Ei tuossa raaka-aineen lähtömaasta puhuta mitään. Tuote itsessään on tehty Saksassa, mutta raaka-aine voi silti olla Suomesta. Oma veikkaus tosin on että raaka-aineet ovat valmistajan läheltä.
Finanssivelitrio käsiteli alokasmaisesti suorittanutta mallisalkkuaan tuoreella videolla. 
4 tykkäystä
No tuskin tuosta kukaan mitään oppii, ellei Samppaa laiteta kuriin, silloin hän oppisi.
Kivahan on muiden omituksia alaskirjata…
Samla Capital alaskirjaa hallinnoimiensa rahastojen omistukset ja sijoitukset, jotka liittyvät Helsingin Kruununhaassa sijaitsevaan hotelliin. Rahastojen alaskirjauksista kärsivät Samla Hotelsin lisäksi Samla Asunnot ja Samla Toimitilat II -rahastot.
1 tykkäys
Toki hotelliprojekti aloitettu ennen Ukrainan sodan laajamittaista vaihetta = oletus että uusrikkaita Venäläisiä tupa täysi.
Lipsahti vaan rahaa sieltä mistä ei pitänyt, hotellikaivoon.
Milloin kuullaan: “olisin palauttanut, mutta”.
Samppa ilm myyntipuhunut maakuntien Jopet ihan 100-0. Helsingissä kukaan ei edes tiedä mikä urheilulaji joku yhdistetty on.
3 tykkäystä
Pistän vielä kyssärin tännekkin, jos joku osaisi nopeasti vastata
Uusi Nordean arvo-osuustilin käyttäjä täällä taas kyselee, että onko tosiaan näin, että jos tänään teen toimeksiannon niin toimeksianto veloitetaan tililtä vasta maanantaina vaikka osakkeet kirjautuvat heti tililleni ja toimeksianto on toteutunut?
Tässä on Nordnettia käyttäessä tottunut, että rahat lähtevät heti vaikka t+2 päivänä tarkemmat tiedot kirjautuvat. Mikäli Nordealla eri tavalla niin pitää itse olla aina tarkkana, että toimeksiannon tehneellä käyttötilillä on katettta, koska tulin laittaneeksi käyttötilin vastatiliksi, ja samalta tililtä hoidan muuta asiointia myös.
Sen pitäisi tietää saldo jota ei vielä kirjattu. Olen kerran päässyt itsekin miinusmerkkiseen balanssiin jostain syystä, annoin olla kunnes korjaantui. No worries.
Kun se herjaa että ei oo rahaa ostaessa, ja esmes olet samana päivänä myynyt, niin herjan voi ohittaa huoletta. Saat herjan vaikka tilisi näyttää vapaata saldoa. Tämä on joku Ruotsalainen juttu. Mutta älä välitä siitä.
Jos rahaa ei oikeasti ole, on eri herja jota et voi ohittaa.
Perusta erityinen hoitotili, uusi käyttötili tai miksi haluat nimetä, hoitamaan vain AOT.
Helpottaa elämää. Jos kaupankäynti market ostojen seassa, no bueno.
Voi kun kiva. Nordnet laittoi vihdoin takaisin tuon näkymän, jotta näen yhdellä vilkaisulla päivän sulamiset sekä isommassa graafissa YTD-sulamiset.
Voin taas jatkaa sijoitusurasta “nauttimista”
7 tykkäystä
YHTEISÖ!
Yhteisökysely on kuulemma vielä huomisen auki, joten käy vastaamassa, jos et ole sitä jo tehnyt! 
Toimikuntaihmisenä itseäni luonnollisesti kiinnostaa kysymys nro 25, miten yhteisön mielestä päivitetyn strategian liiketoiminta-alueita tulisi painottaa. 
6 tykkäystä
Lisätään vielä tarkennus, että iltapäivään noin klo 14:00 asti auki! 
2 tykkäystä
Raha on uskomus: Fiat-valuutan ja kryptovaluutan tarina luottamuksesta 
Raha ei ole pelkkä seteli taskussa tai numero ruudulla. Raha on pohjimmiltaan sopimus. Tarkemmin sanottuna: raha on kollektiivinen uskomus, joka perustuu luottamukseen. Se toimii vain niin kauan kuin ihmiset uskovat, että muutkin uskovat sen arvoon. Tämä pätee sekä perinteiseen fiat-rahaan että kryptovaluuttoihin, vaikkakin eri muodoissaan ja mekanismeillaan.
