Dostojevskin ja Tolstoin merkittävintä tuotantoa “sivistyksen nimissä” lukeneena sanon rehellisen mielipiteeni: Lukukokemus on kuin rustoisen ja ylikypsän loputtoman pihvin pureskelua. Suurin anti monen venäläisen suurteoksen lukemisesta on saavutuksen kehuminen tutuille ja tuntemattomille - väyrystyyliin.
34 tykkäystä
Rikos ja rangaistus on ihan hyvä, mutta niin maan perhanan raskas lukea kun sivu toisensa jälkeen on jatkuvaa kurjuutta. Ajan kirjallisuudelle tyypillistä mutta asia on hyvä tiedostaa.
Kepempää ja humoristisempaa neuvostoliittolaista klassikkokirjallisuutta jos saa suositella niin oma ehdotukseni on Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Kyseinen teoshan löysi itsensä kiellettyjen kirjojen listalta neuvostojärjestelmän kritiikkinsä vuoksi ja itse pidin filosofi Jesua Ha-Nostrin ja Pontius Pilatuksen välisistä keskusteluista.
Toki Bulgakovin suositteleminen venäläisenä kirjallisuutena on huijausta siinä mielessä että kaveri syntyi Kiovassa, mutta Venäjän keisarikuntaa kaikki tyynni.
16 tykkäystä
Dostojevskin Pelurit on liian vähän tunnettu kirja, minusta se on hänen parhaansa.
5 tykkäystä
Joku muukin mainosti tätä hauskana ja lainasin opuksen kirjastosta. Huomasin ainakin että huumorintajuja on hyvin erilaisia. Luin kirjan yli puoleen väliin odottaen koko ajan milloinka ihmeellinen sekoilu loppuu ja ne hauskat kohdat alkavat, kunnes lopulta luovutin. 
Muutenkin kirjan tapahtumat olivat niin outoja että juoni meni korkealta lipan yli, jos siinä nyt semmoista oli.
2 tykkäystä
Jokaisen suomalaisen pitäisi lukea Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Itse olen sen lukenut kolmeen kertaan, noin 10 vuoden välein. Aina aukeaa uudella tavalla, kun itse on muuttunut vuosien varrella.
Kirjasta on tarttunut sanonta, jota käytin aikoinaan lapsieni kanssa. Sinuhe sanoo tämän silloin tällöin orjalleen Kaptahille: “Puheesi on kuin kärpäsen surinaa korvissani” 
45 tykkäystä
Mutta tyrmä, mistä pakenin ei varmasti vedä vertoja Inden tyrmälle, missä Masse aika-ajoin majailee.
15 tykkäystä
@OldFeki Ainakaan itselläni ei ole kehumista kun olen lukenut noista venäläisistä vain R&R:n ja Idiootin 
Niitä en pitänyt mitenkään puuduttavina, mun mielestä hyvää jännitettä molemmissa. Joistakin muista olen kyllä kuullut että olisivat puuduttavia, mm. Karamazovin veljekset ja Anna Karenina. Voi tietysti olla että Sota ja rauhakin osoittautuu pettymykseksi, mutta pitää ainakin kokeilla sitä kun ihan se historiallinen tausta on kiinnostava.
@Pappa_Tunturi Hyvä muistutus, on jäänyt lukematta!
4 tykkäystä
Venäläisklassikot ovat ihan merkittäviä tapauksia. Modernista venäläisestä kirjallisuudesta suosittelen Guzel Jahinan teosta “Suleika avaa silmänsä” (2016?), mikä kertoo rajusta 1920-luvun sorrosta N-Liitossa, kun kulakkeja kärrättiin Siperiaan.
2 tykkäystä
Kainalniemi 
Sinuhen puolesta! Ilmeisesti kymmenen vuoden välein olemme Lylyn kanssa tavanneet Karvajalan ja Sinuhen lävitse ja aina tuntuu löytyvän uutta kulmaa.
Kuinka kallon poraaminen ja sittisontiaiset voivatkin olla niin koukuttavia 
Yksi versio Sinuhesta löytyy jossa on isosti tehty kuvitus joka antoi uutta syttöä.
