Pirun kusetusmarkkinat kun kaikki positiiviset uutiset on negatiivisia.
16 tykkäystä
JPow yskäisee niin S&P 500 sukeltaa.
22 tykkäystä
Ottiatuota, voisittekos vähän valaista, että mikä tässä nyt olikaan ongelma, jos korkeakouluopiskelija tekee töitä opintojen ohella?
Kultaisella kasarilla ainoa ongelma ainakin meikäläisen näkövinkkelistä oli, että kun töistä sai ainakin nörttihommissa ihan kunnolla rahaa, niin aika moni jäi sitten kokoaikaisesti töihin, eikä koskaan saanut minkäänlaista tutkintoa valmiiksi. Tai ainakin oli aikamoista viivettä. Ei ole kuin viitisen vuotta, kun eräs opiskelukaveri sieltä kasarilta bygasi kandin kasaan töiden ohella. Että on virallisesti pätevä työhönsä. Olin valmistujaisjuhlassa ainoa opiskelukaveri niiltä kaukaisilta menneisyyden vuosilta. Kovin olivat nuoria ne kaikki muut, ja paikalle tulleet opettajatkin. Mutta fiksuja olivat.
2 tykkäystä
Nyt on ollut kyllä sen verran ankaraa ja vakavaa sisäpiiritiedon väärinkäyttöä että repesin ääneen 
“Kun Lemminkäisen kurssi nousi kolme päivää ostosten jälkeen, pankkiirin isä ja puoliso saivat laskennallisesti kymmenien prosenttien myyntivoiton. Syyttäjän laskelman mukaan isä sai kaupoissa rikoshyötyä noin 1 500 euroa ja puoliso sai reilut 600 euroa.”
Ei uskois että on edes resursseja noin turhanpäivisiä sisäpiirikauppoja tutkia. Hyvähän tietysti että niitä tutkitaan isoissa summissa mutta nyt kyllä nauratti 
24 tykkäystä
J. Powell puhuu kerrankin asiaa. Respect. 
24 tykkäystä
Se, että päätoimisen opiskelun lisäksi liian monen täytyy käydä töissä tullakseen toimeen.
Siinä ei ole mitään vikaa, jos pystyy käymään töissä ja tarttuu tilaisuuteen. Ei ole ikinä ollut vikaa, ei tule koskaan olemaan vikaa. Omaa oppimista ja urakehitystä edistävät harjoittelut ja oman alan työpaikat ovat hyvinkin plussamerkkinen tapa käyttää aikaa. On toki todella alakohtaista, että miten työnteko on mahdollista opintojen aikana. Omalla alalla (opettaja) tilanne oli siitä hyvä, että sijaisten tarve ei lopu maailmasta ikinä ja töihin pääsi hyvinkin sujuvasti ja joustavasti. Muiden aloista en kommentoi, kun en tiedä. Sen sijaan veikkaan, että neljässä vuosikymmenessä tilanteet ovat eläneet alalla kuin alalla.
Siinä sen sijaan on vikaa, että moni joutuu tekemään täysipäiväisen opiskelun ohella töitä saadakseen rahat riittämään edes jonkinlaisiin perustarpeisiin. Valtio kun ei tuota turvaa anna, vaan selvitäkseen pitää ottaa velkaa jos rahat loppuvat tililtä. Siinä sitten moni pääsee tasapainottelemaan toimeentulon ja opintojen etenemisen välillä.
Jotain voisi sanoa myös siitä, että valtiolla on vahva tahtotila saattaa yhä useampi kansalainen korkeakouluun ja sieltä ajoissa valmiiksi, mutta tämä ei mitenkään näy resursseissa joilla tavoitteeseen pääsyä tuetaan. Tuo ei toisaalta ole kovinkaan paljoa yksilön ongelma, joten siihen ei tarvinne mennä tässä sen enempää.
12 tykkäystä
Itsekin jouduin opiskelemaan lainan turvin, ja korkotaso oli silloin nykyistä huomattavasti korkeampi. Sen vuoksi huolehdin tiukasta ja tuloksellisesta opiskelutahdista eli maisteriopinnot valmiiksi alle kolmessa vuodessa. Eipä ollut välttämättä kovin hauskaa ja huoletonta opiskelijaelämää, ja kesäkin siinä välissä töissä. Joskus täytyy ihmetellä tätä loputonta kitinää tukien puutteesta.