Vaikka raha voi tuntua konkreettiselta, sen arvo ei johdu fyysisestä ominaisuudesta vaan siitä, että ihmiset hyväksyvät sen vaihdon välineeksi. Ilman yhteisesti jaettua uskomusta raha olisi vain paperia tai bittejä tietokoneella. Tämä tekee rahasta yhden inhimillisen yhteiselon syvimmistä abstraktioista. Rahalla ei ole omaa arvoa, mutta se toimii, koska yhteisö päättää niin.
Sama periaate koskee myös digitaalisia maksujärjestelmiä ja pistejärjestelmiä. Uskomme siihen, että kaupan kassalla tehty maksusuoritus vähentää tilimme saldoa ja oikeuttaa meitä viemään tavaran kotiin. Ilman tätä yhteistä käsitystä järjestelmä ei toimisi. Raha toimii, koska sen toimintalogiikkaa ei jatkuvasti kyseenalaisteta.
Rahan synty: Tyhjästä luotua velkaa
Kuka oikeasti luo rahaa?
Yksi yleisimmistä harhakäsityksistä on, että keskuspankki loisi suurimman osan rahasta esimerkiksi painamalla seteleitä tai laskemalla liikkeelle velkakirjoja. Todellisuudessa suurin osa rahasta syntyy yksityisten pankkien myöntäessä lainoja. Kun pankki myöntää lainan, se ei siirrä olemassa olevaa rahaa, vaan kirjaa uuden summan asiakkaan tilille. Tämä uusi talletus on käytettävissä maksamiseen kuten mikä tahansa raha.
Pankki siis luo rahaa kirjanpidollisesti: taseen toiselle puolelle syntyy velkasaatava asiakkaalta, toiselle puolelle talletus asiakkaalle. Tämä mekanismi tuottaa noin 90–95 % kaikesta liikkeellä olevasta rahasta. Keskuspankin rooli on säädellä korkoja, hallita pankkien välistä maksuliikennettä ja luoda käteistä – mutta se ei suoraan päätä, kuinka paljon rahaa on kansantaloudessa.
Tämä tarkoittaa, että raha syntyy, kun velkaa syntyy. Jos pankit eivät lainaa tai ihmiset eivät ota lainaa, rahaa ei synny lisää. Tämä tekee järjestelmästä sekä tehokkaan että haavoittuvan – koko rahamäärä on riippuvainen luottamuksesta ja velan kierrosta.
Rahan varhaishistoria: miten kaikki alkoi?
Pankkilainauksen juuret ulottuvat antiikin aikoihin, mutta nykyaikaisen luottorahajärjestelmän siemenet kylvettiin erityisesti keskiajan lopulla ja renessanssin aikaan. Ensimmäisiä dokumentoituja tapauksia järjestelmällisestä pankkilainauksesta löytyy 1300-luvun Italiasta, erityisesti Firenzen ja Genovan kaltaisista kaupunkivaltioista, joissa pankkitalot kuten Bardi ja Medici myönsivät lainoja kaupankäyntiä ja hallitsijoiden sotaretkiä varten.
Tällöin syntyi käytäntö, jossa pankit eivät pelkästään säilyttäneet varallisuutta vaan alkoivat myöntää lainoja kirjauksina tileille, luottaen siihen, että kaikki tallettajat eivät nostaisi rahojaan samaan aikaan. Tämä johti ensimmäisiin muotoihin osittaisvarantopankkitoiminnasta – eli juuri siitä periaatteesta, johon nykyinen rahajärjestelmä perustuu.
Velan ja rahan yhteys on näin ollen syvälle juurtunut – pankkilaina ei ole vain taloudellinen instrumentti, vaan se on myös perustavanlaatuinen mekanismi, jolla raha syntyy ja kiertää yhteiskunnassa.
