Tämän vuoden huipusta itselläni on tippunut yli viisitoista prosenttia noin kuukaudessa ja kyllä harmittaa. Itse uskon lähes kaikkiin valitsemiini osakkeisiin hyvin paljon (eri asia uskonko oikeista syistä 
). En sinällään välitä siitä, että melkein kaikilla osakkeillani on joku “osta”- tai “lisää”-suositus tai siitä, että tavoitehintoihin on valtavasti matkaa, koska suositukset ja tavoitehinnat ovat vain pieniä mausteita isossa kokonaisuudessa ja ne ovat asioita, mitä ei pitäisi tuijottaa, maksimissaan vilkaista. 
Tiedän, että olen paljon indeksiä jäljessä YTD:ssä ja tiedän monien olevan minunkin takana. Tuurilla olen aiemmin onnistunut ja nyt tyhmyydellä olen hävinnyt, ostopäätöksiä olen miettinyt, mutta haluan taas tuoda vielä sen esiin, miten pitäisi yhtä tarkkaan pohtia niitä myyntipäätöksiä. Peiliä taas katsotaan ja hävettää jotkut hassut ratkaisut, ylivilkkaan luonteeni takia koen epäonnistumiset hyvin vahvasti. Se jännittää aika paljon, että ei tässä olla (vielä) markkinoilla nähty mitään oikeaa isoa romahdusta ja mitä siihen sitten salkkuni sanoo.
Omaisuudestani päälle 20 prosenttia on kiinni osakkeissa, tilillä on rahaa, on vakityö, eli kaikkeen olen valmis oikeasti ja tällä rauhoittelen itseäni. Anteeksi tämä ylireagoiva viestini, vaikka ei tässä ole mitään valtavia romahduksia nähty. Toisaalta koronadippi oli mulle kiinnostavaa aikaa ja ihan kivaakin, sillä minulla tippui silloin paljon vähemmän, mitä indeksit. Ajattelen myös tämän olevan oikeudenmukaista, koska olen tietämätön ja tuore sijoittaja, niin asiat on mennyt, miten kuuluukin. Oli vaan pakko kirjoittaa asiat ylös tänne ja pahoittelut vielä draamakuninkaan roolistani, vaikka mitään ei ole (vielä) tapahtunut. Läppäsin itseäni just poskelle ja muistutin, että tämä on myös vuosikymmenten huvia + äläkä liikaa tunteile, vaan järkeile.
PS Hei muut turhasta draamailijat! Tämä @timontti n kirjoitus me sisäistetään tänään: