Vuoden 2007 Euroviisuissa esiintyi hauska Ukrainan artisti kuin Verka Serduchka, en tarkkaan tiedä, mistä lauloi, mutta kohta “I want to see Lasha tumbai” kuulostaa siltä kuin laulaisivat (tai laulavat) “I want to see russia goodbye”.
Voitaisiin Foorumipoliisien kanssa vetää hyväntekeväisyyskeikka ja esittää kyseinen biisi? Verneri voisi laulaa ja mä voisin olla ainakin tuollainen taustatanssija.
Päivän Vernerin vartista poiminta:
“On vaikea nähdä Putin botoxin tai minkälien turvottaman pään sisään.”
Aamun huojentava uutinen on se, etteivät Euroopan pörssit enää seuraa orjallisesti jenkkipörssien menoa. Eilen iltapäivällä oli jo lupaavaa nousua Euroopassa, kunnes jenkkien aukeaminen tyssäsi taas kerran menon. Josko napanuora olisi ainakin osin katkaistu. Tuntuuhan se aika aivottomalta kopioida jenkeistä suunta, ihan kuin Euroopan pörsseillä ei olisi omia aivoja ollenkaan.
Fondian ketjusta. Tätä samaa asiaa kyllä taas ihmetellyt viime päivinä oikeastaan jokaisen yhtiön kohdalla. Taisi jopa Inderes lähteä tähän samaan settiin mukaan mikä oli kyllä itselleni pettymys. On ihan täyttä paskaa että tänä keväänäkään ei omistaja pääsee paikan päälle osallistumaan.
Nuorempi rauhan aikaan tottunut väki ei ehkä ole yhtä innokas antamaan henkeänsä edes oman maansa puolesta kuin WW2/kylmän sodan aikaan eläneet. Niin “itsekkäälle” kuin se ehkä kuulostaakin. Joku voisi kai sanoa että nykynuoriso on mukavuuten tottuneita (minä) pasifisteja (vielä enemmän minä), jotka “ihan vaan sattumalta” päätyvät ruotsinristeilylle heti jos rajalla alkaa paukkumaan (ainakin omien koulukaverieni joukossa kiertänyt “vitsi”) .
Ja sitten on tietenkin ne, jotka eivät ole fyysiseltä kunnoltaan kaikkein hmm…armeijaan sopivimpia, ja vaihtavat sotilasarvonsa sivariin samalla kun kieltäytyvät kertausharjoituskutsuista (tosi tarina lukion yhteiskunnan opettajalta). Tai menevät suoraan sivariin kutsunnoista. Ja monen oman ikäisen kanssa keskustelleena voin sanoa, että aika moni (ainakin korkeammin koulutettujen keskuudessa) mieluummin skippaisi molemmat ja jatkaisivat suoraan koulutusta loppuun/menisi suoraan palkalliseen töihin (maksamaan veroja) .
Itse olen kyllä sinällään yleisen (ase) velvollisuden kannalla, mutta on se nyt hieman kankeaa pakottaa palvelukseen kaikki sellaisetkin, joilla ei ole terveydellistä syytä jättää väliin, mutta joilla motivaatio inttiin tai sivariin on olematon ja menisivät mieluummin vuoden nopeammin töihin ja maksaisivat veroja sen sijaan, että valtio kustantaisi heidät vuoden kauemmin. Ihmisoikeusjärjestötkäänhän eivät ole hirveän innostuineita pakollisista asevelvollisuuksista.
Sijoittamiseen tämä keskustelu nyt ei hirveästi enää liity, mutta no jos jotain sijoittamiseen liittyvää pitää keksiä, niin jos voisi valita, että menee palkalliseen töihin vuoden aikaisemmin palvelusvuoden (sivarin) sijaan, niin kai siitä pientä piristystä taloudelle saataisiin. Lusmuiluun ei toki vapautusta pidä saada
Edesmennyt vaarini (palveli talvi- ja jatkosodassa alikersanttina) tapasi sanoa että, hän voi tehdä töitä venäläisten kanssa, hän voi käydä baarissa venäläisten kanssa, hän voi tehdä kauppaa venäläisten kanssa, hän voi antaa menneiden tapahtumien olla historiaa, mutta hän ei koskaan silti voi luottaa venäläiseen. Vanha kansa vain tiesi enemmän…
Hän ei juuri puhunut sodasta, mutta paheksui suomettumista ja veteraanien kohtelua varsinkin sotien jälkeen. Jatkoi silti aktiviista reservitoimintaa vielä vanhoillakin vuosilla. Sanoi, että se on suomalaisten todellinen turva.
Harmi kun ei enää pääse kuulemaan hänen mielipidettään nykytilanteesta.
Meillä luetaan parhaillaan joka ilta tätä klassikkoa. Tyttö on vasta 4kk, joten ei vielä näistä tosin ymmärrä. Kiehtovia satuja lukea pitkästä aikaa ja muistot tulvii mieleen omasta lapsuudesta. Osa saduista jäänyt hyvin jännittävinä mieleen mm. tämä:
”Vuohiemo löytää suden ruokalevolla, leikkaa saksilla sen mahan auki päästäen kaikki 6 kiliä ulos ja täyttää vatsan kivillä. Herättyään susi menee joelle juomaan mutta susi horjahtaa jokeen ja hukkuu sinne sillä se ei voi uida kivien painaessa sen vatsassa”.
Itsellä on vähän seuraavan sadun fiilikset, kun ahneuksissani en kotiutellut voittoja suunnitelman mukaisesti alkuvuodesta ja iskin lisää käteistä kiinni pörssiin. Tänään on salkku miinuksella ja nyt raadetaan taas sen eteen, jotta saadaan tilannetta korjattua.
”Hanhi, joka muni kultamunia: Miehellä on hanhi joka elättää hänen perheensä munimalla joka päivä kultamunan. Ahneuksissaan mies tappaa hanhen ja avaa sen vatsan saadakseen kaiken kullan sen sisuksista, mutta hanhen sisällä ei ollut kultaa eikä mies enää saanut kultamunia, vaan joutui raatamaan elättääkseen perheensä”.
Tähän kohtaan pitää nostaa esille yksi huomio. Olen itse kyseiseen ryhmään kuuluva henkilö. Ennen varusmiespalvelusta kammoksuin esiintymistä aivan järjettömästi. Luonteeltani olen kuitenkin luotu johtajakoulutukseen. Siinä samalla katosivat kaikki paineet esiintymisessä. Minusta kehittyi sujuva viestijä ja supliikkimies. Nyt pystyn jopa tarinoimaan esitystä pidettäessä. Tästä ollut kiistatonta hyötyä myöhemmin työelämässä ekonomistina. Ei kahta sanaa. Tietysti nämä taidot voivat hankkia muualtakin, mutta ei mistään muualta saa elinikäisiä kavereita, joihin todellakin voi luottaa. Kova vuosi, kokemukset ja 24/7 naaman katselu opettaa paljon.
Sitten vielä onnistuminen oman joukon kouluttamisessa, on aivan uskomaton fiilis 19-vuotiaalle. Lisäksi se ilmapiiri ja yhteen puhaltaminen on parhaimmillaan jotakin sellaista mitä en missään muualla ole vielä kokenut. Tosin tiedän, että oma porukkani hitsaantui täydellisesti yhteen. Kaikilla ei ole yhtä hyvää kokemusta. Enkä ole vielä elämässäni nauranut yhtä paljon kuin sen yhden vuoden aikana. Uusiksi en menisi, mutta minuuttiakaan en vaihtaisi.
Viime vuosi ja myös alkaneen vuoden tapahtumat osoittavat hyvin kuinka merkittävä osuus psykologialla on sijoittamisessa. Vaikka aloin itse karhuilla jo alkusyksystä, jätin salkkuun muutaman firman, joiden uskoin performoivan paremmin osittain korkeasta arvostuksesta huolimatta. Toisin kävi - lähes kaikki tuotot näissä positioissa ovat sulaneet syksyn jälkeen. Ei tätä voi mitenkään onnistumiseksi väittää.
Toisaalta kuinka moni uskoi vielä alkuvuodesta, että Euroopassa voisi syttyä sota? Olkaa myös armollisia itsellenne ja pysykää omassa sijoitusstrategiassa. Jos teillä ei vielä ole sellaista niin nyt on korkea aika kirjoittaa sellainen ylös. Ja sen jälkeen alkaa suorittamaan sitä vaikeinta osuutta eli pysyä siinä, kun tunteet käskevät tekemään toisin.
Tähän on pakko vastata. Itse, kun suhteellisen nuori vielä olen. Kyllä, minusta tuo kuulostaa juuri itsekkäältä, kuten mainitsitkin. Onneksi kaikki eivät ajattele samalla tavalla. Meidän kaikkien olisi kumminkin hyvä muistaa miksi taistelisimme oman maan puolesta.
