On samantekevää, mitä Tuppurainen vaati tai oli vaatimatta, koska Tuppuraisen tekemisillä ei ollut lähtökohtaisestikaan mitään mahdollisuutta vaikuttaa lopputulokseen edes kosmeettisesti.
Tuppuraisella ei nimittäin ollut muuta tarjota Saksalle kuin katteetonta huultenheiluttelua. Fortum oli mennyt antamaan hyvää rahaa huonon perään Uniperin rahoittamiseksi. Jos Suomen hallitus olisi päättänyt ryhtyä rahoittamaan Fortumia, jotta Uniper olisi voinut jatkaa tappiollista kaasukauppaa, niin sehän olisi vain huonontanut Fortumin osakkeenomistajien asemaa, koska menetettävää olisi ollut vieläkin enemmän tilanteessa, joka oli jatkuvasti ja vuorenvarmasti huononemassa. Täten Saksan hallitus pystyi vallan mainiosti odottelemaan, että Uniper-hedelmä putoaa heidän syliinsä juuri niillä ehdoilla, mitä Saksan hallitus syvässä armossaan on valmis hyväksymään. Täytyy muistaa, että Uniper oli hyvää kyytiä menossa konkurssiin.
Saksan hallitus olisi halutessaan voinut pelastaa Uniperin ja Fortumin ihan yksinkertaisesti toteamalla byrokratiansa sääntöjä noudattaen, että nyt on force major -tilanne ja Uniper saa nostaa myyntihintansa sille tasolle, mitä kaasun hankintahinta vaatii, tai olla toimittamatta kaasua sopimuksista huolimatta. Oli ihan täysin poliittinen valinta, että Saksan hallitus ei näin päättänyt vaan antoi tietoisesti ja omista intresseistään johtuen tilanteen kärjistyä.
Ja miksi saksalaiset olisivat mitenkään muuten toimineet? Oman valtion etu muiden valtioiden edelle. Jostain kumman syystä näin yksinkertaista asiaa ei vain Suomessa ymmärretä. Varsinainen hölmö tässä pelissä oli Fortumin toimiva johto ja Fortumin hallitus, niin että Fortum ylipäätään lähti Saksaan ostamaan järjettömän riskialtista liiketoimintaa. Voi tietysti myös katsoa Fortumin pääomistajaan, että miksi ihmeessä siirtoverkkojen myynnistä saatua jättiläismäistä kassaa ei välittömästi jaettu osakkeenomistajille, vaan annettiin rahan jäädä polttelemaan Fortumin johdon taskuja.
Se oli sen luokan sekoilua, että oksat pois. Warren Buffet ei ikinä olisi moista tehnyt. Warren Buffetin periaatehan on, että omistettujen yhtiöiden johdolta otetaan rahat pois. Ja sen jälkeen
omistettujen yhtiöiden johto saa tulla omistajan luo pyytämään rahaa, jos sattuu olemaan hyviä investointi-ideoita. Ja Warren Buffet päättää eikä omistettujen yhtiöiden johto päätä, että mitä niillä omistajien rahoilla oikein tehdään. Operatiivista toimintaa saavat kyllä ilmeisesti pyörittää aika vapaasti. Mutta isoista rahoista päättää omistaja.
Kun strateginen virhe oli kerran tehty, niin Suomessa ei kukaan eikä mikään millään keinolla pystynyt eikä vastaavissa tulevaisuuden tilanteissa tule koskaan pystymäänkään yhtikäs mitään tekemään. Ranska tai USA voi ehkä laittaa Saksan sellaisen eteen, että on pakko ottaa muidenkin kuin Saksan etu huomioon. Mutta Suomessa ei ole mitään sellaista, mistä Saksa olisi kriittisesti riippuvainen.
: “Lyhyellä aikavälillä voimme nähdä kurssinousua osinkosijoittajien mahdollisesti innostuessa, mutta ilman sähkön hinnan nousua pelkäämme tämän johtavan lopulta krapulaan.”