Miten Mika osasikin lauseeseen kuvailla asioita niin moninaisesti ilman turhia täytesanoja.
Palmut jäivät meille vieraiksi ja olemmekin nauttineet 
:sta enempi Espanjassa 
8 tykkäystä
Hei,
olis kysymys foorumilaisille. Huomenna olisi juhlat tulossa ja kutsussa luki, että päälle tumma puku ja kunniamerkit. Haluaisinkin laittaa täällä saamani kunniamerkit pukuun kiinni, jotta voin rinta rottingilla kulkea pitkin juhlapaikkaa. Pitääkö nuo kunniamerkit tulostaa tuolta profiilista vai pystyykö Inderesiltä tilaamaan nämä merkit ihan fyysisenä? 
55 tykkäystä
Erittäin hyvä kuvaus Suosittelen kasvattamaan “sivistyksen nälkää” ennen lukemisen aloittamista. Sopivassa tunnetilassa luettuna kokemus voi olla kuitenkin antoisa ja opettaa jotain tuon ajan hengestä ja realismin tyylisuunnasta.
Tämä on erinomainen kirja! Yhdistelmä historiallisia faktoja, seikkailullista tarinaa, mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja tarkkaa ajankuvausta. Vastaavista kirjoista otetaan suosituksia vastaan.
4 tykkäystä
Nyt on pakko sanoa että mielestäni Rikos ja rangaistus on kyllä kirja joka ajaa kirjallisuuteen hieman nihkeästi suhtautuvat ihmiset lopulliseen kadotukseen😅. IMO kaikkea muuta kuin trilleri, ja Dostojevskit on ehdottomasti raskaimpia klassikoita mitä olen lukenut. Tämä ei silti tarkoita etteikö kirjat olisi loistavia klassikoita, mutta mielestäni erittäin työläitä jos kirjallisuus ei ole valmiiksi rakas harrastus.
Mielipidekysymyksiähän nämä on (ja itse en pidä edes Hemingwaysta), mutta itse aloittaisin klassikkoihin tutustumisen ranskalaisista klassikoista. Vaikka Hugon Kurjat tai sitten lähes täydelliset kesämökkikirjat Dumasilta. Jos haluatte periaatteesta lukea klassikon mutta ne tuntuu raskailta, niin imo Monte Criston kreivi on lähimpänä nykyajan viihteellisyyttä vaikka kirja on kirjoitettu 1800luvun alkupuoliskolla! Ja näin feminismin aikana mainittava toki myös Brontet. Saman aikakauden Jane Eyre on oikein hieno, mutta ei niin raskas teos.
Edit. Aivan unohdin oman forum profiilikuvani. Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva sopii täydellisesti nykyiselle instagram sukupolvelle!
16 tykkäystä
Mika Waltari jaksaa hämmästyttää minua vuodesta toiseen.
Mies oli ihan uskomattoman tuottelias ja kirjoitti aivan laidasta laitaan. Osa hänen tunnetuimmista romaaneistaan, Sinuhe mukaan lukien, on kirjoitettu hämmästyttävän lyhyessä ajassa. Suorastaan maanista suorittamista.
Turms, Sinuhe, Mikaelit, ynnä muut historiateokset ovat varmaan nykylukijoille tutuimpia, mutta kannattaa tutustua myös hänen huikeisiin novelleihinsa, joita löytyy jos jonkinmoisena kokoelmana. Komisario Palmu -dekkareita unohtamatta.
Pidin myös kolmen sukupolven “Helsinki-trilogiasta”, jonka luin yksiin kansiin tiivistetyn Isästä poikaan -romaanin muodossa. Pitäisi ehkä lukea nuo jokainen myös itsenäisenä romaanina.