14 tykkäystä
Käyttäjän virheitä se laskinkaan ei pysty oikomaan, sillä 200€ maksavan tuotteen alviton hinta on 161,29€ eikä suinkaan 152€. Kaava menee seuraavasti h = vh*(1+a), jossa h on tuotteen hinta, vh on “veroton” hinta ja a on sovellettava arvonlisäverokanta.
Oikea hinta saadaan pyöritettyä ulos →
vh = h / (1+a)
= 200 / 1,24
= 161,29€
21 tykkäystä
27 tykkäystä
Olen kyllä ainakin itse lukenut näitä viime aikaisia juttuja opintolainojen suuruudesta ja määrästä aika huolestuneena. Jenkkien suurista opintolainoistahan on ollut jo pitkään puhetta, mutta en tiennyt että niitä otetaan niin paljon Suomessakin. Lähteenä kuvaajille hesarin juttu
Tässä näkyy miten lainanottajien määrä on lähtenyt jyrkkään kasvuun 2009 alkaen.
Ja tässä näkyy keskimääräisten lainojen kasvu, joka on jo yli 10 000€.
Lisäksi jutussa todetaan että:
nykyisistä yliopisto-opiskelijoista valtaosa odottaa henkilökohtaisen lainamääränsä olevan yli 20 000 euroa valmistumisen jälkeen.
Tässä on totta kai “kannustettu” velanottoon kun opintolaina on ollut käytännössä ilmaista ja siitä on vielä hyvitetty iso osa kun on valmistunut ajoissa niin olisin kyllä itsekin nostanut täydet lainat ja sijoittanut ne jonnekin opintojen ajaksi jos tällainen systeemi olisi omana opiskeluaikana ollut.
Mutta pahoin pelkään, että isolla osalla tämä velka on mennyt täysin elämiseen/kulutukseen ja sitä ei ehkä hahmota kuinka iso laina 20 000€ on maksaa takaisin, vaikka päätyisikin jonnekin hyväpalkkaiseen hommaan heti valmistumisen jälkeen. Kyllä sitä useamman vuoden makselee takaisin eikä siinä sitten paljon haaveilla että ruvettaisiin jotain omia asuntoja ostamaan tms.
Mitä katselin nopeasti noita tukia mitä opiskelija saa niin eivät ne nyt sen heikommilta näyttäneet mitä omanakaan opiskeluaikana ~15 vuotta sitten. Opintorahan ostovoima on varmaan hieman laskenut, mutta asumistuki taitaa olla jopa selvästi enemmän nykyään kun se on yleisen asumistuen piirissä.
Tuolloin 15 vuotta sitten ainakin selvisi vielä helposti opinnoista ilman lainaa. Kesällä tehtiin ~3kk kokopäiväisesti töitä, tästä maksettiin luokkaa bruttona 2k€/kk ja noin pienillä tuloilla ei paljoa veroja makseta niin 3kk hommasta jäi n. 5k€ käteen. Tämä sitten jaettiin 12kk:lle eli reilu 400€ ja siihen se joku 250€ opintorahaa päälle ja asumistukea taisi olla n. 200€ eli n. 850€/kk. Ensimmäisen vuoden asustelin jossain solukämpässä, jossa vuokra oli alle 300€/kk ja sen jälkeen tyttöystävän kanssa ja vuokrakulu oli edelleen alle 400€/kk/naama. Sillä lopulla 400-500€/kk opiskelija eleli ihan mainiosti kun söi halpaa ja hyvää opiskelijaruokaa koululla (ei siis mitään ketsuppia+makaroonia edes) ja elettiin muutenkin nuukasti jnejne. Pääsi vielä joka vuosi käymään ulkomaillakin kun teki muutaman satasen budjetilla reissun ja lensi jollain ryanairilla tms. jonnekin Euroopan perähikiään. Päivääkään ei olisi tarvinnut opiskelujen ohella töitä tehdä, mutta päädyin sitten kyllä opintojen lopulla tekemään sellaisiakin kun oman alan hommia oli tarjolla. Opintoja ei haitannut yhtään sillä mielestäni opintopisteet oli tosi löysässä eli ei niihin lähimainkaan vaadittu sellaisia tuntimääriä kuin mitä väitetään (1op = 27h?).
