Melkoista vuoristorataa ollut meikäläisen ensimmäinen sijoitusvuosi.
Kaikki alkoi keväällä, kun oma pankki uutisoi, että asuntolainan lyhennysvapaata voi ottaa koronaan vedoten. No otin maksimin eli kuudeksi kuukaudeksi, kun mahdollisuus tarjottiin.
Olin sijoittamista näennäisesti opiskellut (katsonut huuli pyöreänä pörssikursseja ymmärtämättä mistä luvut syntyvät) jo tammikuusta, kun sijoittaminen pätkähti käyntiin huhtikuun ensimmäinen päivä. Kevään ajan ravasin kirjastossa hakemassa alan kirjallisuutta, luin sijoitusblogeja ja selasin finanssitwitteriä.
Ennen tätä vuotta en ole koskaan säästänyt tai sijoittanut varojani. Joo, pieniä summia joka kuukausi säästettiin, mutta kahden lapsen taloudessa yllättäviä kuluja tulee aika ajoin, joten asuntolainan lisäksi ei ollut muuta sijoitettavaa omaisuutta.
Kuusi kuukautta täyttyi syyskuussa, jonka jälkeen en ole lisännyt ns. omaa rahaa OST:lle. Kaiken kaikkiaan olen tunkenut tilille rahaa 4200€ ja oli aika mukava yllätys, että tänään OST:lla tärähti 10 000 euron raja rikki. Se, mikä tästä tekee hullumman, on se että syyskuun 29. päivä mun YTD-tulokseni oli 2%, vaikka en edes kärsinyt koronaromahduksesta. Tuli kaikenlaista turhaa veivailua tehtyä, joista tosin oppisin kantapään kautta. Eli yhteenvetona voi sanoa, että nousu on lähtenyt lokakuusta ja kolmessa kuukaudessa salkku on kasvanut nykyiseen kokoonsa.
Harmillisesti nykyinen elämäntilanne ei mahdollista oman pääoman lisäämistä toviin. Ehkä se onnistuu ensi syksynä, kun vaimo palaa työelämään 4,5 vuoden kotiäitiyden jälkeen. Mitä tästä opimme? En tiedä, mutta tulipahan avauduttua. Ehkä myös tsemppinä meille kaikille, joilla osakesalkku on keskivertoforumistia pienempi. Kyllä se siitä kasvaa, eikä anonyymilla keskustelupalstalla tarvitse hävetä pientä salkkua. Kaikki lähtevät jostain liikenteeseen.
Edit: ai niin, meinasi unohtua. Hyvää joulua kaikille!