En tykkää noista LLM vastauksista postattuna tänne. Ehkä poikkeuksena jos yhtiöketjuun postaa LLM:n tekemän tiivistelmä vaikka tulosjulkistuksen jälkeisestä confrence callista. Myös käännökset OK.
Kehottaisin myös jokaista kysyjää kysymään ensin LLM:ltä vastausta. Monessa ketjussa tulee ihan perusjuttuja, jotka LLM saa oikein noin 98% tarkkuudella. Hiukan niin kuin Let Me Google That For You" (LMGTFY) tai KVG (kysy v-tt- Googlelta).
Twitterissä integroitu Grok on ihan kohtuullinen. Välillä en tajua jotain viestiä tai sen kontekstiä ja voin painaa vain nappia ja Grok koittaa auttaa. Silti kerran viidestä Grokin selityksenkään jälkeen en tajua ja vika tuskin vastaanottajassa.
Valtaosalla nuorista aikuisista , jos asunnon haluaa ostaa, ei ole vanhemmilta saatua avustusta tai omia säästöjä riittävästi jotta voisi ottaa pienempiä lainasummia. Jos muuttotappioalueet otetaan pois, ovat asunnot sen verran kallita että niiden maksamiseen menee enemmistöltä vähintään 12+ vuotta. Ja kyllä, aina voi valita halvemman, mutta eivät esim. kaksiot enää nekään kovin edullisia ole.
Asunnot ovat kyllä kalliita mutta niissäkin hintaerot ovat isot jopa samalla alueella, riippuen pitkälti mm. taloyhtiön iästä, korjausvelasta, mikrosijainnista, asuinkerroksesta jne. Jopa putkirempatun (ja muutenkin rempatun) 70-luvun asunnon hyvin hoidetussa taloyhtiössä saa selvästi halvemmalla kuin vierestä tuliterästä talosta (hintaero voi olla jopa kuusinumeroinen).
Itse tuli näitä aikoinaan tutkittua paljon ja löytyi sopiva kompromissi, missä asunnon hinta oli alueen mediaanin alapuolella (jopa korjausvelka huomioiden) ja sitä kautta sijoituksiin jäi paljon enemmän käytettävää rahaa kuin tappiin vedetyllä asuntolainalla olisi ollut mahdollista. Kuinka moni sitten haluaa asua vaatimattomammin kuin mihin olisi varaa on preferenssikysymys.
Mielestäni vanhemmilta ei pitäisi saada senttiäkään, ellei kyseessä olisi vaikkapa 18 vuoden aikana sijoitettuja lapsilisiä tai muuten vain lapselle sijoitettuja varoja, jotka eivät ole kurittaneet vanhempien taloutta tuona aikana, mutta ovat mahdollistaneet pesämunan kerryttämisen jälkikasvulle. Harva vanhempi käy kaivamaan avustusmielessä kuvetta kymppitonnien edestä silloin, kun lapsi on jo täysi-ikäinen ja haluamassa omaa omistusasuntoa.
Ja toinen on se, että jos ei ole riittäviä säästöjä käsirahaksi asuntoon, niin sitten säästetään niin pitkään, että on. Jos unelma-asunnon hankinta lykkääntyy muutamilla vuosilla, niin se on se hinta, joka siitä on oltava valmis maksamaan. Nuorille on vaarallista tuo mulle-kaikki-heti-nyt-ajattelutapa aikuisuuden alkumetreillä, joten ei sitä unelma-asuntoakaan tarvitse vielä silloin hankkia hurjalla lainalla, mutta jokainen tekee omat lainapäätöksenä ja toivottavasti myös varmistavat, että homma on hallinnassa, tapahtui elämäntilanteissa mitä tahansa.
Järkevään taloudenhallintaan on hyvä opetella jo nuorena aikuisena, jotta osaa loppuelämänsä ajan tuon tärkeän taidon.
Jotkut pitävät päinvastoin sitä että vanhemmat auttavat ensimmäisen asunnon hankkimisessa järkevänä taloudenhallintana. Niin kauan kuin vanhempi on kykenevä opettamaan lapsen ajattelemaan itse vauraudesta riippumatta. Sitten lapset auttavat mahdollisesti joskus omia lapsiaan ja ketju säilyy - saattaa jopa helpottaa vaurauden kertymistä yli sukupolvien.
Itsellä ei ole niin käynyt, mutta vielä vähemmän kuin mitä pitäisi saada vanhemmiltaan, lähtisin neuvomaan muita mitä lapsen ei pidä saada vanhemmiltaan.
