@Kale-possu erinomaista analyysiä jatkaa Politico (puolueeton politiikan julkaisu, jota voin suositella kaikille). Trumpille - kaikkien autoritääristen hahmojen tapaan - on tärkeää esiintyä voimakkaana, päättäväisenä ja aikaansaavana henkilönä. Tämä on hänelle ehkä tärkeämpää kuin mikään muu, sillä koko hänen persoonansa ja uransa rakentuu kovan kaverin imagolle.
Tämän eräs seuraus on se, että hän ihailee henkilöitä, jotka ovat koviksen maineessa ja joita totellaan kyselemättä. Autoritaariset johtajat ovat aina tällaisia. Tästä johtuen hän luonnollisesti katsoo Putinia, Erdogania ja Xi:tä ylöspäin, sillä hän peittelemättä haluaa olla samanlainen. Hän ei salaa sitä.
Tämä on luonut hänelle eräänlaisen ongelman valtaannousun aattona. Hän on aina halunnut olla ihailemansa Putinin kaveri, saada tältä arvostusta ja kunnioitusta. Kuitenkin, maailmanpolitiikka on johtanut hänet tilanteeseen, jossa hänen pitää valita kahdesta vaihtoehdosta:
- Olla Putinin kaveri ja saada tältä ja Xi:ltä suitsutusta.
- Olla Ukrainan kaveri ja saada kaikilta muilta suitsutusta.
Vaihtoehto 1 tarkoittaisi käytännöstä Ukrainan heittämistä bussin alle ja Eurooppa jäisi yksin käsittelemään Venäjän ongelmaa. Lisäksi, USA:n Venäjän pakotteet purettaisiin ja tämä lisäisi Venäjän sotaponnistusten tehokkuutta huomattavasti. Seurauksena tällä olisi Yhdysvaltojen kaikkien liittolaissopimusten tuleminen arvottomaksi kahdesta syystä:
A) Budabestin sopimuksessa USA oli yksi Ukrainan turvatakuiden antaja. Tämä lupaus on jo nyt kokenut suuren inflaation Bidenin johdosta.
B) Bidenin lupaus Helmikuu 2022 hyökkäyksen jälkeen useaan otteeseen “US will stand with Ukraine ‘as long as it takes’” ja 2023 “US will not walk away from Ukraine”
Tämä vaikeuttaisi Yhdysvaltojen kaikkia tulevia “diilejä” ja sopimuksia, sillä maailmalla on luotettu siihen, että Yhdysvallat pitää lupauksensa presidentistä riippumatta. Lisäksi se loisi Eurooppaan suuren turvallisuusvajeen, sillä Eurooppa ei ole - miksiköhän? - valmistautunut siihen, että voisi tukeaa Ukrainaa riittävästi ja tällä voi olla katastrofaalisia seurauksia kaikkien Euroopan maiden kannalta.
Tällä olisi paljon vaikutusta myös Trumpin tärkeimpään ulkopoliittiseen tavoitteeseen, Kiinan vaikutusvallan ja teknologisen kehityksen rajoittamiseen. Putinin voittaessa myös Kiina voittaisi. Tämän lisäksi myös Yhdysvaltojen kaukoidän liittolaiset - Etelä-Korea, Japani, Indonesia, Australia - ja monet muut maat tulkitsisivat asian siten, että kun tilanne käy hieman hankalaksi, USA heittää pyyhkeen kehään. Turvallisuutta haetaan muualta. Ehkä olisi hyvä idea olla Kiinan kanssa kiva kaveri, vaikka niiden vaatimukset ja politiikka ehkä vähän sylettäisivät. Taiwankin voisi vähän katsoa asennettaan…
Vaihtoehdon 2 valittavana Trumpilla on paljon voitettavaa. Mikäli Venäjää ei saada suostumaan mihinkään kohtuulliseen rauhaan - tämä voi olla vaikeaa, sillä Putin on uhrannut niin paljon ja toistaiseksi saavuttanut niin vähän - voi Trumpin realistinen vaihtoehto olla aukaista kaikki tukihanat Ukrainalle ja antaa sen ajaa Venäjä pois alueeltaan. Tällä hän saavuttaisi ainakin seuraavat asiat:
- Eurooppa hurraisi Trumpille
- Ukraina olisi ikuisesti kiitollinen
- Yhdysvaltojen liittolaiset vakuuttuisivat (ainakin kasvotusten) siitä, että tuki tulee tarvittaessa
- Kiina, Iran ja Pohjois-Korea saisivat kaikki nenilleen
- Trump saisi jatkossa “diilejä” paljon helpommin kuin aikaisemmin
- Ukrainan luonnonvarat olisivat länsimaiden - ei Venäjän - käytössä kauppasopimusten, eikä riiston, kautta.
