Mielenkiintoinen kirjoitus, vaikkakin kriittiset sävyt puuttuivat valitettavasti lähes kokonaan. Hieman saattoi myös kirjoittajan puoluetaustasta saada vihiä.
Rautavaara toteaa, että kehitysapu on käsitteenä vanhentunut. Sen sijaan puhutaan kehitysyhteistyöstä. Tällä on haluttu ottaa etäisyyttä näkemykseen kehitysyhteistyöstä auttajan ja avunsaajan pysyvänä suhteena. Lähtökohtana on tasavertaiseen kumppanuuteen perustuva yhteistyö, jossa hyödynsaaja osallistuu kehityshankkeeseen.
»Suomen, hyödynsaajan sekä kumppanimaan hallituksen rahallinen osuus vaikkapa Nepalin vesiohjelmissa on kullakin noin kolmasosa», Rautavaara kertoo. »Tällä tavoin voidaan varmistaa, että tehtyyn työhön syntyy aito omistajuus kohdemaassa.»
Ehkä semantiikkaa, mutta käsittääkseni yhteistyössä jokainen osapuoli hyötyy? Miksi kuvitteellinen “Suomen ulkomaanomistukset Oy” eli SUO ei omista ja saa osuutta taloudellisesta hyödystä? Kyllä tuo nyt edelleen on apua, eli vastikkeetonta auttamista, vaikka hyötyjät joutuvat itse jotain sen eteen tekemään. Kiinahan esimerkiksi valtaa Afrikkaa pala kerrallaan “kehitysyhteistyöllä”.
Kehitysyhteistyön määrärahoista leikkaamalla valtiontalous kohenisi.
→ tarua
Suomen valtion budjetista on tänä vuonna varattu kehitysyhteistyöhön yhteensä 1,27 miljardia euroa. Tämä vastaa 0,49 prosenttia bruttokansantulosta. Mikäli hallitus päättäisi painaa kehitysyhteistyön määrärahat nollaan, ei tällä vielä pantaisi valtiontaloutta kuntoon.
Vain vasemmiston mielestä ei kannata säästää 1,27 miljardia, koska sillä ei lopeteta velkaantumista kokonaan. Otetaanko kehitysavun laskemisessa huomioon korkokulut, jotka aiheutuvat kehitysavusta? Esim kymmenen vuoden päästä Suomi on velkaantunut pelkästään kehitysavun takia 12,7 miljardia, joten 2% lainakorolla kehitysapu on jo 1,524 miljardia, vaikka kehitysapua ei ole nostettu absoluuttisesti euroakaan. Ja tämä ei edes huomioi aiempien vuosien velkaantumista, koska olin laiska. Lisäksi olisi saattanut mennä tiistai pilalle laskemalla todelliset luvut.
Varojen nollaaminen ei olisi myöskään varteenotettavaa, sillä perustuslain ensimmäiseen pykälään on kirjattu, että »Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi».
Perustuslaki ei määrittele käytettäviä summia tai edes keinoja. Vaikuttaminen EU:ssa, YK:ssa, ukrainalaisten vastaanotto sekä Ukrainan jälleenrakennus täyttää kaikki kolme tavoitetta ainakin seuraavaksi vuosikymmeneksi. Miksei muuten EU-maksuja lasketa kehitysavuksi edes osittain, jos niistä kuitenkin valtaosa on maataloustukia mm. Puolaan?
Suomen kehitysyhteistyön tärkeimmistä kumppanimaista kolme, Etiopia, Somalia ja Kenia, sijaitsevat Afrikan sarven alueella, jossa kriisit tekevät kehitystyön haasteelliseksi.
»Jos maassa on kriisi tai konflikti, ei kehitysyhteistyö toimi sellaisissa olosuhteissa. Tarvitaan myös humanitaarista apua, rauhanvälitystä ja kriisinhallintaa», ulkoministeriön Afrikka-politiikan johtava asiantuntija Martti Eirola täsmentää.
Eirolan mukaan poliittisesti epävakaissa maissa rauhanrakentamisen pitäisi tapahtua ensisijaisesti paikallisten voimin, kuten kehitysyhteistyössäkin. Mikäli Afrikan sarvessa ajauduttaisiin samankaltaiseen hallitsemattomaan kaaokseen kuin Syyriassa viime vuosikymmenellä
Tässä ei kai olla onnistuttu kovin hyvin, kun Somalia on yksi epävakaimpia maita maailmassa. Hyvä dokkari siitä, miten avustuseuroista ihan järkyttävä osa kuluu pelkästään “turvalliseen” läsnäoloon alueella on valitettavasti poistunut, mutta ehkä palaa myöhemmin Ylen tarjontaan. Tässä kuitenkin lyhyt tekstimuotoinen artikkeli: Ulkolinja: Somalia tuuliajolla – Miksi maa on kaaoksessa kansainvälisestä miljardiavusta huolimatta? | Yle TV1 | yle.fi
Tiivistetysti:
Miljoonat somalialaiset ovat epätoivoisessa tilanteessa jouduttuaan sodan jalkoihin. Heidän auttamisensa sijaan avustusjärjestöjen varoja kuluu tähtitieteellisiä summia muun muassa työntekijöiden turvallisuusjärjestelyihin. Osansa varoista vie myös maassa rehottava korruptio.
Somalian saamista tukimiljardeista päätyy eräiden arvioiden mukaan vain noin 20 prosenttia maan kansalaisten auttamiseen.
Etiopiassa taas paikallinen Josif suorittaa etnistä puhdistusta Nälkä uhkaa Tigrayn saarrettuja ihmisiä – kovat uhkaukset sävyttävät Etiopian kaksi viikkoa kestänyttä konfliktia
Kenia puolestaan löytyy korruption osalta maailman roskiskategoriasta, joten uskallan väittää myös Keniassa reilusti yli keskimääräisen 7,5% valuvan eliitille.
Vasemmisto julistaa huumeidenvastaisen sodan epäonnistuneen. Voidaan varmaan tehdä sama johtopäätös kehitysavusta?
Mielestäni kehitysavussa sisäisessä kriisissä oleviin maihin, kuten Somalia, Afghanistan jne, ei ole mitään järkeä, kun kaikki rakennettu hyvä tuhotaan moneen kertaan, ja rahalla on edes näennäisesti vaikutusta, vain siihen asti kunnes sen tulo loppuu. Pekka Haavisto voi toki vapaasti väittää muuta Afghanistanin suhteen. Samalla kehitysapu tulisi sitoa vahvasti lisääntymisen hidastamiseen. Humanitääristä apua tulee toki antaa.
Valitettava tosiasia on, että maan on ensin kyettävä ratkaisemaan sisäiset ristiriidat ja mahdollisesti jopa hajottava pienemmiksi, mutta aiempaa yhtenäisemmiksi alueiksi. Vasta sen jälkeen kansakunta voi kehittyä ja kukoistaa. Ei Suomikaan olisi voinut koskaan kohota pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi, mikäli punaiset ja valkoiset eivät olisi ottaneet yhteen, ja valkoiset voittaneet. Punaisten voittaessa olisi tiemme ollut samankaltainen kuin Tshekillä. Mikäli kiista jatkuisi edelleen, voisimme hyvin olla jossain Bulgarian tasolla kehityksessämme.