Ainakin tuolloin ~15 vuotta sitten oli enemmänkin sääntö että kaikki asui soluissa ja kimppakämpissä ja vaan ne, joilla tyyliin vanhemmat tuki isosti vuokrassa tms. oli sitten yksiöitä. Et se jos haluaa asua 800€/kk vuokrallisessa yksiössä lähellä koulua opintolainarahalla on oma valinta. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Ja niitähän on ollut niitä kirjoituksia että “kyllä se opiskelijakin kesäloman tarvitsee”, mutta omasta mielestä kesällä tehtiin töitä ja se koko 9kk lukukausi nyt oli sellaista puolittaista lomaa. Lukiossa oli mielestäni paljon raskaampaa kun läsnäolopakkoa oli tyyliin joku 30-35h viikossa ja kauhea määrä läksyjä päälle mut korkeakoulussahan niitä luentoja ei edes ollut kuin käytännössä 4 päivänä viikossa ja niitäkin joku muutama hassu tunti per päivä eikä niillekään ollut suurimmalle osalle pakko edes mennä.
No, tää oli nyt vähän tällainen “nuoriso on pilalla”-boomer-ränttäys mut ihmettelen vaan kuinka kevyesti jengi tuntuu ottavan parin kymppitonnin “kulutusluottoja”. Itse olen aina välttänyt velanottoa kulutukseen kuin ruttoa, mitään en ikinä osta osamaksulla jne.
61 tykkäystä
Ois kyllä kiinnostavaa tietää dataa siitä et miten lainanotto jakautuu esim. eri yliopiston tiedekuntien/AMK:iden opintolinjojen välillä. On aika eri asia jos esim. minä lääkisläisenä (jolla on perintöä myös pohjalla) otan täydet opintolainat lisensiaatin tutkinnon ajalta, vs. esim. sairaanhoitajaopiskelija (jolla ei välttis perintöä ole laisinkaan) ottaa täydet lainat. Niillehän, jotka haluaa ja ennen kaikkea pystyy vivuttamaan omaa taloutta esim. suurempaa sijoitusastetta varten nuorena, niiden se kannattaa jos jollain lainalla niin opintolainalla tehdä. Maksimissaan voi saada tosiaan sen 7,6 k€ hyvityksenä Kelalta jos valmistuu ajoissa. Tuo on oikeasti suht iso summa, vaikka lainaa olisi yli “maksimirajan” (eli >21,6 k€).
E: tän lisäksi ois kiinnostavaa tietää mihin oikeasti lainaa on käytetty. Onko mennyt kulutukseen vai säästöön/sijoittamiseen.
27 tykkäystä
Achtung!
Ich bin in Deutschland gelandet.
Missä ihmeessä se inflaatio on, kun kaikki on niin halpaa Suomeen verrattuna.
Ai niin…
Inflaatio tarkoitti ostovoiman laskua eikä hintojen nousua. Kellä on palkat Suomessa noussut, kun hinnat on niin nousseet pilviin.
Ei mulla ainakaan. 
4 tykkäystä
Olen ollut opiskelijana aikana kun asumistukea parannettiin. Yhdelläkään tutuistani, eikä myöskään itselläni, tämä lisännyt opintotuesta käteen jäävää osuutta senttiäkään, vaan korotus leivottiin vuokriin sillä sekunnilla kun ne tulivat voimaan. Taisinpa laskea että tuon korotuksen jälkeen käteen jäävä osuus tiasi olla vajaan puoli vuotta pari kymppiä suurempi, jonka jälkeen käteen jäi todellisuudessa 20-40€ vähemmän kuin ennen tuota muutosta.
13 tykkäystä
Artikkeli vuodelta 2014, jolloin opintotuki sidottiin indeksiin. Uudempaa relevanttia tietoa en 5min googlauksilla löytänyt, mutta oma kokemus 7 vuoden opiskelujen aikana on se, että lainan maksimimäärä nousee huomattavasti opintorahaa nopeammin.
