Katsoin pyhinä parhaita paloja Star Warsin episodeista 1-6. (Loppu sisältää juonipaljastuksia!) Aina niistä irtoaa uusia jälkiaromeja, tällä kertaa se että keisari Palpatine olisi loistava ison pörssiyhtiön toimitusjohtaja. Palpatinessa yhdistyy kyky suunnitella ja toteuttaa hyvin pitkäjänteistä projektia, visionäärisyys sekä ymmärrys avainrekrytointien merkityksestä.
Episodi ykkösen alussa Palpatine on Naboo-planeetan senaattori parlamentissa, joka on taantunut jo pitkään. Kuten Palpatine toteaa, se on kadottanut kiinnostuksensa yhteiseen hyvään ja sitä kontrolloi ryhmä leipiintyneitä byrokraatteja. Palpatine toteuttaa uskomattoman 20+20 vuoden suunnitelman, jonka ensimmäisen puoliajan askelmerkkeinä on nousta liittokansleriksi, kasvattaa valtaoikeuksia kloonisodan varjolla, rekrytoida galaksin lahjakkain jedi Anakin Skywalker, tuhota hänen tuellaan korruptoituneet jedit, muodostaa imperiumi ja nousta sen keisariksi. Toisella puoliajalla tarkoituksena on luoda ensin tarvittava teknologia ja sitten rakentaa Kuolemantähti, joka sementoi imperiumille vallihautamaisen kilpailuedun suhteessa kapinoiviin ryhmittymiin.
Kuinka moni toimitusjohtaja kykenee vastaavanlaisella aikajänteellä ja kunnianhimolla toteuttamaan suunnitelmaa, jonka jokainen pieni askel tulee toteuttaa huolella, pitäen kuitenkin samalla katsetta pitkässä pelissä? Varsinkin Suomessa toimarit ovat pääosin kolmen vuoden duunihyppelijöitä, joilla ei ole mitään intressiä tai keskittymiskykyä rakentaa firmaa sellaisella tavalla kuin vaikka Tim Cook on rakentanut Applea viimeiset kymmenen vuotta.
Niin, Tim Cook. Vuonna -98 hänellä oli hyvä, turvattu asema Compaqilla, kun Steve Jobs pyysi häntä liittymään isolla vastuulla konkurssikypsään Appleen. Hän on myöhemmin kertonut, että kaikki rationaaliset argumentit ja lähipiiri puolsivat jäämistä Compaqille. Mutta toisessa vaakakupissa painoi mahdollisuus päästä työskentelemään poikkeuksellisen visionäärin kanssa todella jännittävässä projektissa nostaa legendaarinen tietokonebrändi huolellisesti suunnitellulla projektilla takaisin huipulle. Tällaiset mahdollisuudet kutkuttavat kovimpia kykyjä, raha on sivuseikka.
Palpatine ymmärsi tämän syvällisesti Episodi kolmosessa. Sopimusneuvotteluissa Skywalkerin kanssa kompensaatiosta tai bonuksista ei puhuttu sanaakaan. Sen sijaan Palpatinella oli tarjota mahdollisuus päästä rakentamaan koko galaksiin vahvaa ja jännittävää organisaatiota isossa roolissa, ja sen lisäksi kaivautua hänen kanssaan first principles -ajattelulla syvälle pimeän puolen aksiomaattiseen ytimeen tutkimaan ikuisen elämän arvoitusta. Skywalkerille selvisi jo neuvotteluissa, että kommunikaatio Palpatinen kanssa ei ole mitään pystyynkuivunutta kampaviineripalaveeraamista. Kun briljanteimmat tekijät suuntaavat kykyjensä äärirajoilla ja ihan veitsenterällä kohti tuntematonta, välillä läikkyy yli. Eräässä vaiheessa neuvotteluja Skywalker uhkasi jopa tappaa Palpatinen. Miten tämä reagoi? Hän kannusti Skywalkeria vapauttamaan koko potentiaalinsa, sen potentiaalin jota jedit olivat yrittäneet aina tukahduttaa.
Kuten Cook, myös Skywalker valitsi lopulta lähipiirin vastustuksesta huolimatta intuitiivisesti jännittävämmän vaihtoehdon, ja loppu on historiaa.