Eino Leinoa lainatakseni:
"Tään kansan juuret syvät on
kuin kallion.
Sill’ on vaan yksi, yksi maa.
Tää kansa kieltään rakastaa
ja lakejaan ja laulujaan
ja isäin muistojaan. "
Edit: Päätin vielä sen verran muokata, ettei tule väärinymmärryksiä. Jokaista tarvitaan. Oli se sitten rintamalla tai siviilipuolella. Kunhan tekee oman osuutensa.
Näin Venäjän finanssisaarto iskee velkakirjamarkkinoihin – Putin teki liikkeen, jolla yritetään estää yritysten maksukyvyttömyys
Sodan alkamisen jälkeen Venäjä julisti rajoituksia kansainväliseen maksuliikenteeseen estääkseen pääomapaon maasta. Lisäksi lännen määräämät pakotteet pysäyttivät suuren osan kansainvälisestä maksuliikenteestä Venäjän kanssa. Tilanne on vaikea sekä sijoittajille että venäläisille yrityksille, joilla olisi tarvittavat varat lainojensa hoitamiseksi. Sovittujen maksujen laiminlyönti johtaa usein pitkäaikaiseen maineen menettämiseen sopimuskumppanien kanssa. Lauantaina Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi poikkeusasetuksen, joka sallii ruplissa tehtävät maksut ulkomaista lainaa ottaneille venäläisyhtiöille sekä Venäjän valtiolle. Rahaliikenne, jonka tarkoitus on välttää velkojen laiminlyönti, sallitaan tiettyihin ”vihamielisesti käyttäytyviin” valtioihin, joista julkaistaan lista viimeistään alkuviikon aikana. Maksut on tehtävä keskuspankin viralliseen vaihtokurssiin. Velallinen voi pyytää keskuspankkia luomaan tilin velkojalle yli 10 miljoonan ruplan arvoisen maksun selvittämistä varten, jonne maksut tehdään. Velkojat eivät kuitenkaan ennen lauantain asetusta tienneet, miten he pystyisivät nostamaan varat itselleen. Tämä näkyi muun muassa eräille ruplamääräisen valtiolainan omistajille, joiden 2. maaliskuuta erääntynyt kuponkimaksu on jäänyt jumiin keskuspankkiin. Kriisi haastaa velkakirjojen vakuutukset Muissa valuutoissa kuin ruplissa arvotettavat maksut eivät ole pääsemässä pois Venäjältä. Bloombergin mukaan joukkovelkakirjamarkkinoilla on erääntymässä yhdeksän miljardin dollarin arvosta ei-ruplamääräisiä maksuja, joiden riskimaana on Venäjä seuraavan kolmen kuukauden aikana. Seuraava Venäjän dollarimääräisen valtionvelan eräpäivä on 16. maaliskuuta, mutta markkinat olettavat, ettei maa tule tekemään 117 miljoonan dollarin arvoisia kuponkimaksuja. Yhteensä sijoittajilla on hallussaan Venäjän dollarimääräistä valtionvelkaa noin 39 miljardia dollarin arvosta, arvioi Financial Times . Lisäksi Bloombergin mukaan venäläisyritysten dollarimääräistä velkaa on liikkeellä 92 miljardin dollarin ja euromääräistä 14 miljardin euron edestä. Sijoittajien tilannetta ei myöskään helpota, että sanktiot ja rajoitukset haastavat velkojen laiminlyöntiä varten myytävien vakuutusten, CDS:ien, toimeenpanoa mikäli velallinen ei suorita maksuja. Pelkästään Venäjän valtionlainoihin liittyvien CDS-sopimusten arvo on Wall Street Journalin mukaan kuusi miljardia dollaria. CDS-vakuutukset vaativat, että niiden allaolevilla velkakirjoilla on toimivat jälkimarkkinat, joiden avulla määritellään maksettavat korvaukset. Monien venäläisten velkakirjojen myyminen ja ostaminen jälkimarkkinoilla on kuitenkin käytännössä jäissä, sillä kauppojen selvittäminen ei onnistu. Suuret finanssiselvityksiä tekevät yhtiöt Euroclear ja Clearstream ovat estäneet ruplissa tehtävien kauppojen selvitykset sekä tietyt kaupat, joissa velkakirjan liikkeellelaskijana on venäläinen toimija. Lisäksi osassa Venäjän dollarimääräisestä valtionvelasta on ehto, että kaupat on selvitettävä Venäjällä, mikä on estänyt niillä tehtävän kaupankäynnin. FT kertoo, että osa sijoittajista tutkii nyt aikaisempia pakotteiden kohteeksi joutuneita maita, kuten Venezuelaa, arvioidakseen, miten velkakirjojen ja niiden vakuutusten arvot määritellään. Velkaa ottaneiden venäläisyritysten tilanne ei ole yhtään helpompi, sillä niiden kyky uudelleen rahoittaa velkojaan on huono ilman pääsyä kansainvälisille pääomamarkkinoille. Maan suurin it-yhtiö Yandex varoitti perjantaina voivansa joutua maksukyvyttömäksi.