Yleinen asumistuki on myös tehnyt hankalaksi opiskelija+työssäkäyvän pariskunnan toimeentulon, kun opiskelijan asumistuki on sidottu kumppanin palkkaan (käytännössä aina 0€)
“Opintotukietuuksien reaaliarvolla on ollut taipumus alentua. Opintotukea on tosiasiassa leikattu pitämällä lain euromäärät ennallaan. Harvakseen tehdyillä tasokorotuksilla on lähinnä palautettu opintotuen aikaisempi reaaliarvo tai hillitty reaaliarvon laskua”
Tässä vielä Ylen juttua vuodelta 2016:
EDIT:
löytyihän sitä viime vuosiltakin tilastoa:
Tässä näkyy opintorahan viime vuosien melko reipas ostovoiman lasku
17 tykkäystä
Ennen asuttiin opiskeluaika soluasunossa, itse taisin saada 250e opintuki + 200? asumistuki, vuokra oli juuri sen aikalähelle asumistuen verran, laskuja ei tullut koska vesi, sähkö, netti kuului vuokraan, oppikirjat haettiin kirjastosta ja ruokaan meni 150e/kk eli säästin sen 100e/kk joka kuukausi. Nykyäänhän soluasuntoja muutetaan yksiöiksi, kun eivät kelpaa enää kellekkään. En sitten tiedä kuinka paljon asumistuen muutos vaikutti tähän. Ainakin silloin kuin muutos tuli niin oli paljon keskustelua siitä, että soluasuminen tehtiin tällä muutoksella mahdottomaksi, koska käytännössä vain toinen asujista pystyi saamaan asumistukea. Tiedä sitten, menikö se nyt oikeasti näin, joku muu varmaan tietää paremmin.
Edit. Olin tulossa lisäämään, että tuskin tämä hintataso nyt niin paljon on ehtinyt muuttua, kun eihän tästä ole kuin hetki. Kunnes laskin ja tajusin, että onhan siitä melkein kymmenen vuotta aikaa…
8 tykkäystä
Kyllä on totta, että, raha ei tee onnelliseksi
Lasse kertoo iltapäivälehdessä että 60000€/kk eläkkeestä ei jää käteen kuin 26000€/kk
Ja ennen kuin kukaan kertoo minulle että olen kateellinen, niin en ole,
Onhan tuo prosenteissa kohtuuton, mutta pitäisi pärjätä hyvin
3 tykkäystä
Raha ei tee onnelliseksi ei… opiskeluajat oli ihan parhaita. 1997 yliopistoon mennessä, luonnollisesti soluasunto ja hinta alle 800mk/kk sisältäen netin ja puhelimen (ei todellakaan ollut mitään kännykkää, ei edes tietokonetta). Autoa ei ollut kenelläkään. Silloin taisi elää aika pienellä. Tuli kuitenkin joka talvi käytyä bussilla alpeillakin, ai että. Jostain niitä markkoja kuitenkin vaan jäi taskuun, vaikka kotoa ei juuri mitään tullutkaan.
En tehnyt hirveästi töitä kesäisin enkö opintojen ohessakaan, vasta ihan viimeisenä vuonna taisin alkaa opintojen vähetessä paiskia vähän koulutusta vastaavia töitä. Nostelin loppuvuosina myös opintolainaa ja nautin elosta. Koulusta mentiin töihin suoraan ja lainat makseltiin veks.
15 tykkäystä
Vaikka itselläni myös opinnoista on aikaa vierähtänyt, niin näitä joskus miettinyt miten saataisiin parannettua nykyistä systeemiä.
