Otan osaa (ei tähän muuta voi sanoa). Itsekin yrittäjänä elin vahvasti läpi koronakriisin alkua. Eihän se tosin mitenkään lopulta minun firmaani vaikuttanut tilauskannassa mutta ensimmäiset 1-2 kuukautta oli niin veret seisauttavaa koko liike-elämälle, että se säteili kaikille aloille → ei yhtään tiennyt mitä tulee tapahtumaan, myyntiprosessit meni uusiksi jne. Ja seurasin erityisesti juuri ravintola-alaa myötätuntoisesti. Yleisestä sulusta tullaan muutenkin vielä maksamaan paljon mielenterveyspuolella mutta se jääköön muuhun ketjuun.
Olen tästä täysin samaa mieltä. Eikä tämä ole mikään yksistään suomalainen ilmiö - erityisesti USAssa pitää näyttää ‘elintasoa’ autolla. Ylipäätään monesti (ei aina) on niin, että mitä korkeampi näkyvä elintaso (auto on tästä yksi näkyvimpiä merkkejä), sitä heikommat taloustaidot → näkyvää elintasoa ostetaan, osin velalla, mutta säästöjä ei ole. Tulot voi olla kyllä korkeat mutta se kaikki menee. Tästä on myös tilastotietoa: voi lukea kirjan ‘Millionaire next door’.
Käytetyssä lähes romussa on monta hyötyä: ei pikku kolhut haittaa, lapsillekin uskaltaa antaa romutettavaksi ja jos tulee kalliimpi korjaus(>1000 E) voi aina hankkia samanlaisen tonnin pommin → korjauskulutkin pysyvät halpoina. Luontoarvotkin ovat kohdillaan, koska merkittävä osa koko käyttöaikaisen prosessin kuormituksesta tulee oikeasti valmistuksessa. Kannattaa siis ajaa autot loppuun asti.
Olen tosin joutunut toisessa autossa menemään yli 10 kE luokkaan, koska ei noita minibusseja halvemmalla saa kunnollisia käytettynä. Uutena ne maksavatkin jo lähes kuusinumeroisia summia. Mutten minä sitäkään rahoituksella hankkinut. Mahdollisesti jossain ääritilanteessa, jos rahoilleen saa paremman tuoton muualta, ja rahoituskorko on n. 0%, ja auto jostain syystä vähintään 10 000 eur, voisi tuota harkita - muttei ole saanut.
Olen tästäkin samaa mieltä! Tai en välttämättä kulueränä(ne ovat osa elämää) ja saahan niistä lapsilisiä(aikansa) ja voi saada asumistukeakin(jos on pienituloinen ja lapsia paljon) mutta muuten kyllä. Lapset ovat elämän yksi parhaista asioista ehdottomasti. Vaikka murrosikäisten kanssa on välillä yöunetkin menneet, niin toisaalta koen perheen osittain jopa elämäntehtäväkseni.
Mitä tulee kuiuihin, niin minä otan ne osana pakollisia talouskuluja. Talouden kulut eivät kuitenkaan nouse lineaarisesti suhteessa väkimäärään: viisi ihmistä kuluttaa lähes yhtä paljon kuin kuusi esim. ruokaa … väkimäärän kasvaessa ns. yhden henkilön muutos ei niin paljon vaikuta. Sitten kun on kaksistaan, meneekin helposti ravintolaan, jolloin rahaa kuluu per henkilö jo huomattavan paljon. Lapsilisät muutenkin kattavat aika hyvin lapsista syntyvät ruokakulut (eivät toki muita menoja), joten ei se nyt niin kalliiksi tule.
Ja lapsiin tuo minibussitarvekin liittyy - ei me mihinkään Teslaan mahduta kuitenkaan, kun olemme kaikki liikkeellä - edes siihen uuteen isompaan Y-malliin - ja pitäähän kavereitakin mahtua mukaan. Jos lähtee jollekin lomamatkalle(autolla), tuollaisen minibussin peräkonttiin menee kuution verran matkatavaraa ja jää vielä puolet tyhjäksi.
Meillä on vasta pari ensimmäistä ‘potkittu pihalle’.