Tulipas nyt kuunneltua Uniperin perjantaisen tiedotustilaisuuden tallenne. Maubach sanoi tilaisuudessa muun muassa suoraan, että tämän vuoden myyntisopimuksia Uniper on neuvotellut vuosina 2020 ja 2021 ja tällä hetkellä neuvotellaan sopimuksia vuosille 2023 ja 2024. Tässä yhteydessä hän viittasi siihen, miten valtava hinnankorotusaalto iskee kuluttajiin vasta ensi vuonna.
Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että kiinteähintaisia ja siksi tällä hetkellä tappiollisia myyntisopimuksia on voimassa kuluvan vuoden lisäksi vielä jonkin verran myös ensi vuodelle, mutta ei sitä pidemmälle (ainakaan merkittävässä määrin). Tämä vahvistaa sitä käsitystä, että yhtiön ongelmat ovat ohimeneviä, jolloin Saksan valtiolla on intressiä pelastuspakettia rakentaa (eihän tässä olisi järkeä jos tappiollisia sitoumuksia olisi vaikkapa 10 vuodeksi eteenpäin).
Maubach kertoi myös noin kaksi viikkoa sitten tehdystä laskelmasta, jolloin ymmärtääkseni silloisilla markkinahinnoilla ja nykyisenkaltaisella Gazpromin toimitusten vajavaisuuksilla nousseiden kaasun hankintakustannusten vaikutus KAIKELLE Saksassa loppuvuonna kulutettavalle kaasulle tasaisesti jyvitettynä olisi noin 25 €/MWh. Jos kustannus jyvitettäisiin vain Uniperin asiakkaille (kuten energiaturvallisuuslain ensimmäisessä versiossa olisi ilmeisesti tapahtunut), olisi vaikutus luonnollisesti moninkertainen ja asettaisi kaikki Uniperin kaasuasiakkaat (paikalliset energiayhtiöt ja suuret teollisuuslaitokset) erittäin hankalaan tilanteeseen, samalla kun muualta kaasunsa ostavat tahot/kilpailijat eivät kärsisi vielä lainkaan. Tämän hetken markkinahinnoilla vaikutus olisi vielä tuotakin laskelmaa suurempi, hinnat kun ovat nousseet kovasti edelleen.
Tältä pohjalta on helppo ymmärtää, miksi Saksa ei ensimmäistä versiota energiaturvallisuuslaistaan halunnut aktivoida. Tämä olisi asettanut nimenomaan Uniperin (ja varmaan jonkun muunkin pienen toimijan) asiakkaat erittäin epätasa-arvoiseen asemaan, joten siksi kustannukset tulee jakaa kaikkien kaasunkuluttajien kesken. Lisäkustannuksena 25 €/MWh on tietysti valtava, mutta silti pieni verrattuna siihen mitä kaasu tulee ensi vuonna joka tapauksessa markkinahintojen pohjalta maksamaan, ja todennäköisesti pieni verrattuna myös siihen sotkuun mikä syntyisi jos Uniper tästä kellahtaisi nurin.
Tiedotustilaisuudesta kävi kyllä hyvin ilmi se, miten isoissa ongelmissa nyt tosissaan ollaan. Joka päivä kassasta virtaa ulos “mid-double-digit-millions”, eikä tätä yhtiö kestä kovin kauaa. Yhtiö on myös nimenomaan itse ehdottanut Saksan valtiolle omistusosuuden ottamista yhtiöstä, mikä mitä ilmeisimmin olisi erittäin tärkeää luottoluokituksen säilymisen kannalta, mikä on taas ymmärtääkseni todella tärkeää jotta vakuusvaateet eivät räjähdä aivan totaalisesti silmille (mitä huonompi luottoluokitus sitä suurempia vakuuksia tyypillisesti vastapuolet vaativat). Toisaalta luottamus oli kova, että poliitikoilla on aito tahtotila tilanne selvittää.