tai no, ehkä skenaario jossa Venäjällä vaihtuu johto väkivalloin ja uusi johto haluaa pesäeroa vanhaan, tällöin olisi mahdollista että todetaan vaan että pitäkää tunkkinne. Putinin johtama Venäjä ei noita suosiolla pois anna.
Ja kyllä, niin kauan kuin nykyjohto jatkaa, mikään tällainen rauha on vain tauko antaa Venäjän kasata pakkansa uudestaan ja uusi yritys on vain ajan kysymys.
12 tykkäystä
Jos rauha tulee. Näkisin, että Venäjä ei voi saada Krimiä ja mielikuvitustasavaltoja. Venäjän on pakko luopua jostakin, mutta mikä se olisi? Krimistä venäjä voisi luopua, koska on maantieteellisesti kaukana venäjästä. Mielikuvitustasavallat ehkä voisivat pitää, mutta eivät molempia. Venäjäkin joutuu pohtimaan missä antaa periksi, jos mielii saada rauhan.
Ukraina EU:hun ja Natoon ja Krim takaisin Ukrainalle, voisi olla yksi lähtökohta rauhalle. Jäädytetyt varat Ukainan jälleenrakennukseen ja loput Euroopasta.
Kokonaan ei todennäköisesti tapahdu, sanoin “joitain osia”. Nolla neliömetriä olisi liian iso pala nieltäväksi Venäjän puolella, ellei tähän pakoteta väkisin. Lopputulos tulee olemaan jotain väliltä “reilusti vähemmän kuin mitä Venäjällä on hallussa nyt” ja “nolla”.
3 tykkäystä
Sodan päättymiseen joltisenkin järjellisesti ajassa on vain yksi tie. Hallinto vaihtuu Venäjällä ja erikoisoperaatio päättyy. Se ei tarkoita demokratiaa kuin näennäisesti. Kiina tarjoaa turvatakuut nykyiselle hallinnolle, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole ja palkintona päättää mikä porukka on jatkossa vallassa. Länsi ei ole niin Putinin hengen kipeä, ettei tuota myönnytystä antaisi ainakin joksikin aikaa. Krimin omistus on iso kysymys. Siinä voisi toteutua Ahvenanmaan malli.
Toinen tie on kapina ja vallankaappaus Venäjällä, mutta se olisi Kiinan kannalta huono vaihtoehto.
3 tykkäystä
Näin taidettiin menetellä Saksan kanssa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. 20v myöhemmin alkoi sitten toinen maailmansota.
4 tykkäystä