Mulle-kaikki-heti ajatusmallin reflektointi on hyödyllinen kyky elämässä selviämisen kannalta. Ihmettelen silti miten kekkoslovakialaisesti kuitenkin ihastellaan ajatusta kuinka oman lapsen pitää Roope Ankkamaisesti itse kerätä Klondikesta ensilanttinsa rahasäiliön pesämunaksi. Se on pedagogisesti varmasti tehokasta, mutta siinä samalla tulee houkutus ulkoistaa haluamansa kasvatusprosessi erämaan karhuille ja talvelle. Historian valossa kuitenkin aikainen vaurastuminen ei ihan aina ole ollut este järkevän taloudellisen(kin) ajattelun kehittymiselle. Myös hyvä muistaa että toisin kuin Roope Ankalla, täällä meillä tosielämässä ei ole objektiivista korrelaattia korjaamassa tarinaa niin että erämaasta löytyy kultaa ja lamassa eniten kärsineet nousevat raamatullisesti suurimpina voittajina.
Hyvinhän täällä on kuitenkin Suomessa onnistuttu pitämään hyvästä koulutusjärjestelmästä ja rauhallisesta yhteiskunnasta huolimatta nuoret turvassa oman ensiasunnon hankkimiselta. Jos se opettaa tehokkaasti että elämässä pitää itse työllänsä kaikki hankkia itselleen, niin meillähän on ihan hyvin pullat uunissa.
Disclaimerina kai sopiva mainita että maksan itsekin oman asuntoni.
Tämä on oikein ylpeydenaihe, että kehutaan rintarottingilla kuinka itse on kotoa saatu vain 50metriä etumatkaa.
Itse jos lapsia siunaantuisi, niin haluaisin heille suoda paremmat lähtökohdat, kuin itsellä on ollut, ja poistaa sen stressin, mikä itsellä ollut kun pennejä on oikeasti saanut laskea.
Olishan se mukavaa, jos lapset ja lapsenlapet muistaisivat ennemmin siitä, että se oli se, joka meille aloitti kerryttämään tätä varallisuutta, ennemmin kuin että kehuttais, kuinka 18-vuotta täytettyä paiskattiin kirveen ja kuokan kanssa suolle rakentamaan oma tulevaisuus nollasta.
Olen vanhemmilleni jopa kiitollinen, että pitkälti pakottivat muuttamaan omilleen heti intin jälkeen 19-vuotiaana tyhjän päälle, siitä lähti valtavan nopea itsenäistyminen ja taloudenhallinta samalla kondikseen sen 50 metrin etumatkan turvin. Sisarukseni ovat saaneet rahallisia apuja ja heillä taloustaidot tuntuu takkuavan yhä kolmenkympin kynnykselläkin, en tiedä, onko tuolla sitten jotain yhteyttä vai ei.
Mutta toden totta, jos itsekin lisääntyisin, niin lapsilleni kerryttäisin puskurin aikuisuuteen, se on selvä. Lapsi saisi sellaisen sijoitus- ja talousopetuksen 18 vuoden aikana, että olettaisin puskurin menevän järkevään käyttöön.
Tässä ajattelutavassa varmaan kiteytyy se syy, miksi suomenruotsalaiset pärjäävät sukupolvesta toiseen paremmin kuin suomalaiset, jotka naureskelevat “pappa betalareille” samaan aikaan kun joka polven poika graindaa takapuoli ruvella itsensä keskiluokkaan.
Näin tehtiin minullekin ja kaikki päätyi parhain päin. Nyt kun on itse vanhempi niin ei tunnukaan enää hyvältä ajatukselta. Vaikka miten hyvin lapsensa kasvattaa, niin tuossa vaiheessa ollaan vielä niin epäkypsiä, että ihan puhtaasti paljon tuuria on pelissä siinä, mitä vaikuttimia ympäristöön eksyy ja miten ne tarttuvat. Omaa ikäluokkaa kotipuolesta kun muistelee, niin yllättävän monta on vajonnut tavalla tai toisella pohjalle tai päättänyt jo päivänsä, ihan sellaisista asiallisista normaaleista perheistä tulleista nuorista.
Lisäksi tuohon asuntolainakeskusteluun. Jos kriteerinä lainaa ottaessa on, että voidaan pitää asunto pitkäaikaistyöttömyydessäkin ja stressitestikorolla, niin sitten saa kyllä suoriltaan unohtaa omistusasumisen vaihtoehtona, ainakin perheellisenä ja kasvukeskuksissa. Itsekseen tai erityisesti kaksisteen jossain sivummalla nyt voi kituuttaa melkein millaisilla tuloilla tahansa, mutta aika moni joutuu ottamaan ihan tuntuvasti sitä lainaa mikäli omistusasujaksi ylipäätään haluaa. Tai no, joutuu ja joutuu, historiassa tällä tavoin toimiminen on myös ollut monelle se varallisuutta kasvattava tekijä.
