Ukrainan vallankumous syntyi täysin orgaanisesti Ukrainan presidentin yksipuolisesti kumotessaan Ukrainan parlamentin ylivoimaisella enemmistöllä hyväksymän aikomuksen allekirjoittaa assosiaatiosopimus EU:n kanssa, Venäjän painostaessa häntä energia-aseella ja sodalla. Venäjä oli jo aiemmin myrkyttänyt Janukovytšia edeltävän Ukrainan presidentin (kuvassa), joten uhka oli varmasti aito ja erittäin vakava.
Rauhanomaisiin protesteihin osallistui yli puoli miljoonaa ihmistä, eikä kyseessä ollut mikään äkillinen koordinoitu hallintorakennusten kaappaus toisin kuin “aktivistien kansantasavaltojen” tapauksessa:
Nyt kun kerran retorisesti kysyit, niin vastaa toki, että mikä maa tuki Ukrainan “vallankaappausta?” Mitään uskottavia todisteita ei julkisuudessa ole ainakaan minulle tullut vastaan, että kyseessä olisi ulkopuolisten masinoima operaatio, vaikka olen seurannut maan tilannetta yli vuosikymmenen. Salaliittoteoreetikot nojaavat siihen yhteen puheluun, jonka kaikki olemme kuulleet ja joka ei sisällä mitään todisteita aiheesta.
Tämä entinen Ukrainan presidentti Viktor Janukovyč on nyt turvassa Moskovan liepeillä. Hänen neuvonantajansa vuosina 2006-2014 oli Paul Manafort, joka toimi myöhemmin vuonna 2016 Donald Trumpin kampanjapäällikkönä.
Myöhemmässä vaiheessa ja ehkä aiemminkin Trump on neuvotellut Kremlin kanssa aivan suoraankin. Viime viikkoina Krimi on nousut uudelleen esille keskusteluissa.
Viktor Janukovyč syrjäytettiin virastaan 22. helmikuuta 2014, kun Ukrainan parlamentti (Verkhovna Rada) äänesti hänen erottamisestaan ja julisti presidentin “kyvyttömäksi hoitamaan tehtäviään”.
Ukrainan parlamentti äänesti 23. helmikuuta 2014 vanhan kielilain kumoamisesta. Tämä laki oli aiemmin sallinut venäjän ja muiden vähemmistökielten laajemman käytön tietyillä alueilla.
“Vihreät miehet” ilmestyivät Krimille 27. helmikuuta 2014. Tänä päivänä he valtasivat Krimin parlamenttitalon ja asettivat sinne Venäjä-mielisen hallinnon.
Paljon tapahtui viikossa. Valmisteluja oli tehty vuosia. Suvereenia valtiota vastaan hyökkäsi Venäjä maanpetturien avustuksella. Ei ollut ensimmäinen kerta, eikä jää viimeiseksi. Euroopan pitää olla paremmin valmistautunut. Se lienee selvää ihan kaikille.
Nyt on kovat lähteet tulilla. Mikään ei ole parempaa kuin juoda lauantaina kaljaa ja lukea mitä huuruista settiä Ron Paulin instituutti on keksinyt julkaista Ukrainan sodasta
Täs on muutama lemppari aikalaisteksteistä, jotka voi lukaista silloin kun noi kaatuilevat nettisivut sattuvat olemaan ylhäällä:
Ja joo, kävi siellä McCain ja muutama muu johtaja Euromaidanilla pyörähtämässä osoittamassa tukea kun protestit jatkuivat ja jatkuivat, mutta ei siellä mitään vallankumousta meidän puolelta lähdetty hakemaan, vaan ihan vaan sitä, että allekirjoittavat assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa kuten oli aiemmin sovittu.
Venäjä sen sijaan uhkaili sodalla jo vuonna 2013:
Glazyev, speaking on the sidelines of the discussion, said the exact opposite was true: “Ukrainian authorities make a huge mistake if they think that the Russian reaction will become neutral in a few years from now. This will not happen.”
Instead, he said, signing the agreement would make the default of Ukraine inevitable and Moscow would not offer any helping hand. “Russia is the main creditor of Ukraine. Only with customs union with Russia can Ukraine balance its trade,” he said. Russia has already slapped import restrictions on certain Ukrainian products and Glazyev did not rule out further sanctions if the agreement was signed.
The Kremlin aide added that the political and social cost of EU integration could also be high, and allowed for the possibility of separatist movements springing up in the Russian-speaking east and south of Ukraine. He suggested that if Ukraine signed the agreement, Russia would consider the bilateral treaty that delineates the countries’ borders to be void.
“We don’t want to use any kind of blackmail. This is a question for the Ukrainian people,” said Glazyev. “But legally, signing this agreement about association with EU, the Ukrainian government violates the treaty on strategic partnership and friendship with Russia.” When this happened, he said, Russia could no longer guarantee Ukraine’s status as a state and could possibly intervene if pro-Russian regions of the country appealed directly to Moscow.
“Signing this treaty will lead to political and social unrest,” said the Kremlin aide. “The living standard will decline dramatically … there will be chaos.”
Sitten meillä on näitä Mearsheimereita, jotka väittivät että sota on lännen syytä ja Venäjällä ei ollut koskaan aikeita hyökätä Ukrainaan
Näköjään Ron Paul Institute on laittanut juttusarjankin tulille.
Kirjoittaja Larry C Johnson vaikuttaa olevan perehtynyt asioihin, ja onkin tullut siteeratuksi näkemyksistään lukemattomia kertoja Venäjän tiedotusvälineissä.
Tämä ei varmaan mikään uusi uutinen ole kenellekään. Saksa ja Jenkit rohkaisivat mielenosoittajia avoimesti Maidanin aikaan. Saman he tekivät myös 2020-2021 Valkovenäjän mielenosoitusten aikaan.
Minusta tämä juurikin on uusi uutinen monille. Suurin osa ihmisistä luulee vieläkin sodan alkaneen 2022, vaikka todellisuudessa sota alkoi jo vuonna 2014. Ja sota kirjoitettiin jo vuonna 2008, kun USA halusi muidenkin Nato maiden ilmoittavan että Ukrainasta tulisi Naton jäsen.
Putin ilmoitti sen jälkeen, että Ukraina voi liittyä Natoon, mutta ilman Krimia ja Itä-Ukrainaa. Aika hyvin tämä ilmoitus näyttää toteutuneen.
Ei nämä mitään hetkellisiä päähänpistoja ole että nyt me halutaan lisää maata huvikseen, kyse on suurvaltojen etupiireistä. Pitää muistaa että myös lännen puolella on melkoinen propagandakoneisto, se liittyy väistämättä jokaiseen sotaan. Myös Venäjän puolella on varmasti pahempaakin propagandaa, mutta ei pidä unohtaa että myös toisellakin puolella sitä osataan harrastaa.
Ja juuri tällaista politiikkaa, jossa Venäjä tuosta vain hyökkää julmasti itsenäisen maan kimpuun, tulee meidän vastustaa kaikin mahdollisin keinoin. Olemmehan itsekin osa tätä Putinin nk. etupiiriä.
Tämä on niin ilmiselvästi väärä narratiivi, että en voi uskoa sitä vieläkin kuultavan herran vuonna 2025. Se oli EUROmaidan. Ei ole olemassa mitään Natomaidania, eikä Ukrainaa edes haluttu Naton jäseneksi sen enempää kuin Turkkia EU:n jäseneksi. Ukrainan kansa halusi lisätä poliittista integraatiota Euroopan Unionin kanssa ja saada vapaakauppasopimuksen, kun taas Venäjä halusi estää tämän ja sitoa Ukrainan omaan poliittiseen järjestelmään ja euraasian vapaakauppa-alueeseen. Venäjä painosti Ukrainan presidenttiä pysäyttämään integraation länteen, jonka vuoksi kansa lähti kaduille ja lopulta syöksi presidentin vallasta, jonka seurauksena Venäjä totesi Ukrainan valuvan kokonaan länteen ilman interventiota ja päätti lähteä sotimaan.
Miten ihmeessä Nato liittyy Ukrainaan millään tavalla? Jossain yhdessä huippukokouksessa heitetyt yksittäiset anekdootit Ukrainan Nato-yhteistyön tiivistämisestä eivät ole oleellisia. Ihan oikeasti, ei tää hei ollut mikään George Bush tyhmemmän dekadimittainen mestarillinen juoni junailla Ukraina Naton jäseneksi. Salaliittoteoriat CIAn junailemista vallankumouksista ovat lähes aina väärässä, koska ei ne poliitikot ole mitään maailmanluokan neroja jotka hallitsevat maailman tapahtumia rautaisella otteella, vaan siellä juostaan lyhytnäköisesti kohti seuraavia vaaleja sammutellen tulipaloja toiseen, sitä mukaan kun niitä syttyy. Ukrainalla oli kyllä toiveena syventää Nato-yhteistyötä, mutta siitä luovuttiin jo kauan ennen sotaa. Tästä ei seurannut vallankumousta.