Fiat-rahan syntymekanismi nykyaikaisessa talousjärjestelmässä on monille yllättävä. Raha ei synny ensisijaisesti setelipainossa, vaan pankkien kirjanpidossa – käytännössä tyhjästä. Kun asiakas hakee lainaa pankista, esimerkiksi asunnon ostoon, tapahtuu jotain huomionarvoista:
Pankki ei tarkista, onko sillä varoja kattaa laina, eikä se ota rahaa toisilta asiakkailta. Sen sijaan se luo uuden rahamäärän kirjanpidollisena merkintänä: se kirjataan yhtä aikaa sekä asiakkaan tilille (velka pankilta asiakkaalle) että pankin saatavaksi (velkasaatava asiakkaalta).
Toisin sanoen pankki yksinkertaisesti lisää summan asiakkaan tilille – ja näin rahaa on nyt enemmän taloudessa kuin ennen. Talletus näyttää asiakkaan näkökulmasta samalta kuin mikä tahansa muu raha, mutta se ei ole aiemmin ollut olemassa. Tämä prosessi on ytimeltään se, mitä kutsutaan luottorahaksi: raha syntyy, kun joku ottaa velkaa.
Tämä rahan luonti ei ole harvinaista – se on yleisin tapa, jolla uutta rahaa syntyy. Lähes kaikki liikkeessä oleva raha länsimaissa on syntynyt tällä tavoin: yksityisten liikepankkien antamien lainojen seurauksena. Esimerkiksi euroalueella noin 90–95 % kaikesta rahasta on pankkitalletuksia, jotka ovat syntyneet lainanannon kautta.
Tärkeää on ymmärtää, että tätä prosessia ei johda keskuspankki, vaan liikepankit itse. Niiden toimintaa säätelevät muun muassa vakavaraisuusvaatimukset, mutta ne eivät tarvitse keskuspankilta lupaa jokaisen lainan luomiseen. Käytännössä siis pankit itse päättävät, kuinka paljon rahaa syntyy – ja mihin tarkoituksiin.
Rahan synty lainaamalla on tehokas tapa lisätä talouskasvua, mutta se tuo mukanaan myös riskejä. Koska raha syntyy velkana, koko järjestelmä on riippuvainen jatkuvasta lainanotosta ja luottamuksesta siihen, että velat maksetaan aikanaan takaisin. Jos tämä ketju katkeaa – kuten finanssikriisissä nähtiin – rahavirta pysähtyy ja koko järjestelmä voi ajautua kriisiin.
Modernissa rahajärjestelmässä suurin osa rahasta ei ole olemassa fyysisessä muodossa. Se syntyy, kun pankit myöntävät lainoja. Kun pankki myöntää 100 000 euron asuntolainan, se ei siirrä valmiiksi olemassa olevaa rahaa, vaan kirjaa velkasaatavan yhdelle puolelle ja saman summan asiakkaan tilille toiselle puolelle. Raha syntyy siis kirjanpidossa, ja se “tuhoutuu” kun laina maksetaan takaisin.
Tämä mekanismi toimii vain niin kauan kuin ihmiset luottavat siihen, että pankkitileillä olevat luvut ovat oikeaa rahaa, jolla voi ostaa tavaroita ja palveluita. Jos luottamus järjestelmään horjuu, pelkkä näyttöruudun saldo ei riitä takaamaan ostovoimaa. Pankin lupaus maksaa rahat ulos muuttuu arvottomaksi, jos kukaan ei enää usko sen kykyyn lunastaa se.
Pankkijärjestelmä toimii osittaisvarantoperiaatteella, jossa vain murto-osa talletuksista on oikeasti olemassa keskuspankkirahana. Tämä tekee koko rahan tarjonnasta herkän talouden luottamustilalle ja keskuspankkien uskottavuudelle. Lisäksi talletussuojat, keskuspankkirahoitus ja valtion tukitoimet tukevat tätä luottamusta keinotekoisesti.
On tärkeä ymmärtää, että vaikka pankit näyttävät välittävän olemassa olevaa rahaa, ne tosiasiassa luovat rahaa uudelleen jokaisen luotonannon yhteydessä. Tämä tekee pankkijärjestelmästä sekä tehokkaan että haavoittuvan. Pieni notkahdus luottamuksessa voi johtaa valtavaan järjestelmäkriisiin.
