Chat-GPT:n mukaan varusmiespalvelus maksaa valtiolle n. 300-400 miljoonaa euroa vuosittain. BKT:hen suhteutettuna se on n. 0,10 - 0,13% BKT:sta. Nykymallilla varusmiespalveluksen laskeminen osaksi puolustusmenoja (mikä olisi mielestäni järkevä asia) ei olennaisesti nosta sen suhdetta BKT:sta, sillä varusmiespalveluksen osuus 6,2 miljardin euron puolustusbudjetista on vain n. 5-7%.
Jos varusmiespalveluksen halutaan oikeasti nostavan suomen BKT:n prosenttiosuutta, siihen on yksinkertainen keino. Nostetaan tuo 6,1 euron päiväraha oikeasti palkan tasolle. Maksetaan 100€/päivä ja sunnuntailta tuplat.
Lähde: https://intti.fi/paivaraha-ja-varusraha
Tällöin laskelma muuttuu ja kysyin Wikipedialta vähn apuja: 2023 Suomessa suoritettiin n. 4 138 000 asepalveluspäivää. Jos jokaisesta maksetaan 100€, on sen hintalappu n. 414 miljoonaa euroa. Tuplaa asepalvelusbudjetin ja nostaa prosenttiosuuden BKT:stä 0,13 → 0,26%:iin.
Ei se yksin nosta Suomen puolustusbudjettia sinne 5% tasolle, mutta kuvittelisin tällä olevan aika vankka tuki kansan puolelta ja kuvittelisin pääsääntöisesti tulon jäävän kotimaahan joko kulutettavaksi tai fiksuimmilta opiskeluiden kustannuksien kattamiseksi varusmiespalveluksen jälkeen. Lisäksi tämä tulo voitaisiin laittaa vaikka verolle. Nykyinen päiväraha on verotonta tuloa.
No, ehkä tämä ei ole nykymaailmassa mahdollista, kun ihmisiä irtisanotaan, työttömiä kyykytetään ja sote alueilla käydään muutosneuvotteluita. Osa kansasta kokee suuria tulomenetyksiä ja työttömyyttä, vaikka haluaisi tehdä töitä, niin varusmiesten palkkioiden nosto voi olla vaikea asia poliittisesti.
Mutta muitakin asioita voidaan tehdä. Suomessa on paljon työttömyyttä erityisesti Itä-suomessa. Mitä jos Suomi alkaisi kehittämään Itärajan puolustuslinjaa, esimerkiksi linnoitteita ja muita keinotekoisia etenemisen esteitä rakentamalla ja tarjoaisi töitä työttömille puolustusvoimien univormussa seuraavan 5 vuoden ajan? Jos ei muuta, niin vaikka sitten työmaan apulaisena, autokuskin hommaa, komentajan assistenttina tai muuta suht. nopeasti opittavaa asiaa asiantuntevassa valvonnassa. Ei täydellinen ratkaisu kaikkeen, mutta se voisi olla osa sosiaalista ratkaisua työttymyyteen ja luomaan ihmisille uskoa itseen ja maan tulevaisuuteen.
Itse muistan 18 kesäisenä, kun laitoin ensimmäisen kerran univormun päälle kasarmilla, se vaistomaisesti suoristi selkää ja kun katsoin tupakavereita, näin myöhäisteini-iän vitsien ja huulenheiton takana toveruutta ja ylpeyttä yhteisestä asiasta. Se ei ole mahdotonta myöhemminkään elämänkokemuksen monilla jo karttuessa. Silloin tuollaista toveruutta arvostaa jo syvällisesti.
Arvostetaan toisiamme, olimme univormussa tai emme. Hyvää Juhannusta kaikille!