Olen ajatellut, että otettaisiin keskimääräinen valmistumisaika ja se jaettaisiin sitten valmistumiseen tarvittavilla opintopisteillä, tämän jälkeen aina kun suoritat opintopisteitä, niin sen jälkeen tilille napsahtaa sen mukaan rahaa. Toki jonkin verran voisi lunastaa myös etukäteen, niin ei ihan yksi yhteen tarvitsisi mennä. Tämä motivoisi opiskelemaan nopeasti, koska mitä enemmän/nopeammin saisit opintopisteitä kasaan, sitä nopeammin saisit myös enemmän rahaa. Pointtina olisi se, että kun tästä vielä vähän viilattaisiin, niin opiskelija joka haluaa suorittaa opintonsa tulisi oikeasti toimeen näillä rahoilla. Toki jonkin verran varmasti edesauttaisi lahjakkaampia opiskelijoita mutta ei mielestäni se ole silti väärin ketään kohtaan. Toisaalta, jos tykkää ja haluaa notkua yliopistolla vuosikymmeniä, niin toimeentulon voi hankkia pääosin työtä tekemällä mutta aina kun saisi opintoja kasaan, niin napsahtaisi jonkinlainen bonus myös vähän laiskalle opiskelijalle myös tai työssä käyvälle. Tämän lisäksi myös mahdollisuus opintolainaan säilyisi ja sillä voisi halutessaan hidastaa opintoja mutta ei olisi välttämätöntä käydä töissä.
Aivan ennen kaikkea poistaisin opiskelijoiden tulorajat tukiin (tämän idioottimaisuuden poistaisin jo nykyisestäkin mallista) ja mielestäni tuolla yllä olevalla mallilla se olisi ihan perusteltua. Opiskelija tulisi toimeen lähtökohtaisesti opiskelemalla mutta halutessaan hän voi parantaa vielä toimeentuloa työtä tekemällä tai lainalla. Onhan se nyt aivan idioottimaista rangaista sellaista ahkeraa opiskelijaa, joka saa opintonsa ajallaan eteenpäin mutta jaksaisi ja haluaisi vielä sivussa tehdä töitä. Tällaisesta vasurimaisesta ajattelusta, että rangaistaan ahkeruudesta pitäisi päästä ehdottomasti eroon ja mitä väliä kuinka paljon opiskelija tienaa, jos tosiaan opinnot silti sujuu, kyllähän verokarhu häntä todennäköisesti jo rankaisee tästä ihan riittävästi…
Itse en siis todellakaan ollut mikään supersuorittaja, vaan enemmän se notkuja jolla opiskelut venyivät ja venyivät… Toki töitä olen aina tehnyt, joten osittain sekin viivästytti opintoja mutta jos olen rehellinen itselleni, niin kyllä se kaikki muu häslääminen ja hengaaminen aikaa opiskelulta vei. Sanoisin kuitenkin näin, että en päivääkään vaihtaisi pois ja jos olisi joku taian omainen keino elää tuo aika uudelleen, niin mielelläni sen eläisin uudelleen kaikkine tuskineen ja iloineen.
No mutta mitä mieltä muut olisivat yllä esitetystä mallista. Käytännössä se ei lisää valtion menoja lainkaan. Jollekin toisi mahdollisuuden selvitä opinnoista ilman työntekoa, vaikka perhe ei pystyisi tukemaan rahallisesti. Toiselle se taas toisi vapauden hieman viipyä opinnoissa pidempään mutta silti valtion kulut pysyisivät samoina ja opiskelija itse voisi valita miten elämäänsä rahoittaa. Joku voisi jopa tehdä opintoja selkeästi keskittyen enemmän työntekoon jne, jne…
8 tykkäystä
aika isot haarukat kyselyssä. varsinkin pienemmissä palkoissa olisi voinut olla enemmän hajontaa. samoin ikäjakaumassa.
Yllättävän vähän täällä foorumilla ihan meitä ”junnuja” pyörii, ainakaan kyseisen kyselyn perusteella. Mielenkiintosta. Olisin oottanut, että kyllähän täällä nyt meitä lapsiakin olisi. 
Opintolainaan liittyen. Itseäni vanhempien kanssa olen jutellut juuri lainoista, ja yllättävän moni on opintolainan avulla hommannut juuri vähän ”ylellisemmän” elämän. Eivät ole tyytyneet mihinkään normaaliin opiskelijakämppään. Varmasti tulee lainan maksu näkymään arjessa opiskelujen jälkeen, jos lainan vain ”käyttää” pois. Toki jokainen käyttää rahansa miten halua, mutta itse olen ajatellut nostaa opintolainaa vain jos koen olevani tarpeeksi ”varma” sijoittaja siinä vaiheessa, ja uskon hyötyväni siitä rahallisesti isolla todennäköisyydellä. Muuten en kyllä lainaa, ainakaan isosti, ota.
3 tykkäystä