Luottamuksen hauraus: Kun raha lakkaa toimimasta
Kryptovaluuttojen nousu tuo mukanaan uudenlaisen kilpailijan fiat-rahajärjestelmälle. Vaikka kryptot eivät vielä ole korvanneet fiat-valuuttaa vakaissa maissa, ne heikentävät luottamusta keskuspankkijohtoiseen rahaan ainakin ideologisella tasolla.
Esimerkiksi Bitcoinia pidetään monien silmissä vaihtoehtona valtiollisesti hallitulle rahalle, erityisesti maissa joissa inflaatio on syönyt fiat-valuutan ostovoiman. Kryptot tarjoavat teknologisen ja hajautetun vaihtoehdon, ja niiden suosio kasvaa tilanteissa, joissa fiat-raha näyttää epäluotettavalta.
Toisaalta kehittyneissä talouksissa kryptot eivät vielä uhkaa fiat-rahan asemaa arjen maksuvälineenä, vaan toimivat enemmän sijoitus- ja spekulointivälineinä. Niitä ei käytetä päivittäiseen kulutukseen, mutta ne tarjoavat turvasataman niille, jotka epäilevät fiat-järjestelmän kestävyyttä.
Näin ollen kryptovaluutat voivat sekä täydentää että haastaa fiat-rahaa – ja samalla kiihdyttävät keskustelua siitä, mihin luottamus rahassa oikeastaan perustuu.
Historian saatossa on useita tapauksia, joissa luottamus viralliseen rahaan on romahtanut. Weimarin Saksassa 1920-luvulla, Zimbabwessa 2000-luvulla ja Venezuelassa 2010-luvulla ihmiset kärsivät hyperinflaatiosta. Rahan arvo suli, koska ihmiset eivät enää uskoneet siihen. Tällaisissa tilanteissa kävi selväksi, kuinka ohutta ja ehdollista rahan arvo voi olla.
Kun luottamus katoaa:
- Raha ei kelpaa maksuvälineeksi
- Vaihtokauppa ja ulkomaiset valuutat valtaavat tilaa
- Ihmiset siirtyvät fyysisiin omaisuuseriin tai digitaalisiin vaihtoehtoihin
Yhteiskunta sopeutuu luomalla korvaavia rakenteita: vaihtotaloutta, paikallisrahoja, ulkomaisten valuuttojen käyttöä tai siirtymää kryptovaluuttoihin. Vaikeina aikoina ruokapaketit, savukkeet, alkoholi tai jopa työsuoritukset voivat toimia korvaavina maksuvälineinä. Raha voidaan korvata millä tahansa, johon yhteisö pystyy yhdessä luottamaan.
Hyperinflaatio on äärimäinen esimerkki siitä, miten nopeasti kollektiivinen uskomus voi murtua ja muuttaa yhteiskunnan perusmekanismeja. Kun rahaan ei enää luoteta, sen asema vaihdon välineenä katoaa, ja ihmiset etsivät tilalle jotain uutta. Tämä ei tapahdu vain kehitysmaissa – samankaltaisia signaaleja voidaan nähdä myös vakaissa talouksissa kriisin hetkillä.
Kryptovaluutat: Luottamusta ilman valtiota?
Kryptovaluutat, kuten Bitcoin ja Ethereum, eivät ole valtioiden liikkeelle laskemia. Ne perustuvat luottamukseen teknologiaan, avoimeen koodiin ja hajautettuun verkkoon. Ne ovat myös uskomus, mutta erilainen:
- Fiat-raha: luottamus valtioon ja keskuspankkiin
- Kryptovaluutta: luottamus algoritmiin ja yhteisön vakauteen
Kryptojen arvo syntyy niiden niukkuudesta, teknologisesta rakenteesta ja verkkoefektistä. Käytössä olevien kryptojen arvo perustuu uskoon siitä, että joku toinen hyväksyy sen maksuvälineenä. Yksittäinen kolikko ei ole arvokas itsessään, vaan siksi, että järjestelmä sen ympärillä on luotettava ja laajalti hyväksytty.
Monille kryptovaluutat ovat tapa paeta valtioiden rahapolitiikkaa tai inflaatiota. Joissain maissa ne ovat nousseet suosituksi vaihtoehdoksi silloin, kun paikallinen valuutta on menettänyt arvonsa. Samalla ne tuovat uuden haasteen: miten luottamus rakennetaan ilman keskitettyä toimijaa? Hajautettu järjestelmä voi olla teknisesti elegantti, mutta edellyttää edelleen käyttäjien uskoa sen pysyvyyteen.
