Samaa mieltä, mutta miltsi on kyllä paljon näinkin ankaran tuloverotuksen maassa.
Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajille jää yllättävän vähän sijoitettavaa. Pieni laskelma:
Bruttopalkka 500 000 €/v
Nettopalkka 233 800 €/v (53,24 % tulovero ja sivukulut)
Elämiseen vain rapiat 6000 €/kk (pari lasta, velaton, pienet asumiskulut)
Sijoitettavaa noin 160 000 €/v
Pörssiyhtiön toimitusjohtajan keski-ikä on 52 vuotta. 10 vuoden pestin aikana säästöön jäisi 1,6 miljoonaa euroa. “Fiksu” palkkajohtaja ei keskitä kaikkea yhteen yhtiöön (ellei ole yrittäjä). Hajauttaisi 10 eri kohteeseen, jolloin johtamaansa firmaan liikenisi vain 160 000 euroa.
Fakta on, että toimitusjohtajapalkoilla saa “varainhoitajien” neuvoja sijoittaa verotehokkaisiin tuotteisiin kuten sijoitusvakuutuksiin, joista voi nauttia eläkkeelle jäätyään vaikkapa Sveitsissä. Optiotkaan eivät ole enää oikein muotia, kun eivät ole verotehokkaita.
Jos kyseessä luotettava ja puolueeton kartoittaja, niin paras kielimalli on suomen kieli, ja raportin läpikäynti sen laatijan kanssa. Saa varmasti parhaat vastaukset asiaan liittyen.
Veikkaisin että yllättävän monella pörssiyhtiön johtoryhmäläisellä ei ole skin in the game ihan vaan yksinkertaisesti sen vuoksi että sitä rahaa ei yksinkertaisesti juuri ole.
Moni on sen oman liiketoiminta-alueensa osaajia, ei mitään firetys coacheja. Isot tulot ovat valuneet isoihin menoihin. Iso kämppä hyvältä alueelta stadista vie jo leijonanosan isoista tuloista. Kolme parikymppistä lasta mopoautoineen, perheen italian ja levin reissut, kaksi sadan tonnin katumaasturia pihassa… Väitän että useaa pörssiyhtiön palkkajohtajaa koskee samat vitsaukset mitä muitakin suomalaisia.
Sitten on toki kavereita kuten Pölösen Joke, joka tulee ja kaivaa kymppimiltsillä kuvetta ja pistää pekonia peliin kuten hän itse asiaa kuvaili😎
Olenko ainoa, vai onko muilla ongelmaa mobiili-Nordnetin kanssa ? Appi ei enää eilisen päivityksen jälkeen näytä graafilla high/low summia, kun liu’uttaa sormea sen päällä.
Ei tämäkään ollut niin paha kuin “Vapaudu pääomistasi päivän” pahvitaulu. Oddlots podcastissa Jim Chanoskin myönsi joutuneensa tuijottamaan naama kiinni tv:tä. Jouduin itsekin tekemään saman ja nyt tunnen olevani gurusta seuraava. Näin sitä kilpailuetua luodaan markkinoilla.
Kyllä väkisin näitä “haki tuhatta työpaikkaa - ei tulllut valituksi” juttuja lukiessa aina miettii, että mitenhän hyvin henkilö osaa hakea työpaikkoja ja miten realistisia paikkoja hakee.
Kuten sanoin niin aina on vaikeasti työllistyviä yksittäistapauksia. Mutta oma käsitys vastavalmistuneiden työmarkkinoista on se että töitä ei vain meinaa löytyä vaikka kaikki edellytykset olisivat kunnossa. Vastavalmistuneiden ongelma on työkokemuksen puute ja sitten toisessa päässä iskee 50+ iässä ikärasismi ja siinä välissäkin on hankalaa.
Mutta kyllähän tämä ongelma johtuu vain ja ainoastaan siitä että työpaikkoja on tarjolla liian vähän. Silloin työnantajat pääsevät valitsemaan parhaat päältä ja keksinkertaisemmille jää vain luu käteen. Aika huolestuttava kehitys jos tavallinen ihminen tavallisella koulutuksella ja osaamisella ei enää riitä työnantajille. Tai riittäähän se, mutta jos voi sadasta hakijasta valita niin se vähemmän keskinkertainen voittaa aina.
EDIT: kun luin tekstini uudelleen niin keskinkertainen kuulostaa vähän ikävältä vähättelyltä ja se ei ollut tarkoitukseni. Keskiverto olisi ollut parempi termi.
Itse olen törmännyt samaan ilmiöön opiskelijoiden kohdalla rekrytapahtumissa. Varsinkin viime talvena, kun osallistuin Aalto-yliopiston ja Metropolian tapahtumiin työnantajanedustajana, niin päällimmäisenä tunteena jäi mieleeni opiskelijoiden epätoivo. Halua olisi päästä töihin ja harjoitteluihin huonoillakin ehdoilla, mutta kun ei vaan ole paikkoja.
Kyllähän se kertoo paljon Suomen tilanteesta tällä hetkellä. Kun ottaa mukaan syrjäytymisriskin sun muut mielenterveysongelmien kasvun, jos jää työelämän ulkopuolelle, niin synkkää on ennen kuin toivottavasti alkaa kirkastumaan.
Meille otettiin kaksi kesäduunaria lisää tälle kesälle, mutta eihän se ole kuin pisara meressä. Toiseen hakuun tuli 10x hakemuksia muutamaan edelliseen vuoteen nähden.
Kyllähän se vaikeaa tuntuu olevan. Yhteen avoimeen paikkaan voi tulla toista sataa hakemusta. Kyllähän siinä ”oddsit” päästä sisään on pienet. Vastavalmistuneella myös aika hankala erottua lopulta muista. Toivottavasti suhdanne kääntyisi.
Koulut hyvin käyneelle ja kaiken oikein tehneelle motivoituneelle nuorelle jotenkin epäreilu tilanne. Itsellä aikoinaan vähän samankaltaisia fiiliksiä kun valmistui heikohkoon suhdanteeseen, mutta silloinkaan ei tainnut olla näin paha.
Sitten ovat vielä lahjakkaat, mutta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa hieman huonommin pärjäävät Asperger-piirteiset/autismikirjolla olevat henkilöt, jotka voivat olla suorastaan erinomaisia työntekijöitä. Haastattelutilanteessa he eivät pärjää muiden kykyjensä tasoisesti, kun vuorovaikutus on vähän erikoista.
Yksilön ja yhteiskunnan kannalta on surullista, jos tämä lahjakkuuspotentiaali jää hyödyntämättä.
Palkkaisiko kukaan nykytilanteessa nuorta Elon Muskia?
