Suivaannuin tänään siitä miten huonosti monet vaatteet kestää nykyään. Siispä päätin tarttua neulaan ensimmäistä kertaa vuosikausiin ja jatkaa vain pari vuotta vanhojen hanskojen elinikää edes hieman parsimalla puhjenneet sormenpäät umpeen.
Tästä tuli niin hyvä fiilis, että päätin samalla kertaa parsia myös käytettynä ostetun, todennäköisesti jo vuosia vanhan, fleecepuseron repsottaneen hihan sekä samaisesta fleecestä irronneen kokolapun, jota olen säilyttäny jo pari kuukautta sillä ajatuksella josko sen joskus jaksaisi ommella. Kun olin kerta päässyt hyvään vauhtiin, niin parsinpa vielä lähes viisi vuotta palvelleiden luottofarkkujen haaroväliin syntyneneen pieni reiän.
Tällä tunnin iltapuhteella sain toivoakseni jatkettua kyseisten vaatteiden elinkaarta ainakin vuodella. Lisäksi tästä sai hyvän mielen.
Uutiset äsken: Loppuun suru-uutisia, Jimmy Carter on kuollut. Eipä kovin positiivisia olleet muutkaan uutiset. Pitäisikö aina alussa ja lopussa olla jotain positiivista. Miten nykymaailmassa loppukevennys on edes paikallaan?
Ei, kyllä elämässä on paljon positiivista ja hyvää mieltä. Palkitseminen on eläinten koulutuksessa tehokkainta, miten se saataisiin toimimaan ihmisten parissa?
Itselle ja lähipiirin alakoululaisille, jopa nuoremmille, hyvää mieltä on tuonut sarja Peltsistä ja Osmosta. Siitä mallia kovin moniin tilanteisiin ja kasvatukseen.
Pakko myöntää, että liian usein ei tule uutisista vastaan, jonka haluaisi jakaa tänne. Kertoo enemmän uutisoinnista, kuin maailmasta. Ja sitten en halua jakaa tänne mitään sellaista, mikä on osittain subjektiivisesti hyvä homma, mutta siihen liittyy politiikkaa tai arvomaailmaa.
Toki hyviä “uutisia” on kovin negatiivisten uutisen puute. Esim. Euroopassa ei alkanut uutta sotaa, ei ole uutta pandemiaa, jne. Ja kai Assadin kaatuminen on hyvä uutinen siitäkin huolimatta, että uusi hallinto voi hyvin osoittautua edellisen kaltaiseksi. Myös sitä voinee pitää melko objektiivisesti hyvänä uutisena, että Suomi viimein reagoi ankkureita laahaaviin laivoihin. Mutta silti haluaisin mieluummin jakaa uutisia vaikka uudesta tieteellisestä läpimurrosta, teknologiasta tai siitä, että aavikoituminen on korvautumassa metsittymisellä (tästä kai on ainakin jotain alueellisia viitteitä esim. Kiinasta).
Kerrankin pääsi lukemaan iloisista uutisista ja vieläpä monikossa: norppakanta kaksinkertaistunut vuosikymmenessä, äärimmäisen uhanalaiset naalit palasivat Suomeen 25 vuoden jälkeen, suosiollisten pesäpaikkojen niukkuudesta kärsivä tunturihaukka kelpuutti ensimmäistä kertaa ihmisen tekemän keinopesän ja ilveskanta on kaksinkertaistunut 20 vuodessa. Ja olipa uutisessa vieläpä muutama muukin nosto.
Tšekissä asustava majavayhdyskunta säästi Tšekin valtiolta miljoonia euroja ja aimo annoksen byrokratiaa rakentamalla padon, kertovat tšekkiläiset mediat.
Brdyn luonnonsuojelualueen viranomaiset olivat saaneet hyväksynnän 30 miljoonan Tšekin kruunun eli noin 1,2 miljoonan euron käyttämiseen, jotta luonnonsuojelualueelle voitaisiin rakentaa pato.
Paikalliset majavat olivat tehneet viranomaisten työn näiden puolesta. Vain parissa päivässä entiseen ojitusuomaan oli ilmestynyt majavapato ilman minkäänlaisia rakennuslupia tai byrokratiaa.
Voisko toimia suomessakin. Jos vaikka alkuun osa julkisista ympäristöhankkeista annetaan vaa majavien hoitoon, kyllä ne tietää mitä tekee.