Kryptovaluuttojen käyttö on laajentunut sijoittamisesta maksamiseen, älysopimuksiin, NFT:ihin ja rahoitusratkaisuihin. Ne rakentavat uudenlaista infrastruktuuria, mutta kohtaavat myös sääntelyn, tietoturvan ja hyväksyttävyyden haasteet.
Kryptojen ja fiat-valuuttojen uhat
Kryptovaluutan uhat:
Kvanttitietokoneet voivat tulevaisuudessa murtaa nykyiset salaukset
Energiasyöppöys (esim. Bitcoinin louhinta)
Uusien kryptojen loputon syntyminen voi hajauttaa luottamuksen
Keskuspankkien digivaluutat voivat syrjäyttää kryptot maksuvälineinä
Teknologian nopea kehittyminen voi vanhentaa nykyiset lohkoketjut
Huijaukset ja “rug pullit” heikentävät yleistä luottamusta
Lisäksi kryptovaluuttoihin liittyy teknologinen kilpailu, huijausyritykset sekä markkinoiden spekulatiivinen luonne. Monet kryptovaluutat ovat kadonneet tai romahtaneet, koska niillä ei ole ollut kestävää perustaa. Yksittäisen kryptovaluutan menestys ei ole taattu, ja koko ekosysteemi on jatkuvasti kehitysvaiheessa.
Fiat-valuutan uhat:
Politiikka voi tuhota keskuspankin uskottavuuden
Liiallinen rahan luonti = inflaatio = luottamuksen romahdus
Valtioiden velkaantuminen voi pakottaa arvon manipulointiin
Luottamus järjestelmään voi murentua hitaasti esimerkiksi vuosikymmenten kuluessa
Kansainväliset kilpailijat voivat syrjäyttää kansallisen valuutan
Myös geopoliittiset kriisit, sosiaaliset levottomuudet ja luottoluokitusten heikkeneminen voivat horjuttaa kansallisen valuutan asemaa. Jos keskuspankki menettää riippumattomuutensa, seuraukset voivat olla vakavia. Lisäksi fiat-valuuttojen vakaus ei ole itsestäänselvyys edes kehittyneissä maissa, jos talous- tai luottokriisit kärjistyvät.
Mitä jos molempien luottamus katoaa?
Jos sekä fiat- että kryptovaluuttoihin menetetään luottamus, ihmiset hakeutuvat vaihtoehtoihin:
Tavaroihin ja kiinteään omaisuuteen (kulta, maa, asunto)
Vaihtokauppaan tai yhteisörahoihin
Uusiin teknologioihin: lohkoketju 2.0, kvanttiturvalliset tokenit
Luonnonvaroihin ja infrastruktuureihin, jotka säilyttävät reaalisen arvon
Psykologisesti ja kulttuurisesti turvallisiin arvoihin, kuten yhteisöllisyyteen ja paikallistalouteen
Vakauden etsiminen on inhimillistä, ja siksi ihmiset etsivät aina keinoja suojautua arvojen heilahteluilta. Jos mikään yksittäinen rahamuoto ei toimi, yhteisöt luovat paikallisia ratkaisuja, jotka voivat myöhemmin kehittyä uusiksi standardeiksi.
Raha on uskomus, joka ei katoa
Ajatus rahasta uskomuksena ei ole uusi, mutta se on saanut vahvan ja vaikuttavan muodon erityisesti Yuval Noah Hararin teoksessa Sapiens: A Brief History of Humankind (2011). Sain tämän kirjan juuri luettua, ja Hararin ajatukset innoittivat minua vahvasti.
Harari kirjoittaa:
“Money is the most successful story ever told. It is the only story everyone believes.”
Hararin mukaan raha ei ole aineellinen tai ikuinen asia, vaan kollektiivinen tarina, johon ihmiset uskovat – ja juuri tämä usko tekee rahasta toimivan vaihdon välineen. Raha siis toimii, koska uskomme siihen yhdessä, ei siksi, että se olisi itsessään arvokasta.