Tuo viidenkymmenen metrin etumatkalla kehuskelu tuntuu siksikin hieman naurettavalta, että moni meistä on todellakin saanut kotoa paljon enemmän vaikka koemme ettemme olemme saaneet mitään. Meillä on ollut lukio/amm.koulutus, keskuslämmitys, koulukyydit, terveydenhuolto, lapsilisät, sosiaalihuolto…pitkä lista jota ei tähän tarvitse kirjoittaa. Esimerkiksi oma edesmennyt äitini lähti kotimaatilaltaan lukio-opintoihinsa lähikylälle kehotuksella ettei takaisin ole asiaa, kun ei tilanpito kerran kiinnosta. Äitinsä sitten lähetteli hänelle “materiaaliapua” ja harvoin rahaakin kirjeiden mukana, salaa isältään. Äitini luki maisteriksi ja teki pitkän uran valtiolla - ja jaksoi aina muistuttaa oman tahdon ja määrätietoisen etenemisen tärkeydestä. Ja se pihvi: Oli aina valmis tukemaan omien päämäärien saavuttamisessa, niin rahallisesti kuin muutenkin.
Perinteinen tuon ajan sukupolvikokemus, tuttu varmasti monelle. Ei tietenkään tarkoita, että kaikkien tulisi aloittaa tyhjästä ja raivata tiensä keskiluokkaan omilla lihaksillaan mutta saa ainakin minut vieroksumaan sitä toista ääripäätä joka saa kaiken ilmaiseksi, jolta ei edellytetä kuin hieman luonnontieteellisten aineiden osaamista ja jotka tämän jälkeen ovat satojen tuhansien salkkuineen omasta mielestään maamme tärkeimpiä kansalaisia. Mikäköhän tuossa on arvostettavaa, tavoiteltavaa tai ansiokasta? Ei ehkä muu kuin helppo elämä, joka tietysti kiinnostaa meitä kaikkia. Jo kauan kuopattuna ollut luokkayhteiskuntahan oli aikoinaan juuri tätä, parempiin piireihin synnyttiin. Jos joku saa tuosta ajatuksesta elämälleen sisältöä niin be my guest.
Oon kuullut uskottavia huhuja, että Inderesin kansainvälistyminen viivästyi sen vuoksi, ettei Rautanen kyennyt keskittymään toimistolla Vernerin kovaäänisen naurun vuoksi ja että tähän on kiinnitetty erityistä huomiota Inderesin muuttaessa toimistosta toiseen. Harmillisesti tämä syy ei ollut Inderesin kannalta painokelpoinen, joten se jäi pois Mikaelin kirjasta. @Verneri_Pulkkinen joskus tulevaisuudessa julkaistava elämänkerta voi sit vahvistaa pitävätkö huhut paikkaansa
Suurin osa ei onneksi ole kummastakaan ääripäästä. Anekdootit ja karikatyyrifaabelit tehostavat eetosta ja paatosta asiasta puhuttaessa, mutta viime kädessä ihmiset voivat olla hyviä tai pahoja ja fiksuja tai hölmöjä vauraudesta riippumatta. Ja sen oivaltaminen kriittisesti on ollut kulmakivi luokkayhteiskunnan tasapäistymiselle ja yksilöiden mahdollisuuksien parantumiselle.
Meillä on pian tulossa perinteinen kevään foorumimoderaattorien kampawiineripalaveri (ehkä myös olutta) toimistolla. Tämä voisi olla hyvä keskustelunaihe mukaan sinne.
Alustavasti itse ajattelen, että tämä on foormiyhteisö missä sijoittajat auttavat sijoittajia. Auttaako sijoittajia ympäripyöreiden tekoälykirjoitusten jako foorumille? Ei. Mutta kuten yllä todettu, tietyt tiivistelmät pidemmistä sisällöistä kuten tulospuheluista voi olla ok.
Tässäkin olen vähän niin ja näin. Miten käy meidän oman oppimisen, jos tekoäly tiivistää ja poimii kaiken oleellisen? Se voi olla hyvä henk.koht. käyttöön ja sparrailuun ja sellaisten asioiden tarkastamiseen, jotka itsekin jo hallitsee mutta muisti reistailee.
Lisäys. Henk.koht. minulle on kunnia-asia ja itsestäänselvyys kirjoittaa täällä kaikki itse (lainaukset poislukien tietysti), artikkelit itse ja Vartit itse jne… Käytän tekoälyä paljon apuna yllämainittuihin juttuihin kuten joidenkin seikkojen tarkastamiseen tai uusien näkökulmien hakemiseen, mutta koen mielekkäämpänä itse loppusisällön tuottaa “luomuna”. Näin myös lukija ja katsoja tietää, että kunnioitan hänen aikaansa ja jokainen asia on harkittu ihmisen toimesta loppuun asti. Myös virheet ovat tällöin ihan originellejä.
