Vaikka tuossa inderesPodissa oli paljon minullekin uusia yksityiskohtia, niin iso kuva oli kuitenkin pitkälti samansuuntainen kuin oma (aiemmin osin hatara) näkemys. Olen minä toki asiaan tutustunut aiemminkin ja esimerkiksi Vesan esityksiä katsellut joskus ennenkin, mutta olihan tuossa nyt tosiaan melkoinen informaatiopaketti. Olen kuitenkin toistaiseksi vetänyt “matalalla profiililla” esimerkiksi vetytalouden suhteen, kun sitä potentiaalia on vielä ollut hankala hahmottaa ja epävarmuustekijöitä on vielä paljon.
Fortumin osalta vety on ollut mielestäni positiivinen optio aikaisemmin, eikä tämä näkemys ole oikeastaan muuttunut. Potentiaalia on sinänsä paljon, varsinkin jos regulaation (tai oikeastaan tukipäätökset) menevät oikeaan suuntaan ja vetytalous alkaa oikeasti kasvamaan, niin siinä on tietysti Fortumille merkittävästi potentiaalia. Uniperilla on sitten myös suorempia mahdollisuuksia, mutta jos vety lentää, niin kyllähän se tuohon sähkömarkkinaankin vaikuttaa. Se on sitten hieman monimutkaisempi asia miten, kun siihen vaikuttaa nuo määrittelyt mm. vihreän vedyn tuotantoon liittyen ja tietenkin myös eri tuotantomuotojen roolit.
Lisäys: Kuinkahan kauan tämä tieto on ollut markkinoilla? Mietin vaan, että onko mahdollista, että tietoa olisi jo hinnoiteltu em. osakkeisiin vähän “etupeltoon” Joku kun aina aika ajoin ääneen ihmettelee, miksi esimerkiksi Sampo tai Forza polkee paikallaan.
Mielenkiintoista että Nokia jää vielä suuremmalle painolle. Sillä kuitenkin bisnekset menee paljon heikommin kuin Fortumilla, eikä toiminta ole niin vakaalla pohjalla.
Vaikka noita sähköautojen akkuja parjataan, ei ne nyt ihan joka vuosi vaihdu Ehkä about kerran 10 - 15 vuodessa nykyteknologialla ja tulevaisuudessa varmaan vielä harvemmin kun käyttö kehittyy.
Uutinen tuo sähköautot tähän isosti esille (syystäkin), mutta markkinoilla on jo nyt (ja vielä enemmän tulevaisuudessa) isoja akustokokonaisuuksia, josta myös litium saadaan kierrätettyä. Näiden akustojen avulla voidaan muun muassa varastoida uusiutuvien energianlähteiden tuotantoa myöhempää käyttöä varten, optimoida sähkön käyttöä kulutushuippuja tasaamalla sekä tukea sähköverkkoa jännitteen- ja taajuudensäädöllä. Huomattavasti lisääntyvä uusiutuvan energiantuotannon myötä akkujen määrä energiajärjestelmässäkin tulee kasvamaan runsaasti (tästä on jo suuntapäätöksiä jne) autoteollisuuden lisäksi.
Uusiutuvan energian varastointiin tai sähköautoon suunniteltu litiumioniakku koostuu sadoista/tuhansista yksittäisistä kennoista(riippuu sovelluksen koosta), jotka on ryhmitelty ns. moduuleiksi. Yksittäiset kennot eri puolilla akkua ei ikäänny samaa tahtia johtuen mm. lämpötilan tai sisäisisten jännitteiden vaihteluista.
Autoissa akustojen vaatimukset on kovia. Akun kapasiteetin pudotessa n. 80 % alkuperäisestä (SOH80%), katsotaan niiden olevan jo kelvottomat autoiluun. Tyypillisimmät ikääntymiseen vaikuttavat tekijät ovat lämpötila, lataus- ja purkuprotokollat (virta ja jännite) sekä purkaussyvyys. Akun ikääntyminen kiihtyy sekä korkeissa että hyvin matalissa lämpötiloissa, selittää autoilun tuomia haasteita. Onkin aika haastavaa arvailla akuston ikää, se jäänee kokemuksen tuoman tutkimuksen varaan. Tosin kun tuo ns. akun/kennojen “first life” jakso loppuu, niin niitä voitaisi vielä käyttää vähemmän vaativissa ympäristöissä ns. second life vaiheessa.
Markkinaa luulisi riittävän melkoisesti tulevaisuudessa. Litiumionikennojen myynti on kasvanut vuoden 1990 ja 2020 välillä noin 500 miljoonasta kennosta lähes 10 miljardiin kennoon ja jatkaa kasvua lujasti. Tähän päivään saakka yli 90 % litiumioniakuista maailmanlaajuisesti päätyy muualle kuin kierrätykseen (yleensä kaatopaikalle). Akkujen edelleen lisääntyessä, ts. niiden tuoman jätteen lisääntyessä, ja lainsäädännön kiristyessä litiumioniakkujen kierrätysmarkkinan arvo tulee kasvamaan entisestään. Lisäksi isompien akkujen first life jaksojen päättyminen alkaa olemaan kohta käsillä.
Litiumioniakkuja on monenlaisia ja se tekeekin niiden kierrättämisestä haastavaa. Standardimallia litiumioniakulle ei ole ja metallien ym. materiaalien osuudet vaihtelee eri mallien ja valmistajien välillä. Tämä aiheuttaa kierrättämiselle taloudellisia haasteita ja tekee prosesseista monimutkaisia, eikä näin ollen ihan pienet puljut välttämättä pyri apajille.
Tähän saakkahan akuista suurin osa on ollut muuta kuin litiumakkuja (suurin osuus lyijyakut), ja litiumakuista suurin osuus on elektroniikassa jne, mutta autojen ns. ajovoima-akkujen uskotaan jo lähitulevaisuudessa muodostavan valtaosan kaikesta litiumioniakkukapasiteetista markkinoilla.
Kannattaa muuten Vara:n faileista huomioida, että Cityconin targetteja ihmeteltyäni päädyin penkomaan. Se Varan päivä targetin antajan perässä on jokin päivä jolloin ovat jotain tehneet itse siinä failissa. Armottoman vanhoja tavoitehintoja oli leimattu tuoreilta vaikuttaviksi. Ts, target -hinta voi olla ajankohtainen tai sitten ei…
Mielenkiintoinen kuvio tuo käänteinen huutokauppa hiilivoimaloiden sulkemiseksi.
Keväällähän Saksan hallitus valmisteli lakia (”Hiilenkorvauslaki”), jonka myötä hiilivoiman korvaaminen maakaasulla tuotetulla voimalla toisi energiayhtiölle mittavan rahallisen kompensaation vuoteen 2025 asti. Jos siis Uniper sulkee esim. Wilhelmshavenin hiilivoimalan käänteisen huutokaupan kautta ja korvaa poistuvan tuotannon maakaasuvoimalla, saako Uniper kompensaatiota myös tuon Hiilenkorvauslain perusteella vai ovatko nämä kaksi kompensaatiomekanismia toisensa pois sulkevia? Onko @Juha_Kinnunen tai joku muu kartalla näistä Saksan kompensaatiomekanismeista? Oletan, että ainakin Ahoniemi tietää missä mennään.