Myös useat muut merkittävät ajattelijat ovat käsitelleet rahaa sosiaalisena tai uskomukseen perustuvana ilmiönä:
- John Maynard Keynes näki rahan riippuvaisena yhteiskunnallisista käytännöistä ja luottamuksesta.
- Geoffrey Ingham kuvasi rahaa valtajärjestelmänä, joka perustuu yhteiskunnalliseen hyväksyntään ja instituutioihin.
- Aristoteles ymmärsi jo antiikin aikana, että raha on ihmisten sopima väline, jolla mitataan arvoa.
Raha ei ole ensisijaisesti esine, vaan yhteinen uskomusjärjestelmä, joka voi muuttua aikojen saatossa – ja on muuttunutkin.
Yhteenveto: Mitä raha oikeastaan on?
- Raha ei ole fyysinen hyödyke vaan luottamukseen perustuva sopimus.
- Suurin osa rahasta syntyy, kun pankit myöntävät lainoja, ei keskuspankin toimesta.
- Rahajärjestelmä toimii vain, kun yhteinen usko sen toimivuuteen säilyy.
- Kryptovaluutat ovat uudenlainen rahamuoto, mutta niidenkin arvo perustuu luottamukseen ja hyväksyntään.
- Luottamuksen romahdus voi johtaa siirtymään vaihtotalouteen, reaalivarallisuuteen tai uusiin valuuttamekanismeihin.
- Ajatus rahasta uskomuksena on vanha ja laajasti tunnustettu – Hararin mukaan raha on menestyksekkäin tarina, jonka ihmiskunta on koskaan keksinyt.
- Raha muuttuu, mutta sen ydin säilyy: ihmiset haluavat vaihdon välineen, johon voivat yhdessä luottaa.
Raha ei ole ikuisesti euro, dollari tai bitcoin. Raha on ihmisen luoma abstraktio, joka ottaa eri muotoja eri aikoina, mutta sen ydintarkoitus on aina sama: mahdollistaa vaihto, mitata arvoa ja tallentaa ostovoimaa.
Siksi niin kauan kuin ihmisillä on tarve vaihtaa, vertailla ja sopia, raha elää – vaikka sen nimi, muoto ja hallitsija muuttuisivat. Luottamus muuttaa muotoaan, mutta ei katoa. Se vain etsii uutta kanavaa, johon juurtua. Tulevaisuuden raha voi olla jotain, jota emme vielä osaa nimetä – mutta sen logiikka perustuu yhä samaan ikivanhaan uskomukseen.
36 tykkäystä
Rahalla itsessään on välinearvo, vaikka sen sitoisikin intrisiittisen arvon asioihin. Kun seuraa eri yhtiöiden kurssikehitystä, väkisin hiipii kyllä mieleen ettei vanha kulutuskriitikko ja OG-Morpheus Baudrillard ehkä ollutkaan niin hakoteillä puhuessaan symboli- ja signaaliarvoista.
Toistaiseksi rahaan uskominen taitaa olla jonkinlainen Nashin tasapaino. Kovin paljoa ei taida hyödyttää ketään lakata uskomasta rahaan. 
Eikä ihan heti varmaan asian laita ole muuttumassa.
Kryptovaluutat ovat menneet lyhyen elinaikansa niin kovaa koilliseen, että rahaan verrattuna väkisin herää epäilys, että niihin uskovat päätyvät uskomaan ikuiseen hyvään arvon nousemiseen. Kilpaillakseen Fiatin kanssa, pitäisi joko nähdä miten käy kun kuu ei enää lähene tai ole tavoite. Ja miten vahva usko ja sen kirkko silloin on.
Vai meneekö usko kryptoihin ja sen kestävyys lopulta Talebin sanoin:
Those who think religion is about “belief” don’t understand religion, and don’t understand belief.
Aika näyttää
5 tykkäystä
Tästä muuten tuli mieleen kuriositeettina että Hongkongissa, Pohjois-Irlannissa ja Skotlannissa muutamilla suurimmilla yksityisillä liikepankeilla on oikeus painaa setelirahaa ja tekevätkin niin. 