Amerikkalainen mediakenttä on tietysti hyvin USA-keskeistä eikä edes tiedä mikä EU on, joten ymmärrän kyllä miksi puhe “Naton laajenemisesta” uppoaa sinne. Myöskään Venäjällä ei haluta nähdä Euroopan Unionia legitiiminä toimijana ja kilpakumppanina, jonka vetovoima leikkaa Venäjän vaikutusvaltaa rajamaissa. He ajattelevat vielä olevanssa samassa sarjassa Yhdysvaltojen kanssa, joten mikään vähäisempi vastustaja ei kelpaa ja katsomalla venäläistä mediaa maalataan usein kuvaa, että olemme täällä Euroopassa kaikki vain Washingtonin nukkeja ja että Suomenkin ulkopolitiikan päättää Trump.
Meidän ei koulutettuna ja lukeneena kansana kuitenkaan tarvitse uskoa tätä ulkopuolelta keksittyä ja syötettyä paskaa. 2014 olisi tapahtunut vaikka Natoa ei olisi ollut olemassa, koska Euromaidanin aiheuttamasta vallankumouksesta ja siitä seuraavasta sodasta oli koko ajan kyse Ukrainan valinnasta Euroopan ja Venäjän välillä.
Georgiassa on ihan samanlaiset ongelmat kuin Ukrainassa, koska siellä kansa haluaisi syvempää EU-integraatiota, kun taas Venäjä pitää kynsin ja hampain kiinni vaikutusvallastansa entiseen alusmaahansa ja uhkailee säännöllisesti uudella sodalla, jos meinaavat valua länteen. Kukaan ei halua Georgiaa Naton jäseneksi, mutta kun tarpeeksi sitä rummuttaa, niin joku kyllä uskoo, että kansa mellakoi sielläkin kadulla Naton vuoksi.
Ja sama toisinpäin. Jo 2008 Venäjällä oli suunnitelma ja aikomus Ukrainan valtaamiseksi. Siihen ei tietenkään Nato jäsenyys sopinut. Ei Nato jäsenyys mikään syy voi olla, koska Nato ei ole uhannut Venäjän rajoja, vaan estänyt tulevia valloituksia.
Kyllä. Voisi sanoa että Nato on tämän keskipisteessä, mutta 2014 kävi selväksi että Ukraina on kääntymässä länteen ja Natoon, joten operaatio piti käynnistää heti.
Selväähän oli ettei Ukraina noin vain luovu alueistaan ja liity muilta osin Natoon. Kansan puhuma kieli on vain keppihevonen.
Aika muuttaa historiaa. Länsi on aina nähnyt tai siis ww2 jälkeen Nl:n ja Venäjän ns liittolaiset pakotettuina sellaisina. Käytetään sanaa Venäjän etupiiri, jollaista ei tietenkään länsimailla ole vaan maat ovat demokratiansa kautta ystäviä ja samankaltaisen arvomaailman jakajia.
Venäjää johtava Putinin hallinto on Nl:n perintöä ja asemoinut itsensä kilpailijaksi ja ulkopuoliseksi, joka pelkää ja kokee länsimaat uhkana omalle valta-asemalleen. He pelkäävät sisältäpäin tapahtuvaa uhkaa, joka syntyy kansalaisten tyytymättömyydestä ja alueellisista itsenäistymispyrkimyksistä.
Putin ei halua hävitä kuten ei halua kukaan muukaan johtaja. Hänelle aiempien liittolaismaiden kääntyminen Eurooppaan on tappio ja hän pitää sellaista syöpänä, joka on estettävä vaikka pakolla. Lahjonnalla ja voitelulla pääsee johonkin asti, mutta rajansa silläkin, jos kansa haluaa muuta.
Vallasta kaikessa on kyse ja kaikki selitykset vain välineitä vallan haalimisen mahdollistamiseksi.
Asiat eivät valitettavasti ole näin mustavalkoisia. Ukrainan kansa oli aiemmin äänestänyt vapaissa vaaleissa maan johtoon venäjämielisen presidentin ja parlamentin suurimmaksi puolueeksi venäjämielisen puolueen. Nämä toimivat kuten kansan enemmistö halusi, eli syvensi integraatiota Venäjään.
