Olen kyllä ainakin itse lukenut näitä viime aikaisia juttuja opintolainojen suuruudesta ja määrästä aika huolestuneena. Jenkkien suurista opintolainoistahan on ollut jo pitkään puhetta, mutta en tiennyt että niitä otetaan niin paljon Suomessakin. Lähteenä kuvaajille hesarin juttu
Tässä näkyy miten lainanottajien määrä on lähtenyt jyrkkään kasvuun 2009 alkaen.
Ja tässä näkyy keskimääräisten lainojen kasvu, joka on jo yli 10 000€.
Lisäksi jutussa todetaan että:
nykyisistä yliopisto-opiskelijoista valtaosa odottaa henkilökohtaisen lainamääränsä olevan yli 20 000 euroa valmistumisen jälkeen.
Tässä on totta kai “kannustettu” velanottoon kun opintolaina on ollut käytännössä ilmaista ja siitä on vielä hyvitetty iso osa kun on valmistunut ajoissa niin olisin kyllä itsekin nostanut täydet lainat ja sijoittanut ne jonnekin opintojen ajaksi jos tällainen systeemi olisi omana opiskeluaikana ollut.
Mutta pahoin pelkään, että isolla osalla tämä velka on mennyt täysin elämiseen/kulutukseen ja sitä ei ehkä hahmota kuinka iso laina 20 000€ on maksaa takaisin, vaikka päätyisikin jonnekin hyväpalkkaiseen hommaan heti valmistumisen jälkeen. Kyllä sitä useamman vuoden makselee takaisin eikä siinä sitten paljon haaveilla että ruvettaisiin jotain omia asuntoja ostamaan tms.
Mitä katselin nopeasti noita tukia mitä opiskelija saa niin eivät ne nyt sen heikommilta näyttäneet mitä omanakaan opiskeluaikana ~15 vuotta sitten. Opintorahan ostovoima on varmaan hieman laskenut, mutta asumistuki taitaa olla jopa selvästi enemmän nykyään kun se on yleisen asumistuen piirissä.
Tuolloin 15 vuotta sitten ainakin selvisi vielä helposti opinnoista ilman lainaa. Kesällä tehtiin ~3kk kokopäiväisesti töitä, tästä maksettiin luokkaa bruttona 2k€/kk ja noin pienillä tuloilla ei paljoa veroja makseta niin 3kk hommasta jäi n. 5k€ käteen. Tämä sitten jaettiin 12kk:lle eli reilu 400€ ja siihen se joku 250€ opintorahaa päälle ja asumistukea taisi olla n. 200€ eli n. 850€/kk. Ensimmäisen vuoden asustelin jossain solukämpässä, jossa vuokra oli alle 300€/kk ja sen jälkeen tyttöystävän kanssa ja vuokrakulu oli edelleen alle 400€/kk/naama. Sillä lopulla 400-500€/kk opiskelija eleli ihan mainiosti kun söi halpaa ja hyvää opiskelijaruokaa koululla (ei siis mitään ketsuppia+makaroonia edes) ja elettiin muutenkin nuukasti jnejne. Pääsi vielä joka vuosi käymään ulkomaillakin kun teki muutaman satasen budjetilla reissun ja lensi jollain ryanairilla tms. jonnekin Euroopan perähikiään. Päivääkään ei olisi tarvinnut opiskelujen ohella töitä tehdä, mutta päädyin sitten kyllä opintojen lopulla tekemään sellaisiakin kun oman alan hommia oli tarjolla. Opintoja ei haitannut yhtään sillä mielestäni opintopisteet oli tosi löysässä eli ei niihin lähimainkaan vaadittu sellaisia tuntimääriä kuin mitä väitetään (1op = 27h?).
Ainakin tuolloin ~15 vuotta sitten oli enemmänkin sääntö että kaikki asui soluissa ja kimppakämpissä ja vaan ne, joilla tyyliin vanhemmat tuki isosti vuokrassa tms. oli sitten yksiöitä. Et se jos haluaa asua 800€/kk vuokrallisessa yksiössä lähellä koulua opintolainarahalla on oma valinta. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Ja niitähän on ollut niitä kirjoituksia että “kyllä se opiskelijakin kesäloman tarvitsee”, mutta omasta mielestä kesällä tehtiin töitä ja se koko 9kk lukukausi nyt oli sellaista puolittaista lomaa. Lukiossa oli mielestäni paljon raskaampaa kun läsnäolopakkoa oli tyyliin joku 30-35h viikossa ja kauhea määrä läksyjä päälle mut korkeakoulussahan niitä luentoja ei edes ollut kuin käytännössä 4 päivänä viikossa ja niitäkin joku muutama hassu tunti per päivä eikä niillekään ollut suurimmalle osalle pakko edes mennä.
No, tää oli nyt vähän tällainen “nuoriso on pilalla”-boomer-ränttäys mut ihmettelen vaan kuinka kevyesti jengi tuntuu ottavan parin kymppitonnin “kulutusluottoja”. Itse olen aina välttänyt velanottoa kulutukseen kuin ruttoa, mitään en ikinä osta osamaksulla jne.