Lisäys 2. Tekoälyssä on myös se ongelma, että se antaa kaikille kysymyksestä riippuen aikalailla samanlaisia vastauksia. Sijoittamisessa on usein kyse ylituoton eli markkinaa keskimääräistä paremman tuoton hakemisesta. Miksi lukea jonkun firman materiaaleja tuntikausia, jos saman tuoton saa parin sekunnin klikkauksella (ja hieman pidemmällä odotuksella) indeksirahastolla? Ihmisten itse tuottama ajattelu on aitoa ja alkuperäistä. Teemme usein huteja, koska sijoittaminen on vaikeaa. Mutta ihmisten välisessä keskustelussa voi syntyä aidosti oivalluksia yhtiöistä ja löytöjä, mitä muut eivät vielä foorumin ulkopuolella tiedä! Jos tekoäly tietää sen, sen tietää kohta kaikki.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, äideiksi haluaville, äitihahmoille ja muille lämminsydänmillisille!
Ja hyvä, että Ituhippinen muistutti näistäkin - lämpimiä toivotuksia heille, joita lapsettomien lauantai ja simpukka-viikko koskee!
Tahattoman lapsettomuuden teemaviikko Lapsettomien Simpukka-viikko ja Lapsettomien lauantai muistuttavat, että vanhemmuus ei ole itsestäänselvyys. Lapsettomien yhdistys Simpukan organisoimaa viikkoa vietetään vuosittain toukokuussa. (simpukkary.fi)
Alla oleva juttu on vuodelta 2021 ja se sopii päivän teemaan
Sellainen on pyrkimys ollut. Olen vaimon kanssa säästänyt lapsille jonkinlaisen pesämunan itse kunkin tilille, kuten edesmennyt yksinhuoltajaäitini minullekin aikoinaan vähäisestä siivoojan palkastaan lapsilisien avustuksella teki. Lisäksi kullakin lapsella on ihan perinteisen kivijalkapankin rahastoa, joihin varakaampi osa suvusta on laittanut lahjoituksia juhlapäivinä kuten jouluksi ja syntymäpäivien ja koulusta valmistujaisten kunniaksi.
Nyt alkaa sitten olla jo sen verran ikää mittarissa, että täytyy varmistella omaa vanhuudenturvaa. Kun ei noihin eläkelupauksiin uskalla luottaa. Että asunnon saavat ostaa itse, mutta jos elämä lapsia kovasti kolhii, niin kotiin saa aina tulla turvaan ja kohtuullista käteissummaa tarjotaan, jos sillä hankaluuksista yli pääsee.
Tämä olisi itsellä ajatus, että lapsilisät, lahjarahat rahastoon, jonka sitten saa omaan käyttöön. Perintönä sitten oma salkku, jos sellainen on ja toivoa, että lapsi pystyy omaisuutta kasvattamaan ja eteenpäin siirtämään.
Itse vierastan sitäkin ajatusta, että käärinliinassa ei ole taskuja, hautausmaan rikkain henkilö ym. Itse en ylimääräisestä kulutuksesta saa mitään mielihyvää, enkä pysty kuvittelemaan, että viimeisillä päivillä iskisi tarve hussata kaikki mitä mahdollisesti on jäänyt ajatuksella “nautitaan rahoista”.
Toki saattaa se vituttaa, jos lapsen on yrittänyt kasvattaa ottamaan vastuu omasta elämästä ja luoda se oma elämä, sekä hoitaa taloutensa fiksusti, mutta salkun saatuan juhlii kaikki. Sekavaa ajatusta, mutta toivottavasti ajatuksesta saa kiinni.
Luin samaa uutista hetki sitten ja teen kaikkeni, että olen samassa kunnossa viisikymppisenä, kuin olen nyt.
Sain terveen miehen paperit muutama viikko sitten työterveyden puolelta näin viittä vaille 41-vuotiaana, jopa sydänkäyrää kehuivat urheilevan henkilön sydämeksi, vaikka liikun vain päivittäistä hyötyliikuntaa. Takana ja edessä liikkumista pelkällä lihasvoimalla, jota edes sähköavustus ei tule sekoittamaan, autoilusta puhumattakaan. Jalkalihaksia pidän tärkeimpinä lihaksina vanhuusikää ajatellen ja tahtotilana on saada pidettyä alaraajat tikissä, kunnes krematorion uunin luukku perässäni sulkeutuu.
Mielestäni kunnossa pysymiseen ei tarvita edes paljoa panostamista, pelkällä hyötyliikunnalla, oikeilla ravintotottumuksilla ja henkisellä tasapainolla pääsee pitkälle, näin uskon.
