Urbaanihuhu, korostan sanaa huhu ja varsinkin urbaani, kertoo että Ranskan “Storm Shadow” ohjukset ovat kaikki ER versiota eli Ranska ei ole tehnyt rajoittimia omiinsa, Ranskan “Storm Shadow”:illa pitäisi siis teoriassa olla luokkaa 500 km ulottuvuus vaikka se paperilla 250 km onkin…
Since the SCALP missile has standoff capabilities – meaning that it can be fired from a safe distance away – it won’t be dropped directly from the front line…
Kyiv has promised Paris not to use these missiles outside of its internationally recognised borders…
…The number of missiles delivered to Ukraine has not been specified. The number "is quite significant…
Venäjä on vetänyt lähes kaikki asevoimiensa joukot pois Valko-Venäjältä, Ukrainan rajavartiosto kertoo Ukrainska Pravdan mukaan.
…Rajavartioston tiedottaja Andrii Demtšenko sanoi lehdelle, että vetäytyneet joukot olivat harjoittelemassa Valko-Venäjällä…
(=nyt niitä tarvitaan vallan jossain muualla, Bahmutissa kenties…?)
Toisaalla raportoidaan, että etelä-rintamalla Venäjä on korvannut reservi-joukkoja merijalkaväellä, mikä myös kertoo kulumisesta. Epäilen vaan, että Venäjä kykenee vielä tuottamaan uutta massaa juoksuhautoihin, ihan jo uusia ikäluokkia ajatellen jotka täyttävät vuosittain 18v.
Todelliseen elämään ja nimenomaan sotaan erikoisoperaatiohämäyksistä pikkuhiljaa heräävä anekseeraajan kotirintama ei nimittäin välttämättä tule kovin pitkään tykkäämään hyvää tuostakaan vääjäämättömästä kehityksestä…
Sijoittajana sitä on tottunut seuraamaan kaikenlaisia, pieniä ja isoja, signaaleja. Toisinaan niille antaa painoarvoa välittömästi ja toisinaan ne sivuutetaan tai ne jäävät odottamaan lisävahvistuksia. Toisinaan kaduttaa, että yksittäistä signaalia ei ole ottanut riittävän vakavasti. Toisinaan kannattaa toimia jo silloin, kun kokee hermostuneisuutta sijoituksen suhteen.
Viime viikkoina ja päivinä on tullut paljon pienempiä ja isompia signaaleja siitä, että Ukraina voisi kyetä suurempaan läpimurtoon hyvinkin pian. Viimeisimpänä merkittävänä signaalina pidän sodan kulkua ja armeijan puutteita Zaporizzjassa arvostelleen venäläiskenraali Ivan Popovin siirtämistä syrjään.
Ukraina on hyödyntänyt tehokkaasti HIMARS- ja Storm Shadow -ohjuksia iskuissa miehitettyjen alueiden logistiikkaan, asevarikoihin ja joukkoihin. Tämä syö Venäjän kykyä päivä päivältä. Nyt Ukrainan asearsenaaliin ollaan lisäämässä tai lisätty ranskalaisten SCALP-ohjukset ja amerikkalaiset rypälepommit, joista jälkimmäisellä voi olla merkittävä rooli Venäjän puolustuslinjojen heikentämisessä.
Jos Venäjän reservit todella ovat loppumassa ja joukkojen rotaatio on estynyt tai häiriintynyt, kuten jutussa väitetään, voi tilanne rintamalla muuttua nopeasti. Vaikka sodankäynti ja aseet ovat muuttuneet sitten viime sotien, monet asiat ovat pysyneet entisen kaltaisina. Historiasta löytyy monta esimerkkiä taisteluista, joissa asemasota on kääntynyt merkittäviksi läpimurroiksi ja suurten alueiden nopeaksi valtaamiseksi. En epäile, etteikö puolustuksen romahtaessa tilanteet muuttuisi edelleen nopeasti.
Meillä kaikilla oli sama toivo siitä että sota todella olisi vain putinin sota eikä tavallisilla venäläisillä olisi oikeasti halua olla osallisena. 1,5 vuotta myöhemmin mitään merkkejä ei ole kotirintaman murtumisesta. Sadat tuhannet ellei jopa miljoona venäläistä ovat henkilökohtaisesti kokeneet mitä erikoisoperaatio tarkoittaa kun joku lähipiirissä on dööd. Ehkä ei kannata enää uskoa että neukkukansa tämän saisi loppumaan. Kyllä neukut elävät ihan omassa maailmassa eikä meidän elinikä riitä siihen että näkisimme muutoksen tapahtuvan.
Venäjä ei ole toimittanut Iranille su-35 hävittäjiä aikataulussa. Olisi mielenkiintoista jos Iran vastavuoroisesti lopettaisi drone toimitukset Venäjälle.
