Joo ja ei.
Esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltain velkaongelmasta murehdettiin jo, tsadaa, 80-luvulla erään sijoittajan päiväkirjan mukaan. 40 vuotta myöhemmin tuo ongelma kummittelee edelleen monen sijoittajan päässä. Ensimmäiset murehtivat kommentit Englannin kestämättömästä velasta olen paikantanut… 1700-luvulle. 
Aloitin sijoittamisen itse kesällä 2009. Muistaakseni karhujen määrä yleisessä keskustelussa alkoi vähenemään vuoden 2015 paikkeilla nousun kestäessä jo kuudetta vuotta. Sitä ennen jokaisen rasahduksen piti johtaa uuteen totaaliseen romahdukseen. Luen parhaillaan kirjaa 80- ja 90-luvun härkämarkkinassa ja siinä on silmiin pistävää, miten murehtemisen määrä korvaantuu euforisella haihattelulla 90-luvun puolessa välissä. Aion tehdä tästä matskua videoon jahka tuloskausi rauhoittuu.
Sijoittajat murehtivat aina, mikä on sinänsä loogista: onhan heillä (omaisuusmielessä) eniten menetettävää. Vaarojen unohtaminen voi kostautua dramaattisesti. Siksi usein sanotaan, että markkinaa kiipeää ylöspäin murheiden muuria: “wall of worry”. Pessimismi myös kuulostaa älykkäämmältä, vaikka optimistit tekevät (yleensä) enemmän rahaa.
Koska asioita murehditaan, niitä hinnoitellaan jossain määrin sisään. Suurin osa riskeistä ei realisoidu, tuloskasvu jatkuu ja mikäli muutkin palaset osuvat kohdalleen pörssit nousevat, kuten ne yleensä tuppaavat tekemään pitkässä juoksussa. Yritykset, kuten ihmisetkin, adaptoituvat muuttuvaan ympäristöön ja reagoivat ongelmiin. Joskus, mutta harvoin me juoksemme täysiä päin seinää korjaamatta kurssiamme.
Joskus murehdittavat asiat realisoituvat oikeasti: jos ne on hinnoiteltu sisään, vaikutus jäänee pieneksi. Jos ei, se on isompi. Jotkut osasivat odottaa, että finanssikriisi mikä alkoi oireilemaan 2006 leviäisi käsiin mutta suuri osa sijoittajista luotti että ongelma hoituu, jos ei itsekseen niin Fedin avulla. Jälkiviisaana tiedämme, ettei niin käynyt ennen kuin markkina suli täysin.
Tuskin nykyinenkään regiimi, missä “buy the dip” palkitaan lähes välittömästi kestää ikuisesti. Lopulta sijoittajat alkavat luottamaan liikaa pelastavaan käteen ja syntyy ongelmia. Nii sanotusti pissa voi nousta monella hattuun ja sitten mennään. Onko se hetki kuitenkaan vielä? Ken tietää, mutta ei tämä mikään historian pisin nousumarkkina edes ole vielä jos sen laskee alkaneeksi vuodesta 2009… Eikä sellaista täysin överiä loppurallia ole ollut, ellei tämä tietysti ole se hetki (joitain tunnusmerkkejä voisi ilmassa sanoa olevan… ).
Ei kukaan tiedä tulevaa ja tämä on, Howard Marksin sanoin, aina tällaista todennäköisyyksien fundeeraamista ja portfolion kalibrointia sinne tänne jotta riskin ja tuoton suhde pysyisi tyydyttävänä.
).
kumpua tai Nokiaa osinko-osakkeeksi 
. Nykyäänhän sitä paitsi pitäisi katsoa P/E lukujen sijaan että Rule of 40 täyttyy ja että EV/Sales on verrokkiyhtiöitä pienempi.
)