Mitä Trump sanoo?
“Together, we will secure peace through strength, and make America, and the world, safe again!”
This is the pledge of U.S. President-elect Trump.
Venäjän tarkoitukset ovat tulleet kaikille selviksi. Kuoleva suurvalta haluaa takaisin suuruuteen ja tuhoaa sillä itsensä ja naapurinsa. Venäjän lupaukset ovat tyhjiä, sillä se on rikkonut ne kaikki.
Whether in Chechnya, Georgia or Ukraine, Moscow’s wars are the natural product of an empire still clinging to its past. And if Trump’s promise is to mean anything, it must confront this truth: Russia’s war is one of conquest, and it can only end with the defeat of this empire.
Ukraina on käynyt kohta kolme vuotta sotaa, joka olisi voinut olla ohi jo samana vuonna, jos Ukrainan tukea ei olisi säännöstelty. Bidenin, Scholzin ja lännen mikromanagerointi on luonut sotanäyttämön, jolla ei ole loppua, ei rauhaa, eikä kenelläkään turvallisuutta. Sen sijaan managerointi on mahdollistanut sodan eskalaation, joka on nähtävissä Georgiassa, Afrikassa ja Venäjän toimina tehdä subersiota euroopan valtioissa, kuten Romanian viimeiset vaalit osoittivat. Ukraina ei voi jatkaa näin loputtomiin ja Putin ei tätä lopeta.
But Ukraine’s courage and determination aren’t limitless; they are extraordinary, but they are finite. And this freedom-loving nation deserves not a trickle of aid but a torrent — to match what’s at stake.
Trump voi nähdä nyt itse, kuinka vastuuton johtaminen vuosikymmenien aikana on johtanut tähän tilanteeseen. Obama ei reagoinut Georgian 2008 sotaan juuri mitenkään. Syyria käytti kemiallisia aseita - Obaman punainen linja - 2013 ja 2018 välisenä aikana useita kertoja ilman rankaisua, Venäjä miehitti Krimin ja Ukrainan itäosat 2014 jälkeen. Palkinnoksi Saksa rakennutti Nordstreamin kaksi kaasuputkea.
America’s missteps didn’t begin in 2022 — nor in 2014, when Russia invaded and annexed Crimea. They stretch back decades. More recent examples include Georgia’s invasion in 2008, which went unanswered; the downing of flight MH17, which was was downplayed; and Moscow’s support for Syrian dictator Bashar Assad in 2015, which went unpunished, even as he gassed his own people.
Bidenin toimet, jos niistä voi jotakin positiivista hakea, on sen alleviivaaminen, että puolittainen tuki ei johda rauhaan.
Our “escalation management” has essentially provoked the very aggression we sought to avoid. Still, we stubbornly refuse to learn this lesson: Russia, history tells us, is deterred by strength and emboldened by weakness.
Viimeksi Bidenin harjoittama eskalaation välttämispolitiikan konkurssi tekee yhden asian selväksi: Trump ei voi olla samaan aikaan Putinin kaveri ja kova kaveri. Hänen pitää valita. Trumpin viimeaikaisten kommenttien perusteella uskon, että tämä on käynyt hänellekin selväksi. Ja Ukraina varmasti tekee hänelle selväksi, että se jatkaa taistelua, vaikka Yhdysvallat leikkaisi kaiken tuen. Ja tämä olisi Trumpin kansainvälisen politiikan konkurssi. Kenet hän saisi mukaan Kiinaa vastaan, jos liittolaiset jätetään susille?