Ja mitä tulee näiden maailmankirjallisuuden klassikoiden kahlaamiseen, niin jos ei muuten lukemista tule aktiivisesti harrastettua niin ei ehkä kannata hypätä suoraan syvään päähän venäläisten kanssa, vaan vähän verrytellä jollain kevyemmällä kamalla ensin. Ja ylipäätään näitä kannattaa lukea tasan itseä varten, joten jos joku ei yksinkertaisesti maistu niin varmaan elämässä on parempaakin tekemistä kuin lukea Tolstoita, jotta voisi kertoa lukeneensä Tolstoita. (Itse pidin kovasti sekä Anna Kareninasta että Sodasta ja rauhasta, ja tulen lukemaan molemmat taatusti uudemmankin kerran, samoin osan Dostojevskeista). Muuan Buffett puhui muuten joskus jotain jostain inner scorecardista, soveltuu näihinkin asioihin 
12 tykkäystä
Minulla on juuri menossa 1984, jostain syystä ei ole tullut aiemmin luettua.
5 tykkäystä
Ekologisuus on niin siistiä, halpaa ja helppoa.
Sähköautokauppias on sitä mieltä että kaikki vanhat savuttajat suoraan paaliin ja uutta sähköautoa tilalle.
Mutta mitä sanoo Kastelli-talojen yhtiön tj.? Tietenkin 50-70 lukujen tönöt purkuun ja uutta kastellitaloa tilalle.
Vain pöljä remontoi vanhan omakotitalon, sanoo Pientaloteollisuuden edustaja – ”1970-luvun talo on ekologinen katastrofi” | Kauppalehti
Uusin EU aivopieru on että jokaiseen uuteen taloon vaaditaan katto täyteen aurinkopaneleita.
Aurinkopaneelit pakollisiksi, selvästi lisää merituulta – komissio esitteli jätti-investoinnit, joilla Venäjän energiasta aiotaan eroon (yle.fi)
Nyt vielä jonkun pitää määrätä Suomeen paljon uusia miljonäärejä. Mutta siksihän me täällä Inderesin keskustelupalstan kahvihuoneessa roikutaankin 
14 tykkäystä
ai se ei ollukaa sami yaffa
41 tykkäystä
Kansanedustaja Ano Turtiaisen käyttämä kieli on värikästä. Ajattelin, että sitähän voisi soveltaa laajemminkin tylsähköön turinaan taipuvaisessa tekstissä – siis vaikka sijoittamiseen liittyvässä. Anon inspiroimana kirjoitin pikaisesti anonoidun tekstin maailman nykytilasta sijoittajanäkökulmasta. Ennen kirjoittamista tunnistin Anolta lähes 20 suosittua sanaa tai sanontaa, joita hän ja jotkut äärikonservatiivisiiven persut käyttävät ahkerasti. En ole itse aivan vakuuttunut lopputuloksesta. Ehkä tylsä on sittenkin parempi.
Sijoittajan elämä ei hyvänäkään vuonna ole helppoa, mutta tästä vuodesta on kehittymässä kiimainen. Erityisesti piensijoittajat ottavat myrkkypiikkiä hihaan päivittäin, kun sijoitusten arvo jatkaa laskemistaan. Kasvuosakkeiden alamäkeä seurannut myyntiaalto on ollut suorastaan hysteeristä sijoittajien pyrkiessä eroon putoavista puukoistaan.
Pandemiakaan ei ole vielä ohi ja sen rinnalle on jo noussut seuraavat suuret teemat, joista öyhöttäjät saavat virtaa loputtomaan some-messuunsa. Nato-uhon laannuttua suomalaissijoittajan katse on siirtynyt maailmaa uhkaavaan nälänhätään ja toimitusketjuja riivaavaan Kiinan pandemia-aaltoon. Ukrainan presidentti on näyttänyt Putinille, että Ukrainassa saatana ei juhli, mutta sota uhkaa pitkittyä vuosien mittaiseksi ilman merkkiäkään diplomaattisista ponnisteluista taistelujen lopettamiseksi.
Mutta on tässä kaikessa jotain hyvääkin. Inderes-foorumilla joukkopsykoosia muistuttava keskustelu hype-osakkeiden ympärillä on rauhoittunut monen osakkeen hinnan puolituttua. Osa tylsistä laatuosakkeistakin on alkanut kiinnostaa sijoittajia. Ennen tätä Harvia ehdittiin ikuistamaan pysyvästi suomalaisen miespakaran pehmeään ihoon ja Kamuxille ennustettiin Euroopan nopeaa valloitusta, joka päättyi kuin Kiovan piiritys – ainakin toistaiseksi.