…kuten sanottua tässä täysin mielettömässä sodassa “turhaan” kuolleiden määrä on lopultakin se tekijä, joka mir-fantasioiden suunnan muuttaa, vai muuttaako sittenkään…
Eilisen luvut. Silmään osui lähinnä otsikoita että jollain akselilla oli Ukrainan puolesta edetetty noin puolitoista kilometriä, mutta suhteellisen hiljainen päivä:
Pekka puhuu tässä vahvasti doktriinilähtöisesti, mutta hänen neuvojaan kuuntelemalla ukrainalaisten länsikalusto tuhoutuisi noin viikossa ja Venäjä saisi aloitteen. Venäläisten puolustuksen todellisen vahvuuden paljastuttua olisi mielipuolista keskittää joukkoja läpimurtohyökkäykseen ilmaherruuden omaavaa syvyyspuolustukseen ryhmittynyttä vihollista sen valmisteltuja tuliasemiin vastaan toistaitoisilla joukoilla. Vuhledarissa nähtiin hyvää esimakua siitä, mitä käy kun yrittää pakottaa läpimurtoa joukkoja keskittämällä ilman läpimurron edellytyksiä. Ukraina etsi Venäjän heikkouksia etelärintamalta, homma ei toiminut ja nyt ollaan palattu takaisin ukrainalaiseen sodankäyntiin.
Ukrainan suunnitelma on tällä hetkellä tehdä kevyitä hyökkäyksiä taktisesti hyödyllisiin maastokohtiin, jotka pakottavat venäläisten tykistön ja ilma-aseen reagoimaan, tuoden ne tuhoamisetäisyydelle. Tätä tullaan jatkamaan niin pitkään, kunnes edellytykset laajemmalle etenemiselle syntyvät. Ukrainalla on huomattava etu tässä taistelutavassa länsikaluston ylivertaisuuden, paremman logistiikan ja korkeamman taistelutahdon vuoksi. Tätä samaa tehdään myös Bah’mutissa, missä ukrainalaiset hallitsevat kaikkia kaupunkiin kulkevia reittejä tykistöllään ja näin aiheuttavat kovia tappioita venäläisille, jotka yrittävät väkisin pitää kiinni kaupungin hallinnasta.
Muistatteko mitä kävi vuosi sitten kun Hersonin vastahyökkäys alkoi? Mediassa alkoi hirveä valitus, kun vastahyökkäyksen etenemistä ei voinut seurata suoraan kartalta ja uhattiin että länsimaat lopettavat tuen ellei Ukraina onnistu Hersonin pikaisessa valtauksessa. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän että sotia ei voiteta maalaamalla karttaa omalla värillä, vaan tärkeämpää on tuhota vastustajan kyky vastustaa etenemistä, jotta hyökkäys voi ylipäätään onnistua. Tämä voi itsessään jo vaatia kuukausien pituiset esitaistelut, ellet omaa modernia länsimaista armeijaa, joka pystyy voittamaan rosvovaltioiden roskajoukot toinen käsi sidottuna selän takana.
Ymmärtääkseni Pekan näkemys on, että Ukrainan on hyökättävä kunnolla tämän kuun aikana jos se haluaa vallata alueita. Mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä enemmän Venäjä linnoittautuu ja vahvistuu.
En ole täysin varma jaanko näkemyksen Pekan kanssa siitä, että aika on Venäjän puolella. Paljon riippuu siitä kuinka kauan ja kuinja paljon länsi on valmis tukemaan Ukrainaa.
Uralvagonzavodilla on parhaimmillaankin kyky tuottaa muutamia kymmeniä vanhentuneita T-90 tankkeja kuukaudessa, hyödyntäen osia Venäjän mätänevistä panssarivarastoista muodostaen varsinaisia Frankensteinin tankkeja. Moderneja tankkeja Venäjä ei pysty tuottamaan käytännössä ollenkaan, vaan kaikki tuotokset ovat T-72 -johdannaisia. Yhdysvallat pystyy Abrams-koulutusohjelman päästessä täyteen vauhtiin toimittamaan vastaavia määriä, mutta laadullisesti parempia panssarivaunuja.
Tankkien tuotanto ei kykene muuttamaan sodan kulkua, koska Venäjän armeija rapautuu taisteluissa huomattavasti ukrainalaisia nopeammin ja länsimaat tarjoavat yhä laajempaa osaa sotilasteknologiastaan Ukrainan käyttöön. Sotilaiden koulutus tehokkaiksi taistelijoiksi vie pirusti aikaa, eikä nykyinen tappiotahti ole millään tavalla kestävää. Kyse ei ole pelkästään siitä, että joudutaan käyttämään T-55 suoratulitykistönä, vaan myös uusien sotilaiden kyvystä taistella näillä heikommilla aseilla. Tykkimiehissä on nyt ollut kova kato, eivätkä nuo uudet korvaavat sotilaat välttämättä ole sieltä parhaasta päästä
Etelä-Korean presidentti yllätysvierailulla Ukrainassa. Nytkö alkaa aseita vihdoin virtaamaan tuosta Aasian asepajasta?