Euromaidanissa ei osoittanut mieltä koko Ukrainan kansa vaan sen Eurooppaan suuntautunut puolikas.
Ukraina oli 2013 poliittisesti jakautunut maa, jossa oli suuri määrä Venäjään positiivisesti suhtautuvia ihmisiä, ja sen ansiosta Venäjä pääsi sotkeutumaan niin helposti maan sisäisiin asioihin. Krimin haltuunotto sujui ilman mitään vastarintaa ja Donbass saatiin irrotettua Kiovan hallinnasta kohtuullisen pienellä vaivalla.
Samasta syystä Georgia on sekaisin ja Unkaria hallitsee venäjämielinen presidentti ja puolue. Näissäkin maissa on riittävän suurella osalla kansasta vahvat Neuvostoliitto/Venäjä-sympatiat.
Asiat eivät toki ole mustavalkoisia, mutta sävyä Venäläismieliseen muuttaa Venäjä itse vahvasti tukemalla omaa puoluettaan ja syöttämällä propagandaa. Tuskin Georgiassa enää tällähetkellä on tukea johtavalla puolueella kuin täysin vehkeiltyjen vaalien kautta.
Venäjämielisyys kasvaa vain Venäjän agressiivisella vaikuttamisella. Ja kun Ukrainassa ei tämä vaikuttaminen enää mennytkään läpi, niin otettiin aseet käyttöön. Venäjämielisyys ei todellakaan kasva missään Venäjän positiivisten tekojen kautta.
Demokratialla on toki suuria heikkouksiakin, mutta yksi suuri vahvuus on että johtaja voi hävitä, että kansa voi lopulta voittaa.
Kansan enemmistön valitsemat edustajat myös äänestivät hänen potkuistaan kun tajuttiin ettei ehkä saatukaan mitä haluttiin? Kynnys tuohon lienee suhteellisen korkea…
Georgiassa, Unkarissa, Serbiassa yms. on hyvin pitkälle sellainen ongelma, että venäjämielistä valtapuoluetta vastustetaan, mutta ei saada muodostettua yhtenäistä oppositiota sitä kaatamaan.
Venäjämielinen puolue siis pysyy vallassa alle 40% kannatuksella kun on iso määrä keskenään riiteleviä vaihtoehtoja 10-20% kannatuksella.
Lisäksi länsimielisiä, eteenkin nuoria, kyllästyy ja muuttaa pois, jolloin Venäjämielisten osuus kasvaa vuosi vuodelta vaikka niiden määrä ei lisääntyisikään.
No itse en ole täysin innostunut 1435mm raiteiden rakentamisesta kun samaan aikaan meillä on esimerkiksi Suupohjan rata suljettu liikenteeltä kun sillat menneet huonoon kuntoon.
Esimerkiksi Jämsän Kaipolassa on yritys, joka kehittelee vaihtuvan raideleveyden telejä vaunuihin uutisten mukaan.
No ehkä 1435mm raiteen Kemiin nippanappa ymmärtäisin ja matkaa Torniosta ei ole kovin paljon. Voitaisiin Ruotsin Norrtåg-henkilöliikenne ulottaa Haaparannasta Kemiin(Ei tarvitsisi maiden väliseen liikenteeseen sitten erikseen tilata vaikka VR:ltä Oulu-Haaparanta junia). Kemissä se melko uusi metsäteollisuuden tehdas (ruotsalaista puuta junalla) ja se lähin DCA-sopimuksen varikko. Mutta silti tulee kysymyksiä kuinka raide saadaan mahtumaan kulkemaan ja saadaanko 1435mm raiteeseen Suomessa sähköistystä. (Käsittääkseni Ruotsissa 1435mm radoilla sähköistyksen korkeus Suomen 1524mm radoilla kulkevaa sähköistystä hieman matalemmalla.)
Eiköhän yksi muukin sotilaallisen liikenteeseen liittyvä rataselvitys julkaista tänä vuonna. Pori-Haapamäki. Porissa ja Raumalla on EU-rahoilla laitettu lastausramppeja satamaan, että sotilaallinen kalusto saadaan siirrettyä. Pori (tai Aittaluoto)-Niinisalo radan remontti uudelleenkäyttöön saisi sotilasjunat kulkemaan helpommin Porin satamasta niin Niinisaloon kuin Parkanon varikolle, jotka kummatkin DCA-sopimuksessa. Eihän Parkano-Niinisalo ratakaan ole käytössä kuin sotilasjunille.
