Ahneet sijoittajat ja yritysjohtajat nekin jotka eivät ole lopulta menestyneet ovat saattaneet tehdä isojakin panostuksia ja henkilökohtaisia uhrauksia ja pitkiä päiviä tavoitteidensa eteen, ja luopua sellaisesta luksuksesta osittain kuin vapaaiaka ja perhe (tai siis saattaa sellaisetkin olla, mutta yrittäjällä on usein myös iso riski ja vastuu.
Huipojohtajilla taas on yleensä aika hyvät aikaisemmat näytöt.
Kyllä tavallisen keskiluokkaisen veronmaksajan elämässä on monta hyvää puolta verrattuna ura tykkiin tai sitten vaikka poliitikkoihin.
Toki toisille joku homma sopiikin paremmin kuin joku toinen.
Asioilla on aina monta puolta, kannattaa myös miettiä niitä muita kuin mitä itselleen ensimmäisenä mieleen juolahtaa…
Joskus joku yrittäjäkin ajattelee ja saattaapa tehdä exitin loputtomasta oravanpyörästä ja nauttiakin elämästä. Mutta ilmeisesti jotkut nauttivat siellä huipulla olemisesta.
Itse usein mietin elämää… Siinä on aika monta puolta, mutta on se myös aika rajallinen ajaltaan. Ihan perus hommat voi olla ihan jees. Menestyksellä on usein myös se pimeämpi puoli.
Yleisesti kannattaa olla pääasiassa tyytyväinen siihen mitä kulloinkin tekee.
Jos haluaa jonnekin tai jotakin, kannattaa miettiä miten siihen tavoitteeseen voisi päästä ja kuinka kauan se ottaa ja mitkä on resurssit ja aika mitä on käytettävissä ja mistä se on pois ja onko se tavoite tavoittelemisen arvoinen ja voiko sen saavuttaa pitämällä vahingot minimissä.
Vähän tällaista ajatuksen virtaa.
Olen itse tavoitellut erinäisiä asioita elämäni aikana ja joitain tavoitteita saavuttanutkin, joissa asioissa itse prosessi on ollut tärkeämpi kuin tavoite/saavutus.
Pelkästään haluamalla jotain ei sitä välttämättä saa, usein tarvitaan hyvä prosessi ja suunnitelma.
Mitä sitten kun tavoitteen saavuttaa tai ei saavuta. Kannattaa olla valmis myös muuttamaan tavoitteita ja valmis epäonnistumaan.
Tietysti realistiset tavoitteet voivat olla parempia kui. Epärealistiset.
Itse koitan nyt laittaa kroppaa kuntoon, se on minun henkilökohtainen tavoite (tuli laiminlyötyä 7 vuotta, mutta toki jotain muuta saavutettiin, toivottavasti kroppa tulee nyt kuntoon! Ainakin aikaa nyt on siihen…).
Edit: Pitää olla kiitollinen vaimolle, kun on ollut joskus hankalina aikoina illalla juttelemassa ja tukemassa, vaikka varmasti on välillä vaan samat jutut toistuneet ja toistuneet, mutta juttelemalla kuitenkin usein saa solmuja aukaistua. Pitää myös muistaa vaimoa ja perhettä onnistumisen hetkellä, sillä osansa on on heilläkin ollut ja hyvin ymmärretty tavoitteita. Ei pidä kuitenkaan varastaa liikaa nykyhetkestä tulevaisuuden odotuksilla. Arkeen kannattaa panostaa ja tiedostaa mikä oikeasti on tärkeää, eli kuunnella palautetta ja säätää sen perusteella.
Menenkin tästä laittamaan asioita tiskikoneeseen! (joku vaan viikonloppuna tutustui taas johonkin kiinteistöteknofirmaan ja sen käänteisiin… välillä pitää näitä vaimollekin avata, että saa siimaa), viikon loppu oli toki ihan mukava muutenkin.