Tätä lukiessa jäin miettimään, että täällä maalla on kyllä edelleen paikka paikoin mukavan 80-lukulainen meininki.
Jos menee lenkille, niin kaikki lenkillä vastaan tulevat ihmiset moikataan vähintään pienellä nyökkäyksellä. Naapurien kanssa hoidetaan jotain nuohoojien tilauksia paljonkin yhdessä ja jos naapuritontilta kuuluu lumikolan kolinaa, niin kyllä sinne hyökätään oitis oluet tarjoamaan. Lasten päiväkodissa on samat tädit kuin 30 vuotta sitten ja ulkoilua luonnossa pari kertaa päivässä kelistä riippumatta. Puntilla ei paljon pysty kuulokkeita käyttämään, kun pitää vaihtaa kuulumisia muiden jumppaajien kanssa, vaikkei kukaan tiedä oikein edes toistensa nimiä. Ja jos ei ole lapsille hoitajaa, niin ne voi siellä puntilla roikkua puolapuissa ja jumpata mukana.
Sitä huomaa alkavansa setämiehistyä, kun arvostaa tällaisia asioita vuosi vuodelta enemmän.
En itse varsinaisesti maaseudulle kaipaa takaisin, kun olen Helsingissä asunut yli kolme vuosikymmentä, mutta kieltämättä täällä koen erittäin häiritseväksi seikaksi ihmisten välinpitämättömyyden. Raitiovaunupysäkillä voi maata ihminen tajuttomana ja muut kulkuneuvon odottelijat lähinnä katsovat vaivaantuneen näköisinä toiseen suuntaan. Kun iäkäs ihminen kaatuu kadulla, niin ei niitä auttajia ilmaannu pilvin pimein. Yleistyvä asenne on “Ei kuulu minulle”. Onko kyse sitten yhteenkuuluvuuden tunteesta, joka näyttää jossakin määrin puuttuvan ainakin Helsingin tapaisessa Suomen mittakaavassa isossa kaupungissa, asuuhan täällä suurelta osin maalta- ja maahanmuuttajia. Bussikuskeja ei myöskään tervehditä ajoneuvoon astuttaessa, sehän olisi jopa suorastaan epäilyttävää🙂 Edellä mainittujen asioiden uskoisin olevan paremmalla tolalla maaseudulla, toki vastapainona naapureiden asiat tiedetään välillä liiankin hyvin🙂 Tällaisia ajatuksia näin aamutuimaan.
Joo on kyllä hieno tulos Nordealta!
Mitähän Sammon äijät tuosta miettii… myivät koko potin vaikka näkivät käänteen tapahtuvan.
Näin Sammon osakkaana hiukan harmittaa… ei lypsävää lehmää saa myydä!!
Sen 7-8 vuoden aikana, jonka asuin Helsingissä, niin minä huusin vielä bussista lähtiessäkin “Kiitos!” keskiovelta ja takaoveltakin heitin pienet moikat kuskin taustapeilille.
Pakko kantaa oma korsi kekoon rahankäytön suhteen.
Viimeiset pari vuotta pulskistuttivat säästöpossua osakkeiden ja kryptojen avulla niin tehokkaasti, että pienten kotiutusten jälkeen nettovarallisuus kasvoi merkittävästi.
Vaikka olen ”vasta” ~40v, päätin ottaa varallisuudesta vähän iloa irti. Vaimon työllistyminen on ollut koronan aikana ja sen jälkeenkin todella hankalaa, joten käytännössä on eletty allekirjoittaneen lompakolla. Ollaan matkusteltu aika paljon (itse pitänyt palkattomia kuukausia töistä) ja muutenkin nautiskeltu elämästä syömällä enemmän ravintoloissa jne.
Tiedän, että jokainen saa nautintonsa eri asioista, mutta itselle loputon pihistely ei tuo onnea ja siksi tietoisesti päätin alkaa polttamaan säästöjäni jo tässä iässä.
Yhtenä katalyyttina tähän toimivat omat vanhempani, jotka ovat koko ikänsä säästäneet kaikessa ja nykyään käteissäästöjä on kutakuinkin miljoonan verran. Valitettavasti molemmilla on ikä tehnyt tepposet ja seuraava iso muutos elämässä tulee olemaan palvelutalo/vanhainkoti. Tietty sielläkin saa rahaa varmasti kulumaan, mutta itse olisin ehkä käyttänyt sitä vähän varhaisemmassa vaiheessa.
En kuitenkaan yritä tässä sanoa mikä olisi oikein tai väärin. Jokaisella on omat motiivinsa säästämiselle ja säästöjen käyttämiselle.