Ukrainassa ei tietääkseni ole koskaan järjestetty täysin vapaita vaaleja niin kuin länsimainen ihminen ne ymmärtää. Tai ainakin minusta salamurhat, äänten väärentäminen, lahjonta, opposition kieltäminen ja vangitseminen sekä naapurimaan suora vaalivaikuttaminen tekevät vaaleista puutteellisia. Ukrainassa on ehtinyt tapahtua itsenäisyytensä aikana niin monta poliittista skandaalia, että puolistakaan eivät länkkärit ole edes kuulleet
Maa peri Neuvostoliitolta läpeensä korruptoituneen yhteiskunnan, josta eroon pyristelyssä on ollut valtavia haasteita. Sekä Ukrainan omat kansalaiset, että EU ovat tehneet erinomaista työtä, mutta kestää vielä vuosikymmeniä, että venäläisten systeemiin tuoma mätä on saatu puhdistettua ja demokratian kannalta keskeisiä instituutioita saatu vahvistettua. Olihan siellä muuten jo yksi vallankumous demokratian puolesta vuonna 2004, mutta se ei harmillisesti riittänyt:
Kaksi vallankumousta länsimaisen liberaalidemokratian ja integroitumisen puolesta ei voi olla sattumaa, joten ei voida puhua mistään kansan ‘puolikkaasta’. Venäjää äidinkielenään ja Venäjään myönteisesti suhtauvia ukrainalaisia, kuten Volodymyr Zelenskyi, oli tietenkin ennen sotaa valtavasti ja integraatiokysymys näyttää isossa maassa hyvin erilaiselta mikäli asut Luhanskissa Lvivin sijaan. Neuvostoliiton perintönä Ukraina oli lähes täysin integroitunut Venäjän talouteen ja Venäjä käytti tätä jatkuvasti painostuskeinona ja kun maa on täynnä köyhiä kansalaisia joiden koko elinkeino riippuu hyvistä väleistä Venäjään, niin on ymmärrettävää, että toiveena olivat rauhanomainen yhteiselo Venäjän rinnalla.
Vuosi 2014 muutti tämän kaiken, koska vaikka Venäjä yritti saada aikaiseksi Ukrainan hajoamisen sekä kaikkien maan venäjänkielisten alueiden liittymiseksi itseensä, ei laajamittaista tukea isänmaanvaihto-operaatiolle löytynyt ja hankkeet enimmäkseen torjuttiin. Esimerkiksi Odessassa Venäjän ohjaamat joukot yrittivät kaapata hallintorakennuksia, mutta paikalliset venäjänkieliset ukrainalaiset estivät hankkeen. Venäjän operatiivinen johto oli muuten tästä aivan raivona ja tätä “ukrainalaisten natsien” väkivaltaa viattomia mielenosoittajia kohtaan uutisoitiin muistaakseni viikkokausia.
Mikäli länteen integroituminen olisi ollut vain läntiseen Ukrainaan sijoittuva hanke, niin nämä kaikki venäjänkieliset kaupungit oltaisiin menetetty heti Maidanin jälkeen. Ukrainalaiset kyllä tiesivät suomalaisia huomattavasti paremmin, että millainen maa Venäjä on ja mitä Venäjän alaisuudessa toimiminen tarkoittaa syrjäaluelle. Moskovassa on kyllä hieno metro mitä kelpaa esitellä kansainvälisille turisteille, mutta heti pääkaupungin ulkopuolelta alkaa suunnaton köyhyys ja pian päästäänkin pienempiin kyliin, joissa kansalaisilla ei ole edes sisävessaa.
Suomalaisina ei kannata aliarvioida sitä, että miten hyvin ukrainalaiset ymmärtävät Venäjän luonteen. Heillä oli sukulaisia rajan toisella puolella ja moni heistä puhuu samaa kieltä ja on vieraillut maassa. Silti he tekivät valinnan suunnata Venäläisen maailman sijaan kohti integraatiota länsimaisiin yhteiskuntiin ja meidän elämäntapaamme. Mielestäni tämän valinnan painavuutta ei voi liikaa alleviivata.
Ennen suurhyökkäystä tavallisten venäläisten ja ukrainalaisten välit olivat varsin hyvät. Venäjän johdolle on kauhukuva, että Ukrainassa olisi selvästi suuremmat vapaudet ja parempi elintaso. Tuollainenhan saisi tavallisen venäläisen ihmettelemään mikä Venäjällä mättää.