Verneri julistaa aamuvartin käyröinensä, että pian on tuomiopäivä, mutta moni uskoo vielä sijoitustensa pelastumiseen johdatuksen kautta. Vimmainen heilunta ei sovi kaikille. Ilmastohumputtelijoiden viesti on mennyt perille muillekin kuin vedyn riivaamille sijoittajille, joista hitaimmatkin ovat huomanneet uusiutuvan energian edut ja löytäneet hyviä sijoituskohteita kestävää kehitystä tukeakseen ja tottakai, ansaitakseen sijoituksillaan.
Monet analyytikot on laskevassa suhdanteessa tuomittu osaksi valemediaa, kun viesti ei ole miellyttänyt. Osaa näistä ennustajista on nimitetty myös saatanan tolloiksi. Toisinaan ihan syystäkin.
Tänään on taas hyvä päivä. Pörssi vihertää orastavan nurmikon ohessa ja lasku-ulinasta ei ole tietoakaan. Nauttikaamme siis näistä harventuneista hetkistä sijoittajan elämässä.
20 tykkäystä
Kirjallisuuden ystävänä oli pakko kirjoittaa muutama sana kirjoista. Venäläisestä kirjallisuudesta tuli mieleen sellainen kuin Roman Sentsin Erään perheen rappio. Raju kuvaus mitä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtui. Millaista Venäjällä oli. Suosittelen lukemaan, on vain hyvin, noh, raadollinen.
Kesämökkilukemiseksi suosittelen Dmitri Gluhovskin Metro kirjasarjaa. Jonkinlaista maailmalopun tieteiskirjallisuutta mielenkiintoisessa ja ahtaassa ympäristössä eli Moskovan metrossa. Ydinsodan jälkeen. Joskin aihe on näinä aikoina ehkä vähän ahdistava…
Itse helposti addiktoituvana ihmisenä pidin hirmuisesti Wallacen Päättymättömästä riemusta. Eli jos kaipaa puhdistautumista niin tässä oiva teos siihen.
6 tykkäystä
Tuli näistä ns. klassikkokirjoista mieleen, että onko täällä keskuudessamme joku, joka on jaksanut lukea Ayn Randin Atlas Shrugged (Kun Maailma Järkkyi) -teoksen kannesta kanteen? Itse aloittelin aikanaan sen lukemisen e-kirjana ja jäi silloin kesken (toki muutenkin e-kirjan luku kannesta kanteen on hieman hankalaa ilman kirjan fyysisiä kansia). Ehkä pitäisi näin muutama vuosi myöhemmin antaa kirjalle uusi mahdollisuus ja koittaa lukea ko. kirja ihan perinteisenä kirjana.
2 tykkäystä
Tässä Sinuhe Egyptiläinen radioteatterina. Ehkäpä hienointa mitä Suomessa on kuunaan tehty verorahoilla:
Wikipedia:
Suomessa kirjasta on tehty 1982 valmistunut 22-osainen kuunnelma Radioteatterille. Kuunnelman dramatisoi Marja Rankkala, joka ehti lähettää Mika Waltarille luettavaksi puolet käsikirjoituksesta ennen Waltarin kuolemaa ja sai tältä ihailevan tunnustuksen työstään. Kolme vuotta kestäneen hankkeen perinpohjaiseen taustatyöhön kuului muun muassa tutustumismatka Egyptiin. Kuunnelman 130 roolia työllistivät käytännössä kaikki helsinkiläiset miesnäyttelijät kahden vuoden ajaksi. Kuunnelmasarjan musiikin sävelsi Esa Helasvuo, ohjauksesta vastasi Antti-Einari Halonen ja äänisuunnittelusta Åke Andersson. Pääroolissa Sinuhena oli Veikko Honkanen.
21 tykkäystä