Nyt jo päälle 70v mies aloitti sijoittamisen heti työelämään lähtiessä ja eli nuukasti. Meni naimisiin, sai yhden lapsen ja erosi nopeasti sen jälkeen kun nainen ei nuukailua jaksanut. Suunnitelmana oli päästä aikaisin eläkkeelle.
Omaisuus kasvoi mukavasti, nuukailu tuotti tulosta. Joskus hieman alle kuusikymppisenä mies sai itsensä sairaseläkkeelle hieman kyseenalaisin perustein. Tässä vaiheessa nuukailu oli iskostunut jo niin kovasti päähän että eläkkeelle pääsyssä juhlimisen arvoista oli lähinnä lisäpääoman saaminen sijoitustoimintaan. Lisääntynyt vapaa-aika meni kotona television edessä muutamaa naapuria tapaillen ja päivittäin teksti-tv:stä sijoituksia seuraillen. Mies hamstrasi tavaraa ja piti rikkinäisiä vaatteita vaikka tytär toi aina uusia käydessään. Ne menivät varastoon säästöön.
Noin vuosi sitten mies sairastui, vatsa oli kipeä, ruoka ei maistunut ja paino tippui kymmeniä kiloja. Nuukana mies sitkitteli kotona ettei rahaa mene lääkärimaksuihin. Lopulta kipu pakotti kuitenkin lääkäriin jossa diagnosoitiin syöpä. Edes se ei saanut miestä avaamaan lompakkoaan vaan asia hoidettiin kunnallisessa. Vaikka kulut olivat pienet verrattuna yksityiseen, mies silti perui useamman hoidon ja lääkäriajan nuukuuksissaan. Lopulta kuitenkin suostui syöpähoitoihin kun lääkäri kertoi realiteetit.
Tässä vaiheessa miehellä oli omaisuutta osakkeissa useamman miljoonan edestä. Mutta edes kuolemanpelko ei saanut miestä hakemaan itselleen parasta mahdollista hoitoa johon hänellä olisi varaa heittämällä ollut. Miehen onneksi kuitenkin hoidot toimivat ja toipuminen on alkanut.
Elämä jatkuu edelleen nuukaillen ja omaisuutta keräten, mitä varten on minulle täysi arvoitus. Tytärtään hän ei ole elämänsä aikana tukenut lainkaan vaikka muita läheisiä hänellä ei ole.
Tässä on elävä esimerkki siitä miten itse elämä unohtuu kun keskitytään liikaa johonkin kaukaisessa tulevaisuudessa olevaan unelmaan.
Nonii, minkäslaisia työtuoleja porukalla on kotona / töissä? Juhlin tänään julkaistuja tuloksia hieman liian railakkaasti taaksepäin nojaten ja selkänoja irtosi penkistä.
Motonetistä joitakin vuosia sitten ostettu pelituoli. En pelaile mutta sopii tuo kyllä tosi hyvin kaikkeen koneen äärellä oloon. Monipuoliset säädöt, ristiselän ja pään takana säädettävät tyynyt. En muista hintaa mutta varmaan n. 200 €. On kyllä hinta/laatusuhde kohdillaan. Joku “oikea” työtuoli hyvillä säädöillä menee helposti tonniin
E: Jos enemmän keskustelua herää tuoleista tai muista työvälineistä, niin tämmöinen ketju löytyy (joka ei kauheasti ole ole tuulta ottanut alleen)
Oma isäni oli omalla laillaan erittäin nuuka mitä tuli lapsiin, harrastaa ei voinut vaatteita sai kun äiti osti salaa, 43€ bussikortin täyttö koulua varten oli liikaa mutta pihasta löytyi aina uutta vitossarjan bemaria ja mersua. Ja ei siis ostellut velaksi, tiedän kun erosivat ollessani ja oli yrittänyt kätkeä rahojaan ositukselta jne. Et hieno homma jos pystyy itse nuukailemaan mut kyl ainakin ite tärkeimpiä asioita tässä säästämisessä on että vaikka paska osuis tuulettimeen lapsi voi harrastaa ja tehdä ja nauttia lapsuudesta kyllähän sitä ite elää vaikka jauhelihalla ja makaroonilla. Vaikeinta toki varmaan joskus lopettaa se säästäminen ja alkaa nauttia niistä rahoista kun mitä jos sittenki elän 120 vuotiaaksi😅
Meidän foorumin oma Cramer-alokas sen sijaan on ollut poikkeuksellisen suurella käteispainolla varautuen laskumarkkinaan. Nähtävästi markkinat ovat huomanneet tämän, kun ovatkin nyt päättäneet raketoida poikkeuksellisen vahvasti. Kiitos uhrauksestasi yhteisen hyvän eteen @Sijoittaja-alokas