- Hongkongissa virallisia hongkongin dollariseteleitä painavat keskuspankki HKMA:n lisäksi omilla designeillaan liikepankit HSBC, Standard Chartered ja Bank of China
- Pohjois-Irlannissa puntaseteleitä printtaavat Bank of Ireland, Danske Bank
(ent. Northern Bank) ja Ulster Bank - Skotlannissa puntia painavat Bank of Scotland, Royal Bank of Scotland ja Clydesdale Bank
Edit: Ai niin, ja Macaon valuuttaa eli patacaa painavat setelimuodossa liikepankit Banco Nacional Ultramarino ja Banco da China (joka on sama pankki kuin yllä mainittu Bank of China, ja selvennyksenä myös että Bank of China ei ole sama asia kuin Kiinan keskuspankki - se on puolestaan People’s Bank of China eli PBOC.)
17 tykkäystä
Suunnilleen kaikki muut Elovena-tuotteet on valmistettu Suomessa (kaurahiutaleet, keksit, patukat, vanukkaat ja muut lusikoitavat tuotteet, proteiinipirtelöt, kaurajuomat jne), joten ei tästä nähdäkseni hirveästi kannata tuohtua.
Elovena-kauragranola on valmistettu pakkauksen mukaan Tanskassa suomalaisesta kaurasta. En kauheasti ihmettele jos myös noissa muroissasi kaura on peräisin Suomesta (tosin se luultavasti lukisi pakkauksessa).
2 tykkäystä
Tervehdys foorumin väelle. Kaipaisin hieman näkemystä erääseen alanvaihtoa koskevaan pulmaani, ja eritoten IT-alan väen näkemykset kiinnostaisi.
Määräaikainen työsopimukseni aivan toisella alalla päättyi jokin aika sitten ja päädyin sen jäljiltä pohtimaan alan vaihtamista kyberturvan pariin. Nyt olen sitten tilanteessa, jossa minut on hyväksytty noin vuoden kestävään SOC- Specialist koulutukseen sekä hieman yllättäen myös AMKin tieto- ja viestintätekniikan insinöörikoulutukseen. Nyt näistä pitäisi sitten valita toinen.
SOC -koulutuksessa pääsisi sinänsä nopeasti alaan kiinni, mutta melko kapealla osaamisella. Toki osaamista on myöhemmin mahdollista kasvattaa myös töiden ohella. AMKissa puolestaan saisi monipuolisemman osaamisen ja todennäköisesti myös mahdollisuuksia osa-aikatyöhön jo ennen valmistumista. Lähinnä minua pohdituttaa se, onko AMK-tutkinnosta niin paljon hyötyä tässä alanvaihtoprojektissa, että pidempi ajallinen panostus on järkevää, vai päädynkö lopulta samoihin hommiin pari vuotta hitaammin.
Sen verran vielä mainittakoon, että opintotukikuukauteni olen käyttänyt jo aiempaan tutkintoon, eli sellaista minulla ei ole mahdollista AMKiin saada. Muuten tämä olisikin no-brainer. Omaehtoista opiskelun tukea voin periaatteessa saada kumpaan tahansa, mutta se on TE-virkailijan harkinnanvarainen päätös.
Kumpi siis olisi järkevämpää valita?
1 tykkäys
Sori, se olin minä. 
Paluulento illalla.
Pakko levätä välillä.
3 tykkäystä
Oman käsityksen mukaan tuota omaehtoista tukea myönnetään tällä hetkellä hyvin nihkeästi, etenkin jos alla on jo korkeakoulututkinto. Tämä kannattaa tiedostaa ettei laske sen varaan.
Keskiväli muistutti tästä tärkeästä ja erehtymättömästä maailmantila-barometrista, kuulin tästä jo aikoja sitten mutta nyt vasta tajusin alkaa seuraamaan. @Heikki_Keskivali - onko mitään missä se mies ei auttaisi 
14 tykkäystä
Pystyykö tuota AMK paikan vastaanottamista lykätä ? Muistaakseni joskus oli mahdollisuus ottaa paikka vastaan ja ilmoittautua poissaolevana. Jos mahdollista tekisin tämän SOC- koulutuksen ja sen perään AMK:n 
2 tykkäystä
Joo, tämän varaan en ole laskemassa. Jos olisin varma, että sen saa olisi AMK jälleen helppo valinta.
Ei pysty, tämä olisikin ollut helppo vaihtoehto.