Nordnetin uutis feedistä napattu. Vladimir sedällä panta kiristää kun firmoja menee konkkaan?
Mielestäni ei tästä kannata tehdä sivari vs. taistelija väittelyä, sillä molempia tarvitaan tilanteen tullen. Myös jälleenrakentamisessa tarvitaan väkeä, eikä siellä kaikki sodassa esim. loukkaantuneet voi olla avuksi. Enkä siis tarkoita, että itse väittäisit näin, mutta asia ei ole niin mustavalkoista, että he, jotka eivät halua antaa henkeään maan puolesta olisi itsekkäitä.
Itse koen ainakin, että minusta on enemmän hyötyä muille siviiliammattini kautta hengissä, kuin kuolleena.
Pelkästään tähän “itsekkyyteen” vaikuttaa mielestäni hyvin vahvasti myös muita tekijöitä, kuten koulutus, motivaatio, ahkeruus, perhe, sosiaalinen - ja terveydellinen tila, ynnä muita, ynnä muita.
Suomessa etenkin (ymmärrettävästi) on vahva sodassa kaatumisen “kunniakkuus” ja itsestään kaiken antaminen maan puolesta. Itse vain näen tämän eri tavalla, ja uskon monen muun nuoren yhtyvän. Yhtenä syynä mm. vahvan kansallisen identiteetin muutos talvisodan ajoilta tähän päivään. Niin Ituhippinen kuin olenkin, olen ennen kaikkea maailman kansalainen, enkä antaisi omaa henkeäni kenenkään poliitikon pelinappulana, jos siihen itse kykenen vaikuttamaan.
Uskon oman osaamiseni elämän muilla saroilla voittavan isosti tuon, mitä mahdollinen puutteeni sotilaallisesti Suomelle toisi.
Olen suorittanut asevelvollisuuteni, ja kuulun reserviin.
Kyllähän sodan ”pelko” omassa ikäluokassani (45) herättää monenlaisia ajatuksia. Vasta hetki sitten saatettiin jupista niille puolustusvoimien tutuille, jotka käyvät valtiolla ”töissä”. Nyt on ääni muuttunut kellossa ja monet kaverit kertaamassa tälläkin hetkellä. Suurin osa miettii vakavasti nyt lastensa tulevaisuutta, monella pojat armeijaiässä tai ainakin pian.
Molemmat isoisäni taistelivat Suomussalmella ja Kuhmossa, eivät kuitenkaan kaatuneet. Sisaruksiaan menettivät isovanhempani useita. Mummo lappoi Hyrynsalmella rintamalta tulleita kaatuneiden jäätyneitä ruumiita saunaan sulamaan. Toinen mummo jäi yksin nuorena kotiin lehmien kanssa kun muut lähtivät evakkoon. Meidän maatilamme sijaitsee lähellä Raatetta ja olen lukenut ja kuullut läheltä tarinat alueen sotahistoriasta.
Vaikken ole mitenkään erityinen maanpuolustusfanaatikko koskaan ollut (kuten meilläpäin aika moni muu), kyllä oma historiani osansa tässä vaikuttaa siihen, että puolustustahtoni on korkea.
Mielenkiintoista seurata kotipörssiä, koska sisäpiiri siirtyy ostolaidalle / omien osakkeiden ostoja aloitetaan. Toteutuneisiin tuloksiin suhteutettuna on laskuvaraa. Ennustuksissa on ruuvausvaraa alaspäin, mutta pääsääntöisesti alkaa olemaan jo melko neutraalisti hinnoiteltua. Soppaan lisänä inflaatio ja korkojen nostojen epävarmuus / lykkääminen…TINA?
.
